Laki kuolleeksi julistamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 15-001/1901
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Me NIKOLAI Toinen, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä Me, kumoten Naimiskaaren 5 luvun 3 §:n, mikäli se koskee avioliiton purkautumista siinä §:ssä mainitulla edellytyksellä, ja muuttaen saman kaaren 13 luvun 6 §:ää sekä Perintökaaren 15 luvun 5 §:ää, täten armossa säädämme niinkuin seuraa:
2 §
Kuolleeksi julistaminen olkoon sallittu, jos vähintään kymmenen vuotta on kulunut siitä kalenterivuodesta, jolloin kadonnut henkilö tiettävästi viimeksi oli elossa. Kuitenkin tapahtukoon kuolleeksi julistaminen viiden vuoden kuluttua samasta ajasta, jos hänen ikänsä, silloin kun sellaista julistamista vaaditaan, olisi enemmän kuin viisikahdeksatta vuotta.
Jos kaivattu henkilö kadotessaan oli alaikäinen, on aika luettava sen vuoden lopusta, jonka kuluessa hän, jos olisi elänyt, olisi tullut täysikäiseksi.
9 §
Jos hakija on jäänyt saapumispäivänä oikeuteen tulematta, lykätköön oikeus asian toiseen aikaan ja määrätköön hänen silloin tulemaan saapuville uhalla että, jos sekin laiminlyödään, asia raukee.
Jos oikeus, asianosaisen vaatimuksesta tai muuten, havaitsee asiaan tarvittavan selvitystä, saatakoon asia silloinkin lykätä.
10 §
Jos oikeus kuolleeksi julistamista koskevaa asiaa käsitellessään totuuden selville saamiseksi harkitsee tarpeelliseksi, saakoon se, olipa hakemusta vastaan väitettä tehty tahi ei, sallia hakijan valalla vahvistaa jonkun tekemänsä ilmoituksen.
11 §
Päätöksessä, joka sisältää kuolleeksi julistamisen, on myös määrättävä aika, jolloin kadonneen henkilön katsotaan kuolleen.
14 §
Jos asianosainen ei tyydy päätökseen, joka sisältää kuolleeksi julistuksen, tai jolla sellaista julistusta tarkoittava hakemus on hyljätty, hakekoon siihen muutosta valittamalla.
16 §
- - - - - - - - - - - - - -
Jos joku, näin otettuaan omaisuuden haltuunsa, on luovuttanut sen toiselle tai pantannut, pysyköön luovutus tai panttaus voimassa, jos haltija on saanut omaisuuden tai pantin haltuunsa vilpittömässä mielessä; ja hakekoon kuolleeksi julistettu siinä tapauksessa korvausta siltä, joka omaisuuden luovutti tai panttasi.
17 §
Jos kuolleeksi julistetun henkilön havaitaan kuolleen muuna aikana kuin päätöksessä on sanottu ja hän kuollessaan jätti jälkeensä muun perillisen kuin sen, joka on ottanut omaisuuden haltuunsa; antakoon sen haltija perinnön oikealle perilliselle, jos tämä sitä vaatii yön ja vuoden kuluessa siitä kuin sai tiedon, että kuolemantapaus oli sattunut muuna kuin päätöksessä mainittuna aikana; ja muuten olkoon oikeaan perilliseen nähden voimassa mitä 16 §:n 2 momentissa on siinä mainittua tapausta varten säädetty.
18 §
Joka on velvollinen luopumaan omaisuudesta niinkuin 16 ja 17 §:ssä on säädetty, suorittakoon myös siitä lähteneen koron tai tulon, ellei hän ottaessaan omaisuuden haltuunsa ollut vilpittömässä mielessä.
Jos hän oli vilpittömässä mielessä, älköön olko velvollinen suorittamaan korkoa tahi tuloa pitemmältä ajalta kuin siitä lähtien, jolloin sai tiedon että kuolleeksi julistettu oli elossa tai että hän oli kuollut muuna aikana kuin päätöksessä oli sanottu. Kuitenkin saakoon se, jonka hallinnassa omaisuus on ollut, korvauksen kaikesta tarpeellisesta ja hyödyllisestä kustannuksesta, minkä hän omaisuuteen on pannut.
Filip Grönvall