Laki ottolapsista.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaan säädetään täten:
1 §
Mies tai nainen, joka on täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta, voi oikeuden suostumuksella ottaa itselleen ottolapsen.
Naimisissa oleva henkilö älköön ottako ottolasta puolisonsa suostumuksetta.
Puolisot voivat yhdessä ottaa itselleen ottolapsen, niin myös toinen puoliso ottaa ottolapseksi sen, jonka toinen jo on lapsekseen ottanut, mutta muussa tapauksessa älkööt useammat henkilöt ottako samaa lasta.
2 §
Alaikäisen ottamiseen ottolapseksi on tarpeen sen tai niiden suostumus, joiden tulee kasvattaa lapsi. Ottolapsen ottamiseen älköön suostuttako vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen arvostelukykyynsä on kiinnitettävä huomiota. Sitä, joka mielenvikaisuuden vuoksi on holhouksenalainen, älköön otettako ottolapseksi ilman hänen holhoojansa suostumusta.
Naimisissa olevaa henkilöä älköön otettako ottolapseksi puolisonsa suostumuksetta.
Ottolapseksi voidaan ottaa myöskin lapseksiottajan lapsi, jolla ei ole aviolapsen oikeuksia.
3 §
Oikeus voi antaa suostumuksensa ottolapsen ottamiseen, jos harkitaan,
että hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet ja hänen olosuhteensa ovat sellaiset, että lapseksiottamisella edistetään se parasta, jonka hakija tahtoo ottaa lapsekseen, sekä erittäinkin, että tämä saa hyvän hoidon ja kasvatuksen, jos hän on sen tarpeessa; niin myös,
että on edellytyksiä perustaa vanhemman- ja lapsensuhde kysymyksessä olevien henkilöiden välille ja että siihen on riittävää aihetta.
4 §
Ottovanhempien ja ottolapsen väliseen suhteeseen on sovellettava, mitä laissa on säädetty vanhemmista ja lapsista, ellei muuta johdu tästä laista tai erityisistä säännöksistä. Kuitenkin on ottolapsi rikoslain 20 luvun 6 ja 11 §:ssä sekä 10 päivänä marraskuuta 1922 annetun uskonnonvapauslain 6 §:ssä mainituissa suhteissa oleva samassa asemassa kuin kasvattilapsi.
Lapseksiottaminen ei, 7 §:n 2 ja 8 §:n 2 momentissa mainituin poikkeuksin, perusta mitään oikeussuhdetta ottolapsen ja ottovanhempien sukulaisten eikä ottovanhempien ja ottolapsen sukulaisten välille.
Lapseksiottaminen muuttaa ottolapsen ja sen sukulaisten välistä oikeussuhdetta ainoastaan sikäli, kuin tämä laki osoittaa.
5 §
Ottolapsi saa ottovanhemman sukunimen, ellei oikeus salli lapsen pitää omaa nimeään tai käyttää molempia nimiä yhdessä. Avioliitossa oleva henkilö, joka otetaan ottolapseksi, säilyttää kuitenkin entisen sukunimensä.
Ottolapsi ei saa oikeutta aatelisen ottovanhemman aatelisarvoon.
6 §
Ottovanhempi ja ottolapsi älkööt menkö keskenään avioliittoon, niin kauan kuin ottolapsisuhde on olemassa.
7 §
Ottolapsi periköön ottovanhempansa niin kuin avioliitossa syntynyt lapsi; jos ottovanhemmilta on jäänyt eloon rintaperillinen, saakoon tämä kaksi osaa ja ottolapsi yhden osan perinnöstä.
Jos ottolapsi on kuollut, saakoon hänen rintaperillisensä sen osan perinnöstä, joka olisi ollut ottolapselle tuleva.
Mitä 1 momentissa sanotaan, ei supista sitä perintöoikeutta, mikä lain mukaan on sellaisella ottolapsella, joka on ottovanhemman avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi.
8 §
Jos ottolapsi kuolee rintaperillisittä, ottakoon ottovanhempi tahi, jos lapsi oli puolisojen lapsekseen ottama, ja toinen heistä on kuollut ennen ottolasta, jälkeenelävä perinnön hänen jälkeensä; kuitenkin menköön omaisuus, joka on tullut ottolapselle perinnön tai testamentin nojalla hänen sukulaiseltaan, tai sellaisen omaisuuden arvo, ottolapsen perimään oikeutetuille sukulaisille.
Ellei ottovanhempi ole elossa, ottakoot ottolapsen ylenevää polvea olevat tai sivusukulaiset perinnön lain säätämässä perimisjärjestyksessä; jos kuitenkin ottolapsi oli perinnön tai testamentin nojalla saanut omaisuutta ottovanhemmalta, jonka jälkeen on elossa rintaperillinen, saakoon tämä mainitun omaisuuden tai sen arvon.
9 §
Ottovanhemman kuoltua palautukoon ottolapsen huolto ja määräämisvalta lapsesta sen vanhemmille vain siinä tapauksessa, että oikeus, kuultuaan holhouslautakuntaa, katsoo lapsen edun sitä vaativan. Jos lapselle on määrättävä holhooja ja ottovanhempi on holhoojaksi nimittänyt jonkun, joka on siihen toimeen sovelias, määrättäköön tämä holhoojaksi. Muussa tapauksessa määrätköön oikeus holhoojaksi sopivan henkilön.
Ottolapsen vanhemmat sekä isän- ja äidinvanhemmat olkoot ainoastaan siinä tapauksessa velvolliset ottamaan osaa sen elatukseen, että ottovanhempi käy kykenemättömäksi täyttämään elatusvelvollisuuttaan. Sama olkoon laki mieheen nähden, joka avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista 27 päivänä heinäkuuta 1922 annetun lain 4 §:n mukaan on elatusvelvollinen.
10 §
Jos ottovanhempi taikka ottolapsi, joka on tullut täysi-ikäiseksi, keskinäisen sopimuksen perusteella anoo oikeudelta ottolapsisuhdetta purettavaksi ja oikeus katsoo siihen oltava aihetta, purettakoon sanottu suhde.
11 §
Ottolapsen tai, jos hän on alaikäinen tai mielisairas, holhouslautakunnan tai uskotun miehen hakemuksesta purkakoon oikeus ottolapsisuhteen, jos ottovanhempi on törkeästi rikkonut lasta vastaan tai huomattavassa määrässä laiminlyö velvollisuutensa sitä kohtaan tahi elää pahantapaista tai rikollista elämää ja lapsen etu sen vuoksi vaatii, että sanottu suhde lakkaa, niin myös, jos sen lakkaaminen muuten on lapsen edun kannalta tähdellistä.
Jos ottolapsi on törkeästi rikkonut ottovanhempaa tai perheensä jäsentä vastaan tahi ottolapsi elää pahantapaista tai rikollista elämää, purettakoon ottolapsisuhde ottovanhemman hakemuksesta.
Jos lapsi on puolisojen lapsekseen ottama, voidaan ottolapsisuhde purkaa molempien puolisoiden osalta, vaikkakin vain toinen heistä on antanut siihen aihetta tai anonut sen purkamista.
12 §
Jos ottolapsisuhde puretaan oikeuden päätöksellä, lakkaavat kaikki lapseksiottamisen seuraukset. Ottolapsi menettää myöskin lapseksiottamisen johdosta saamansa nimen, ellei oikeus salli hänen sitä edelleen pitää.
13 §
Jos lapseksiottamiseen on 1 §:n 2 momentin tai 2 §:n 2 momentin säännösten nojalla hankittava toisen puolison suostumus ja tämä on mielisairas taikka poissaoleva eikä voi palata kohtuullisessa ajassa tai jos hänen olinpaikkaansa ei tiedetä, edustakoon häntä holhooja tai uskottu mies.
Mitä edellisessä momentissa on säädetty, noudatettakoon myös, kun on kysymys ottolapsisuhteen purkamisesta 10 §:n perusteella ja joku asianosaisista, jonka suostumus on edellytyksenä purkamiselle, on mielisairas tai poissaoleva.
14 §
Käsitelleessään lapseksiottamista koskevaa asiaa, vaatikoon oikeus harkintansa mukaan holhouslautakunnan lausunnon sekä velvoittakoon hakijan esittämään sen selvityksen, joka voi olla tarpeen. Isää, äitiä tai holhoojaa kuultakoon asiassa, milloin sen hankaluudetta voi tapahtua, silloinkin kun hänen suostumuksensa lapseksiottamiseen ei ole tarpeen.
Jos hakija saa vastiketta lapseksiottamisesta, voi oikeus, milloin siihen katsotaan olevan syytä, velvoittaa hänet ennen asian ratkaisemista ryhtymään niihin toimiin, jotka havaitaan tarpeellisiksi sen turvaamiseksi, että vastike käytetään lapsen hyväksi.
Jos tehty hakemus ottolapsisuhteen purkamisesta, antakoon oikeus tilaisuuden lausuman antamiseen kaikille niille, joiden suostumus tai kuuleminen olisi lapseksiottamista varten tarpeen, sekä vaatikoon, milloin katsotaan tarpeelliseksi, holhouslautakunnan lausunnon.
15 §
Lapseksiottamista tai ottolapsisuhteen purkamista koskevassa asiassa on kuultava virallista syyttäjää, ja olkoon hänellä oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, joka sisältää suostumuksen lapseksiottamiseen tai koskee ottolapsisuhteen purkamista.
16 §
Laillinen tuomioistuin lapseksiottamista tai ottolapsisuhteen purkamista koskevissa asioissa olkoon sen paikkakunnan oikeus, jossa ottovanhemman tai, jos puolisot aikovat ottaa tai ovat ottaneet jonkun lapsekseen, jommankumman heistä tulee vastata henkilöä koskevissa asioissa.
17 §
Tuomioistuimen lopulliseen päätökseen 16 §:ssä mainituissa asioissa haetaan muutosta valittamalla. Alioikeuden päätöstä, joka sisältää suostumuksen lapseksiottamiseen tai ottolapsisuhteen purkamiseen, ei ole noudatettava, ennen kuin se on saanut lainvoiman.
Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 1925.
Tasavallan Presidentti LAURI KR. RELANDEROikeusministeri F. O. Lilius