56-001/1917

Valtio järjestää alempana mainittujen viljalajien ja niistä saatujen tuotteiden kulutuksen niin kuin tässä päätöksessä sanotaan.

Vuoden 1917 satoa oleva vehnä-, ruis- ja ohra vilja sekä sekavilja, johon sisältyy jotakin näistä viljalajeista, on Senaatin viime heinäkuun 28 päivänä antaman päätöksen mukaan takavarikossa siitä hetkestä lähtien en, jolloin se on maasta erotettu, tahi, jos vilja on korjattu ennen sanotun päätöksen julkaisemista, päätöksen julkaisemispäivästä lukien.

Mikäli vilja puidaan, vapautuvat takavarikosta puhtaaksi puidut oljet Ja ruumenet.

Vilja, joka 3 §:n mukaan on leikattu vihantana, ei ole takavarikon alainen.

Kasvavaa vehnää, ruista ja ohraa sekä sekaviljaa, johon sisältyy jotakin näistä viljalajeista, ei saa ilman elintarvelautakunnan kirjallista lupaa käyttää eläinten ruokkimiseen eikä korjata ennen sen kypsymistä eläimen rehuksi tahi muutakaan tarkoitusta varten. Tällaista lupaa älköön annettako paitsi milloin laihosta kylvöajan, maan laadun ja aseman taikka muun sellaisen seikan vuoksi ilmeisesti ei saada kypsää viljaa.

Mitä näin on säädetty, ei koske sekaviljaa, jota kesannossa tai erityisessä vihantarehulohkossa on tavanmukaisessa laajuudessa viljelty vihantarehuksi.

Viljan tuottaja saa takavarikoidusta viljasta käyttää:

1) mitä hän vuonna 1917 syksyllä ja vuonna 1918 tarvitsee siemenviljaksi maanviljelyksessään, enintään kuitenkin hehtaaria kohti vehnää 2 2/3 hehtolitraa eli 200 kiloa, ruista 2 % hehtolitraa eli 175 kiloa, sekä ohraa 4 hehtolitraa eli 240 kiloa; Oulun läänissä saa ohransiementä hehtaaria kohti käyttää 5 hehtolitraa eli 300 kiloa;

2) mitä hän voimassa olevien annosmäärien mukaan elintarvelain 9 § nojalla tarvitsee oman ruokakuntansa sekä vuosipalkkalaistensa ja muun vakinaisen työväkensä elatukseksi sekä hänen samassa kunnassa hallitsemillaan kiinteistöillä asuvain ja elintarvelautakunnan luvalla hänen kanssaan yhteiseksi kuluttajakunnaksi liittyneiden henkilöiden ylläpidoksi.

Viljan tuottaja voi ottaa kulutuksen järjestelystä annettujen määräysten mukaan pitääkseen huolta oman ruokakuntansa ja elintarvelautakunnan luvalla muidenkin, hänen samassa kunnassa hallitsemillaan maanviljelyskiinteistöillä asuvain henkilöiden ja ruokakuntain viljantarpeesta ja saa silloin pitää huostassaan tätä tarkoitusta varten tarvittavan viljan. Älköön hän kuitenkaan ilman elintarvelautakunnan lupaa käyttäkö huostassaan olevasta viljamäärästä mitään muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen eikä myöskään viljasta, joka on tarkoitettu käytettäväksi tällaiseen omavaraistalouteen kuuluvain henkilöiden elatukseksi, kuukaudessa enempää kuin seuraavassa §:ssä määrättyjen annosmäärien mukaisesti kunkin kuukauden osalle tulee.

Ellei omavaraistalouden päämies noudata Senaatin tai elintarveviran omaisten omavaraistaloudenpidosta antamia määräyksiä tai jos hän käyttää oikeuttaan väärin, voidaan hänelle myönnetty oikeus omavaraistaloudenpitoon peräyttää.

Omavaraistalouksiin kuuluva väestö on oikeutettu elatuksekseen käyttämään henkeä ja kuukautta kohti 10 kiloa jauhoja tai ryynejä tai vastaavan määrän viljaa.

Sille osalle väestöä, joka ei kuulu omavaraistalouksiin, jaetaan jauho- tai leipäkortteja, jotka oikeuttavat kortin haltijan päivää kohti ostamaan 200 grammaa jauhoja tai ryynejä tahi vastaavan määrän leipää.

Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluville ruumiillisen työn tekijöille annetaan elintarvelautakunnan harkinnan mukaan lisäleipäkortteja niin, että heidän päiväannoksensa voivat nousta 300 tai enintäin 400 grammaan jauhoja tai ryynejä.

2 §:ssä mainittuja viljalajeja ja niistä saatuja jauhoja ja ryynejä samoinkuin kaikellaisia muitakin ryynejä ja leipää on kielletty myymästä muille kuin valtiolle paitsi Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston tai sen alaisen elintarveviranomaisen luvalla, jolloin myöskin ostajan on esitettävä asianomaisen elintarve viranomaisen antama lupakirja tai kortti.

Niinikään on kielletty ravintoloissa ja ruokapaikoissa tarjoamasta leipää sekä ruokaa, joka on valmistettu pääasiallisesti edellisessä kohdassa mainituista jauhoista, ryyneistä ja leivästä, vaatimatta vastaavaa määrää

Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston asiana on paikallisten elintarvelautakuntain tai erityisesti sitä varten määräämiensä asiamiesten välityksellä valtion laskuun ostaa kaikki se 2 §:ssä mainittu vilja, joka on tarpeen saada valtion käytettäväksi viljankulutusjärjestelyn toimeenpanoa varten.

Ennen syyskuun 15 päivää valtiolle myydystä ja luovutetusta viljasta maksetaan 10 penniä ja ennen joulukuun 1 päivää valtiolle myydystä viljasta 5 penniä korkeampi hinta kilolta kuin mitä valtion pakolla ottamasta viljasta maksetaan.

Tämä määräys ei koske siemenviljaa, josta myöhemmin annetaan erityisiä määräyksiä.

Jos tavaran haltija kieltäytyy hänelle tarjotuilla ehdoilla myymästä valtiolle sitä viljaa, mitä elintarvelain 9 §:n mukaan ei ole hänen käytettäväkseen jätettävä, on hän velvollinen mainitun lainpaikan mukaan korvausta vastaan luovuttamaan sen valtiolle.

Valtiolle luovutettavan tavaran kuljettamisesta huolehtii elintarvelautakunta.

Takavarikoidun viljan haltijan on pidettävä huolta kaikesta, mikä on tarpeen sen hoitamiseksi ja säilyttämiseksi, sekä tarkoin noudatettava niitä ohjeita, joita elintarve viranomaiset siinä tarkoituksessa antavat.

Hänen on huolellisesti toimitettava viljan puiminen ja puhdistaminen sekä puinnin tapahduttua erityiseen puintiluetteloon merkittävä, kuinka paljon kutakin viljalajia on puitu ja puhdistettu.

Kaiken viljan tulee olla puituna ja puhdistettuna ennen 1 päivää helmikuuta 1918.

Viljelijän on viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä ilmoitettava elintarvelautakunnalle edellisen kuukauden kuluessa puimansa viljamäärä, ensi kerran syyskuun 15 päivänä.

Jos viljan korjaaminen tai puiminen laiminlyödään tai jos tavaran haltija jättää sen hoitamatta, pitäköön paikallinen elintarvelautakunta huolta siitä että se, mikä on laiminlyöty, tulee tehdyksi. Kustannukset vähennettäköön valtiolle luovutettavan viljan hinnasta.

Jos viljanpuintia ja kuljetusta varten tarpeellisen rakennuksen tai muun omaisuuden haltija kieltäytyy luovuttamasta sitä puheenalaiseen tarkoitukseen Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston tarjoa- milla ehdoilla, on Elintarveosasto oikeutettu korvausta vastaan ottamaan mainitun omaisuuden valtion käytettäväksi, niin kuin elintarvelaissa on tällaisen tapauksen varalta säädetty.

Älköön kukaan itseään tahi toista varten jauhattako 2 §:ssä mainittuja vihalajeja, ellei hänelle anneta paikallisen elintarvelautakunnan jauhatus- lupakorttia.

Myllärin on pidettävä kaikesta jauhatuksesta sellaista kirjaa kuin Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto määrää. Niin ikään on myllärin pidettävä silmällä, ettei suurempia määriä jauhateta kuin jauhatuslupakortissa on myönnetty.

Korvaukseksi jauhatuksesta ei saa suorittaa eikä ottaa mitään osaa jauhatetusta viljasta tai siitä saaduista tuotteista.

Jos Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto tai sen alainen elintarve viranomainen katsoo tarpeelliseksi jauhattaa viljaa, mutta siihen tarvittavan rakennuksen tai muun omaisuuden haltija kieltäytyy jauhattamasta tahi luovuttamasta omaisuutta sitä varten, olkoon voimassa mitä 12 §:n 2 kohdassa sanotaan.

Korvaus valtiolle luovutetusta tavarasta sekä omaisuuden käyttämisestä valtion lukuun suoritetaan elintarvelautakunnan välityksellä. Ellei luovuttaja tyydy tarjottuun korvaukseen, jää asia elintarvelain 12 §:ssä mainitun arvolautakunnan ratkaistavaksi.

Ruokakunta, joka muuttaa toiselle paikkakunnalle on oikeutettu viemään mukaansa takavarikonalaiset viljavarastonsa. Muutettavat viljamäärät on varaston haltija ennen lähtöänsä velvollinen ilmoittamaan vanhan kotipaikkansa elintarvelautakunnalle sekä heti muuton tapahtumisen jälkeen elintarvelautakunnalle uudella kotipaikallaan.

Jos se, joka viljelee maata useammassa kuin yhdessä kunnassa tai asuu toisessa kunnassa kuin missä hänen tilansa sijaitsee, tahtoo kuljettaa takavarikoitua viljaa yhdestä kunnasta toiseen siellä säilytettäväksi tahi käytettäväksi, on hän velvollinen siitä ilmoittamaan elintarvelautakunnille kummassakin kunnassa kuten edellä on sanottu.

Jokaisen viljan tuottajan tulee viimeistään lokakuun 15 päivänä ilmoittaa elintarvelautakunnalle:

1) paljonko hän vuonna 1916 on kylvänyt syysviljaa ja paljonko vuonna 1917 kevätviljaa;

2) kuinka suuren sadon hän syksyllä vuonna 1917 on saanut tai arvioi saaneensa takavarikonalaisia viljalajeja sekä kauraa; ja

3) muutkin takavarikoidun viljan kulutuksen järjestelyä varten tarvittavat tiedot, joita Senaatin Kamari toimituskunnan Elintarveosasto katsoo tarpeelliseksi vaatia.

Ilmoitukset kirjoitetaan kaavakkeille, joita lähetetään elintarvelautakunnille ilmoitusvelvollisille jaettaviksi.

Senaatin Kamari toimituskunnan Elintarveosasto antaa tarkempia määräyksiä viljankulutusjärjestelyn toimeenpanosta.

Milloin paikalliset olot vaativat, voi Elintarveosasto myöntää poikkeuksia siitä, mitä tässä päätöksessä on määrätty,

Lääninkomiteat sekä kuntien elintarvelautakunnat ja muut kunnalliset viranomaiset ovat velvolliset noudattamaan niitä ohjeita, joita Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, sekä kunnalliset viranomaiset myöskin niitä ohjeita, joita lääninkomiteat viljankulutuksen järjestämisestä antavat.

Elintarvelautakunnan päätöksestä saa valittaa lääninkomitealle ja lääninkomitean päätöksestä Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosastolle.

Siitä miten sitä rangaistaan, joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä vastaan, säädetään elintarvelain 15 §:ssä.

Virallisen syyttäjän on tehtävä syyte rikkomuksista, joista edellisessä §:ssä mainitaan.

Tämä päätös astuu voimaan heti kuin se on julkaistu, lukuunottamatta 5 ja 6:ssä olevia määräyksiä, jotka tulevat noudatettaviksi ensi syyskuun 15 päivänä.