277/1954

Kun rikoksentekijää on syytettävä rikoksesta, josta hänet voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, tulee asianomaisen virallisen syyttäjän oikeusministeriöstä hankkia sieltä saatavissa olevat asiakirjat, joista selviää, mitä aikaisempien rangaistusten on havaittu häneen vaikuttaneen. Asiakirjat on syyttäjän esitettävä tuomioistuimelle, ja tulee alioikeuden tai sen ylioikeuden, jonka ratkaistavaksi alioikeuden asiassa antama päätös on saatettu, taikka, jos asia on saatettu valitusteitse korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, korkeimman oikeuden, annettuaan siitä päätöksensä, palauttaa asiakirjat oikeusministeriöön. Ylioikeuden tai, jos syyteasia on saatettu korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, korkeimman oikeuden tulee myös, jos se on päättänyt, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, lähettää jäljennös päätöksestään ja sen perusteena olevat asiakirjat vankilaoikeudelle, joka asiakirjat aikanaan palauttakoon.

Yhden kuukauden kuluessa siitä, kun vanki, josta oikeus on päättänyt, että hänet voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, on saapunut siihen rangaistuslaitokseen, jossa vangille tuomittu rangaistus on pantava täytäntöön, tulee rangaistuslaitoksen johtajan siitä ilmoittaa vankilaoikeudelle. Niin ikään on viimeistään siihen mennessä, kun vanki on kärsinyt kolmanneksen rangaistuksestaan, johtokunnan vankilaoikeudelle toimitettava perusteltu lausuntonsa rangaistuksen vaikutuksesta vankiin.

Jos vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu vaarallinen rikoksenuusija, jota vankilaoikeus ei ole määrännyt eristettäväksi, lainvoimaisella päätöksellä tuomitaan ehdonalaisessa vapaudessa tekemänsä rikoksen johdosta rangaistukseen, oikeuden tulee ilmoittaa sitä vankilaoikeudelle sekä samalla lähettää, alioikeuden jäljennös asiassa laaditusta pöytäkirjasta ja ylioikeuden tai korkeimman oikeuden jäljennös päätöksestään sekä päätöksen perusteena olevat asiakirjat. Vankilaoikeuden tulee aikanaan palauttaa asiakirjat.

Jos pakkolaitoksessa olevan on kärsittävä vapausrangaistusta, tulee laitoksen johtajan siitä viipymättä ilmoittaa vankilaoikeudelle.

Vankilaoikeuden tulee, rangaistuslaitoksen johtajan välityksellä, lähettää vaaralliselle rikoksenuusijalle kirjallinen ilmoitus niistä syistä, joiden katsotaan vaativan hänen eristämistään pakkolaitokseen, ja on ilmoitukseen liitettävä muistutusten tekemistä varten tarpeelliset, vankilaoikeudella olevat, häntä koskevat asiakirjat, jotka vangilla on tilaisuus vankilaoikeuden määräämän ajan kuluessa valvonnan alaisena tarkastaa.

Rangaistuslaitoksen johtajan on 1 momentissa tarkoitetulle vangille toimitettava tarpeellista apua muistutusten laatimisessa ja esittämisessä. Jos vanki tahtoo omalla kustannuksellaan ottaa avustajan tai asiamiehen rangaistuslaitoksen ulkopuolelta, älköön sitä häneltä kiellettäkö.

Jos vankilaoikeus on vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 13 §:n nojalla päättänyt, että eristetty on pantava rangaistuslaitokseen kärsimään rangaistustaan, voidaan sekä välittömästi tuomittu että sakon muuntorangaistuksena kärsittävä vankeusrangaistus panna täytäntöön keskusvankilassakin. Jollei tällaista päätöstä ole tehty, säilytettäköön häntä pakkolaitoksen suljetussa osastossa noudattaen soveltuvilta osin, mitä vankeusvangista on säädetty.

Vankilaoikeuden päätös, jolla vaarallinen rikoksenuusija on määrätty eristettäväksi pakkolaitokseen taikka jolla ehdonalainen vapaus on peruutettu, samoin kuin muutkin tärkeät asiakirjat on puheenjohtajan ja kahden muun jäsenen allekirjoitettava. Muut asiakirjat allekirjoittaa vankilaoikeuden puolesta puheenjohtaja. Kaikki allekirjoitukset on sihteerin varmennettava.

Vankilaoikeuden tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin päätöstensä täytäntöönpanemiseksi, ja on asianomaisten viranomaisten annettava siihen virka-apua.

Vankilaoikeuden puheenjohtajan ja jäsenten on, sen mukaan kuin vankilaoikeus määrää, vuosittain tarkastettava pakkolaitokset sekä annettava tarkastuksesta kertomus oikeusministerille ja vankilaoikeudelle.

Vankilaoikeus kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, milloin hän katsoo sen tarpeelliseksi, tai kaksi jäsentä sitä vaatii.

Vankilaoikeuden käsiteltävät asiat on puheenjohtajan esiteltävä, ja on niistä pidettävä pöytäkirjaa, jonka puheenjohtaja ja yksi oikeuden jäsen tarkistavat.

Vankilaoikeuden jäsen, joka ei ole tehnyt tuomarinvalaa, vannokoon sen vankilaoikeudessa tai Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa.

Vankilaoikeus ottaa avukseen sihteerin, jonka tulee suorittaa ne tehtävät, mitkä vankilaoikeus tai sen puheenjohtaja määrää.

Vankilaoikeuden puheenjohtajan ja jäsenten palkkiot määrää valtioneuvosto. Sihteerin palkkion vahvistaa vankilaoikeus.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1954, jolloin vaarallisista rikoksenuusijoista annetun lain täytäntöönpanosta 27 päivänä toukokuuta 1932 annettu asetus (181/32) lakkaa olemasta noudatettavana.