418/1935

Sellaisten laillisesti päteväin käännösten aikaansaamiseksi, jotka mainitaan kielilain 3 §:n 2 momentissa, 5 §:n 2 momentissa, 8 §:n 2 momentissa ja 9 §:ssä, on valtioneuvoston kännöstoimistossa oleva lainoppineita kielenkääntäjiä sekä suomen että ruotsin kieltä varten.

Jos tuomioistuin tai lääninhallitus ilmoittaa haluavansa itse joko kokonaan tai osittain pitää huolta tarvittavista käännöksistä, tehköön siitä esityksen oikeusministeriöön, ja tämä antakoon asiasta määräyksen sille virkamiehelle, joka oikeutetaan antamaan laillisesti päteviä käännöksiä. Virkamiehen on tällöin toimitettava käännökset vahvistetun taksan mukaisesta maksusta.

Milloin kielilain 5 §:n 2 momentin, 8 §:n 2 momentin tai 9 §:n mukaan alkuperäisestä asiakirjasta on valtion kustannuksella toimitettava laillisesti pätevä käännös taikka kielilain 3 §:n 2 momentin mukaan asiakirjat ovat asiallisen kustannuksella käännettävät, lähettäköön asianomainen viranomainen, jollei itse ole saanut määräystä huolehtia käännöksestä, asiakirjat valtioneuvoston käännöstoimistoon, jonka tulee pitää huolta niiden pikaisesta käännättämisestä.

Jos sellaisessa tapauksessa, jossa valtio ei ole velvollinen kustantamaan käännöstä, kunnan, seurakunnan tai muun itsehallintoyhdyskunnan viranomainen tahi yksityinen asiallinen haluaa saada valtion tai itsehallintoyhdyskunnan viranomaisessa syntyneestä asiakirjasta laillisesti pätevän käännöksen taikka-tällaisesta asiakirjasta tehdyn käännöksen pätevästi oikeaksi todistetuksi valtioneuvoston käännöstoimiston tai käännöksiä antamaan määrätyn virkamiehen toimesta, suorittakoon mainittu käännöstoimisto tai virkamies tehtävän vahvistetun taksan mukaisesta maksusta.

Mitä 1 momentissa käännöksen maksusta on sanottu, olkoon voimassa myöskin kielilain 3 §:n 2 momentissa mainitusta käännöksestä.

Kun virka- tai itsehallintoalueeseen kuuluu erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia, niin on kielilain 2 §:n 2 momentin säännöstä sovellettaessa, mikäli ei lain 3, 4, 12 ja 16 §:ssä ole erikseen säädetty, alueen viranomaisen virka-alueena pidettävä kutakin alueeseen kuuluvaa kuntaa erikseen ja asiassa käytettävä kieli mukautuva sen kunnan mukaan, missä asia silloin kuuluisi viranomaisen alueelliseen toimivaltaan, taikka, jollei asia siten kohdistu mihinkään erityiseen kuntaan, sen kunnan mukaan, mistä asiallinen on.

Milloin käytettävä kieli 1 momentin mukaan on mukautuva kahden tai useamman alueeseen kuuluvan kunnan mukaan, jotka ovat erikielisiä tai joista jokin on kaksikielinen, taikka jos, asiallisten ollessa alueen ulkopuolelta tai muusta syystä, ei mikään kunta, sen mukaan kuin edellä tässä pykälässä on sanottu, tulisi kielen käyttämisen perusteeksi, käytettäköön eri kieliä niinkuin kaksikielisellä virka-alueella.

Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty kunnasta kulloinkin käytettävän kielen perustuksena, olkoon soveltuvasti voimassa myös valtionrautateiden liikennepaikoista.

Paitsi komennuskieleen nähden, joka aina on suomenkieli, pidetään sotaväen joukkoosasto koottuna yksikielisen joukko-osaston muodostamiseksi eli yksikielisenä, jos siihen on koottu asevelvollisia, joilla on sama äidinkieli, suomi tai ruotsi, taikka jos siinä toiskielisten asevelvollisten -luku on pienempi kuin kymmenen prosenttia joukkoosaston asevelvollisten koko luvusta. Miehistön äidinkieleen katsomatta koottuna eli kaksikielisenä pidetään joukko-osasto, jos toiskielisten luku siinä on kymmenen prosenttia asevelvollisten koko luvusta tahi sitä suurempi.

Joukko-osastolla tarkoitetaan pataljoonaa tai sen veroista joukkoyksikköä.

Sotilaallisen esikunnan tai muun viranomaisen tai laitoksen virka-alue on katsottava yksikieliseksi, jos sen toiminta kohdistuu ainoastaan samankielisiin joukkoosastoihin, esikuntiin tai virka- ja itsehallintoalueisiin, mutta muussa tapauksessa kunkin joukko-osaston, esikunnan taikka virka- ja itsehallintoalueen osalta samankieliseksi kuin se joukkoosasto, esikunta tahi virka- tai itsehallintoalue, johon sen toiminta kohdistuu.