Laki sotilasvammalain soveltamisalan laajentamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Sille, jolla ruumiinvamman tai sairaudenjohdosta on ollut oikeus saada korvausta2 momentissa mainitun lain tai valtioneuvoston päätöksen nojalla, suoritetaan korvaussuuruudeltaan 28 päivänä toukokuuta 1948annetun sotilasvammalain (404/48) mukaisena.
Edellä tarkoitetut lait ja valtioneuvostonpäätökset ovat:
10 päivänä tammikuuta 1941 annettusotatapaturmalaki (15/41);
18 päivänä heinäkuuta 1941 annettulaki sotatapaturmalain soveltamisalan laajentamisesta (555/41);
21 päivänä maaliskuuta 1940 annettulaki sodasta aiheutuneen ruumiinvamman johdosta suoritettavasta korvauksesta (107/40);
24 päivänä maaliskuuta 1938 annettulaki korvauksen suorittamisesta sotapalveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta (130/38);
16 päivänä maaliskuuta 1940 annettulaki korvauksen suorittamisesta sotapalveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta eräissä tapauksissa (97/40);
13 päivänä huhtikuuta 1926 annettulaki korvauksen suorittamisesta asevelvollisille sotapalveluksessa sattuneen ruumiinvammaan tai sairauden johdosta (106/26);
28 päivänä huhtikuuta 1919 annettulaki eläkkeistä vapaussodassa haavoittuneillesotureille sekä kaatuneiden ja sairauden johdosta kuolleitten soturien perheenjäsenille(55/19);
29 päivänä toukokuuta 1931 annettulaki korvauksen suorittamisesta eräille vapaussotaan tai siihen liittyneihin sotilaallisiin toimiin osaaottaneille henkilöille ja heidän omaisineen (189/31);
23 päivänä joulukuuta 1940 annettulaki eräistä lakanneista korvaussuorituksista(771/40);
24 päivänä huhtikuuta 1941 ja 9 päivänä elokuuta 1945 annetut valtioneuvostonpäätökset perusteista ylimääräisten eläkkeiden myöntämiseksi ja suorittamiseksi ns. punaisten puolalla haavoittuneille invaliideillesekä 28 päivänä tammikuuta 1943 ja 14 päivänä kesäkuuta 1945 annetut valtioneuvostonpäätökset ylimääräisten eläkkeiden myöntämisestä vuoden 1918 sodan johdosta leskeksijääneille;
24 päivänä heinäkuuta ja 7 päivänäelokuuta 1941 annetut valtioneuvoston päätökset, jotka koskevat ulkomaalaisille vapaaehtoisille ja heidän omaisilleen maksettaviaeläkkeitä; sekä
10 päivänä tammikuuta ja 11 päivänähuhtikuuta 1946 annetut valtioneuvostonpäätökset ylimääräisten eläkkeiden myöntämisestä ulkomailla internoiduille Suomenkansalaisille ja heidän omaisilleen.
2§
Sille, jolla 1 §:n 2 momentissa mainitunlain tai valtioneuvoston päätöksen nojalla eiole ollut oikeutta korvaukseen ruumiinvamman tai sairauden johdosta, minkä hän onsaanut:
ollessaan työvelvollisena tai sotatilasta26 päivänä syyskuuta 1930 annetun lain(303/30) nojalla määrättynä puolustuslaitoksen työssä;
naisjärjestön jäsenenä vuonna 1939 taisen jälkeen mutta ennen 1 päivää heinäkuuta 1945 sotilasviranomaisen tai järjestönsä määräämässä ja valvomassa työssä sotilaallisen laitoksen tai muodostelman piirissä;
osallistuessaan Suomen ollessa sodassasen kansalaisena vieraan vallan joukoissa sotaan Suomen silloista vihollista vastaan; tai
ulkomailla oleskelleena tai vieraalle valta-alueelle omatta syyttään joutuneena vieraan vallan häneen Suomen sotaan osallistumisen vuoksi vuonna 1939 tai sen jälkeenkohdistamien vapausrajoitusten johdosta, josruumiinvamma tai sairaus on saatu sotilas.vammalain 2 §§:ssä mainittuihin olosuhteisiinrinnastettavissa olosuhteissa;
annetaan korvusta sotilasvammalain mukaan.
Sotilasvammalakia sovelletaan myös 1 §:n2 momentissa mainitussa laissa tai valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuun henkilöön, jos oikeutta korvaukseen ruumiinvamman tai sairauden johdosta ei ole muustasyystä kuin liian myöhään tehdyn hakemuksen vuoksi lainvoimaisesti evätty.
3§
Jos 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu vahingoittunut tai sairastunut on kuollut tahi kuoleetaikka jos sotilasvammalain 1 §:ssä tai tämän lain 1 §:n 2 momentin 1, 2 tahi 4 kohdassa mainitussa laissa tarkoitettu henkilö1 päivänä lokakuuta 1939 taikka sen jälkeen,mutta ennen 1 päivää heinäkuuta 1953 onkadonnut, sovelletaan kuoleman tai katoamisen johdosta suoritettavaan korvaukseen sotilasvammalain säännöksiä.
4§
Edellä 1 §:n 2 momentin 10, 11 tai 12kohdassa mainitussa valtioneuvoston päätöksessä olevaa sellaista eläkeoikeutta rajoittavaa säännöstä, jota vastaavaa ei ole sotilasvammalaissa, älköön sovellettako.
Maksettaessa korvausta 1 §:n 2 momentin11 kohdassa mainitussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulle ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle tai hänen omaiselleen, älköön sovellettako sotilasvammalain 32 §:n 2 momentinsäännöstä, mikäli hän asuu kotimaassaan. Jossanotulle henkilölle suoritetaan korvausta,jonka suuruus riippuu asuinpaikkakunnankalleudesta, määrää sosiaaliministeriö, minkäkalleusluokan mukaan korvausta on suoritettava.
5§
Tämän lain nojalla voivat korvusta hakeasellaiset 1 §:ssä tarkoitetut henkilöt, jotkaeivät ole korvausta määräajassa hakeneettaikka joiden oikeutta korvaukseen ruumiinvamman tai sairauden johdota ei ole muustasyystä lainvoimaisesti evätty, sekä 2 §:ssätarkoitetuista henkilöistä muut paitsi ne puolustuslaitoksen työssä olleet sotilasvammalain43 §:ssä tarkoitetut työvelvolliset, joiden määräajassa tekemä korvaushakemus on mainitun lain nojalla lainvoimaisesti evätty. Korvausta voidaan niin ikään hakea, jos korvauson 4 §:ssä tarkoitetulla perusteella evättytai lakkautettu taikka jos sotilasvammalain15 §:n 4 momentissa tarkoitettua huoltoeläkkeen suorittamista yli 17 vuoden iän eiole määräajassa haettu.
Hakemus on tehtävä valtion tapaturmatoimistolle kirjallisesti vuoden kuluessa tämänlain voimaantulosta oikeuden menetyksenuhalla. Jos hakemus on saapunut perille sanotun ajan päätyttyä, voidaan myöhästyminen, kohtuussyiden niin vaatiessa, jättää huomioonottamatta.
Haettaessa korvausta ennen tämän lainvoimaantuloa sattuneen kuoleman tai katoamisen johdosta on vastaavasti noudatettava,mitä edellä on säädetty. Vanhemman hakiessahuoltoeläkettä on kuitenkin sovellettava sotilasvammalain 21 §:n 4 momentin säännöstä.
Jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut taikka jos kuolema tai kuolleeksi julistaminen on tapahtunut tämän lainvoimaantulon jälkeen, on korvauksen hakemisessa noudatettava, mitä sotilasvammalaissasäädetään.
6§
Tähän lakiin perustuva korvaus suoritetaan aikaisintaan lain voimaantulosta lukien. Jos korvaus myönnetään 5 §:n 2 ja3 momentissa säädetyn määräajan jälkeensaapuneen hakemuksen perusteella, suoritetaan korvaus kuitenkin aikaisintaan sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jonakorvaushakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle.
Jos 1 §:n 2 momentin 11 kohdassa mainittujen valtioneuvoston päätösten mukaineneläke korotuksineen tämän lain voimaan tullessa on suurempi kuin sotilasvammalain mukainen korvaus, suoritetaan korvauksen saajalle lisäksi samotun eläkkeen ja kulloinkinmaksettavan korvauksen erotus. Elinkoronpääoma-arvoa määrättäessä ei mainittua erotusta ole otettava lukuun.
Jos tämän lain nojalla annetaan korvaustahenkilölle, joka samasta syystä ennestään saaeläkettä ylimääräisten eläkkeiden myöntämisestä sodan tai sotapalveluksen aikana saadusta ruumiinvammasta tai sairaudesta 3päivänä maaliskuuta 1949 annetun valtioneuvoston päätöksen nojalla valtion varoistataikka korvausta työntekijäin tapaturmavakuutuksen nojalla vakuutusyhtiöltä tai valtion tapaturmatoimistolta, lakkaa eläkkeen jakorvauksen suorittaminen. Vakuutusyhtiönon suoritettava vastuun lakkaamisesta korvaus valtiolle siinä järjestyksessä, kuin sosiaaliministeriö määrää.
Tähän lakiin perustuvasta korvauksesta onvähennettävä 3 momentissa tarkoitettu, vastaavalta ajalta suoritettu eläke tai korvaus.
7§
Asetuksella voidaan määrätä 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun henkilönoikeudesta tämän lain mukaiseen korvaukseen siinä tapauksessa, että hänellä vieraanvaltion eläke- tai korvausjärjestelmän nojallaon oikeus saada vastaavia etuja.
8§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1956, ja sillä kumotaan sotilasvammalain soveltamisesta eräisiin vahingoittuneisiin ja sairastuneisiin sekä heidän omaisiinsa29 päivänä kesäkuuta 1953 annettu laki(290/53) sekä sotilasvamma lain 35―40 ja43 § sekä tämän lain 1 §:n 2 momentin9 kohdassa mainittu laki ja saman momentin11 ja 12 kohdassa mainitut valtioneuvostonpäätökset. Jos 3 §:ssä tarkoitettu kadonnuton julistettu kuolleeksi tämän lain voimaantulon jälkeen, sovelletaan kuitenkin sanottuja säännöksiä lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta suoritettavaan korvaukseen.
Helsingissä 15. päivänä kesäkuuta 1956
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri T. Leivo-Larsson