115-010/1917

Suomen kansalaisista, jotka eivät ole evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä eivätkä kuulu muuhunkaan maassa laillistettuun uskontokuntaan, on henkikirjoittajan tahi sen, jolle henkikirjoituksen toimittaminen on uskottu, pidettävä erikseen kutakin alueensa kuntaa varten sivilirekisteriä, joka käsittää syntymäluettelon, avioluettelon, kuolinluettelon, muuttoluettelon ja henkilöluettelon.

Sivilirekisteriin on otettava myöskin laillistettuihin uskontokuntiin kuuluvista Suomen kansalaisista sellaiset tiedot, kuin jäljempänä tässä asetuksessa sekä siviliavioliittoasetuksen täytäntöön saattamisesta tänä päivänä annetussa asetuksessa sanotaan.

Sivilirekisteriin otettavasta henkilöstä on rekisteriin merkitsemistä varten tehtävä sellaisia ilmoituksia, kuin jäljempänä säädetään, hänen asuntoni ja kotipaikkansa, taikka jos hän oleskelee ulkopuolella maan rajoja, hänen henkikirjoituspaikkansa rekisteriviranomaiselle.

Yksityisen henkilön tehtävän ilmoituksen antakoon rekisteriviranomaiselle ilmoittamiseen velvollinen itse tai ilmoittamisen häneltä toimekseen saanut muu henkilö, joka itse kohdastansa tuntee sen seikan, jota ilmoitus koskee.

Ilmoitusta antaessaan tulee sen, jota rekisteriviranomainen ei tunne, esittää selvitys, että hän on sama henkilö, joksi hän itsensä sanoo.

Sivilirekisteriin tehtyä merkintää ei saa raapia pois eikä muuten hävittää ja pyyhittäessä on aina niin meneteltävä, että voidaan lukea mitä on pyyhitty. Lisäykset ja korjaukset merkitään sen sivilirekisteriin kuuluvan luettelon reunaan, missä alkuperäinen merkintä on.

Muualla kuin rekisteriviranomaisen kotipaikkakunnalla sattuneesta syntymästä ja kuolemantapauksesta saadaan antaa ilmoitus maalla kruununnimismiehelle sekä kaupungissa maistraatille. Ilmoitukset, joiden sisällyksestä on tehtävä täydellinen merkintä tätä tarkoitusta varten pidettävään päiväkirjaan, ovat viivyttelemättä lähetettävät rekisteriviranomaiselle virkakirjeen mukana, jossa on mainittava, millä tavalla ilmoituksen tekijä on todettu samaksi henkilöksi, joksi hän on itsensä sanonut.

Kun lapsi syntyy isälle, joka 1 §:n 1 momentin mukaan on kirjoitettava sivilirekisteriin, on syntyinä viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä lukien ilmoitettava rekisteriviranomaiselle syntymäluetteloon merkittäväksi, vaikka lapsi otettaisiinkin maan jonkin laillistetun uskontokunnan kirjoihin. Sama olkoon noudatettavana aviottoman lapsen syntymän ilmoittamisesta, jos lapsen äiti on sivilirekisteriin kirjoitettava. Jos syntymäluetteloon merkittävä lapsi otetaan laillistetun uskontokunnan kirjoihin, on seurakunnan kirkkoherran tahi johtajan annettava siitä tieto reiksteriviranomaiselle merkinnän tekemistä varten syntymäluetteloon.

Jos jonkin uskontokunnan kirjoissa olevat vanhemmat eivät ole toimittaneet lastansa otettavaksi sen uskontokunnan jäsenistä pidettäviin kirjoihin, jonka oppiin lapsi lain mukaan on kasvatettava, on lapsen syntymä ilmoitettava viimeistään kahden kuukauden kuluessa sivilirekisteriä pitävälle viranomaiselle, jonka tulee heti ilmoituksen saatuaan antaa siitä tieto sen seurakunnan kirkkoherralle tai johtajalle, jonka kirjoissa vanhemmat ovat. Jos lapsi sittemmin saatetaan uskonnollisen yhdyskunnan kirjoihin, on sivilirekisteriviranomaisen, tästä ilmoituksen saatuaan, poistettava lapsi sivilirekisteristä.

Lapsen syntymästä ovat velvollisia tekemään ilmoituksen:

1) aviolapsen isä;

2) äiti, niin pian kuin hän siihen kykenee;

3) synnytystilaisuudessa läsnä ollut omainen, kätilö tai muu henkilö;

4) se, jonka velvollisuus on tehdä ilmoitus syntyneestä henkikirjaan; sekä

5) yleisen hoitolan tai vankilan johtaja, jos äiti on siellä hoidettavana tahi säilytettävänä.

Henkilöistä, jotka 1, 2, 3 ja 4 kohdassa luetellaan, on järjestyksessä jäljempänä oleva velvollinen tekemään ilmoituksen ainoastaan, kun joku ennen häntä lueteltu ei ole ollut saapuvilla taikka on laillisesti estetty ilmoitusta tekemästä; 5 kohdassa mainittu ilmoittamisvelvollisuus on täytettävä huolimatta siitä, että on muitakin ilmoitusvelvollisia.

Syntymäluetteloon tehtävässä merkinnässä tulee olla mainittuna:

1) lapsen syntymäpäivä ja syntymäpaikka;

2) hänen sukupuolensa ynnä etunimi, joka lapselle viimeistään ilmoitettaessa on annettava;

3) vanhempain etu- ja sukunimet, toimi tahi ammatti, kotipaikka ja missä he ovat kirjoissa sekä syntymäpäivä ja milloinka he ovat menneet keskenään avioliittoon;

4) merkinnän aika;

5) sen henkilön etu- ja sukunimet, jonka ilmoituksen perusteella merkintä tehdään, sekä

6) miten rekisteriviranomainen on saanut selville, että ilmoittaja on sama henkilö, joksi hän on itsensä sanonut.

Kun lapsi syntyy sen rekisterialueen ulkopuolella, jonka kirjoissa hänen isänsä taikka, kun lapsi on avioton, hänen äitinsä on, saadaan syntymä säädetyllä tavalla ilmoittaa syntymäpaikkakunnan rekisteriviranomaiselle, jonka tulee lähettää ilmoitus ensiksimainitun alueen rekisteriviranomaiselle.

Aviottoman lapsen isästä tehtäköön merkintä sivilirekisteriin ainoastaan, jos asianomainen, tunnustaen olevansa lapsen isä, itse sen rekisteriviranomaiselle ilmoittaa ja lapsen äiti merkitsemiseen suostuu taikka jos isyys on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu. Tieto sellaisesta isyydestä merkitään syntymäluettelon reunaan.

Kuolleena syntyneestä lapsesta on merkintä tehtävä ainoastaan kuolinluetteloon.

Siviliavioliitto on viranomaisen ilmoituksesta, joka avioliiton päätti, merkittävä sen kunnan avioluetteloon, jossa naisella oli asuntonsa ja kotinsa, vaikkei hän olisi ollutkaan sivilirekisteriin otettu.

Samoin on aviosuhde, jonka tuomioistuin Naimiskaaren 3 luvun 9 tai 10 §:n mukaan on julistanut pysyväksi, tuomarin ilmoituksesta merkittävä mainittuun avioluetteloon.

Avioluettelossa on mainittava:

1) puolisoiden tai aviosuhdekumppanien täydelliset etu- ja sukunimet, heidän isänsä nimet, heidän toimensa tai ammattinsa, syntymäpaikka, syntymäpäivä, kotipaikka ja missä he olivat kirjoissa;

2) missä ja milloin kuuluttaminen on toimitettu;

3) missä ja milloin avioliitto päätettiin tai mikä tuomioistuin julisti aviosuhteen pysyväksi ja päätöksen päivämäärä;

4) päätetyn avioliiton todistajain etu- ja sukunimet, toimi tai ammatti ja kotipaikka.

5) viranomainen, joka on ilmoittanut avioliiton päättämisen tai aviosuhteen pysyväksi julistamisen, ja ilmoituksen päivämäärä; sekä

6) merkinnän aika.

Jos avioluetteloon merkitty aviosuhde sittemmin päätetään joko kirkollisella vihkimisellä taikka siviliviranomaisen edessä, merkitään tieto siitä avioluettelon reunaan aviosuhteesta tehdyn merkinnän kohdalle.

Jos avioluetteloon merkitty avioliitto taikka aviosuhde on purettu tai julistettu mitättömäksi, tulee rekisteriviranomaisen merkitä siitä saamansa tieto niinikään avioluettelon reunaan avioliitosta tai aviosuhteesta tehdyn merkinnän kohdalle.

Kun 1 §:n 1 momentin mukaan sivilirekisteriin merkitty henkilö on kuollut, on se kuolinluetteloon tehtävää merkintää varten viivyttelemättä ilmoitettava rekisteriviranomaiselle.

Ilmoitukseen kaupungissa sattuneesta kuolemantapauksesta on, jos sairasta hoidettaessa on käytetty lääkärin apua, liitettävä lääkärin kirjallinen todistus kuoleman syystä, noudattaen, mitä terveydenhoidosta Suomessa 22 päivänä joulukuuta 1879 annetun asetuksen 44 §:ssä on säädetty tällaisen ilmoituksen tekemisestä papistolle.

Velvollisia tekemään ilmoituksen kuolemantapauksesta ovat:

1) vainajan puoliso;

2) vainajan vanhemmat, lapset, veljet ja sisaret, jos he ovat sillä paikkakunnalla, jossa kuolemantapaus sattui;

3) taloudenpitäjä tahi se, jonka asunnossa vainaja kuoli; sekä

4) hoitolan tai vankilan johtaja, jos vainaja kuollessaan oli siellä hoidettavana tai säilytettävänä.

Henkilöistä, jotka 1, 2 ja 3 kohdassa luetellaan, on järjestyksessä jäljempänä oleva velvollinen tekemään ilmoituksen ainoastaan, kun joku ennen häntä lueteltu ei ole ollut kuoleman tapahtuessa saapuvilla tahi on laillisesti estetty tekemästä ilmoitusta; 4 kohdassa mainittu ilmoitusvelvollisuus on täytettävä huolimatta siitä, että on muitakin ilmoitusvelvollisia.

Kuolinluetteloon tehtävässä merkinnässä tulee olla mainittuna:

1) missä ja milloin kuolema tapahtui;

2) vainajan täydelliset etu- ja sukunimet, toimi tai ammatti, syntymäpäivä ja syntymäpaikka sekä kotipaikka kuolemantapauksen sattuessa;

3) vainajalta mahdollisesti eloon jääneen puolison tai vanhempain etu- ja sukunimet, toimi tai ammatti ynnä kotipaikka ja missä he ovat kirjoissa;

4) kuolemansyy;

5) mihin ja milloin vainajan ruumis on haudattu;

6) merkinnän aika;

7) sen henkilön etu- ja sukunimet, jonka ilmoituksen perusteella merkintä tehdään; sekä

8) miten rekisteriviranomainen on saanut selville, että ilmoittaja on se henkilö, joksi hän itsensä on sanonut.

Ellei ilmoituksen tekijä tunne jotakuta ilmoitukseen kuuluvista seikoista, merkittäköön sekin luetteloon.

Jos kuolemantapaus on sattunut sen rekisterialueen ulkopuolella, johon vainaja kuului, saadaan ilmoitus tehdä kuolinpaikan rekisteriviranomaiselle; ja tulee tämän viranomaisen ilmoittaa kuolemantapauksesta sen alueen rekisteriviranomaiselle, jonka sivilirekisteriin vainaja on merkitty.

Kun kadonnut henkilö, joka on sivilirekisteriin merkitty, on julistettu kuolleeksi, tulee tuomarin viipymättä, alioikeudessa ei kuitenkaan ennen kuin se aika, jonka kuluessa tyytymättömyyttä päätökseen saadaan ilmoittaa, antaa siitä sivilirekisteriviranomaiselle sellainen ilmoitus kuin 23 päivänä huhtikuuta 1901 annetun julistuksen mukaan kuolleeksi julistetusta henkilöstä on toimitettava kirkolliselle rekisteriviranomaiselle; ilmoittakoon alioikeus myös samalla, onko sen päätös saanut lainvoiman vai ei. Jos päätös ylemmässä oikeudessa muutetaan, annettakoon oikeuden huolenpidosta siitäkin tieto rekisteriviranomaiselle.

Kuolleeksi julistetusta henkilöstä pannaan soveltuvat tiedot kuolinluetteloon, merkiten vastaavalle kohdalle luettelon reunaan, missä tuomioistuimessa ja milloin päätös on julistettu tai annettu.

Muuttoluetteloon ovat merkittävät kaikki ne kuntaan ja sieltä pois muuttaneet henkilöt, joista 1 §:n 1 momentin mukaan on pidettävä sivilirekisteriä, etu- ja sukunimiltään ynnä heidän isänsä nimi, heidän toimensa tai ammattinsa, paikkakunta, josta tahi jonne ovat muuttaneet, sekä muuttotodistuksen antopäivä ja sen esittämispäivä tulopaikan rekisteriviranomaiselle.

Kun muuttava on alaikäinen, on hänen vanhempainsa nimet, heidän toimensa tahi ammattinsa ja kotipaikkansa ynnä tieto siitä, missä he ovat kirjoissa, myöskin luetteloon merkittävä.

Jos perhe muuttaa, tulee kustakin sen jäsenestä tehtävässä merkinnässä olla tieto toisesta samaan luetteloon kirjoitettavasta perheen jäsenestä.

Kun sivilirekisteriin merkitty henkilö haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, tulee hänen tahi hänen edusmiehensä taikka holhoojansa se ilmoittaa sen alueen rekisteriviranomaiselle, jonka kirjoissa muuttaja on; ilmoittakoon samalla myös, minne on aikomus muuttaa. Jos muutolle ei ole sellaista estettä, kuin muuttamisesta yhdestä seurakunnasta toiseen 4 päivänä elokuuta 1898 annetun julistuksen 2 §:ssä säädetään, sivilirekisteriin merkittynä taikka muutoin rekisteriviranomaisen tiedossa, on rekisteriviranomaisen kuulutettava muuttamisesta julkisella tiedoksipanolla, jonka tulee olla neljäntoista päivän ajan kunnan ilmoitustaululla. Kuulutukseen, on tiedoksipantaessa merkittävä päivä, jona se pantiin ilmoitustaululle.

Ellei tiedoksipanoajan kuluessa ilmaannu estettä, on muuttajalle annettava muuttotodistus, joka sisältää ne tiedot, mitkä ovat tarpeen muuttajan kirjoittamiseksi sivilirekisteriin. Älköön häntä kuitenkaan sivilirekisteristä poistettako ennenkuin rekisteriviranomainen on saanut tiedon, että hänet on toisen rekisterialueen kirjoihin merkitty. Sen alueen rekisteriviranomainen, jonne muutto tapahtui, antakoon viivyttelemättä sellaisen tiedon.

Jos sivilirekisterit paikkakunnilla, josta muutetaan ja jonne muutetaan, ovat saman viranomaisen pidettävät, ei muuttotodistusta anneta, vaan tehtäköön muutosta, sittenkuin siitä on kuulutettu 20 §:ssä säädetyllä tavalla, sivilirekistereihin asianmukaiset merkinnät.

Mitä 4 päivänä elokuuta 1898 annetussa julistuksessa muuten on säädetty muuttokirjasta, on soveltuvissa kohdin noudatettavana sivilirekisteriin merkityille henkilöille annettaviin muuttotodistuksiin nähden.

Muuttotodistukset on laadittava niitä Suomen asetuskokoelmassa julkaistuja kaavakkeita vastaavaan muotoon, jotka Senaatti 28 päivänä toukokuuta 1891 on vahvistanut ohjeiksi eriuskolaisseurakuntien johtajille.

Ulkomaalainen, joka on otettu Suomen kansalaiseksi, mutta ei kuulu mihinkään maassa laillistettuun uskontokuntaan eikä tahdo sellaiseen liittyä, on velvollinen viimeistään kahden kuukauden kuluessa kansalaiseksi ottamisen jälkeen ilmoittautumaan asianomaiselle rekisteriviranomaiselle sivilirekisteriin kirjoitettavaksi.

Jos sivilirekisteriin merkitty henkilö on otettu evankelis-luterilaisen kirkon tahi muun maassa laillistetun uskontokunnan jäseneksi, on siitä viimeistään yhden kuukauden kuluessa esitettävä todistus sivilirekisteriviranomaiselle, jonka on heti toimitettava siirto todistus asianomaiselle uskontokunnan rekisterin pitäjälle sellaisen henkilön merkitsemistä varten uskonnollisen yhdyskunnan kirjoihin. Merkitsemisestä on viivyttelemättä annettava tieto sivilirekisteriviranomaiselle.

Jos uskontokunnan yhteyteen otettu samalla muuttaa toiselle paikkakunnalle, on siirtotodistuksen antamisesta noudatettava 20 ja 21 §:n määräyksiä.

Henkilöluetteloon on kirjoitettava kaikki ne 1 §:n 1 momentin mukaan sivilirekisteriin otettavat henkilöt, joilla kunnassa on asuntonsa ja kotinsa, mainiten heidän täydelliset etu- ja sukunimensä, toimensa tai ammattinsa, kotipaikkansa, syntymäkuntansa, syntymäpäivänsä, avioliittonsa tahi aviosuhteensa taikka niiden purkautumisen, tietyn avioliittoon menemisen esteen tahi esteettömyystodistuksen antamisen avioliittoon menemistä varten, kuntaan tai sieltä pois muuttamisen ajan sekä mistä ja mihin ovat muuttaneet, kuolemantapaukset tai kuolleeksi julistamiset, rekisteröityjen äidinkielen ja sivistysmäärän, onko heidät rokotettu, mitä heidän maineestaan on muistutettavaa ynnä muut tiedot, jotka määrätään otettaviksi henkilöluetteloon.

Kun alaikäinen kirjoitetaan luetteloon, on merkinnässä lisäksi mainittava hänen vanhempainsa nimet, toimi tai ammatti ja tieto, missä he ovat kirjoissa. Luettelossa tulee myös olla tieto siihen kirjoitetun henkilön lasten nimistä ja missä he ovat kirjoissa.

Kun henkilöluetteloon tehdään merkintä syntymästä, avioliitosta tai aviosuhteesta taikka sen purkautumisesta, kuolemantapauksesta tai kuolleeksi julistamisesta taikka muutosta, on samalla viitattava näitä seikkoja koskevien luettelojen vastaavaan järjestysnumeroon.

Mitä rikosasiain luettelojen ja ilmoitusten antamisesta papistolle asetuksessa 20 päivältä marraskuuta 1886 säädetään, on niitten rangaistukseen tuomittujen kohdalta, jotka eivät ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan kirjoissa, sovellettava sivilirekisteriviranomaiseen. Tuomituista rangaistuksista tehdyt ilmoitukset merkitään henkilöluetteloon mainetta koskevien tietojen yhteyteen.

Sivilirekisteriin kirjoitetuista henkilöistä on pidettävä aakkosellista nimiluetteloa henkilöiden sukunimien mukaan viittauksin rekisteriin kuuluvien eri luetteloiden järjestysnumeroihin.

Rekisteriviranomaisen tulee pitää päiväkirjaa, johon kukin asia pannaan omalle numerolleen, merkiten asian vireille panemisen tahi saapuneen lähetyksen päivämäärän ja numeron, lyhyesti mitä asia koskee ja mihin toimiin sen johdosta on ryhdytty sekä niiden päivämäärät ja numerot, jota paitsi saapuneista lähetyksistä on merkittävä lähettäjän nimi ja lähetyksen saapumispäivä.

Mitä 20 päivänä marraskuuta 1898 annetussa asetuksessa, joka sisältää eräitä määräyksiä papiston annettavista todistuksista, on säädetty papiston velvollisuuksista rikosasiain ilmoituksiin ja kirkonkirjoista annettaviin todistuksiin nähden, on myöskin sovellettava sivilirekisteriviranomaiseen tai siihen, jolle hänen toimensa ovat uskotut.

Annetuista todistuksista on rekisteriviranomaisen pidettävä luetteloa, johon on merkittävä todistuksen numero ja antamispäivä, sen henkilön nimi, toimi tai ammatti ja syntymäpäivä, josta todistus annetaan, viittaus asianomaisesta henkilöstä olevan merkinnän kohtaan vastaavassa sivilirekisteriluettelossa, mitä tarkoitusta varten todistusta pyydettiin, todistettava asia sekä kuka todistuksen otti.

Rekisteriviranomaisen lähetettävien virkakirjeiden alustelmat on kirjoitettava niitä varten pidettävään kantakirjaan.

Rekisteriviranomaisen tulee henkikirjoituksen yhteydessä tarkastaa, ovatko sivilirekisteriin kirjoitettavat henkilöt siihen ilmoitetut ja asianmukaisesti täydentää sivilirekisteri.

Mitä luettelojen antamiseen kuolleista henkilöistä tuomioistuimille ja holhouslautakunnille sekä rokotukseen nähden on pantu papiston velvollisuudeksi, on sivilirekisteriin merkittyjen henkilöiden kohdalta rekisteriviranomaisen noudatettava.

Väestötilaston laatimista varten tulee rekisteriviranomaisen viimeistään huhtikuun kuluessa kunakin vuonna lähettää Tilastolliseen Päätoimistoon yhdellä kertaa syntymäluettelon, avioluettelon, kuolinluettelon ja muuttoluettelon otteet edelliseltä kalenterivuodelta ilmoituksen kera sekä näiden luettelojen että henkilöluettelon loppusummista ynnä kuolleena syntyneiden, kuolleeksi julistettujen, avioerojen ja aviosuhteen purkautumisten lukumääristä kunnittain saman kalenterivuoden lopussa. Ellei ole sattunut tapausta, joka aiheuttaisi luettelonotteen lähettämisen tahi ilmoituksen, antakoon rekisteriviranomainen samalla siitäkin tiedon Tilastolliselle Päätoimistolle.

Jos edellisenä vuonna sattuneista sivilirekisteriin merkittävistä tapahtumista saapuu ilmoituksia rekisteriviranomaiselle vasta sen jälkeen kuin yllämainitut otteet ja ilmoitukset on lähetetty, ovat näitä tapahtumia koskevat luettelonotteet ja ilmoitukset lähetettävät Tilastolliseen Päätoimistoon viimeistään kesäkuussa.

Rekisteriviranomaisen tulee myöskin joka kymmenes vuosi, ensi kerran vuonna 1921, lähettää Tilastolliseen Päätoimistoon täydellinen ote henkilöluettelosta kaikkien niiden henkilöiden kohdalta, jotka olivat sivilirekisterissä edellisen vuoden joulukuun 31 päivänä, viimeistään määrävuoden toukokuussa.

Edellä mainittuja luettelonotteiden kaavakkeita saavat rekisteriviranomaiset tarpeen mukaan tilata Tilastollisesta Päätoimistosta.

Kuvernöörin tulee valvoa sivilirekisterinpitoa läänissään, ja on hänellä myös valta määrätä sovelias henkilö hoitamaan sivilirekisterin pitämiseen kuuluvia tehtäviä, kun se, jonka asiana on pitää sivilirekisteriä, on poissa paikkakunnalta tai on laillisesti estetty tointaan hoitamasta.

Jos se, jonka asiana on pitää sivilirekisteriä, tekee virheen tai osottautuu huolimattomaksi toimessaan, rangaiskoon kuvernööri syyllistä varotuksella tai enintään viidensadan markan sakolla. Jos huolimattomuus uudistuu tai virhe on raskaampaa laatua, saatettakoon asia oikeuden tutkittavaksi.

Kun sivilirekisteriä pitävä viranomainen päättää jättää huomiotta yksityisen henkilön tekemän ilmoituksen taikka kieltäytyy jostakin toimenpiteestä, saa päätökseen tyytymätön hakea siihen muutosta kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen antamisesta kuvernöörille tehtävällä valituksella.

Kuvernöörin päätöksestä voidaan valittaa Senaatin Talous-Osastoon.

Ellei syntymästä ja kuolemantapauksesta tehdä ajoissa säädettyä ilmoitusta sivilirekisteriin, rangaistakoon se, jonka asiana ilmoittaminen tämän asetuksen mukaan olisi ollut, enintään sadan markan sakolla.

Jos useista ilmoitusvelvollisista se, jolle tämä velvollisuus 7 ja 15 §:ssä säädetyn järjestyksen mukaan ennen toista ilmoitusvelvollista kuuluu, on ilman laillista syytä velvollisuutensa laiminlyönyt, älköön toista tuomittako rangaistukseen ilmoittamisen laiminlyömisestä.

Joka laiminlyö 22 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen taikka jättää määrä-ajassa esittämättä sivilirekisteriviranomaiselle 23 §:n 1 momentissa mainitun todistuksen, rangaistakoon niinkuin 37 §:n 1 momentissa on sanottu.

Voimassa oleviin säännöksiin siitä, mitenkä Suomen, kansalainen saa erota uskontokunnasta, ei tämä asetus tee muutosta.

Koti- ja kouluopetukseen nähden tulee sivilirekisteriin kirjoitettujen kansalaisten ja heidän lastensa olla voimassa olevien säännösten alaiset ja ovat he katsottavat kuuluviksi siihen koulupiiriin, jossa asuvat.

Merkinnän tekemisestä sivilirekisteriin älköön maksua vaadittako.

Antamistaan virkatodistuksista on rekisteriviranomainen saava lunastusta seuraavan taksan mukaan:

Muist. 1. Lunastuksen määrä on merkittävä toimituskirjaan.

Muist. 2. Lunastusta ei suoriteta:

1) todistuksesta, jota virkansa puolesta pyytää julkinen virkamies tai viranomainen;

2) todistuksesta, jota tarvitaan oppilaan ottamista varten johonkin oppilaitokseen;

3) todistuksesta, joka annetaan eläkkeen tahi apurahan hakemista tai nostamista varten yleisistä varoista tahi julkisesta taikka yksityisestä eläkelaitoksesta ja apurahastosta;

4) todistuksesta, joka on tarpeen sairaan henkilön tai mielisairaan ottamista varten sairaalaan tahi hoitolaitokseen;

5) todistuksesta, joka annetaan pääsyä varten pääoma- ja elinkorko- laitokseen taikka muuhun samankaltaiseen laitokseen, joka tarkoittaa säästämisen edistämistä; sekä

6) todistuksesta, joka annetaan tiettävästi varattomalle henkilölle tai sille, joka näyttää olevansa varaton.

Rekisteriviranomaisella, on postirahan vapaus sivilirekisterinpitoa koskevassa kirjevaihdossaan.

Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1918.

Suomen kansalaisten, jotka eivät kuulu mihinkään maassa laillistettuun uskontokuntaan, tulee ilmoituksen laiminlyömisestä säädetyn seuraamuksen uhalla kahdessa kuukaudessa mainitun päivän jälkeen toimittaa rekisteriviranomaiselle itsestään ne tiedot, jotka tämän asetuksen mukaan on sivilirekisteriin annettava; jos hän on naitu vaimo tai vajavaltainen, on ilmoitus saman seuraamuksen uhalla hänen edustajansa tai holhoojansa toimitettava.

Jos sivilirekisteriin kirjoitettava henkilö on tämän asetuksen voimaan astumisen jälkeen kuollut, ennenkuin hänet on rekisteriin merkitty, on ilmoitus kuolemantapauksesta sen tehtävä, joka tämän asetuksen mukaan on siihen velvollinen.

Tämän asetuksen liitteinä julkaistaan sivilirekisteriin kuuluvien luetteloiden kaavakkeet ynnä yleisiä ohjeita sivilirekisterin pitäjille. Rekisteriviranomaiset saavat tilata mainittujen luetteloiden kaavakkeita tarpeen mukaan Senaatin Oikeustoimituskunnasta.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.