149/1922

Pääsemistä varten sellaiseen valtion virkaan, johon vaaditaan yliopistossa tai korkeakoulussa suoritettu loppututkinto, vaaditaan 2 ja 3 §:ssä mainituin poikkeuksin, että se, joka virkaan ilmoittautuu, on osoittanut täydellisesti hallitsevansa virkaalueen asujanten enemmistön kieltä. Sen lisäksi on vaadittava viran hakijalta, jos virka-alue on yksikielinen, maan toisen kielen ymmärtämistä sekä jos virka on tuomarinvirka, myös sen suullista taitoa, mutta jos virka-alue on kaksikielinen, maan toisen kielen suullista ja kirjallista taitoa. Ylioikeuksissa ja sellaisissa virastoissa, joiden virka-alue on kaksikielinen, on eri kielten käyttämistä edellyttävät virkatehtävät mikäli mahdollista jaettava eri henkilöiden suoritettavaksi, ja vaadittakoon silloin virkamieheltä, jonka virkatehtävät edellyttävät ainoastaan toisen kielen käyttämistä, sama kielitaito kuin virkamieheltä senkielisellä yksikielisellä virka-alueella.

Pääsemistä varten muuhun kuin edellisessä momentissa mainittuun valtion virkaan vaaditaan viran edellyttämä riittävä kielitaito. Tarkemmat määräykset tästä annetaan asetuksella.

Asetuksella säädetään myös, onko ja mihin virkoihin vaadittava taitoa täydellisesti hallita sekä suomea että ruotsia.

Opettajaksi valtion oppilaitokseen pääsemistä varten vaaditaan, että se, joka sellaiseen virkaan ilmoittautuu, on osoittanut täydellisesti hallitsevansa sen koulun opetuskieltä, johon hän opettajaksi pyrkii.

Voidakseen tulla nimitetyksi armeijan tai laivaston vakinaisen väen upseerinarvoon tai saavuttaakseen ylennysoikeuden tämmöisessä virassa, pitää sen, jonka tulee toimia suomenkielisissä joukko-osastoissa täydellisesti hallita suomen kieltä ja sen, jonka tulee toimia ruotsinkielisissä joukkoosastoissa, täydellisesti hallita ruotsin kieltä; tämän lisäksi tulee viimemainituissa joukko-osastoissa toimivan upseerin osata hyvin käyttää suomen kieltä suullisesti. Upseerin, jonka tulee toimia sellaisissa suuremmissa osastoissa, mihin kuuluu sekä suomen- että ruotsinkielisiä joukko-osastoja, tulee täydellisesti hallita suomen kieltä sekä sen ohella hyvin ymmärtää ruotsin kieltä.

Jos joku on tullut nimitetyksi armeijan tai laivaston upseeriksi suorittamatta näytettä edellisessä momentissa vaaditusta kielitaidosta, tulee hänen, voidakseen pysyä virassa, viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaanastumisesta osoittaa tällainen kielitaito.

Mitä edellä on sanottu upseereista ja upseereiksi pyrkivistä, on myös voimassa sotilasvirkailijoihin sekä niiksi pyrkiviin nähden. Sotilasvirkailijoiksi luetaan lääkintöupseerit, eläinlääkintöupseerit, sotapapit, sotatuomarit, sotilasinsinöörit, sotilasteknikot sekä muutkin sotilasvirkailijat, joilla on upseerinarvoa vastaava asema.

Siitä kielitaidosta, joka alipäällystöön kuuluvalta vaaditaan, säädetään asetuksella.

Valtioneuvoston asiana on määrätä, onko johonkin virkaan pääsemistä varten vaadittava ja kuinka suurta taitoa jossakin muussa kielessä kuin suomessa ja ruotsissa.

Tasavallan presidentti voi antaa erivapautta tai lievennystä tämän lain vaatimista kelpoisuusehdoista:

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1923.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.