222/1945

Vero perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta määrätään siinä veropiirissä, missä perinnönjättäjä kuollessaan vakinaisesti asui.

Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, on kuitenkin myöhemmän haltijan suoritettava vero määrättävä siellä, missä edellinen haltija asuu täi kuollessaan asui.

Lahjasta määrätään vero siinä veropiirissä, missä lahjanantaja asui verovelvollisuuden alkaessa.

Milloin 22 tai 23 §:n säännöksiä ei käy soveltaminen, on vero määrättävä siinä veropiirissä, missä verotettava omaisuus verovelvollisuuden alkaessa suurimmalta osaltaan oli taikka, jollei se ollut tässä maassa, missä verovelvollinen veroa määrättäessä asuu.

Veron määräämisen toimittavat, perintöverolautakuntana, tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun verolautakunnan puheenjohtaja ja valtionasiamies sekä se verolautakunnan muista valtiovarainministeriön määräämistä jäsenistä, jonka valtiovarainministeriö siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana perintöverolautakunnassa on verolautakunnan puheenjohtaja ja valtionasiamiehenä verolautakunnan valtionasiamies.

Jos verolautakunnassa, sen johdosta, että lautakunta on jaettu jaostoihin, on useampia valtionasiamiehiä, määrää valtiovarainministeriö yhden heistä perintöverolautakunnan jäseneksi ja valtionasiamieheksi.

Esteen sattuessa astuvat puheenjohtajan ja jäsenten tilalle heidän varamiehensä verolautakunnassa.

Jos verolautakunnassa, paitsi puheenjohtajaa, on ainoastaan kaksi jäsentä, toimii se myös perintöverolautakuntana.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee, saatuaan perukirjan tai veroilmoituksen, valmistavasti tarkastaa tahi muulla lautakunnan jäsenellä tarkastuttaa, onko verotettava omaisuus siihen täydellisesti merkitty ja oikein arvioitu sekä ovatko muut siinä olevat tiedot oikeat ja täydelliset. Jos lisäselvitystä tarvitaan, on tarkastuksen toimittajan se hankittava.

Muussa veropiirissä olevasta omaisuudesta annetut tiedot lähettäköön perintöverolautakunnan puheenjohtaja, milloin tarpeelliseksi katsoo, sen veropiirin perintöverolautakunnalle tarkastettavaksi.

Perintöverolautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, asianomaisen verotarkastajan määrättävinä kuukausina, sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää.

Perukirjan molemmat kappaleet ja veroilmoituksen toinen kappale sekä veroliput on perintöverolautakunnan puheenjohtajan toimesta kahden viikon ajan pidettävä asianomaisen pesänhoitajan tahi veroilmoituksen antajan saatavina. Tästä on ilmoitettava, niinkuin julkisista kuulutuksista on säädetty, ja sitä paitsi kirjeellisesti pesänhoitajalle tai veroilmoituksen antajalle. Verotarkastaja voi määrätä, että kaupungeissa ja suurehkoissa maalaiskunnissa tästä lisäksi ilmoitetaan verotarkastajan määrättävissä sanomalehdissa.

Puheenjohtajan tulee myös verovelvollisen pyynnöstä antaa hänen kohdaltaan ote lautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta.

Veroluettelosta tulee perintöverolautakunnan kuukauden kuluessa verotuksen päättymisestä lääninhallitukselle lähettää veroluettelon ote, josta näkyvät 42 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa mainitut tiedot.

Verovelvollinen, joka on tyytymätön häntä koskevaan verotukseen, on oikeutettu hakemaan muutosta perintöverotarkastuslautakunnalta. Valtion puolesta voi valtionasiamies tai verotarkastaja valittaa verotuksista.

Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti, ja valituskirja on säädetyllä tavalla toimitettava kolmenkymmenen päivän kuluessa sen määräajan viimeisestä päivästä, jona 44 §:n 1 momentissa mainitut asiakirjat ovat olleet asianomaisten nähtävinä, ennen kello 12 perintöverolautakunnan puheenjohtajalle tai muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle. Puheenjohtajan tulee, varattuaan valtion puolesta tehtyyn valitukseen nähden verovelvolliselle tilaisuuden vastineen antamiseen ja hankittuaan verovelvollisen tekemästä valituksesta valtionasiamieheltä vastineen, viipymättä lähettää perintöverotarkastuslautakunnalle valituskirja siihen liitettyine asiakirjoineen ja vastineineen sekä otteet perintöverolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta ynnä oma lausuntonsa valituksesta.

Asianomaisen pyynnöstä perintöverotarkastuslautakunta voi toimittaa suullisen kuulustelun.

Perintöverotarkastuslautakuntana toimivat tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun tarkastuslautakunnan puheenjohtaja sekä kaksi lautakunnan muuta jäsentä, jotka valtiovarainministeriö siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana on tarkastuslautakunnan puheenjohtaja.

Perintöverotarkastuslautakunnassa on ja omaisuusverotusta varten asetetun tarkastuslautakunnan tarkastusasiamies.

Jos tarkastuslautakunnassa, sen johdosta, että lautakunta on jaettu jaostoihin, on useampia tarkastusasiamiehiä, määrää valtiovarainministeriö yhden heistä perintöverotarkastuslautakunnan tarkastusasiamieheksi.

Tarkastusasiamiehen tulee perintöverotarkastuslautakunnassa valvoa valtion etua. Hän ottaa lautakunnassa osaa asian käsittelyyn, mutta ei päätöksen tekemiseen.

Esteen sattuessa astuvat puheenjohtajan ja jäsenten sekä tarkastusasiamiehen tilalle heidän varamiehensä tarkastuslautakunnassa.

Perintöverotarkastuslautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta sinä aikana ja siinä paikassa minkä puheenjohtaja määrää.

Muutoin on perintöverotarkastuslautakuntaan vastaavasti sovellettava, mitä edellä on perintöverolautakunnasta säädetty.

Perintöverotarkastuslautakunnan päätös on annettava asianomaisille tiedoksi siten, että heille virkateitse toimitetaan asianmukaisin valitusosoituksin ja tiedoksiantomerkinnöin varustettu ote lautakunnan pöytäkirjasta.

Perintöverotarkastuslautakunnan päätöksestä on sillä, jota päätös koskee, lupa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisen jälkeen. Valtion puolesta on valitusoikeus tarkastuslautakuntaan määrätyllä tarkastusasiamiehellä saman ajan kuluessa, luettuna päätöksen teon päivästä.

Valituskirja sekä ote perintöverotarkastuslautakunnan pöytäkirjasta ynnä, jos valitus ei ole valtion puolesta tehty, selvitys siitä, milloin valittaja on saanut sen tiedokseen, on 2 momentissa mainitussa ajassa toimitettava perintöverotarkastuslautakunnan puheenjohtajalle tai muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle. Puheenjohtaja varatkoon verovelvollisen valituksesta tarkastusasiamiehelle ja valtion puolesta tehdystä valituksesta verovelvolliselle tilaisuuden vastineen antamiseen määräajan kuluessa sekä lähettäköön korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituksen vastineineen ynnä oman lausuntonsa.

Verovelvollinen, joka tahtoo valittaa verotuksestaan sillä perusteella, että verotus tai että siinä on tapahtunut ilmeinen olennainen asiallinen erehdys taikka että asiaa käsiteltäessä perintöverolautakunnassa on tapahtunut sellaiseen tuomiovirheeseen verrattava virhe, kuin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 21 §:ssä tarkoitetaan, saakoon, mikäli asia koskee sellaista verotuksen perustetta, valittaa perintöverotarkastuslautakunnalle 46 §:n 2 momentissa mainitun määräajan jälkeenkin, ellei asiaa jo ole hänen valituksestaan perintöverotarkastuslautakunnassa asiallisesti tutkittu ja ratkaistu.

Edellä 1 momentissa mainittua valitusta älköön kuitenkaan tehtäkö myöhemmin kuin viidennen vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta lukien, jona veron maksuunpano on tapahtunut.

Tässä pykälässä tarkoitettua valitusta koskeva valituskirja on toimitettava 46 §:n 2 momentissa mainitulle viranomaiselle tai suoraan perintöverotarkastuslautakunnalle, jonka tulee valituksesta kuulla asianomaista valtionasiamiesta.

Veronkantoviranomaisena on lääninhallitus.

Veronkanto tapahtuu postisäästöpankin välityksellä, sen mukaan kuin siitä erikseen-määrätään. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin määrätä, että vero saadaan suorittaa myös liike- ja säästöpankkeihin sekä muihin rahalaitoksiin.

Vero kannetaan yhdessä erässä valtiovarainministeriön määräämän ajan kuluessa.

Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa.

Veronlisäyksestä, joka on suoritettava veroa kantoajan jälkeen maksettaessa, on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Milloin perintöverotarkastuslautakunta lainvoimaisella päätöksellä tahi korkein hallinto-oikeus on määrännyt jonkun verovelvolliseksi tai vapauttanut jonkun verosta taikka korottanut tai alentanut veroa, on jäljennös päätöksestä toimitettava, paitsi asianomaiselle perintöverolautakunnalle, myös lääninhallitukselle, jonka tulee, kun joku on määrätty verovelvolliseksi tai veroa on korotettu, viivytyksettä antaa verotetulle sen mukainen verolippu ja periä maksamaton vero. Jos vero on poistettu tai alennettu, on asianomaiselle suoritettava takaisin liiaksi kannettu määrä ynnä sille valtiovarainministeriön määrättävä korko kantopäivästä takaisinmaksupäivään.

Veronjärjestelystä tehdyn hakemuksen johdosta taikka milloin perintöverolautakunta tehdystä ilmoituksesta, verotuksessa havaitun virheellisyyden takia tai muutoin on saanut tiedon veronjärjestelyn aiheesta ja katsoo valtion edun järjestelyä vaativan, on pesänosuuksista suoritettava vero saadun selvityksen ja aikaisemman verolaskelman perusteella uudelleen määrättävä 4 luvussa säädetyssä järjestyksessä.

Se, joka on maksanut suuremman veron, kuin hänen osalleen veronjärjestelyn mukaan on tuleva, osoitettakoon verolipulla saamaan lääninhallitukselta liikamaksu takaisin. Sille, jonka tulee suorittaa lisää veroa tai joka ei ennen ole perintöveroa maksanut, tulee perintöverolautakunnan puheenjohtajan kirjoituttaa verolippu hänen suoritettavakseen tulevasta verosta, ja vero on asianomaisen lääninhallituksen toimesta häneltä kannettava. Valitusaika on näissä tapauksissa luettava pesänosakkaalle siitä, kuin verolippu on hänelle annettu, ja valtionasiamiehelle perintöverolautakunnan päätöksen antamispäivästä.

Milloin veron suorittaminen määräajassa käy verovelvolliselle vaikeaksi, voi lääninhallitus hakemuksesta sallia, että vero maksetaan vuosierin enintään kahden taikka, kiinteistön tahi asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden tai osuuksien osalta, neljän vuoden kuluessa, jos veron suorittamisesta asetetaan hyväksyttävä vakuus.

Maksuajan pitennystä on haettava lääninhallitukselta hyvissä ajoin ennen veron kantopäivää.

Jos maksuajan pitennystä myönnetään, on päätöksestä tehtävä merkintä lääninhallitukselle lähetettyyn veroluettelon otteeseen, ja vero on maksettava määrätyin erin lääninhallitukselle. Maksamatta olevalle veromäärälle suoritettakoon valtiovarainministeriön määrättävä korko, luettuna siitä päivästä, jona vero 53 §:n mukaan olisi ollut maksettava.