571/1948

Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla.

Rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu.

Oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena.

Milloin jonkin todisteen vaikutuksesta on laissa erityinen säännös, noudatettakoon sitä.

Seikkaa, joka on yleisesti tunnettu tai jonka oikeus viran puolesta tietää, ei tarvitse toteen näyttää. Näyttö siitä, mitä laki säätää, ei myöskään ole tarpeen. Jos vieraan valtion lakia on sovellettava eikä oikeus tunne sen sisällystä, tulee oikeuden kehoittaa asianosaista esittämään siitä näyttöä.

Jos määrätyn tapauksen varalta on erikseen säädetty, että oikeuden tulee hankkia selvitys asiassa sovellettavan ulkomaan lain sisällyksestä, noudatettakoon sitä.

Jos asianosainen on asiassa, jossa sovinto on sallittu, oikeudessa tunnustanut jonkin seikan, niin tunnustus on hänen osaltaan sitova. Jos asianosainen peruuttaa tunnustuksen, tutkikoon oikeus, asianosaisen peruutuksen syyksi esittämien perusteiden ja muiden asianhaarain nojalla, mikä vaikutus tunnustuksella todisteena on oleva.

Jollei asia ole sellainen, kuin 1 momentissa on sanottu, tutkikoon oikeus, mikä vaikutus asianosaisen tunnustuksella todisteena on oleva.

Jos asianosainen oikeuden määräyksestä huolimatta ilman pätevää syytä jää oikeuteen saapumatta tai muutoin jättää jotakin oikeudenkäynnissä täyttämättä tahi vastaamatta asian selvittämistä tarkoittavaan kysymykseen, harkitkoon oikeus, huomioon ottaen kaikki asiassa ilmenneet seikat, mikä vaikutus asianosaisen menettelyllä todisteena on oleva.

Milloin kysymys on vahingon määrästä eikä siitä ole saatavissa näyttöä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, on oikeudella valta arvioida vahinko kohtuuden mukaan.

Jos todiste, jonka asianosainen tahtoo esittää, koskee seikkaa, joka on asiaan vaikuttamaton tai selvitetty, tahi jos näyttö on huomattavasti vähemmällä vaivalla tai kustannuksella saatavissa toisella tavoin, älköön oikeus salliko todisteen esittämistä.

Asianosaiset hankkikoot asiassa tarpeelliset todisteet. Oikeus saa myös, milloin tarpeelliseksi harkitaan, omasta aloitteestaan päättää hankittavaksi todisteita. Älköön oikeus kuitenkaan omasta aloitteestaan määrätkö uutta todistajaa kuulusteltavaksi tai asiakirjaa esitettäväksi, jos asiassa sovinto on sallittu tai jos ainoastaan asianomistaja vaatii rangaistusta asianomistajarikoksesta, mistä ei ole säädetty muuta tai kovempaa rangaistusta kuin sakkoa tai vankeutta.

Vastaajan esteetön poissaolo riita-asiassa älköön estäkö todisteiden esittämistä. Rikosasiassa olkoon todisteiden esittäminen vastaajan esteettömästä poissaolosta huolimatta sallittua ainoastaan, kun oikeus harkitsee sen soveliaaksi.

Jos asia on siirretty toiseen istuntoon, on vastaajan poissa ollessa esitetty todiste hänelle tiedoitettava tässä istunnossa, mikäli hän on siinä läsnä. Oikeuden harkitessa sen tarpeelliseksi on todistaja tai asiantuntija vastaajan läsnä ollessa uudelleen kuultava.

Saapuvilla olevalle asianosaiselle on suotava tilaisuus lausua mielensä jokaisesta oikeudessa esitetystä todisteesta.

Jonkun halutessa vastaisen varalta esittää todisteita asiasta, josta oikeudenkäyntiä ei vielä ole vireillä, on hänen pyydettävä siihen lupaa alioikeudelta. Jos hänen oikeutensa saattaa olla todisteen vastaanottamisen varassa ja vaara on tarjona, että todiste häviää tai että vaikeuksia on sen myöhemmin esittämisestä, eikä todisteen esittämisellä tarkoiteta hankkia selvitystä rikoksesta, sallittakoon hänen se esittää. Jos toisen henkilön oikeus on todistelun varassa, voidaan tämä, milloin syytä on, määrätä hakijan toimesta kutsuttavaksi silloin olemaan saapuvilla. Hänen kulunsa korvatkoon hakija.

Älköön ketään tällaisissa tapauksissa velvoitettako saapumaan todistajaksi tai asiantuntijaksi muuhun tuomioistuimeen kuin siihen alioikeuteen, jonka tuomiopiirissä hän asuu tai oleskelee.

Älköön alioikeudessa käytettäkö todisteena yksitylsluontoista kertomusta, jonka joku on vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antanut, ellei sitä ole erikseen laissa myönnetty tai oikeus erityisistä syistä sitä salli.

Jos ylemmässä oikeudessa nojaudutaan sellaiseen kertomukseen, josta mainitaan 1 momentissa, ja oikeus havaitsee, että siihen on kiinnitettävä huomiota, on kertomuksen antajaa kuultava todistajana joko ylemmässä oikeudessa, mikäli siihen lain mukaan muutoin ei ole estettä, tai siinä alioikeudessa, jonka ylempi oikeus määrää.

Jolla on asiakirja hallussaan, olkoon velvollinen, kun voidaan olettaa asiakirjalla olevan merkitystä todisteena asiassa, tuomaan sen oikeuteen. Tätä säännöstä älköön kuitenkaan rikosasiassa sovellettako syytettyyn ja häneen 20 §:ssä sanotussa suhteessa olevaan henkilöön.

Asianosainen tai häneen 20 §:ssä mainitussa suhteessa oleva henkilö älköön olko velvollinen esittämään asiakirjaa, joka sisältää asianosaisen ja tuon henkilön tahi sanotussa suhteessa olevien henkilöiden välisen tiedonannon. Virkamies tai muu 23 §:ssä mainittu henkilö älköön esiintuoko asiakirjaa, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta häntä ei voitaisi kuulla todistajana; jos asiakirja on sen asianosaisen hallussa, jonka eduksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, älköön hän olko velvollinen esittämään sitä. Mitä 24 §:ssä säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen tahi antamasta lausumaa, sovellettakoon vastaavasti asiakirjan esittämisvelvollisuuteen, jos asiakirjan sisältö on sellainen, kuin tässä lainkohdassa tarkoitetaan.

Sellaista kirjallista muistiinpanoa tai muuta kirjoitusta, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaista käyttöä varten, älköön määrättäkö tuotavaksi oikeuteen, elleivät erittäin tärkeät syyt sitä vaadi.

Jos asiakirjan haltija hänen ja asianosaisen välillä olevan oikeussuhteen nojalla tai muuten lain mukaan on velvollinen luovuttamaan asiakirjan tai sallimaan toisen saada siitä tiedon, olkoon velvollisuus voimassa myös oikeudenkäynnissä.

Ennen kuin asiakirjan haltija määrätään tuomaan asiakirja oikeuteen, myönnettäköön hänelle tilaisuus antaa selityksensä. Esittämisvelvollisuutta koskevan kysymyksen selvittämiseksi voidaan asiakirjan haltijaa kuulustella sen mukaisesti, kuin todistajain tai asianosaisen kuulustelemisesta jäljempänä säädetään, niin myös esittää muita todisteita.

Kun oikeus on velvoittanut jonkun tuomaan oikeuteen asiakirjan, esittäköön hän sen alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, mutta olkoon kuitenkin velvollinen näyttämään alkuperäisen asiakirjan, milloin oikeus katsoo sen tarpeelliseksi. Jos alkuperäisenä esitettävän asiakirjan oikeuteen tuominen on erityisen hankalaa, saa asiakirjan esiintuoda siinä alioikeudessa, missä se soveliaimmin käy päinsä.

Oikeus saa myöskin, jos katsoo tarpeelliseksi, uhkasakolla velvoittaa sen, jonka on esiintuotava asiakirja, täyttämään velvollisuutensa tai määrätä, että se on ulosottomiehen toimesta oikeuteen tuotava.

Jos asiakirja sisältää sellaistakin, joka ei koske asiaa, eikä sen haltija tahdo sitä ilmaista, tulee oikeuden huolehtia siitä, ettei asiakirjasta anneta tietoa enemmälti, kuin on tarpeellista.

Kun joku muu kuin asianosainen on velvoitettu tuomaan oikeuteen asiakirja, saakoon hän vaivoistaan ja kuluistaan kohtuullisen korvauksen, mikä yksityisen asianosaisen vaatiessa asiakirjaa esitettäväksi tai siihen nojautuessa on tämän maksettava, mutta muutoin valtion varoista suoritettava.

Valtion varoista suoritetun korvauksen maksamisesta takaisin valtiolle olkoon soveltuvin osin voimassa, mitä mainituista varoista rikosasioissa todistajana tai muuten kuulustelluille henkilöille maksetun palkkion korvaamisesta valtiolle on säädetty.

Joka on velvoitettu tuomaan asiakirja oikeuteen ja tuomittu tällaisen velvoituksen laiminlyömisestä uhkasakkoon, olkoon oikeutettu siitä erikseen valittamaan.

Joka ei tyydy oikeuden päätökseen, joka koskee korvausta asiakirjan tuomisesta oikeuteen, voi niin ikään hakea siihen muutosta valittamalla.

Valitus älköön estäkö panemasta päätöstä täytäntöön, ellei oikeus, joka sen on antanut, harkitse olevan erityistä aihetta täytäntöönpanon tuonnemmaksi lykkäämiseen tahi valitustuomioistuin sitä määrää.

Jokaista muuta paitsi jutun asianosaista tai sitä, joka on ollut siinä asianosaisena, voidaan kuulustella todistajana. Rikosasiassa älköön kuulusteltako todistajana asianomistajaa silloinkaan, kun hän ei käytä puhevaltaa, eikä myöskään sitä, joka jo on tuomittu rangaistukseen samasta rikoksesta.

Riita-asiassa ei kuitenkaan saa todistaa se, jonka hyväksi tai jota vastaan asiassa annettava tuomio tulee voimaan, niinkuin se olisi annettu oikeudenkäynnissä, jossa hän on ollut asianosaisena.

Jos tuomari nimetään todistajaksi, harkitkoon hän tuomarinvalallaan, tietääkö hän jotakin asiaan vaikuttavaa. Jos hän havaitsee niin olevan, kuulusteltakoon häntä todistajana. Jos virallinen syyttäjä nimetään todistamaan, harkitkoon oikeus, onko se totuuden ilmisaamiseksi tarpeen, ja luopukoon hän silloin asiasta.

Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako:

Jos todistajaksi nimetty henkilö ei ole täyttänyt viittätoista vuotta tai jos hän on mielisairas tai tylsämielinen tahi jos hänen sieluntoimintansa muutoin on häiriintynyt, harkitkoon oikeus, ottaen huomioon esiintyneet asianhaarat, voidaanko häntä kuulustella todistajana.

Sama olkoon lakina, jos todistajaksi nimetty on kansalaisluottamusta vailla tai julistettu todistajaksi kelpaamattomaksi taikka kun hänet on tuomittu rangaistukseen väärästä valasta tai rikoksesta, josta puhutaan rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentissa, 2 §:ssä, 3 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 5 §:n 2 momentissa.

Tasavallan presidenttiä älköön kutsuttako todistajaksi.

Todistaa ei saa:

Papin vaitiolovelvollisuudesta on erikseen säädetty.

Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa olevien säännösten estämättä voidaan muu niissä tarkoitettu henkilö paitsi syytetyn oikeudenkäyntiavustaja velvoittaa todistamaan asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, mistä saattaa tulla kuritushuonetta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, tahi sanotunlaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen.

Mitä 1 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa on sanottu, noudatettakoon, vaikkei todistaja enää ole siinä asemassa, jossa hän on saanut tiedon todistettavasta seikasta.

Todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään tai toista, joka on häneen sellaisessa suhteessa, kuin 20 §:ssä on sanottu. Todistaja saa niin ikään kieltäytyä antamasta lausumaa, jolla liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi, jolleivät erittäin tärkeät syyt vaadi, että todistajaa kuulustellaan niistä.

Joka kieltäytyy todistamasta tai vastaamasta johonkin kysymykseen, mainitkoon samalla kieltäytymisensä perusteen ja tukekoon sitä todennäköisin syin.

Kun se, joka nimetään todistajaksi, on oikeudessa saapuvilla, olkoon velvollinen heti todistamaan. Jos asianosainen tahtoo jotakuta todistajana kuulusteltavaksi, antakoon haastemiehen kutsua hänet oikeuteen niin ajoissa, että hän vaikeudetta voi määrättynä aikana sinne tulla.

Oikeudella on valta määrätä, että todistajana kuulusteltavan on, palauttaakseen mieleensä kuulusteltavina olevat seikat, ennen saapumistaan todistamaan tarkastettava hänen saatavinaan olevia tilikirjoja, muistiinpanoja tai muita asiakirjoja tahi katsastettava paikkaa tai esinettä, mikäli se on mahdollista tuottamatta todistajalle huomattavaa haittaa.

Sitten kuin todistaja on kutsuttu esiin, kysyköön oikeuden puheenjohtaja todistajalta hänen nimensä, ikänsä, toimensa ja asuinpaikkansa sekä tiedustelkoon myös, milloin aihetta on, sellaisia seikkoja, jotka lain mukaan estävät tekemästä todistajanvalaa taikka oikeuttavat tai velvoittavat todistajan kieltäytymään todistamasta, niin myös sellaista, mikä voi vaikuttaa todistajan uskottavuuteen; ja tehtäköön kaikesta tästä merkintä pöytäkirjaan.

Kun todistaja on oikeutettu kieltäytymään todistamasta tai vastaamasta johonkin kysymykseen, tulee puheenjohtajan ilmoittaa se todistajalle ja samalla muistuttaa, että todistaja, jollei hän tahdo käyttää hyväkseen tätä etua, on saman seuraamuksen uhalla kuin muukin todistaja velvollinen puhumaan totta ja sanomaan, mitä hän asiasta tietää.

Todistajat vannokoot kukin erikseen, käsi kirjalla tai uskontokuntansa määräämää menoa noudattamalla, tämän valan: Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.

Joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan taikka jota uskontokuntansa oppi estää valaa tekemästä, antakoon tämän vakuutuksen: Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.

Todistajanvalaa älköön vannoko tai sitä vastaavaa vakuutusta antako:

Ennen kuin todistaja esittää kertomuksensa, tulee oikeuden puheenjohtajan muistuttaa häntä totuusvelvollisuudesta, niin myös, jos vala tai vakuutus on annettu, sen tärkeydestä. Milloin aihetta on, todistajaa on myös huomautettava 23 ja 24 §:n sisällyksestä.

Todistajan tulee suullisesti esittää kertomuksensa. Kirjalliseen todistajankertomukseen älköön viitattako; kuitenkin sallittakoon todistajan käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tukemiseksi.

Todistajan aikaisemmin oikeudelle tai viralliselle syyttäjälle tahi poliisiviranomaiselle antama kertomus luettakoon todistajaa kuulusteltaessa vain silloin, kun hän todistajanlausunnossaan poikkeaa siitä, mitä hän aikaisemmin on kertonut, tahi kun todistaja kuulustelussa selittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa.

Todistajan kuulustelee oikeuden puheenjohtaja. Kuulustelun toimittamisen oikeus voi kuitenkin, mikäli harkitsee soveliaaksi, jättää asianosaisille, jolloin todistajan kuulustelee ensiksi se asianosainen, joka on todistajan nimennyt, ja sitten vastapuoli.

Todistajaa kehokettakoon esittämään kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Sitten kuin todistaja on esittänyt kertomuksensa, voivat oikeuden puheenjohtaja ja sen muut jäsenet sekä asianosaiset tehdä todistajalle kysymyksiä.

Sellaisia kysymyksiä, jotka sisältönsä, muotonsa tai esittämistapansa puolesta johtavat määrätynlaiseen vastaukseen, älköön tehtäkö, elleivät erityiset syyt sitä aiheuta. Puheenjohtajan tulee evätä ilmeisesti asiaan kuulumattomat taikka eksyttävät tai muuten sopimattomat kysymykset.

Milloin asiassa on useita todistajia, kuulusteltakoon heidät kukin erikseen. Jos todistajain kertomukset ovat epäselvät tai ristiriitaiset tahi jos muutoin havaitaan erityisiä syitä olevan olemassa todistajain kuulustelemiseen vastakkain, olkoon se sallittu.

Henkilö, joka on nimetty todistajaksi, älköön olko saapuvilla asian käsittelyssä enempää, kuin hänen todistajana kuulustelemisensa vaatii.

Kun todistajan on sallittu, sen mukaan kuin 23 §:ssä on sanottu, jossakin asiassa ilmaista sellaista, mikä hänen muuten on salassa pidettävä, taikka hänet on velvoitettu ilmaisemaan sellainen seikka tai 24 §:ssä mainittu liike- tai ammattisalaisuus, kuulusteltakoon todistajaa suljetuin ovin.

Jos oikeus harkitsee, että todistaja asianosaisen läsnä ollessa pelosta tai muusta syystä on ilmaisematta, mitä hän asiasta tietää, tahi jos asianosainen häiritsee tai koettaa eksyttää todistajaa hänen puhuessaan, kuulusteltakoon todistajaa asianosaisen saapuvilla olematta. Sitten luettakoon todistajan kertomus asianosaiselle, ja tällä olkoon oikeus tehdä todistajalle kysymyksiä, niinkuin 33 §:n 2 momentissa on sanottu.

Pöytäkirjaan merkittäköön tarkoin, mitä todistajat ovat asiassa kertoneet. Heidän kertomuksensa luettakoon sen jälkeen pöytäkirjasta julki, jotta todistajat voivat ilmoittaa, onko heidän sanansa ja ajatuksensa oikein käsitetty; ja merkittäköön sekin pöytäkirjaan. Jos todistajalla sitten, ennen kuin asiassa tuomitaan, on kertomukseensa jotakin lisättävää, ilmoittakoon sen heti oikeudelle.

Jos todistaja jää pois ilman laillista estettä tai. poistuu luvatta, rangaistakoon todistajaa enintään sadalla päiväsakolla. Oikeudella olkoon myös valta, jos syytä on, määrätä todistaja heti tuotavaksi; mutta, jos lykkäys käy välttämättömäksi, velvoittakoon oikeus todistajan välipäätöksellä, josta hänelle on ajoissa annettava tieto, sakon uhalla saapumaan toisena aikana taikka määrätköön, jos aihetta on, että todistaja on oikeuteen tuotava ja että hänet saadaan niin hyvissä ajoin sitä ennen, kun välttämätöntä on, ottaa säilöön.

Milloin todistaja on tuotu oikeuteen, älköön häntä tuomittako sakkoon tai uhkasakkoon sen johdosta, että hän muuten olisi ollut poissa oikeudesta.

Kustannukset oikeuteen tuomisesta korvatkoon todistaja.

Todistajan, joka ilman laillista syytä kieltäytyy tekemästä todistajanvalaa tai antamasta sitä vastaavaa vakuutusta tahi todistamasta tai kysymykseen vastaamasta taikka hänelle 27 §:n nojalla annettua määräystä noudattamasta, voi oikeus uhkasakolla ja, jollei todistaja ota siitä ojentuakseen, vankeudella pakottaa täyttämään velvollisuutensa. Älköön ketään sellaisesta syystä pidettäkö vankeudessa enempää kuin kuusi kuukautta eikä missään tapauksessa kauemmin, kuin asia on siinä oikeudessa vireillä. Jos todistaja aikaisemmin luopuu vastustelustaan, ilmoitettakoon se oikeuden puheenjohtajalle, joka määrätköön asian käsittelyä jatkettavaksi niin pian kuin on mahdollista.

Todistajaan, josta mainitaan 30 §:n 1 ja 2 kohdassa, älköön sovellettako 36 ja 37 §:n määräyksiä. Sellainen todistaja saadaan kuitenkin noutaa oikeuteen.

Milloin se, joka on nimennyt todistajan, luopuu hänen kuulustelemisestaan tai sitä koskeva kysymys muuten raukeaa, älköön todistajalle 86 ja 37 §:n nojalla tuomittako rangaistusta tai häntä vastaan käytettäkö pakkokeinoja.

Jos todistaja on esteettömällä poissaololla tai muulla niskoittelulla aiheuttanut asianosaiselle ojkeudenkäyntikustannuksia, voi oikeus, vaikkei siitä vaatimusta tehdäkään, velvoittaa todistajan siinä määrin, kuin havaitaan kohtuulliseksi, korvaamaan kustannukset. Jos oikeus on velvoittanut myös asianosaisen vastapuolelleen korvaamaan sellaiset kulut ja asianosainen on ne suorittanut, olkoon hänellä oikeus saada todistajalta, mitä tämä on velvoitettu maksamaan.

Todistajalle suoritettakoon korvaus tarpeellisista matka- ja elatuskuluista ynnä ajanhukasta, sen mukaan kuin oikeus harkitsee kohtuulliseksi.

Yksityinen asianosainen maksakoon kutsumalleen todistajalle 1 momentissa mainitun korvauksen. Milloin oikeus on muussa kuin virallisen syytteen alaisessa jutussa omasta aloitteestaan kutsunut todistajan asiaan, suorittakoot asianosaiset yhteisvastuullisesti korvauksen todistajalle.

Valtion varoista maksettavasta korvauksesta olkoon voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Yksityisen asianosaisen, joka haastattaa todistajan oikeuteen, tulee, jos todistaja asuu viittäkymmentä kilometriä kauempana oikeuden istuntopaikasta eikä asianosainen häntä sinne nouda, suorittaa ennakolta todistajan matka- ja elatuskulut. Ennakko on sen suoritettava, jonka 2 momentin mukaan on maksettava todistajalle korvaus. Ennakon riittävyyden harkitsee oikeus.

Jos asianosainen, jonka velvollisuutena ennakon maksaminen todistajalle on, pyydettäessä laiminlyö sen suorituksen, älköön todistaja olko velvollinen oikeuteen tulemaan, älköönkä asianosaisella sen jälkeen olko oikeutta vaatia todistajaa kuulusteltavaksi, jos siitä aiheutuisi asiassa viivytystä.

Tarkempia määräyksiä ennakosta voidaan antaa asetuksella.

Kun riita-asiassa todistajaksi ilmoitettu on kaukana tai muusta laillisesta syystä ei voi tulla siihen oikeuteen, jossa hänet on nimetty ja hyväksytty, niin kuulusteltakoon häntä siinä alioikeudessa, missä se soveliaimmin käy päinsä. Jos todistaja on sairaana, kuulusteltakoon häntä siellä, missä hän on; tällaisesta kuulustelusta oikeuden puheenjohtajalle ja jäsenille aiheutuneet kustannukset korvatkoon oikeuden harkinnan mukaan se, joka on todistajan nimennyt.

Todistajankuulusteluun, joka 1 momentin mukaan pidetään muualla kuin siinä oikeudessa, jossa asia on vireillä, kutsuttakoon vastapuoli niin ajoissa, että hän vaikeudetta voi tulla. Jos vastapuoli sitten ilman laillista estettä on poissa, älköön se estäkö todistajan kuulustelua.

Jos se, joka rikosasiassa ilmoitetaan todistajaksi, on vangittuna tai jos hän muusta laillisesta syystä ei voi tulla siihen oikeuteen, jossa asia käsitellään, kuulusteltakoon häntä asianosaisten tai heidän edustajiensa läsnä ollessa olinpaikkaansa lähinnä olevassa alioikeudessa, jollei hänen läsnäolonsa harkita olevan asian selvittämiseksi välttämätön tai syytetty ole vangittuna. Jos todistaja on sairaana, sovellettakoon, mitä 1 momentissa on säädetty. Jos syytetty varattomuuden tähden ei voi panna puolestansa asiamiestä, määrätköön oikeus tai sen puheenjohtaja tahi, milloin se katsotaan sopivammaksi, näiden jommankumman pyynnöstä se oikeus, jossa kuulustelu on pidettävä, tai sen puheenjohtaja asianajajan tai muun taitavan henkilön kuulustelussa valvomaan syytetyn oikeutta.

Jos rikoksen perusteella ajetaan vain yksityisoikeudellista kannetta, noudatettakoon, mitä 1 momentissa on sanottu.

Joka ei tyydy päätökseen, jolla todistaja poissaolosta tai muusta niskoittelusta on tuomittu sakkoon, uhkasakkoon tai korvausvelvolliseksi tahi määrätty pidettäväksi vankeudessa tai tuotavaksi oikeuteen taikka joka koskee todistajalle tulevaa korvausta, saa hakea siihen muutosta valittamalla.

Valituksen vaikutuksesta päätöksen täytäntöönpanoon olkoon voimassa, mitä 17 §:n 3 momentissa on säädetty.

Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:

Jos harkittaessa kysymystä, jonka arvostelemiseen tarvitaan erityisiä ammattitietoja, havaitaan tarpeelliseksi käyttää asiantuntijaa, hankkikoon oikeus kysymyksestä viraston tahi yirkamiehen tai muun sillä alalla toimivan henkilön lausunnon taikka uskokoon yhdelle tai useammalle rehelliseksi ja taitavaksi tunnetulle saman alan tuntijalle tämän lausunnon antamisen.

Milloin laki erityisessä tapauksessa määrää käytettäväksi asiantuntijoita, noudatettakoon, mitä sellaisen tapauksen varalta on erikseen säädetty.

Jos rikoksesta syytetyn mielentilan selville saamiseksi on tarpeen, että häntä tutkitaan mielisairaalassa, antakoon oikeus siitä määräyksen. Sellaisen tutkimuksen alaiseksi älköön syytettyä kuitenkaan määrättäkö vastoin hänen tahtoaan, ellei häntä pidetä vangittuna tai ellei rikoksesta, josta häntä syytetään, voi seurata ankarampaa rangaistusta kuin yksi vuosi vankeutta.

Mielentilan tutkimisesta ja sitä varten mielisairaalaan ottamisesta on muutoin noudatettava, mitä siitä on erikseen säädetty.

Ennen kuin asiantuntija määrätään, on asianosaisia siitä kuultava. Jos asianosaiset sopivat asiantuntijasta, käytettäköön tätä, jos hänet harkitaan soveliaaksi eikä estettä siihen ilmaannu. Oikeus saakoon lisäksi määrätä yhden asiantuntijan.

Älköön ketään vastoin tahtoaan määrättäkö asiantuntijaksi, ellei hän julkisen viran tai toimen nojalla tahi erityisen säännöksen mukaan ole siihen velvollinen.

Asiantuntijana älköön olko se, joka on asiaan tai jompaankumpaan asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen luotettavuutensa sen vuoksi voidaan pitää vähentyneenä.

Asiantuntija älköön olko velvollinen ilmaisemaan liike- tai ammattisalaisuutta, elleivät erittäin tärkeät syyt sitä vaadi.

Pakkokeinoista, joita niskoittelevaa asiantuntijaa kohtaan voidaan käyttää, sekä asianosaiselle aiheutettujen kulujen korvaamisesta olkoon voimassa, mitä todistajasta on säädetty. Asiantuntijaa älköön kuitenkaan hänen niskoitellessaan oikeuteen tuotako tai häntä tehtäväänsä vankeudella pakotettako.

Jos asiantuntija, kun hänet määrätään, on oikeudessa saapuvilla, vannokoon, käsi kirjalla tai hänen uskontokuntansa määräämää menoa noudattamalla, tämän valan: Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että olen parhaan ymmärrykseni mukaan täyttävä minulle annetun tehtävän.

Jos asiantuntija ei ole silloin oikeudessa saapuvilla, tehköön valan lausuntonsa antaessaan ja sovitettakoon vala sen mukaan. Valan vaihtamisesta kunnian ja omantunnon kautta annettavaan vakuutukseen olkoon voimassa, mitä todistajanvalasta on sanottu.

Siltä, jota julkisen viran tai toimen nojalla käytetään asiantuntijana, älköön valantekoa tai vakuutuksen antamista vaadittako.

Asiantuntijan tulee antaa tarkka selonteko siitä, mitä hän tutkimuksessaan on havainnut, sekä tähän nojautuva perusteltu lausunto hänelle esitetystä kysymyksestä.

Lausunto on laadittava kirjallisesti, jollei oikeus katso olevan syytä sallia, että se annetaan suullisesti. Milloin asiantuntijana käytetään muuta henkilöä kuin julkisen viran tai toimen nojalla sen haltijaa, määrätköön oikeus ajan, jonka kuluessa lausunto on annettava. Kun lausunto annetaan kirjallisesti, voidaan asiantuntija tai, jos useampia asiantuntijoita on käytetty, yksi tai useampi heistä kutsua oikeuteen henkilökohtaisesti kuulusteltavaksi.

Mitä edellä 31 ja 33 §:ssä sekä 34 §:n 2 momentissa on säädetty, olkoon soveltuvin osin voimassa myös asiantuntijasta.

Jos asiantuntija on antanut kirjallisen lausunnon, on se, mikäli ei oikeus erityisistä syistä toisin määrää, joko kokonaan tai osaksi luettava.

Jos asiantuntijan lausunto on epäselvä, vaillinainen tai ristiriitainen eikä puutteellisuutta voida korjata suullisella kuulustelulla, saa oikeus vaatia uuden tutkimuksen tai uuden lausunnon häneltä tai toiselta asiantuntijalta. Kun lausunnon on antanut julkisen viran tai toimen haltija, voi oikeus pyytää uutta lausuntoa ylemmältä viranomaiselta.

Asiantuntija saakoon korvauksen tehtävänsä suorittamisesta aiheutuneista kuluista sekä työstä ja ajanhukasta, sen mukaan kuin oikeus harkitsee kohtuulliseksi. Jos lausunnon on antanut viranomainen tahi julkisen viran tai toimen haltija taikka se, joka on määrätty antamaan lausuntoja kysymyksessä olevalta alalta, suoritettakoon korvausta ainoastaan, mikäli siitä erikseen on määrätty.

Yksityisten asianosaisten välisessä riita-asiassa suorittakoot korvauksen asianosaiset yhteisvastuullisesti tai, jos asiantuntija on määrätty ainoastaan toisen pyynnöstä, tämä asianosainen yksinään. Sama olkoon lakina asianomistajaan ja syytettyyn nähden, milloin asianomistaja vaatii rangaistusta tai ajaa yksityisoikeudellista kannetta sellaista asianomistajarikosta koskevassa jutussa, josta ei ole säädetty muuta tai kovempaa rangaistusta kuin sakkoa tai vankeutta. Muissa tapauksissa korvaus maksetaan valtion varoista.

Oikeus voi, milloin syytä on, määrätä korvauksen tai jonkin osan siitä ennakolta asiantuntijalle maksettavaksi. Ennakon suorittakoon se, jonka 2 momentin mukaan on maksettava korvaus asiantuntijalle. Asiassa, jota yksityinen asianosainen ajaa, saakoon oikeus kuitenkin, milloin se asianosaisen vaatimatta on määrännyt asiantuntijan avukseen, määrätä tälle tulevan ennakon etukäteen valtion varoista maksettavaksi, jollei asianosainen sitä suorita.

Valtion varoista etukäteen suoritetun korvauksen maksamisesta takaisin valtiolle säädetään 21 luvun 3 §:ssä.

Päätökseen, jolla asiantuntija on tuomittu sakkoon, uhkasakkoon tai korvausvelvolliseksi tahi joka koskee asiantuntijalle tulevaa korvausta, saa hakea muutosta valittamalla.

Valituksen vaikutuksesta päätöksen täytäntöönpanoon olkoon voimassa, mitä 17 §:n 3 momentissa on säädetty.

Jos asianosainen nojautuu asiantuntijaan, joka ei ole oikeuden määräämä, olkoon tästä voimassa, mitä todistajasta on säädetty. Kuitenkin voidaan häneen soveltaa, mitä 50 §:ssä ja 51 §:n 2 momentissa on säädetty.

Kun on katsastettava kiinteistöä tai sellaista esinettä, jota hankaluudetta ei voida tuoda oikeuteen, saakoon oikeus toimittaa katselmuksen kiinteistöllä tai siellä, missä esine on. Jos oikeus katsoo tarpeelliseksi katselmuksen paikalla, jossa jokin tapahtuma on sattunut, päättäköön sen toimitettavaksi.

Katselmuksessa älköön liike- tai ammattisalaisuutta paljastettako, elleivät erittäin tärkeät syyt sitä vaadi.

Se, jolla on hallussaan esine, joka hankaluudetta voidaan tuoda oikeuteen ja jolla voidaan otaksua olevan merkitystä todisteena asiassa, olkoon velvollinen tuomaan sen katsastettavaksi. Tätä säännöstä älköön kuitenkaan rikosasiassa sovellettako syytettyyn ja häneen 20 §:ssä mainitussa suhteessa olevaan henkilöön. Asianosainen tai muu henkilö saakoon kieltäytyä tuomasta esinettä katsastettavaksi vastaavasti samoin edellytyksin, kuin todistaja 24 §:n mukaan voi kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen tahi antamasta lausumaa.

Mitä 13–17 §:ssä on säädetty, sovellettakoon vastaavasti, kun esine tai asiakirja on tuotava katsastettavaksi. Asiakirjan katsastettavaksi tuomisesta olkoon lisäksi voimassa, mitä 12 §:ssä on säädetty

Katselmuksen toimittamisesta annettakoon tieto asianosaisille. Jos rikoksesta syytetty on vangittuna ja hänen läsnäolonsa katsotaan tarpeelliseksi, määrätköön oikeus, että hänet on tuotava toimitukseen.

Jos asian selventämistä varten tarvitaan piirustusta, asemapiirrosta tai muuta kuvallista esitystä, on se, jos mahdollista, hankittava.

Katselmuksen kustannuksista olkoon soveltuvin kohdin voimassa, mitä 53 §:ssä on säädetty.

Milloin katselmuksesta on jonkin tapauksen varalta erikseen säädetty, noudatettakoon sitä.

Riita-asiassa tai rikosasiassa, jossa ajetaan ainoastaan yksityisoikeudellista vaatimusta, voidaan näytön saamiseksi kuulustella jompaakumpaa asianosaista tai heitä molempia totuusvakuutuksen nojalla.

Niin ikään voidaan asianomistajaa kuulustella totuusvakuutuksen nojalla siitä, mitä ja minkä verran hän on rikoksen johdosta kärsinyt vahinkoa.

Totuusvakuutuksen nojalla älköön kuulusteltako sitä, joka 30 §:n 1 tai 2 kohdan mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa.

Ennen kuin asianosainen esittää kertomuksensa, tulee hänen antaa seuraava vakuutus: Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä lausumassani kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.

Sitten kuin asianosainen on antanut vakuutuksen, muistuttakoon oikeuden puheenjohtaja häntä totuusvelvollisuudesta ja vakuutuksen tärkeydestä.

Asianosaisen laillinen edustaja voidaan kutsua kuulusteltavaksi samojen sääntöjen mukaan, kuin asianosaisesta on säädetty.

Asianosaista kuulusteltaessa totuusvakuutuksen nojalla olkoon soveltuvin osin voimassa, mitä 23, 24, 26, 32, 33 ja 34 §:ssä on todistajasta säädetty.