Lahjanlupauslaki
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Irtaimen omaisuuden lahjoittamista koskeva,lupaus olkoon, niin kauaa kuin lahjoitusta ei ole täytetty, vaikutukseton, jollei lupausta ole tehty velkakirjassa tai muussa asiakirjassa, joka on annettu lahjan saajalle, tai elleivät asianhaarat lupausta tehtäessä osoita, että se oli tarkoitettu tulemaan yleisön tietoon.
Jollei lahjoitusta ole täytetty, olkoon lahjanlupaus pätemätön antajan velkojia kohtaan silloinkin, kun se on tehty 1 momentissa mainituin tavoin.
2§
Velkakirjassa tai muulla tavoin tehtyä rahan tai tavaran lahjoitusta älköön katsottako täytetyksi, jollei lahjan saaja ole saanut haltuunsa sitä, mitä on luvattu.
3§
Milloin lahjoitetaan osakekirja tai juokseva velkakirja taikka muu asiakirja, jonka esittäminen on velkomisen tahi muun oikeuden käyttämisen edellytyksenä, pidetään lahjoitus täytettynä, kun lahjan saaja on saanut asiakirjan haltuunsa. Jos sellaiseen asiakirjaan perustuva saaminen annetaan anteeksi, katsotaan lahjoitus täytetyksi vasta, kun asiakirja on palautettu allekirjoittajalleen tai tehty kelpaamattomaksi.
Muuta kuin 1 momentissa mainittua saamista lahjoitettaessa pidetään lahjoitus täytettynä, kun lahjoittaja on ilmoittanut velalliselle saamisen luovuttamisesta. Jos lahjoitus on tehty 1 §:n 1 momentissa mainitun kirjallisin sitoumuksin tai siinä tarkoitettujen erikoisten asianhaarain vallitessa ja ilmoituksen saamisen luovuttamisesta tekee lahjan saaja, pidetään lahjoitus niin ikään täytettynä. Milloin tällainen saaminen annetaan anteeksi, katsotaan lahjoitus heti täytetyksi.
4§
Jos joku lahjoittamisen tarkoituksessa on tallettanut pankkiin tai muuhun rahalaitokseen toisen nimeen rahaa tai muuta irtainta omaisuutta pidättämättä itselleen oikeutta määrätä siitä, mikä on talletettu, pidetään lahjoitus täytettynä, kun pankki tai rahalaitos on ottanut vastaan lahjoitetun omaisuuden lahjan saajan lukuun; ja on tämä voimassa siinäkin tapauksessa, että talletuksesta annettu todistus on jäänyt lahjan antajan haltuun.
Mitä 1 momentissa on sanottu, on vastaavasti voimassa myös, milloin lahjan antaja on siirrättänyt varoja talletuksesta, joka hänellä on pankissa tai muussa rahalaitoksessa, lahjan saajan nimeen.
5§
Milloin sitovan lahjanlupauksen antamisen jälkeen, mutta ennen lahjoituksen täyttämistä, antajan varallisuusolot huonontuvat niin suuresti, että lahjan saajankin olot huomioon ottaen lahjan vaatiminen olisi ilmeisesti kohtuutonta, voidaan lahjoitus peruuttaa tai sitä vähentää.
Jos lahjan saaja tekee sitovan lahjanlupauksen antajalle huomattavaa vääryyttä, voi antaja peruuttaa lahjoituksen, niin kauan kuin sitä ei ole täytetty; ilmoittakoon kuitenkin peruutuksesta lahjaa saajalle vuoden kuluessa vääryydestä tiedon saatuaan.
6§
Kihlakumppanin tai puolison sitoumuksesta avioliiton aikana antaa toiselle puolisolle rahaa tai muuta omaisuutta on noudatettava, mitä siitä avioliitolain mukaan on voimassa.
Helsingissä 31. päivänä heinäkuuta 1947
Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi Oikeusministeri Eino Pekkala