16/2019

Tässä laissa säädetään työskentelyä ja asumista koskevista edellytyksistä sovellettaessa asumisperusteista etuuslainsäädäntöä henkilöihin, jotka tulevat ulkomailta Suomeen tai muuttavat Suomesta ulkomaille. Lakia sovelletaan yhdessä asumisperusteisen etuuslainsäädännön kanssa.

Asumisperusteisella etuuslainsäädännöllä tarkoitetaan seuraavia lakeja:

Tätä lakia sovellettaessa EU-asetuksella 883/2004 on etusija.

Henkilöön, johon sovelletaan Suomen tekemän sosiaaliturvasopimuksen perusteella toisen valtion sosiaaliturvalainsäädäntöä, ei sovelleta tätä lakia sopimuksen soveltamisalan mukaisen etuuslainsäädännön osalta.

Toisen valtion kansalaiseen ei sovelleta tätä lakia, jos hän Suomessa:

Mitä 2 momentin 3–6 kohdassa säädetään, ei koske henkilöä, joka on 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla asunut tai työskennellyt Suomessa välittömästi ennen palvelussuhteen alkua.

Suomesta turvapaikkaa hakevaan ei sovelleta tätä lakia ennen kuin hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa henkilön tulee oleskella maassa laillisesti. Jos oleskeluun vaaditaan oleskelulupa, sen on oltava voimassa.

Jos oleskelulupaa on haettu Suomessa ja se on myönnetty, tämän lain mukainen oleskelulupavaatimus täyttyy jo lupahakemuksen jättämisestä.

Asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa Suomessa vakinaisesti asuvana pidetään henkilöä, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä.

Henkilöä pidetään edelleen Suomessa asuvana, jos hän asuu vakinaisesti Suomessa, mutta oleskelee tilapäisesti ulkomailla enintään kuuden kuukauden ajan.

Henkilöllä, joka toistuvasti oleskelee ulkomailla siten, ettei yhtäjaksoinen oleskelu ylitä kuutta kuukautta, pidetään edelleen Suomessa asuvana, jos hänen vakinainen asuinpaikkansa säilyy Suomessa.

EU-lainsäädäntöä soveltavissa maissa oleskelua arvioidaan EU-asetuksessa 883/2004 ja EU-asetuksessa 987/2009 tarkoitetulla tavalla.

Edellä 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittuja lakeja sovellettaessa Suomeen työhön tulevaa henkilöä pidetään työntekijänä, jos hänen ansionsa vastaavat vähintään työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä peruspäivärahan rahamäärää muunnettuna kuukausituloksi työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla. Henkilöä pidetään työntekijänä työskentelyn aloittamisesta lukien ja niin kauan, kuin ansiotasovaatimuksen täyttävä työskentely jatkuu.

Työntekijän asemassa on 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittuja lakeja sovellettaessa edelleen henkilö, joka on työskennellyt vähintään kuuden kuukauden ajan, vaikka hänen työskentelynsä on sen jälkeen vähentynyt tai keskeytynyt siten, ettei hänen ansiotasonsa enää täytä 7 §:n mukaista vaatimusta. Työntekijän asemassa on myös edelleen vähintään kuuden kuukauden ajan työskennellyt henkilö, jonka työskentely on päättynyt ja joka on rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitetulla tavalla. Työntekijän aseman jatkumisen edellytyksenä on, ettei henkilöön sovelleta toisen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö on työntekijän asemassa enintään kolmen kuukauden ajan työn vähenemisestä, keskeytymisestä tai päättymisestä, tai jos henkilöltä vaaditaan oleskelulupa, enintään siihen saakka, kun hänen oleskelulupansa voimassaolo päättyy.

Edellä 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittuja lakeja sovellettaessa Suomeen yrittäjäksi tulevaa henkilöä pidetään yrittäjänä hänen ottamansa yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen voimassaolosta alkaen. Apurahansaajana pidetään henkilöä hänen ottamansa maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen voimassaolosta alkaen. Henkilöä pidetään yrittäjänä tai apurahansaajana niin kauan kuin eläkelainsäädännön mukaan vakuutettu toiminta jatkuu.

Muissa kuin 7–9 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa Suomeen muuttavan henkilön oikeus asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin ratkaistaan arvioimalla hänen asumistaan olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen. EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan muun henkilön kuin työntekijän tai yrittäjän asumista Suomessa arvioidaan ensisijaisesti EU-asetuksen 883/2004 ja EU-asetuksen 987/2009 mukaisesti.

Muusta kuin EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan henkilön Suomessa asumista arvioidaan ottaen huomioon se, mitä kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä säädetään ulkomailta tulleen henkilön kotikunnan ja asuinpaikan määräytymisestä.

Opiskelijan asumista Suomessa arvioidaan 1 ja 2 momentin mukaisesti sovellettaessa 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittuja lakeja. Opiskelijan, joka oleskelee Suomessa yksinomaan opintojen suorittamista varten, ei katsota asuvan Suomessa sovellettaessa 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa mainittuja lakeja.

Jos henkilön olosuhteet kokonaisuutena arvioiden osoittavat asumisen olevan vakinaista, hänen katsotaan asuvan Suomessa maahan tulosta alkaen. Jos henkilön ei maahan tullessaan katsota muuttavan vakinaisesti asumaan, mutta olosuhteiden muututtua myöhemmin siten, että häntä voidaan pitää vakinaisesti asuvana, hänen katsotaan asuvan Suomessa olosuhteiden muutoksesta lukien.

Ulkomailla työskentelevää henkilöä pidetään asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa Suomessa asuvan henkilön asemassa, jos hän:

Ulkoministeriön tai muun 1 momentissa tarkoitetun työnantajan tulee ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden ulkomaan työn alkamisesta ja päättymisestä, työn keskeytyksistä sekä muista sosiaaliturvaan vaikuttavista seikoista.

Suomessa asuvan henkilön asemassa pidetään edelleen asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa enintään viiden vuoden ajan ulkomailla oleskelevaa henkilöä, joka on:

Ulkomailla oleskelevaa päätoimista opiskelijaa pidetään edelleen Suomessa asuvan henkilön asemassa enintään siihen saakka, kunnes päätoimiset opinnot päättyvät.

Ulkomaille lähtevää yrittäjää pidetään edelleen Suomessa asuvan henkilön asemassa enintään vuoden ajan edellyttäen, että eläkevakuutus on voimassa siten kuin yrittäjän eläkelain 6 §:n 2 momentissa tai maatalousyrittäjän eläkelain 8 §:n 2 momentissa säädetään.

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitetun enimmäisajan jälkeen henkilön tulee palata Suomeen vähintään kuuden kuukauden ajaksi, jotta häntä voidaan uuden ulkomailla oleskelun aikana pitää edelleen Suomessa asuvan henkilön asemassa.

Tässä pykälässä tarkoitettujen henkilöiden Suomessa asuvan henkilön asema säilyy ilmoituksesta. Ilmoitus on tehtävä Kansaneläkelaitokselle viimeistään henkilön Suomeen paluun yhteydessä. Työnantajan on yhdessä työntekijän kanssa ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle tiedot ulkomaan työn alkamisesta ja päättymisestä. Samoin päätoimisen tutkijan tai apurahansaajan, päätoimisen opiskelijan sekä yrittäjän on ilmoitettava tutkimustyön tai apurahoin tehtävän toiminnan, opiskelun tai yritystoiminnan aloittamisesta ja päättymisestä ulkomailla.

Ulkomailla olevan 11 tai 12 §:ssä tarkoitetun henkilön mukana ulkomailla olevaa samassa taloudessa asuvaa perheenjäsentä pidetään edelleen Suomessa asuvan henkilön asemassa, ellei EU-asetuksesta 883/2004 tai kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Sama koskee ulkomailla olevan henkilön mukana olevaa tämän kanssa samassa taloudessa asuvaa perheenjäsentä, jos ensin mainittuun henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU-asetuksen 883/2004 tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella eikä EU-asetuksesta 883/2004 tai kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Perheenjäsenen tulee ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle ulkomailla oleskelusta viimeistään Suomeen paluun yhteydessä.

Sen lisäksi, mitä 11–13 §:ssä sekä asumisperusteisessa etuuslainsäädännössä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta, Kansaneläkelaitokselle on ilmoitettava viipymättä seuraavista olosuhdemuutoksista:

Tämä lain asumista ja työskentelyä koskevien säännösten vaikutus 1 §:n 2 momentissa mainittujen lakien mukaisiin etuuksiin ratkaistaan etuutta koskevan päätöksen yhteydessä.

Kansaneläkelaitos ilmoittaa ulkomaille muuttavalle henkilölle, jonka yhteystiedot ovat tiedossa, muuton vaikutuksista sosiaaliturvan määräytymisperusteisiin.

Kansaneläkelaitos tekee erikseen pyydettäessä päätöksen ulkomaille muuttoon liittyvien olosuhteiden vaikutuksesta 1 §:n 2 momentissa mainittujen lakien mukaisiin etuuksiin myös silloin, kun etuutta koskevaa päätöstä ei ole tarpeen tehdä. Päätöstä koskevassa muutoksenhaussa noudatetaan, mitä kansaneläkelain 12 luvussa säädetään.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista tai muuten tämän lain tai Suomea sitovassa sosiaaliturvaa koskevassa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemista varten välttämättömät tiedot valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä työnantajalta.

Kansaneläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus saada teknisen käyttöyhteyden avulla tässä pykälässä tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja.

Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen henkilön suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) tarkoitetulla rekisteröidyllä ei ole asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta siihen, että Kansaneläkelaitos rajoittaa henkilötietojen käsittelyä silloin, kun se hoitaa tämän lain mukaista tehtävää, jos rekisteröidyn vaatimus käsittelyn rajoittamisesta on ilmeisen perusteeton.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2019.

Tällä lailla kumotaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettu laki (1573/1993) . Viitattaessa muualla lainsäädännössä tällä lailla kumottuun lakiin, katsotaan viittauksen tarkoittavan tätä lakia.

Henkilön, jonka tilapäinen oleskelu ulkomailla on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, katsotaan asuvan Suomessa hänen tekemänsä ilmoituksen mukaiseen tilapäisen oleskelun päättymispäivään saakka, kuitenkin enintään vuoden ajan ulkomaille lähdöstä.

Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, Kansaneläkelaitoksen tällä lailla kumotun asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 5, 7 tai 8 §:n nojalla antama päätös on voimassa päätöksessä määrätyn ajan. Tämän lain voimaan tullessa ulkomailla oleskelevan 12 ja 13 §:ssä tarkoitetun henkilön katsotaan siirtyneen ulkomaille tämän lain voimaan tullessa.

Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 13, 13 a, 13 b, 14 ja 14 a §:ää sovelletaan Kansaneläkelaitoksen ennen tämän lain voimaantuloa mainitun lain nojalla antamiin päätöksiin.