608/1948

Sillä, joka sopimuksen perusteella, työntekijänä, vastikkeesta tekee työtä toiselle, työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena, on oikeus saada korvausta työtapaturmasta, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Vastikkeeksi katsotaan jokainen etu, jolla on taloudellista arvoa.

Työntekijää kohdanneesta työtapahurmasta suoritetaan korvausta myös hänen omaisilleen sekä hautausapua, niinkuin tässä laissa säädetään.

Mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu, koskee myös työntekijöitä, jotka yhteisesti työkuntana ovat sitoutuneet työnantajan johdon ja valvonnan alaisina tekemään jonkin työn, sekä heidän työnantajan suostumuksella avuksensa työhön ottamiaan työntekijöitä.

Sillä, joka tämän lain mukaan voi saada korvausta työtapaturmasta, on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta myös ammattitaudista, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty.

Oikeutta korvaukseen työtapaturman johdosta ei kuitenkaan ole, jos työntekijä:

Julkisoikeudellisen virkasuhteen osapuolista on voimassa, mitä tässä laissa on työnantajasta ja työntekijästä säädetty. Jos toinen osapuoli on valtio tai evankelisluterilainen seurakunta, noudatettakoon kuitenkin, mitä erikseen on säädetty.

Milloin koulussa, laitoksessa tai opetuskursseilla opiskeluun liittyy olennainen tapaturmanvaara, voidaan asetuksella määrätä, että opetusta saavaa henkilöä kohdannut tapaturma, jota ei muuten korvattaisi tämän lain mukaan, on korvattava työtapaturmana, ja että koulun ja laitoksen pitäjään ynnä kurssien toimeenpanijaan on sovellettava, mitä tässä laissa on työnantajasta säädetty.

Työtapaturmalla tarkoitetaan tässä laissa tapaturmaa, joka aiheuttaen ruumiinvamman on kohdannut työntekijää:

Työntekijän 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata ammattitautina, voidaan, sen mukaan kuin asetuksessa määrätään, katsoa työtapaturman aiheuttamaksi.

Työtapaturmaksi katsotaan myös sellainen työntekijää 1 momentissa mainituissa olosuhteissa kohdannut tapaturma, joka on aiheutunut sodasta tai aseellisesta selkkauksesta.

Korvausta ei suoriteta vammasta, jonka työntekijä on aiheuttanut itselleen tahallisesti.

Korvaus voidaan evätä tai sitä vähentää:

Työntekijän omaisella tarkoitetaan tässä laissa, mikäli 17 §:n 4 momentin, 23 §:n 2 ja 4 momentin ja 25 §:n säännöksistä ei muuta johdu:

Edellä 6 §:ssä tarkoitettuna lapsena pidetään myös ottolasta, avioliiton aikana aviopuolison lasta, jonka huoltaja aviopuoliso on, sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, jolion nähden työntekijän elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai sopimuksella vahvistettu.

Lasta, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet, sanotaan tässä laissa täysorvoksi. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi katsotaan täysorvoksi, kun hänen äitinsä ja 1 momentissa tarkoitettu elatusvelvollinenkin, jos sellainen on ollut, ovat kuolleet.

Korvauksen suorittamista varten tulee työnantajan, mikäli 9, 10 tai 12 §:n säännöksistä ei muuta johdu, ottaa vakuutus vakuutuslaitoksesta, jolla on oikeus tämän lain mukaisten vakuutusten- antamiseen.

Jos työntekijällä on määrätyssä työssä useita työnantajia, he vastaavat yhteisvastuullisesti tässä laissa säädettyjen työnantajan velvollisuuksien täyttämisestä.

Valtiolla ei ole tässä laissa säädettyä vakuuttamisvelvollisuutta, mutta valtion varoista on valtion työssä sattuneen työtapaturman johdosta tämän lain mukaan suoritettava korvaus.

Työnantaja on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, kunnes hänen kalenterivuoden aikana yhdenjaksoisesti teettämiensä työpäivien lukumäärä on neljää suurempi. Myös sellainen työnantaja, joka ei ole yhteisö tai säätiö ja jota viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa on verotettu enintään kuudenkymmenentuhannen markan tulosta, on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, kunnes hänen kalenterivuoden aikana teettämiensä työpäivien lukumäärä on enemmän kuin kolmekymmentä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun työnantajan työntekijälle sattunut työtapaturma korvataan tämän lain mukaisesti valtion varoista. ottaen huomioon 12 §:n 2 ja 5 momentin säännökset.

Jos työtapatuma sattuu sellaiselle Suomessa asuvan tai täällä elinkeinoa harjoittavan työnantajan työssä olevalle työntekijälle, josta vakuutusmaksu on jäänyt suorittamatta, valtiolla on oikeus 36 §:ssä sanotun maksun lisäksi periä vakuutusmaksun laiminlyöneeltä työnantajalta takaisin, mitä tämän lain mukaan on määrätty korvauksena suoritettavaksi, kuitenkin enintään kaksikymmentätuhatta markkaa tapaturmaa kohti.

Vakuuttamisvelvollisen työnantajan on itse kahdentuhannen markan määrään asti suoritettava korvausta kustakin työtapaturmasta, jollei vakuutusta ole vapaaehtoisesti ulotettu käsittämään myös tätä korvausvelvollisuutta.

Työnantaja, joka 10 §:n mukaisesti on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa sanotun korvauksen tuhannen markan määrään asti kustakin työtapaturmasta.

Jos työnantaja jättää suorittamatta 1 momentissa mainitun korvauksen tai jos syntyy erimielisyyttä sellaisen korvauksen suuruudesta, on vakuutuslaitos, jossa työntekijä on vakuutettu työtapaturman varalta, velvollinen lain mukaisesti suorittamaan sanotun korvauksen. Vastaava velvollisuus on valtiolla, jos 2 momentissa mainittu työnantaja laiminlyö korvausvelvollisuutensa.

Vakuutuslaitoksella ja valtiolla on oikeus periä työnantajalta 3 momentin mukaisesti suoritettu korvaus.

Tämän pykälän 2 momentissa mainittu työnantaja voidaan kuitenkin sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan todetun varattomuuden vuoksi vapauttaa korvauksen suorittamisesta.

Hallituksella on valta vastavuoroisuuden perusteella tehdä sopimus toisen valtion kanssa siitä, minkä maan lakia on noudatettava työtapaturmiin nähden sellaisissa suomalaisen työnantajan töissä, joita tilapäisesti tai osittain suoritetaan toisen valtion alueella, tai sellaisissa ulkomaalaisen työnantajan töissä, joita tilapäisesti tai osittain suoritetaan Suomen alueella.

Korvauksena työtapaturman aiheuttamasta ruumiinvammasta annetaan:

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on sanottu, on elinkoronsaajalle annettava korvauksena invaliidihuoltoa, niinkuin siitä erikseen on säädetty.

Sairaanhoitoon kuuluu:

Sairaanhoitona korvataan myös avuttomassa tilassa olevalle vahingoittuneelle erityisessä laitoksessa annettu pysyvä huolto.

Sairaanhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.

Sairaanhoitoa on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen vahingoittuneen terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta.

Rahana maksettava korvaus määrätään korvausluokittain päivärahan ja hautausavun osalta alempana olevan taulukon perusteella sekä elinkoron ja huoltoeläkkeen osalta käyttäen taulukossa olevia lukuja laskuperusteena:

Päivärahaa suoritetaan tapaturman sattumispäivästä, tätä päivää lukuun ottamatta, jokaiselta päivältä, sunnuntai- ja juhlapäivät niihin luettuina, kunnes tapaturmasta aiheutunut vamma on parantunut tai siitä johtunut sairaus päättynyt, kuitenkin enintään yhden vuoden ajan tapaturmapäivästä lukien. Päivärahaa ei kuitenkin suoriteta, jollei vahingoittunut ole ollut joku kokomaan tai osittain kykenemätön tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, tapaturmapäivää lukuun ottamatta.

Kun vahingoittunut on kokonaan kykenemätön tekemään työtään, on päivärahaa annettava 16 §:ssä sanottu määrä.

Milloin vahingoittunut on vain osittain kykenemätön tekemään työtään, tulee päivärahan olla työkyvyn vähennystä vastaava suhteellinen osa 16 §:ssä sanotusta määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei vahingoittuneen kyky tehdä työtään ole vähentynyt ainakin kahdellakymmenellä sadalta.

Sen estämättä, mitä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa on säädetty, katsotaan päivärahaa määrättäessä puoliso aina omaiseksi.

Elinkoron muodostavat peruskorko ja täydennyskorko.

Peruskorko on haitta-asteen osoittama osa 16 §:ssä mainitun elinkoron puolikkaasta. Haitta-asteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vammasta tai sairaudesta on katsottava vahingoittuneen sitä ennen vallinneeseen tilaan verrattuna yleensä koituvan haittaa.

Täydennyskorko on puolet 16 §:ssä mainitusta elinkorosta, jos vahingoittuneen yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta ja ottaen huomioon hänen ikänsä, terveydentilansa ja ammattitaitonsa sekä ne yleiset olosuhteet, joissa hän elää, vamman tai sairauden on katsottava tekevän mahdottomaksi vahingoittuneelle hankkia ansiotuloja aikaisemmalla tai muulla hänelle soveltuvalla työllä. Milloin vamman tai sairauden on katsottava ainoastaan vähentävän vahingoittuneen mahdollisuuksia hankkia entisiä tuloja vastaavat tulot, on täydennyskorko oleva vähennystä vastaava osa täydestä täydennyskorosta.

Jos vahingoittuneella tapaturman sattuessa oli ja edelleen on omaisia, lisätään hänen täydennyskorkoaan kolmellakymmenellä sadalta yhdestä omaisesta ja, jos heitä on useampia, kahdellakymmenellä sadalta jokaisesta hänellä sen lisäksi olevasta omaisesta, kuitenkin niin, että elinkorko on enintään 16 §:ssä mainitun elinkoron kaksinkertainen määrä.

Kaksikymmentäyksi vuotta täyttäneellä elinkoronsaajalla, joka ei työskentele oppiakseen jotakin ammattia älköön kuitenkaan olko oikeutta suurempaan elinkorkoon, kuin mitä hänen vuosityöansionsa on ollut.

Elinkorkoa on annettava vahingoittuneelle ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksaminen on päättynyt, taikka, jollei päivärahaa ole lainkaan suoritettu, siitä ajankohdasta lukien, jolloin tapaturmasta aiheutunut vamma on parantunut tai siitä johtunut sairaus päättynyt, viimeistään kuitenkin yhden vuoden kuluttua tapaturmapäivästä lukien.

Elinkorkoa ei kuitenkaan suoriteta, jos 18 §:n 2 momentissa tarkoitettu lopullisesti vahvistettu haitta-aste on pienempi kuin kolmekymmentä sadalta, jollei erityisestä syystä toisin määrätä. Tällöin tai jos haitta-aste alenee pienemmäksi kuin kolmeksikymmeneksi sadalta, annetaan vahingoittuneelle, jonka haitta-aste on vähintään kymmenen sadalta, elinkoron sijasta kertakaikkisena korvauksena seuraavat sadannesmäärät 16 §:ssä mainitusta elinkorosta:

Siinä tapauksessa, että vahingoittuneen haitta-aste myöhemmin määrätään vähintään kolmeksikymmeneksi sadalta, saakoon hän kertasuorituksesta huolimatta elinkoron vähentämättömänä siitä ajankohdasta alkaen, jolloin haitta-aste on katsottava muuttuneeksi, ei kuitenkaan ennen kuin kertasuorituksesta on kulunut kolme vuotta tai erityisestä syystä määrätty lyhempi aika.

Jos suoritettava elinkorko on pienempi kuin kolmekymmentä sadalta 16 §:ssä sanotusta elinkorosta, saakoon elinkoron saaja vakuutusoikeuden suostumuksella vaihtaa elinkoron sen pääoma-arvoa vastaavaksi pääomaksi. Mikäli vahingoittuneen haittaaste myöhemmin vamman pahentumisen takia muuttuu olennaisesti suuremmaksi kun se haitta-aste, jonka mukaan elinkoron pääoma-arvo laskettiin, olkoon vahingoittuneella oikeus saada uudelleen elinkorkoa muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti; kuitenkin on tällöin elinkorosta vähennettävä maksettua pääoma-arvoa vastaavan elinkoron määrä.

Jos vahingoittunut saamansa vamman johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön hoitoa, voidaan siltä ajalta, minkä sellaista avuttomuutta kestää, sanotun hoidon kustantamiseksi hänelle antaa avuttomuuslisää, joka päivää kohti on enintään 250 markkaa. Tätä lisää ei kuitenkaan anneta siltä ajalta, jona vahingoittuneelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa.

Elinkoron saaja, joka otetaan sairaanhoitolaitokseen sen vamman tai sairauden takia, mikä on syynä elinkoron antamiseen, saakoon tältä ajalta elinkoron entisen suuruisena, mutta on laitoksessaoloajalta kahdeksannesta päivästä lukien, tämä mukaan luettuna, vahingoittuneelle maksettava sairaalalisänä 16 §:ssä sanotun elinkoron ja hänen lisäyksettömän elinkorkonsa erotus lisättynä elinkorkoon sisältyvällä, omaisista tulevalla lisäyksellä. Kun oleskelu sairaanhoitolaitoksessa on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään yhdeksänkymmentä päivää tai jos siihen on erityistä syytä, lopetetaan sairaalalisän maksaminen ja elinkorko muutetaan olosuhteita vastaavaksi.

Vahingoittuneelle, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista tai jolla on opaskoira, voidaan antaa lisäkorvauksena enintään 50 markkaa päivässä.

Milloin vahingoittuneelle annettavan korvauksen suorittaminen 22 §:n 1 momentissa tai 51 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa on keskeytetty, suoritetaan keskeytysajalta vahingoittuneen puolisolle, lapselle tai heille yhteisesti seitsemänkymmentä sadalta tahi, milloin heitä ei ole, harkinnan mukaan myös muille omaisille yhteensä viisikymmentä sadalta siitä päivärahasta tai elinkorosta, joka vahingoittuneelle olisi keskeytysajalta ollut maksettava.

Vahingoittunut on velvollinen alistumaan lääkärin määräämään hoitoon, joka tarkoittaa hänen työkykynsä parantamista, ei kuitenkaan hengenvaaralliseksi katsottavaan hoitotoimenpiteeseen, niin myös invaliidihuoltoon, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty. Jos vahingoittunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy mainitusta hoidosta tai invaliidihuollosta, voidaan hänelle annettavan päivärahan tai elinkoron suorittaminen keskeyttää.

Jos vamma on pahentunut tai sairaus pitkittynyt sen johdosta, että vahingoittunut ei ole alistunut lääkärin määräämään hoitoon taikka että hän on tahallisesti estänyt parantumistaan joko jättämällä noudattamatta lääkärin määräyksen tai muulla tavoin, voidaan häneltä määräajaksi pidättää korvaus joko kokonaan tai osaksi.

Jos tapaturman seurauksena on ollut työntekijän kuolema taikka jos merimiehentoimessa oleva henkilö on kadonnut, on sen lisäksi, mitä edellisten pykälien nojalla saattaa tulla maksettavaksi, suoritettava:

Leskimiehelle suoritetaan huoltoeläkettä samojen perusteiden mukaan kuin leskivaimollekin, jos vaimo miehen työkyvyttömyyden takia on ollut miehen pääasiallisena elättäjänä.

Sellaisen elinkoron saajan kuolema, jonka haitta-aate on vähintään yhdeksänkymmentä sadalta, katsotaan tapaturman seuraukseksi, jollei voida pitää todennäköisenä, että tapaturman aiheuttamalla vammalla tai sairaudella ei ole ollut siihen olennaista vaikutusta.

Lapselle, joka seitsemäntoista vuotta täytettyään ansiotyössä olematta vielä opiskelee kehittyväkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten tai joka sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itsensä elättämiseen, pitkitetään huoltoeläkkeen antamisaikaa hakemuksesta harkinnan mukaan edellisessä tapauksessa enintään yhdeksäntoista vuoden ikään asti ja jälkimmäisessä tapauksessa niin kauan kuin mainittua tilaa kestää.

Huoltoeläkkeestä kuuluu puolisolle ja täysorvolle kaksi osaa sekä muulle lapselle ja omaiselle yksi osa.

Jos puolisonsa jälkeen huoltoeläkettä saava leski menee uuteen avioliittoon, on hänellä oikeus avioliittoon mennessään saada kolmen vuoden eläkettä vastaava kertakaikkinen rahamäärä.

Jos avioliitto on solmittu tai lapsi siitetty työtapaturman jälkeen, on tällainen puoliso ja lapsi päivärahaa ja elin,korkoa määrättäessä otettava hakemuksesta huomioon samoin edellytyksin kuin ne omaiset, jotka vahingoittuneella oli tapaturman sattumishetkellä.

Jos avioliitto on solmittu sen työtapaturman jälkeen, jonka seurauksena sittemmin on vahingoittuneen kuolema, älköön leskellä ja tämän lapsilla olko oikeutta korvaukseen kuoleman johdosta. Sama olkoon lakina työtapaturman jälkeen ottolapsiksi otetuista lapsista.

Jos työnantaja on sen työsuhteen perusteella, johon sisältyvässä työssä tapaturma sattui, maksanut työntekijälle sellaiselta ajalta palkkaa, ennakkoa tai muita maksuja, jolta tämän lain mukaan annetaan korvausta, on työnantajalla oikeus vähentää se 12 §:n mukaisesta hänen suoritettavastaan korvausosuudesta ja tämän osuuden ylittävältä osalta saada suoraan vakuutuslaitokselta sille annettavaa tilitystä vastaan suorittamastaan määrästä takaisin, mitä vakuutuslaitoksen on työntekijälle maksettava vastaavina korvauserinä vastaavalta ajalta. Työntekijälle vuosiloman ajalta annettavia etuja älköön kuitenkaan luettako näihin maksuihin.

Kunnan oikeudesta saada takaisin vahingoittuneelle suoritettu köyhäinhoitoavustus on voimassa, mitä siitä erikseen on säädetty.

Vakuutuslaitoksen tulee antaa työntekijälle tilitys 1 ja 2 momentin mukaan pidätetyistä korvauseristä.

Jos korvaukseen oikeutettu on vilpillisesti ilmoittanut väärin tai salannut jonkin seikan, jolla on merkitystä korvaukseen nähden, menettäköön hän harkinnan mukaan kokonaan tai osaksi oikeutensa korvaukseen.

Korvaukseen oikeutettu, joka värin tai puutteellisia tietoja antamalla on tuottanut vakuutuslaitokselle vahinkoa siten, että korvaus on määrätty suuremmaksi, kuin mihin tämä laki olisi oikeuttanut, korvatkoon siten aiheuttamansa vahingon.

Vuosityöansiota laskettaessa on otettava huomioon työntekijän saama rahapalkka, luontoisedut, voitto-osuus tai lahjapalkkio ynnä muut vastikkeeksi katsottavat edut. Luontoisetujen raha-arvo on laskettava sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Jos vahingoittunut työtapaturman sattuessa oli työantajansa vakinaisessa työssä, on hänen palkkansa vuoden kuluessa tai, jollei sitä ollut määrätty, se palkka, minkä hän tapaturman sattuessa saanaansa ansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut, pidettävä hänen vuosityöansionaan.

Jollei vahingoittunut työtapaturman sattuessa ollut työnantajansa vakinaisessa työssä, lasketaan hänen vuosityöansionsa siten, että se määrä, minkä hän tapaturman sattuessa saamansa ansion mukaan olisi saanut työssäoloajaltaan, jaetaan niiden päivien luvulla, jotka hän on sanotussa työssä ollut, sunnuntai- ja juhlapäivät niihin luettuina, ja osamäärä kerrotaan kolmellasadallakuudellakymmenellä.

Jos vahingoittunut työtapaturman sattuessa oli sellaisessa kausi- tai tilapäistyössä tahi hänen tavalliselle työskentelylleen vieraassa työssä, että hänen silloin saamansa työansio tästä syystä tai muusta erityisestä syystä huomattavasti erosi hänen tavallisesta työansiostaan tai siitä ansiosta, minkä työkyvyltään tai -taidoltaan häneen verrattava työntekijä samalla paikkakunnalla samaan aikaan yleensä sai, on hänen vuosityöansionsa edellä sanotun perusteella arvioitava kohtuullisen harkinnan mukaan. Samoin on meneteltävä, kun työntekijällä on ollut jatkuvasti työansiota muustakin työstä, kuin missä tapaturma sattui, tai kun palkkatasossa on vuoden kuluessa tapahtunut huomattava muutos.

Sosiaaliministeriön antamien yleisten ohjeiden mukaan määrätään, mikä on pidettävä rahapalkatta tai alhaista paikkaa vastaan työskentelevän sekä ammattioppilaan, harjoittelijan ja muun nuoren henkilön vuosityöansiona.

Vakuutuslaitokset, joilla on oikeus myöntää tässä laissa sanottuja vakuutuksia, ovat valtion vakuutuslaitos, jos sellainen perustetaan, sekä kotimainen vakuutusyhtiö, joka on saanut valtioneuvostolta edellä sanotun vakuutusliikkeen harjoittamista varten toimiluvan.

Toimilupa voidaan peruuttaa, jos valtioneuvosto katsoo siihen olevan pakottavia syitä.

Niissä tapauksissa, joissa valtio on korvausvelvollinen, suorittaa korvauksen valtion tapaturmatoimisto, josta soveltuvin kohdin on voimassa, mitä tässä laissa säädetään vakuutuslaitoksesta.

Jos valtion tapaturmavakuutuslaitos perustetaan, on valtioneuvostolla valta sille siirtää tässä laissa valtion tapaturmatoimistolle säädettyjä tehtäviä.

Vakuutuslaitos älköön kieltäytykö antamasta ja voimassa pitämästä siltä haettua vakuutusta, jos vakuutus koskee sellaista yritystä tai työtä, jota varten laitos vahvistetun yhtiöjärjestyksensä mukaan on oikeutettu vakuutuksia myöntämään, ja jos vakuutuksen hakija, milloin vakuutuslaitos on keskinäinen yhtiö, sen yhtiöjärjestyksen mukaan voidaan hyväksyä yhtiön jäseneksi.

Vakuutussopimus tehtäköön yhdeksi kalenterivuodeksi tai kuluvan ja seuraavan kalenterivuoden loppuun siten, että se jatkuu edelleen vuoden kerrallaan, jollei vakuutuksen ottaja sitä irtisano sovitussa ajassa, vähintään kuukautta ja enintään viittä kuukautta ennen vakuutusvuoden päättymistä. Vakuutuksen yleisille ehdoille on hankittava sosiaaliministeriön vahvistus.

Vakuutuksen irtisanominen on pätevä vain, jos samalla näytetään, että vakuutus on otettu toisessa vakuutuslaitoksessa alkavaksi silloin, kun irtisanotun vakuutuksen voimassaolo päättyy.

Vakuutussopimus määrättyä tilapäistä yritystä tai työtä varten, joka todennäköisesti kestää vuotta lyhyemmän ajan, katsotaan olevan voimassa, kunnes työ on päättynyt.

Jos muu kuin 3 momentissa mainittu yritys tai työ lakkaa tai ellei vakuutuksenottaja enää ole vakuuttamisvelvollinen, on vakuutuksenottajan ilmoitettava vakuutuksen raukeamisesta vakuutuslaitokselle vähintään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä, uhalla, että vakuutuksenottaja muutoin on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen vakuutuslaitokselle hänen laiminlyöntinsä johdosta aiheutuneista kustannuksista.

Jos vakuutuksenottaja vakuutusmaksua ulosmittauksella perittäessä havaitaan varattomaksi tai hänen oleskelupaikkansa on täytäntöönpanoviranomaisillekin tuntematon, katsotaan vakuutussopimus mainitusta toteamishetkestä lukien rauenneeksi.

Vakuutuksenantajan vastuun katsotaan alkavan, paitsi 2 momentissa mainituissa tapauksissa, siitä ajankohdasta, jolloin vakuutuslaitos tai sen asiamies todistettavasti on vastaanottanut laitoksen vahvistaman kaavan mukaisen vakuutushakemuksen, ellei muusta vastuun alkamisajasta ole sovittu.

Jos haettu vakuutus evätään siitä syystä, ettei laitos 31 §:n mukaan ole velvollinen vakuutusta myöntämään, on siitä laitoksen toimesta kolmen päivän kuluessa, luettuna hakemuksen saapumisesta laitokselle, lähetettävä todisteellinen tieto valtion tapaturmatoimistolle, joka tällöin hankkii vakuutuksen jostakin vakuutuslaitoksesta tai, ellei tätä voida tehdä, perii työnantajalta vakuutusmaksun ja valtion varoilla vastaa hänen työssään sattuvien tapaturmien korvaamisesta.

Työnantajan yritystään tai työtään varten ottaman vakuutuksen katsotaan koskevan kaikkia hänen työntekijöitään, ellei yrityksen määrättyä osaa tai määrättyä työtä varten ole otettu eri vakuutusta.

Vakuutusmaksu on määrättävä sellaiseksi, että se riittää vakuutetun vastuun peittämiseen sekä kohtuullisiin hoitokustannuksiin, ja sen perusteilla on hankittava sosiaaliministeriön vahvistus. Jos perusteita muutetaan, tulevat uudet perusteet noudatettaviksi sosiaaliministeriön määräämästä ajankohdasta lukien.

Vakuutusmaksu uudesta vakuutuksesta on, ellei sen erääntymisajasta ole toisin sovittu, suoritettava, niin pian kuin vakuutussopimus on päätetty.

Jos vakuutusmaksu on suoritettava ajanjaksoittain taikka vakuutussopimus jatkuu sen johdosta, ettei sitä ole irtisanottu, erääntyy vakuutusmaksu kultakin ajanjaksolta sen ensimmäisenä päivänä.

Työnantaja, jonka työssä olevat työntekijät on vakuutettava, mutta jonka on todettu laiminlyöneen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen valtiolle suorittamaan tapaturmatoimiston määräämän maksun, joka vastaa kohtuulliseksi harkittua vakuutusmaksua enintään nelinkertaisena siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja kolmelta viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta.

Jos vakuutuslaitos siitä syystä, että työnantaja on antanut vääriä tietoja tai laiminlyönyt vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisten tietojen antamisen, ei ole voinut panna hänen maksettavakseen vastuun mukaista vakuutusmaksua, olkoon vakuutuslaitoksella oikeus työnantajalta periä vakuutusmaksu enintään nelinkertaisena siltä osalta, jota väärä ilmoitus tai laiminlyönti koskee.

Työnantajan maksettava vakuutusmaksu on ilman tuomiota ja päätöstä ulosottokelpoinen.

Samalla tavoin täytäntöönpanokelpoisia ovat vakuutusoikeuden ja vakuutuslaitoksen lainvoimaiset päätökset työnantajan suoritettaviksi määrätyistä maksuista ja korvauksista.

Kun työntekijää on kohdannut työtapaturma, on siitä heti annettava tieto työnantajalle tai hänen edustajalleen, jonka tulee vaadittaessa antaa todistus tiedonannosta. Ilmoitus tapaturmasta, jonka johdosta voidaan otaksua vakuutuslaitoksen joutuvan suorittamaan korvausta, on viipymättä työnantajan toimesta, vakuutusoikeuden vahvistaman kaavan mukaan, tehtävä vakuutuslaitokselle.

Jos työtapaturman seurauksena on ollut kuolema tai vaikealaatuinen vamma, on työnantajan heti tehtävä tapaturmasta ilmoitus paikkakunnan poliisiviranomaiselle, jonka tulee viipymättä toimittaa siitä tutkimus tapaturmapaikalla sekä kahdeksan vuorokauden kuluessa lähettää tutkintapöytäkirjasta oikeaksi todistettu jäljennös lunastuksetta vakuutuslaitokselle. Vahingoittuneelle tai, jollei hän voi olla läsnä, hänen omaisilleen on, mikäli se viivytyksettä saattaa tapahtua, annettava tilaisuus olla tutkimuksessa saapuvilla.

Vakuutusoikeudella ja vakuutuslaitoksella on oikeus vaatia poliisitutkinnan toimeenpanemista muunkin kuin 2 momentissa mainitun tapaturman johdosta.

Ulkomaalla sattuneesta työtapaturmasta on ilmoitus tehtävä joko vakuutuslaitokselle tai sille Suomen konsulinvirastolle, jolle se lyhimmässä ajassa voidaan tehdä. Konsulinviraston on huolehdittava tarpeellisen selvityksen hankkimisesta asiaan ja toimitettava asiakirjat vakuutuslaitokselle.

Jos työtapaturma on sattunut laivalla, on ilmoitus tapaturmasta lähetettävä vakuutuslaitokselle ensimmäisestä satamasta, josta se voi tapahtua, ja 39 §:n 2 momentissa mainittu ilmoitus on tehtävä asianomaiselle poliisiviranomaiselle siinä Suomen satamassa, missä laiva tapaturman sattuessa on tai johon se tapaturman satuttua ensiksi saapuu, taikka jos laiva ensiksi saapuu ulkomaan satamaan, jossa on Suomen konsulivirasto, tälle virastolle.

Tässä laissa säädettyä korvausta on, uhalla, että oikeus sen saamiseen muutoin on menetetty, kirjallisesti haettava vakuutuslaitokselta tai tapaturmasta tehtävä kirjallinen ilmoitus vakuutuslaitokselle yhden vuoden kuluessa tapaturman sattumispäivästä lukien taikka, jos tapaturmasta on aiheutunut kuolema tai merimiehentoimessa oleva henkilö on kadonnut, yhtä pitkässä ajassa kuolinpäivästä tai siitä päivästä lukien, jolloin merimiehentoimessa oleva 59 §:n mukaan on katsottava kadonneeksi, mainittuja päiviä lukuun ottamatta.

Vakuutuslaitokselle ja konsulinvirastolle sekä 39 §:n 2 momentissa ja 40 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa poliisiviranomaiselle tehty tapaturmailmoitus on katsottava hakemukseksi, ei kuitenkaan sellaiseen korvaukseen nähden, joka nimenomaan on määrätty hakemuksesta suoritettavaksi.

Tapaturmailmoitus ja vahingonkorvaushakemus katsotaan tehdyksi vakuutuslaitokselle myös silloin, kun se on annettu vakuutuslaitoksen asiamiehelle tai, mikäli koskee valtion töitä, vahingoittuneen lähimmälle esimiehelle.

Tapaturmailmoitus ja korvaushakemus on katsottava määräajassa tehdyksi, jos ilmoitus tai hakemus on ennen määräajan umpeenkulumista pantu postiin vakuutuslaitokselle lähetettäväksi.

Korvauksen saamista varten on vakuutuslaitokselle toimitettava lääkärin antama tai, vamman laadusta riippuen, muu luotettava selvitys vahingoittuneen tilasta sekä lisäksi, milloin vakuutuslaitos sitä vaatii, vakuutuslaitoksen määräämän lääkärin antama selvitys. Selvityksen kustannukset maksaa vakuutuslaitos.

Jollei vakuutuslaitos myönnä korvausta sen vuoksi, ettei se katso olevansa velvollinen suorittamaan korvausta tapaturman johdosta tai että hakemus on saapunut määräajan umpeen kuluttua, on päätös alistettava vakuutusoikeuden harkittavaksi. Päätöksestä vakuutuslaitoksen on annettava tieto vahingoittuneelle tai sille, jonka oikeudesta on kysymys, ja toimittakoon tämä, jos niin haluaa, muistutuskirjelmänsä vakuutusoikeuteen niin hyvissä ajoin, että se voidaan ottaa huomioon alistettua asiaa vakuutusoikeudessa käsiteltäessä.

Milloin vakuutusoikeus on 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hankkinut tarpeelliseksi katsottua selvitystä asiaan, vakuutuslaitos on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuneet kustannukset.

Kun jollekin vakuutuslaitokselle on tehty ilmoitus työtapaturmasta ja vahingoittuneen tai hänen omaisensa oikeus korvaukseen on riidaton, mutta vakuutuslaitos katsoo korvausvelvollisuuden kuuluvan toiselle vakuutuslaitokselle, on ensiksi mainittu vakuutuslaitos velvollinen viipymättä korvausvelvollisen vakuutuslaitoksen puolesta suorittamaan asianomaiselle korvauksen ennakkona määrän, joka suuruudeltaan likimääräisesti vastaa korvauksen määrää, sekä alistamaan 42 §:n 1 momentin mukaisesti korvausvelvollisuuskysymyksen vakuutusoikeuden ratkaistavaksi.

Sitten kuin korvausvelvollisuus on lainvoimaisella päätöksellä vahvistettu, on vakuutuslaitos, jonka tulee korvaus suorittaa, velvollinen heti suorittamaan ennakkoa maksaneelle vakuutuslaitokselle, mitä tämä on 1 momentin nojalla suorittanut, ja on ennakon määrä vähennettävä lopullisesta korvauksesta.

Jollei ruumiinvamman lopullisia seurauksia voida riittävän varmasti arvostella asiaa käsiteltäessä, määrättäköön korvaus määräajaksi, jonka kuluttua vahingoittunut on velvollinen esittämään uuden selvityksen tilastaan. Tämän selvityksen kustannukset suorittaa vakuutuslaitos.

Vahingoittunut, joka ei tätä selvitystä esitä vuoden kuluessa määräajan päättymisestä lukien tai, milloin vahvistettavana on kuluneelta ajalta maksettava korvaus, siitä päivästä lukien, jona hän on saanut tiedon vakuutuslaitoksen tai vakuutusoikeuden päätöksestä, menettää oikeuden korvauksen saamiseen kuluneelta ajalta, jollei hänen laiminlyöntiinsä ole ollut hyväksyttävää syytä.

Jos se selvitys, johon vakuutuslaitoksen tai vakuutusoikeuden antama päätös korvauksesta perustuu, jäljestäpäin havaitaan olennaisesti vääräksi tai puutteelliseksi, olkoon vakuutusoikeudella valta, mikäli on kysymys korvauksen suuruudesta, hakemuksesta ja asianosaisia kuultuaan, poistaa aikaisempi päätös ja ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Jos ne seikat, joista elinkoron, sen yhteydessä maksettavan lisän tai huoltoeläkkeen suuruus riippuu, olennaisesti muuttuvat, voidaan korvausmäärä oikaista. Samoin voidaan menetellä, milloin elinkoronsaajan ansaitsemiskyky on lisääntynyt hänelle annetun invaliidihuollon johdosta.

Jos vakuutuslaitos katsoo tarpeelliseksi, tulee elinkoron saajan vakuutuslaitoksen vaatimuksesta, uhalla, että hän muutoin menettää oikeutensa elinkoron saamiseen, alistua vakuutuslaitoksen tai, jos elinkoronsaaja niin haluaa, vakuutusoikeuden määräämän lääkärin tarkastettavaksi.

Kun vakuutuslaitos on vaatinut lääkärintarkastuksen toimittamista, tulee sen suorittaa tästä tarkastuksesta ja muusta tarpeellisesta selvityksestä aiheutuvat kustannukset.

Päiväraha ja sen yhteydessä maksettavat lisät on vahingoittuneen vaatimuksesta maksettava ainakin kerran kuukaudessa sitä ennen kuluneelta ajalta, ei kuitenkaan useammin kuin kerran viikossa. Elinkorko, sen yhteydessä maksettava avuttomuuslisä. ja huoltoeläke maksetaan, jolleivät asianosaiset toisin sovi, ennakolta neljästi vuodessa yhtä pitkin väliajoin. Milloin kuitenkin elinkoron tai huoltoeläkkeen maksettava erä olisi kymmentätuhatta markkaa pienempi, voidaan se maksaa puolen vuoden tai vuoden väliajoin.

Suoritettava korvaus on, jolleivät asianosaiset toisin sovi, vakuutuslaitoksen toimesta ja kustannuksella pidettävä korvaukseen oikeutetun saatavana siinä kotimaisessa pestitoimistossa, jonka korvauksensaaja määrää.

Valtion työssä vahingoittuneelle voidaan korvaus kuitenkin suorittaa sen viranomaisen välityksellä, jonka alaisessa työssä tapaturma on sattunut.

Kun työntekijää on kohdannut vakavanlaatuiseksi katsottava työtapaturma ja vahingoittuneen tai hänen omaisensa oikeus korvaukseen on ilmeinen, on työnantaja velvollinen korvauksensaajan pyynnöstä suorittamaan korvauksen ennakkona

Edellä 1 momentin mukaan suoritettu ennakko vähennetään korvauksesta, niinkuin 26 §:ssä on säädetty.

Jos elinkorko tai huoltoeläke lakkaa, keskeytyy tai pienenee sellaisesta syystä, jonka sattumisen ajankohtaa ei etukäteen voida tietää, on muutoksen ajankohta oleva se erääntymispäivä, joka lähinnä seuraa sanotun syyn ilmenemisen jälkeen.

Jollei maksettavaksi langennutta korvauserää ole nostettu kolmen vuoden kuluessa, on oikeus siihen menetetty.

Vapausrangaistukseen tuomitulle taikka yleiseen työ tai kasvatuslaitokseen tahi muuhun vastaavaan laitokseen määrätylle tai otetulle korvauksensaajalle ei makseta päivärahaa, elinkorkoa, siihen liittyvää lisää, sairaalalisää eikä huoltoeläkettä siltä ajalta, minkä vapausrangaistuksen kärsiminen tai laitoksessaolo kestää kolmea kuukautta kauemmin.

Milloin vakuutuslaitoksella ei ole ollut tiedossaan 1 momentissa tarkoitettuja olosuhteita eikä se tämän takia ole voinut sanotun lainkohdan mukaisesti keskeyttää korvauksen suorittamista, saakoon se vähentää liikaa suorittamansa määrän myöhemmin ehkä suoritettavasta korvauksesta.

Sosiaaliministeriö voi antaa korvausasiain valmistelusta vakuutuslaitoksille tarkempia ohjeita ja määräyksiä.

Joka ei tyydy vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutuslaitoksen päätöksestä.

Vakuutusmaksun ulosmittausta koskeva valitus, joka tehdään sillä perusteella, että maksuunpano on ollut lain tai sopimuksen vastainen, on toimitettava vakuutusoikeudelle viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista ulosmittauksen toimittamisesta. Muutoin noudatettakoon, mitä verojen ja yleisten maksujen ulosmittauksesta on erikseen säädetty.

Joka ei tyydy vakuutusoikeuden päätökseen, mikäli on kysymys siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema tämän lain mukaiseen korvaukseen, tahi siitä, kenen en korvaus suoritettava, taikka 2 momentissa mainitussa asiassa annettuun päätökseen, milloin ulosmitattujen vakuutusmaksujen määrä ylittää kaksikymmentätuhatta markkaa, saa hakea siihen muutosta korkeimmalta oikeudelta viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä.

Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on vakuutuslaitoksesta tai vakuutusoikeudesta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna pantu postiin.

Jos vakuutuslaitokselle määräajassa tehtävä hakemus tai ilmoitus on saapunut perille tämän ajan päätyttyä, älköön tämä seikka olko esteenä korvauksen myöntämiselle, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

Jos vakuutusoikeudelle määräajassa annettava valitus tai muu kirjelmä on saapunut perille tämän ajan päättymisen jälkeen, voidaan se tästä huolimatta, 1 momentissa mainituin edellytyksin, ottaa tutkittavaksi.

Jos työnantaja tai hänen edustajansa laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen tahi tapahurman selvittämistä tarkoittavan muun laillisen määräyksen tai ohjeen mukaan kuuluvan velvollisuuden, rangaistakoon sakolla.

Joka tahallisesti antaa tämän lain mukaan tarvittavan tiedon väärin tai kieltäytyy tietoa antamasta, rangaistakoon sakolla, jollei teosta muussa laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus saada vakuutetuksi itsensä sekä ne perheensä jäsenet ynnä muut hänen työssään olevat henkilöt, jotka tämän lain mukaan eivät ole pakollisesti vakuutuksessa, ja siten turvata itselleen ja mainituille henkilöille oikeus työssä sattuneen tapaturman johdosta tämän lain mukaan myönnettäviin etuihin. Vakuutusta haettaessa on ilmoitettava, mikä määrä on pidettävä vakuutetun vuosityöansiona.

Työnantajalla on niin ikään oikeus saada tämän lain mukaan vakuutettu henkilö vakuutetuksi muunkin kuin tässä laissa tarkoitetun tapaturman varalta. Tällaisesta vakuutuksesta on soveltuvilta osin voimassa, mitä 8 §:ssä tarkoitetusta vakuutuksesta on tässä laissa säädetty.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut vakuutukset on katsottava tämän lain mukaisiksi vakuutuksiksi.

Vakuutuslaitos on velvollinen vuosittain valtiolle suorittamaan erityisen maksun käytettäväksi valtiolle yksityisten työnantajien töissä sattuvista työtapaturmista johtuvia kustannuksia sekä sellaisia vakuutuslaitosten eri työväen tapaturmavakuutuslakien mukaan maksettavien elinkorkojen ja huoltoeläkkeiden korotuksia varten, joita elinkustannusten kallistumisen vuoksi valtion varoista saatetaan suorittaa. Maksun suuruuden vahvistaa valtioneuvosto enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Edellä 1 momentissa mainitun maksun suorittamiseksi tarpeellinen erä on otettava huomioon vakuutusmaksua määrättäessä.

Merimiehentoimessa oleva henkilö katsotaan kadonneeksi, jollei hänestä eikä siitä aluksesta, jolla hän viimeksi oli, ole tietoja saatu kolmea kertaa niin pitkässä ajassa, kuin alukselta voidaan olettaa yleensä menevän matkaan siitä paikasta, missä aluksen viimeksi tiedettiin olleen, lähimpään määrä paikkaan, eikä vähintään kolmen kuukauden aikana.

Katoamispäiväksi katsotaan se päivä, jolloin alus joutui haaksirikkoon tai johon sitä tai merimiehentoimessa olevaa henkilöä koskevat viimeiset tiedot ulottuvat.

Korvauksen suorittaminen voidaan keskeyttää, jos sen saaja vuotta kauemmin oleskelee ulkomaalla, kunnes oleskelu siellä päättyy.

Hallituksella on valta vastavuoroisuuden perusteella sopia, että oleskelua vieraassa valtiossa ei ole pidettävä 1 momentissa tarkoitettuna oleskeluna ulkomaalla.

Sillä, joka on saanut korvausta tämän lain mukaan, on oikeus muun lain nojalla saada vamman seurauksista korvausta sen tuottajalta tai muulta korvausvelvolliselta. Älköön kuitenkaan sillä tavoin määrättäkö maksettavaksi enempää, kuin minkä verran täysi korvaus on tämän lain mukaan myönnettyä korvausta suurempi.

Vakuutuslaitoksella, joka on joutunut tämän lain mukaan korvaamaan vahingon, on oikeus saada suorittamansa määrä takaisin 1 momentissa tarkoitetulta korvausvelvolliselta, ei kuitenkaan siltä, joka jo oli korvausvelvollisuutensa vilpittömässä mielessä täyttänyt. Vakuutuslaitokselle tulevaa korvausta älköön määrättäkö suuremmaksi, kuin mitä vahingoittunut tai hänen omaisensa olisivat olleet oikeutetut saamaan.

Sopimus, jolla vähennetään korvaukseen oikeutetulle tämän lain mukaan tulevia etuja, on mitätön.

Vahingoittuneelle tai hänen omaiselleen tämän lain nojalla myönnettyjä henkilökohtaisia korvauksia älköön toiselle siirrettäkö älköönkä pantako ulosmittaukseen.

Asianomaisen huoltolautakunnan esityksestä voidaan kuitenkin määrätä, että korvaus tai sen osa maksetaan huoltolautakunnalle korvaukseen oikeutetun tai hänen omaisensa vastaiseen huoltoon käytettäväksi.

Jos tämän lain mukainen rahasuoritus ei ole kymmenellä tasan jaollinen markkaluku, se tasoitetaan lähimmäksi kymmenellä jaolliseksi markkaluvuksi.

Jokaiseen teollisuuslaitokseen ja työhuoneistoon on työnantajan toimesta pantava julki tämä laki ja tiedonanto siitä, keneltä työtapaturman sattuessa korvausta on haettava. Muilla työmailla on tämä laki ja mainittu tiedonanto pidettävä työnjohtajan luona nähtävänä.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.