Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

334/1922

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Asetus uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
334/1922

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Opetusministerin esittelystä säädetään 10 päivänä marraskuuta 1922 annetun uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta seuraavaa:

1 lukuYleisi määräyksiä.

Uskonnonvapauslain 5 §:n 2 momentissa säädetyn henkilökohtaisen eroamisilmoituksen tulee jokaisen eroavan itsensä tehdä asianomaisen kirkkoherran tai yhdyskunnan taikka seurakunnan hallituksen virkahuoneessa virka-aikana ja tarvittaessa todistaa henkilöllisyytensä sekä ilmoittaa mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan tai seurakuntaan hän aikoo liittyä tai liittyykö hän mihinkään sellaiseen. Eroava merkittäköön erityiseen eronneitten luetteloon ja kirjoittakoon hän siihen nimensä.

Eroamisilmoituksesta suoritettakoon sama maksu kuin muuttokirjasta, ja todistuksesta, joka eronneelle vähintään kuukauden kuluttua siitä, kun ilmoitus on tehty ja hänet on katsottava eronneeksi, pyynnöstä on annettava, sama maksu kuin yksityisiä asioita varten annettavasta papintodistuksesta.

Jos uskonnollisesta yhdyskunnasta eronnut kuukauden kuluessa siitä, kun hän uskonnonvapauslain 5 §:n 2 momentin mukaan on katsottava eronneeksi, esittää todistuksen siitä, että hänet otetaan siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai seurakuntaan, johon hän eroamistilaisuudessa on ilmoittanut liittyvänsä, lähetettäköön hänen erokirjansa virkateitse viipymättä sille edellämainitun uskonnollisen yhdyskunnan tai seurakunnan viranomaiselle, jonka asiana on pitää säädettyjä luetteloja uskonnollisen yhdyskunnan tai seurakunnan jäsenistä.

Kuitenkaan ei saa uskonnollisesta yhdyskunnasta näin eronnutta sen kirjoista poistaa, ennenkuin on saapunut ilmoitus eronneen merkitsemisestä toisen yhdyskunnan kirjoihin. Semmoinen ilmoitus on viimemainitun yhdyskunnan viranomaisen virkaedesvastuun uhalla viivyttelemättä virkateitse lähetettävä ensiksimainitun yhdyskunnan viranomaiselle.

Jos uskonnonvapauslain 5 §:n 2 momentin muukaan eronneeksi katsottava ei liity mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, tai jos hän ei ole esittänyt edellisen pykälän 1 momentissa mainittua todistusta on häntä koskeva erokirja viimeistään kuukauden kuluessa virkateitse lähetettävä siviilirekisteriin merkittäväksi sille henkikirjoittajalle tai viranomaiselle, jolle henkikirjoituksen toimittaminen paikkakunnalla on uskottu.

Näin uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneen poistamisesta yhdyskunnan kirjoista, merkitsemisestä sivilirekisteriin ja siitä lähetettävästä ilmoituksesta sovellutettakoon 2 §:n 2 momentissa olevia säännöksiä.

Henkikirjoittajan tahi sen, jolle henkikirjoituksen toimittaminen on uskottu, tulee 2 ja 3 §:ssä mainituista henkilöistäpitää sivilirekisteriä, niinkuin siitä 22 päivänä joulukuuta 1917 annetussa asetuksessa on säädetty.

Uskonnonvapauslain 7 §:n edellyttämissä tapauksissa noudatettakoon, mitä tässä asetuksessa uskontokunnasta eroamisesta ja siihen liittymisestä on säädetty sekä sivilirekisterin pitämisestä 22 päivänä joulukuuta 1917 annetun asetuksen säännöksiä; ja huomioonotettakoon sen lisäksi:

että 1 momentissa mainittu suostumus on viisitoista vuotta täyttäneen itsensä henkilökohtaisesti annettava, asianhaarojen mukaan kahden todistajan läsnäollessa, sekä

että 2 momentissa mainitussa tapauksessa on eroaminen uskontokunnasta tai siihen liittyminen henkilökohtaisesti kahden todistajan läsnäollessa ilmoitettava, ja on myös mainitun momentin mukainen vanhempien tai sen heistä, joka lasta kasvattaa, taikka holhoojan suostumus, kahden todistajan läsnäollessa, annettava henkilökohtaisesti tai kirjallisesti.

Uskonnonvapauslain 8 §:ssa mainittu vaatimus on edusmiehen henkilökohtaisesti tai kirjallisesti tehtävä asianomaisen oppilaitoksen johtajalle, ja on kummassakin tapauksessa samalla esitettavä joko asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan viranomaisen antama todistus siitä, mihin uskontokuntaan oppilas kuuluu, tahi sivilirekisteriviranomaisen todistus siitä, ettei oppilas kuulu mihinkään uskontokuntaan.

Lupa hautausmaan, joka ei ole aiottu evankelisluterilaiselle tai kreikkalaiskatoliselle seurakunnalle kuuluvaksi, ja yksityisen hautasijan perustamiseen on anottava opetusministeriöltä, ja on anomukseen liitettävä selvitys alueen omistusoikeudesta sekä kartta ja karttaselitys, riittävät takeet hautausmaan jatkuvasta kunnossapidosta sekä asianomaisen piirilääkärin lausunto alueen sopivaisuudesta hautausmaaksi.

Hautausmaan perustamisesta evankelisluterilaista ja kreikkalaiskatolista seurakuntaa varten on erikseen säädetty.

Lupa ruumiinpolttolaitoksen perustamiseen on anottava valtioneuvostolta, ja on anomukseen liitettävä, paitsi laitoksen piirustuksia, selvitys sen paikasta ja paikan omistusoikeudesta, riittävät takeet laitoksen jatkuvasta kunnossapidosta ja sen sopivaisuudesta tarkoitukseensa, niin myös ohjesääntö laitoksen käyttämisestä. Milloin erityisiä syitä on, voi valtioneuvosto, kuultuaan lääkintöhallitusta tai sen esityksestä, kieltää hautausmaan tai ruumiinpolttolaitoksen enemmän käyttämisen osittain tai kokonaan.

Lupa evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaamisesta evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan on anottava kirkkoherralta, ja on samalla esitettävä asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai siihen kuuluvan seurakunnan asianomaisen viranomaisen taikka sivilirekisteriviranomaisen antama hautauslupa.

Taksan, jonka mukaan maksu edellisessä momentissa mainitun henkilön hautasijasta on suoritettava, määrää kirkonkokous tai kirkkovaltuusmiehet, niinkuin siitä kirkkolaissa on säädetty.

Milloin uskonnonvapauslain 10 §:n 3 momentissa mainitulle hautakirjoitukselle tai kuvalle on ennakolta hankittu kirkkoneuvoston hyväksyminen, älköön sitä sittemmin enää poistettako.

10§

Jos aviopuolisoista, jotka yhteisesti omistavat kiinteistöä, ainoastaan toinen on evankelisluterilaisen tai kreikkalaiskatolisen kirkon jäsen, olkoon se aviopuolisoista, joka on kirkon jäsen, velvollinen omalta osaltaan suorittamaan uskonnonvapauslain 12 §:ssä mainitut kirkolliset verot.

2 lukuUskonnollisen yhdyskunnan perustaminen ja oikeudellinen asema.

11§

Uskonnonvapauslain 13 §:n 2 momentissa mainittuun ilmoitukseen on, sen lisäksi mitä sanotussa lainkohdassa säädetään, liitettävä asianomaisten viranomaisten antamat todistukset, joista käy ilmi saman lain 15 §:ssä mainittujen henkilöiden pätevyys.

12§

Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriä pidettäköön opetusministeriössä, soveltuvilta kohdin noudattaen, mitä 4 päivänä tammikuuta 1919 yhdistyksistä annetussa laissa rekisteriin merkitsemisestä on säädetty.

13§

Selvitys uskonnollisen yhdyskunnan uskontunnustuksesta ja julkisen uskonnonharjoituksen muodosta sekä hyväksytty yhdyskuntajärjestys, niin myös niitä koskevat muutokset ovat tarpeellisiksi katsotuilta osiltaan julkaistavat asetuskokoelmassa.

14§

Muun uskonnollisen yhdyskunnan kuin evankelisluterilaisen ja kreikkalaiskatolisen kirkon, joista on erikseen säädetty, hallituksen velvollisuudesta pitää luetteloja ja antaa todistuksia yhdyskunnan jäsenistä sekä heidän lapsistaan, mikäli nämä eivät kuulu toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, olkoon voimassa, mitä sivilirekisterin pitämisestä niistä henkilöistä, jotka eivät kuulu mihinkään laillistettuun uskontokuntaan, on säädetty.

Jos havaitaan, ettei edellisessä momentissa mainittu viranomainen kykene hänelle siinä määrättyjä tehtäviä asianmukaisesti suorittamaan, määrätköön valtioneuvosto joko sivilirekisteriviranomaisen tai muun pätevän henkilön ne hänen kustannuksellaan suorittamaan.

15§

Kirkon piirustukset ovat, ennenkuin sen rakentamiseen tai sen ulkomuotoa tai sisustusta oleellisesti muuttavaan korjaukseen ryhdytään, jätettävät opetusministeriön hyväksyttäviksi ja vahvistettaviksi.

Evankelisluterilaisen seurakunnan kirkon uudestaanrakentamisesta tahi sisustamisesta on erikseen säädetty.

16§

Anomukseen, joka uskonnonvapauslain 29 §:ssä mainitussa tarkoituksessa jätetään maaherralle, liitettäköön anojaa koskeva ote yhdyskunnan jäsenluettelosta.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1922

Tasavallan Presidentti K. J. Ståhlberg Opetusministeri Niilo Liakka

Sivun alkuun