Säätiölaki
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 lukuSäätiön perustaminen.
1§
Jos joku tahtoo eläessään luovuttaa omaisuutta itsenäisen säätiön perustamista varten, tehköön siitä säädekirjan. Säätiön perustamisesta säätäjän kuoltua on määrättävä testamentissa.
2§
Säätiön perustamiseen on hankittava lupa. Säätiöllä on oleva vahvistetut säännöt, ja se on merkittävä erityiseen säätiöistä pidettävään rekisteriin.
3§
Säätiön perustamismääräyksessä on mainittava sen tarkoitus ja sille tuleva omaisuus.
Säätäjän on myöskin, jos säätiö on perustettava hänen eläessään eikä hän tahdo itse pitää huolta perustamistoimista, määrättävä, kenen niistä on huolehdittava. Jos säätiö on perustettava säätäjän kuoltua eikä tämä ole määrännyt ketään pitämään siitä huolta tai jos se, jonka säätäjä on määrännyt ei ryhdy sanottuun toimeen, tulee tuomioistuimen määrätä siihen yksi tai useampia henkilöitä.
Säädekirja on oleva todistajain allekirjoittama.
4§
Säätiön säännöissä on mainittava:
säätiön nimi, jonka tulee selvästi erota säätiörekisteriin ennen merkityn säätiön nimestä;
se kunta joka on pidettävä säätiön kotipaikkana;
säätiön tarkoitus ja miten se on toteutettava;
säätiölle määrätty omaisuus ja sen hoitamistapa;
määräykset säätiön hallituksesta ja niistä muista elimistä, joille päättämisvaltaa säätiön asioissa ehkä on annettu, sekä myös siitä, miten säätiön nimi on merkittävä;
onko ja minkä perusteen mukaan hallituksen jäsenille suoritettava korvausta heidän toimestaan; sekä
milloin tilinpäätös on tehtävä ja miten tilit on tarkastettava.
Jos säätäjä on antanut muista säätiötä koskevista asioista määräyksiä, on nekin sääntöihin otettava.
Sääntöjä laadittaessa älköön säätäjän aatamista määräyksistä poikettako, elleivät ne ole lain tai hyvien tapojen vastaisia tai niitä muusta syystä ei käy noudattaminen eikä säätäjä enää ole elossa. Säätiön tarkoitusta älköön kuitenkaan muutettako.
5§
Lupa säätiön perustamiseen on haettava oikeusministeriöltä, jolta samalla on pyydettävä sääntöjen vahvistamista.
Perustamislupa on annettava, jos säätiön tarkoitus on hyödyllinen, ja säännöt vahvistettava, jos ne on laadittu tämän lain määräysten mukaisesti eikä niiden sisällys ole vastoin lakia tai hyviä tapoja sekä jos, siinä tapauksessa että säätäjän määräyksistä on poikettu, poikkeaminen on katsottava oikeutetuksi. Älköön perustamislupaa kuitenkaan annettako, jos säätiön perustaminen olisi sääntöperinnöstä voimassaolevien säännösten kiertämistä.
6§
Säätiörekisteri on koko maalle yhteinen ja pitää sitä oikeusministeriö.
Ilmoitus rekisteriin on tehtävä kirjallisesti kaupungissa maistraatille ja maalla sen paikkakunnan kruununvoudille, joka on säätiön kotipaikkana, taikka suorastaan oikeusministeriölle.
Siihen on liitettävä:
säädekirja taikka, jos säätiöstä on määrätty testamentissa, luotettava selvitys tämän sisällyksestä ja siitä, että se on saanut lainvoiman;
säätiölle annettu lupapäätös ja sille vahvistetut säännöt;
ilmoitus säätiön hallituksesta;
kiinteästä omaisuudesta säätiölle tehty luovutuskirja;
hallituksen vakuutus, että säätiölle määrätty irtain omaisuus on hallituksen huostassa; sekä,
jos säätiön hallituksen jäseninä on yksityisiä henkilöitä,
ilmoitus näiden kotipaikoista; ja
ilmoitus siitä, kuka tai ketkä saavat kirjoittaa säätiön nimen.
Ilmoitukseen liitetyt asiakirjat on jätettävä joko alkuperäisinä tai oikeiksi todistettuina jäljennöksinä.
Jos ilmoitukseen liitetty selvitys havaitaan asianmukaiseksi, on rekesteriin merkitseminen viivytyksettä toimitettava.
7§
Säätiörekisteriin on merkittävä:
säätiön nimi, kotipaikka ja tarkoitus; niin myös
kuka tai ketkä ovat säätiön hallituksena sekä, jos hallituksen jäseninä on yksityisiä henkilöitä, näiden kotipaikat ja kuka tai ketkä saavat kirjoittaa säätiön nimen.
8§
Kun säätiö on rekisteriin merkitty, voi se nimiinsä saavuttaa oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.
Joka, ennenkuin säätiö on rekisteriin merkitty, tekee sitoumuksen säätiön nimiin, on siitä vastuussa niinkuin omasta velastaan. Jos sitoumuksen antajia on useampia, vastatkoon siitä kukin omasta ja toistensa puolesta.
2 lukuSäätiön hallinto.
9§
Säätiön asioita hoitaa ja säätiötä edustaa sen hallitus. Hallituksena tai sen jäsenenä voi olla myöskin julkinen viranomainen taikka laitoksen, toisen säätiön tai yhteisön hallitus.
Säätiön säännöissä voidaan määrätä, saavatko ja miten laajalti yksi tai useammat hallituksen jäsenistä, ilman toisten myötävaikutusta, taikka säätiön juoksevain asiain hoitoa varten otetut erityiset toimihenkilöt toimia säätiön puolesta.
Milloin päättämisvaltaa säätiön asioissa on uskottu muullekin elimelle kuin säätiön hallitukselle, on sen ja hallituksen välinen suhde säännöissä määrättävä; älköön kuitenkaan säätiön hallituksella tämän lain mukaan olevia velvollisuuksia tai vastuuta vähennettäkö.
Hallitukselle toimitettavan tiedonannon on katsottava tulleen sen tiedoksi, kun siitä on annettu tieto jollekin hallituksen jäsenelle.
10§
Hallituksen tulee toiminnassaan tarkoin noudattaa yleistä lakia ja säätiön sääntöjä.
Hallituksen jäsen ja muu säätiön toimihenkilö vastaa siitä vahingosta, minkä hän huolimattomuudellaan taikka lain tai sääntöjen vastaisella toimella on säätiölle tuottanut. Jos vahinko on useampien tuottama, vastatkoon kukin omasta ja toistensa puolesta.
11§
Hallituksen kokouksissa on pidettävä pöytäkirjaa, johon on merkittävä päätökset ja tapahtuneet äänestykset.
Säätiön varoista on hallituksen pidettävä kirjaa sillä tavoin, kuin säätiön toiminnan laatu vaatii.
3 lukuSäätiön valvonta.
12§
Säätiö on oikeusministeriön valvonnan alainen.
13§
Oikeusministeriön on pidettävä silmällä, että säätiön hallintoa hoidetaan lain ja säätiön sääntöjen mukaisesti. Säätiön hallitus on velvollinen vaadittaessa antamaan ministeriölle säätiötä koskevia selvityksiä.
14§
Kun oikeusministeriö havaitsee säätiön hallituksen menetelleen lain tai säätiön sääntöjen vastaisesti, voi ministeriö ulosotonhaltijalta pyytää kieltoa virheellisen päätöksen täytäntöönpanoa vastaan. Jos kieltoa rikotaan, noudatettakoon, mitä ulosottolaissa on tuomiolla annetun kiellon rikkomisesta säädetty.
Jos hallitus on 10 §:ssä mainitulla tavalla tuottanut säätiölle vahinkoa, ryhtyköön oikeusministeriö sellaiseen toimenpiteeseen, että virallinen syyttäjä määrätään tuomioistuimessa tekemään asiasta aiheutuva vahingonkorvaus- ja rangaistusvaatimus; ja voidaan hallitus tällöin myöskin velvoittaa täyttämään, mitä se on laiminlyönyt.
15§
Jos säätäjä tai joku, jonka etua säätiön toiminta tarkoittaa, katsoo säätiön hallituksen menetelleen lain tai säätiön sääntöjen vastaisesti, saa hän tehdä oikeusministeriölle oikaisuvaatimuksen. Jos vaatimuksen tueksi on esitetty pätevä syy, vaatikoon ministeriö hallitukselta selityksen ja ryhtyköön sen jälkeen, milloin syytä on, 14 §:ssä mainittuun toimenpiteeseen.
16§
Mitä edellä tässä luvussa on säädetty ei koske säätiötä, jonka hallituksena on julkinen viranomainen tai yleisen laitoksen hallitus. Sellaisen säätiön valvontaan sovellettakoon, mitä viranomaisen tai laitoksen hallituksen toiminnan valvomisesta on voimassa.
4 lukuSääntöjen muuttaminen ja säätiön lakkauttaminen.
17§
Jos säätiön sääntöjen muuttaminen muuttuneiden olojen vuoksi tai muusta syystä havaitaan välttämättömäksi, on säätiön alistettava muutos oikeusministeriön vahvistettavaksi.
Säätiön tarkoitusta voidaan muuttaa vain, milloin säätiön varojen käyttäminen edelleen sille määrättyyn tarkoitukseen olisi ilmeisesti hyödytöntä taikka lain tai hyvien tapojen vastaista ja säätiölle voidaan sopivasti määrätä uusi tarkoitus, joka ei olennaisesti eroa sen alkuperäisestä tarkoituksesta.
18§
Säätiö, joka on perustettu määrätyksi ajaksi tai määrättyjen edellytysten varaan, on, kun määräaika on kulunut tai tarkoitettuja edellytyksiä ei enää ole, oikeusministeriön suostumuksella lakkautettava.
Jos on syntynyt sellainen tilanne, josta 17 §:n 2 momentissa puhutaan, eikä säätiön tarkoitusta voida muuttaa, olkoon lakina, mitä 1 momentissa sanotaan.
Virallisen syyttäjän vaatimuksesta voi tuomioistuin julistaa säätiön lakkautetuksi, jos sen toiminta jatkuvasti on lain tai sääntöjen vastaista. Päätöksestään asiassa on tuomioistuimen ilmoitettava oikeusministeriölle. Joka ei tyydy päätökseen, hakekoon siihen muutosta valittamalla.
19§
Säätiön lakkauttamista johtuvat toimet on sen hallituksen suoritettava, ellei oikeusministeriö katso erityisen selvitysmiehen määräämistä tarpeelliseksi.
Jos säätiölle, sittenkun sen velat on maksettu, jää varoja eikä säätiön säännöissä ole määrätty, miten ne on käytettävä, joutuvat ne valtiolle, jonka on ne viipymättä luovutettava käytettäviksi jonkin säätiön toimintaan liittyvän tarkoituksen edistämiseksi.
Kun säätiö lakkautetaan, voidaan sen tuntemattomille velkojille pyytää vuosihaaste.
5 lukuErinäisiä säännöksiä.
20§
Jos säätiön perustamisesta on määrätty testamentissa, tulee sen, jolla on kuolinpesä hallussaan, kuukauden kuluessa saatuaan siitä tiedon ilmoittaa siitä asianomaiselle tuomarille.
Aika, jonka kuluessa testamentti on säätiön hyväksi valvottava, on luettava siitä päivästä, jona se tai joku niistä, joiden tulee pitää huolta säätiön perustamisesta, on saanut testamentista tiedon.
21§
Valtion viranomainen älköön olko säätiön hallituksena tai sen jäsenenä asianomaisen ministeriön luvatta, älköönkä myöskään kunnan tai kirkon viranomainen, ellei kunnanvaltuusto taikka tuomiokapituli tai kirkollishallitus ole antanut siihen suostumustaan.
22§
Säätiön sääntöihin tehty muutos, joka koskee säätiörekisteriin merkittävää seikkaa, niin myös hallituksen jäsenen vaihtuminen, kun hallitukseen kuuluu yksityisiä henkilöitä, on ilmoitettava rekisteriin merkittäväksi. Tällainen ilmoitus on myöskin tehtävä, kun säätiön omaisuus luovutetaan konkurssiin tai säätiö lakkautetaan.
Sääntöjen muuttamisesta tai säätiön lakkauttamisesta tehtävään ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, että muutos on vahvistettu tai lakkauttamiseen annettu asianomainen suostumus.
Muutettuja sääntöjä älköön noudatettako, ennenkuin tässä pykälässä säädetty merkintä on tehty.
23§
Säätiön rekisteröiminen on toimitettava maksuttomasti.
24§
Tuomioistuimena, josta 3 §:n 2 momentissa puhutaan, on sen paikkakunnan oikeus, missä säätäjän koti ja asunto viimeksi on ollut, tai, ellei hän ole asunut Suomessa, Helsingin raastuvanoikeus.
Mitä 1 momentissa on sanottu, on vastaavasti sovellettava 20 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa.
25§
Jos lupa säätiön perustamiseen tai sääntöjen tahi niihin tehdyn muutoksen vahvistaminen taikka pyydetyn merkinnän tekeminen säätiörekisteriin on evätty, hakekoon päätökseen tyytymätön siihen muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja antakoon valituksensa mainittuun oikeuteen viimeistään ennen kello kahtatoista kolmantenakymmenentenä päivänä tiedoksisaamisesta, tiedoksisaantipäivää lukematta. Sama olkoon lakina, jos oikeusministeriö on kieltäytynyt ryhtymästä 14 §:ssä mainittuihin toimenpiteisiin tai jos suostumus säätiön lakkauttamiseen on evätty.
26§
Säätiön hallitus voidaan uhkasakolla velvoittaa täyttämään sille 13 ja 15 §:ssä säädetty velvollisuus. Jos tällainen toimenpide katsotaan tarpeelliseksi, pyytäköön oikeusministeriö maaherraa määräämään uhkasakon.
27§
Jos kuolinpesän haltija jättää määräajassa tekemättä 20 §:n 1 momentissa mainitun ilmoituksen, rangaistakoon, ellei häntä ole muun lainkohdan mukaan tuomittava, enintään kolmellakymmenellä päiväsakolla.
Saman rangaistuksen alainen olkoon säätiön hallituksen jäsen, joka laiminlyö 22 §:ssä säädetyn ilmoituksen tekemisen oikeusministeriölle, ellei laiminlyöntiä ole virkavirheenä pidettävä.
28§
Ennen tämän lain voimaantuloa perustettu itsenäinen säätiö on kahden vuoden kuluessa sen jälkeen säädetyssä järjestyksessä ilmoitettava säätiörekisteriin merkittäväksi. Jos tämä laiminlyödään, tuomittakoon syylliset enintään kolmeenkymmeneen päiväsakkoon, ja oikeus velvoittakoon heidät sakon uhalla määräajassa täyttämään velvollisuutensa.
Jos säätiöllä, josta 1 momentissa puhutaan, on laillisesti vahvistetut säännöt, älköön uusien sääntöjen laatiminen olko tarpeen.
29§
Tämä laki ei koske julkisoikeudellisia säätiöitä.
30§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1931. Tarkemmat määräykset sen soveltamisesta annetaan asetuksella.
Helsingissä 5. päivänä huhtikuuta 1930
Tasavallan Presidentti Lauri Kr. Relander Oikeusministeri El. Kaila