62/1939

Hakemus kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi on tehtävä sen paikkakunnan oikeudessa, missä hänellä viimeksi on ollut asunto ja koti, tahi, jos hänen viimeistä asuinpaikkaansa ei tiedetä, siellä, missä hän tiettävästi on viimeksi oleskellut tai missä hän on kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä, taikka, jollei tätä säännöstä jossakin tapauksessa käy soveltaminen, hakijan asuinpaikan oikeudessa; ja olkoon kadonneen puoliso, lähin sukulainen tai muu henkilö, jonka oikeus saattaa kuolleeksi julistamisesta riippua, oikeutettu sitä hakemaan ja myös ajamaan perille toisen henkilön alkuunpaneman hakemuksen.

Asianomaisen papiston ja muiden rekisteriviranomaisten on vuosittain ennen toukokuun loppua viralliselle syyttäjälle lähetettävä luettelo niistä kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä olevista henkilöistä, joiden syntymästä edellisen kalenterivuoden päättyessä on kulunut vähintään yhdeksänkymmentä vuotta ja joiden elossa olemisesta viimeisten viiden vuoden aikana rekisteriviranomainen ei ole saanut tietoja. Virallinen syyttäjä hankkikoon sitten saatavissa olevan selvityksen siitä, ovatko edellytykset luettelossa mainittujen henkilöiden kuolleeksi julistamiseen olemassa, ja, milloin näin näyttää olevan, ryhtyköön sitä tarkoittaviin toimenpiteisiin.

Hakemuksen kuolleeksi julistamisesta virallinen syyttäjä voi tehdä muulloinkin, jos lääninhallitus niin määrää.

Milloin oikeus katsoo sopivaksi, käsiteltäköön virallisen syyttäjän vireille panemat eri henkilöiden kuolleeksi julistamista tarkoittavat hakemukset yhdessä.

Hakemuksen johdosta oikeus kuulustakoon kadonneen puolisoa ja lähintä sukulaista, jos he ovat maassa, sekä toimitsijaa, uskottua miestä tai holhoojaa, jos sellainen on asetettu hänen asioitaan hoitamaan, niin myös virallista syyttäjää. Milloin hakemus on tehty 4 §:n 2 momentin mukaisessa järjestyksessä, harkitkoon oikeus, onko mainittuja henkilöitä tarpeellista kuulla.

Jos kuolleeksi julistamisen hakemiseen tarvittavat asianhaarat on näytetty todennäköisiksi, päättäköön oikeus julkisella kuulutuksella kutsua kadonneen henkilön viimeistään määräpäivänä, jota ei ole pantava aikaisemmaksi kuin kuuden kuukauden päähän päätöksen tekemisestä eikä myöhemmäksi kuin siksi varsinaiseksi oikeudenkäyntipäiväksi, joka yön ja vuoden kuluttua sen jälkeen ensiksi sattuu, ilmoittautumaan oikeudelle, uhalla että oikeus muuten, ellei laillista estettä ilmaannu, julistaa hänet kuolleeksi.

Kuulutuksen tulee myös sisältää kehoitus kaikille, jotka voivat antaa tietoja siitä, elääkö kadonnut henkilö vai onko hän kuollut, saman ajan kuluessa tästä oikeudelle ilmoittamaan.

Sama kuulutus saakoon koskea useampiakin kadonneita henkilöitä.

Kuulutus on tiedoksi pantava oikeuden ovelle ja hakijan toimesta julkaistava kolme kertaa virallisessa lehdessä, niistä kerran jonkin vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukauden kuluttua siitä, jolloin päätös kuuluttamisesta on tehty, ensiksi alkaa. Kuitenkin julkaistakoon kuulutus, joka on annettu 4 §:n 2 momentin mukaisesti tehdystä hakemuksesta, virallisessa lehdessä vain sanotussa vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa.

Oikeudella olkoon myös valta, jos tarpeelliseksi harkitsee, määrätä kuulutus juikaistavaksi muussakin sanomalehdessä.

Jos kadonnut henkilö on julistettu kuolleeksi, on siitä oikeuden toimesta kuulutettava virallisessa lehdessä jonkin vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukauden kuluttua siitä, jolloin päätös on saanut lainvoiman, ensiksi aikaa, ja on hakijan maksettava edeltäkäsin kustannukset.

Edellä 1 momentissa mainittua kuuluttamista ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, milloin kuolleeksi julistaminen on tapahtunut 4 §:n 2 momentin mukaisesti tehdystä hakemuksesta.