714/2015

Tässä asetuksessa säädetään valtionavustusten myöntämisestä vesistön ja muiden pintavesien sekä vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantaviin sekä tulva- tai kuivuusriskiä vähentäviin hankkeisiin.

Mitä tässä asetuksessa säädetään vesistöstä, koskee myös vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettua rannikkovettä.

Mitä tässä asetuksessa säädetään kalasta ja kalakannoista, koskee myös nahkiaista ( Lampetra fluviatilis ) ja jokirapua ( Astacus astacus ).

Mitä tässä asetuksessa säädetään avustamisesta, koskee myös Euroopan unionin varoista rahoitettavaa tukea, jollei toisin säädetä.

Tätä asetusta sovelletaan myös valtiontukena myönnettävään avustukseen, jollei sovellettavasta Euroopan unionin valtiontukisääntelystä muuta johdu. Valtiontukena myönnettävään avustukseen sovellettavasta Euroopan unionin valtiontukisääntelystä ja siitä johtuvista edellytyksistä säädetään 2 a ja 2 b §:ssä. (2.9.2021/810)

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) vesistöllä vesilain (587/2011) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa määriteltyä vesistöä;

2) muilla pintavesillä vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua noroa sekä ojaa ja lähdettä.

Kun valtionavustusta myönnetään valtiontukena, avustuksen tulee olla Euroopan unionin valtiontukisääntelyn mukaista.

Valtiontukena myönnettävän avustuksen oikeusperustana tulee olla:

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla valtionavustusta voidaan myöntää mainitun asetuksen 25, 36 tai 45 artiklan ja maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla mainitun asetuksen 14, 22 tai 48 artiklan mukaisiin tukimuotoihin. (28.12.2023/1267)

Kun avustuksen oikeusperustana on yleinen ryhmäpoikkeusasetus tai maatalouden ryhmäpoikkeusasetus:

Hankkeen avustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1) hankkeen kustannukset ovat kohtuulliset sillä saavutettaviin hyötyihin verrattuna; ja

2) avustuksen saaja kykenee luotettavasti valvomaan avustuksen käyttöä, vastaamaan hankkeen toteuttamisesta ja toteutuksen jälkeisistä velvoitteista sekä huolehtimaan hankkeella saatavan hyödyn säilymisestä.

Avustusta ei voida myöntää toimenpiteeseen sellaisen vahingon korjaamiseksi tai haitan poistamiseksi, joka on aiheutettu lainvastaisesti ja jonka aiheuttaja voidaan osoittaa niin, että tämä voitaisiin velvoittaa korvaamaan vahinko taikka vastaamaan toimenpiteen suorittamisesta tai sen kustannuksista.

Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voi myöntää avustusta hankkeeseen, jonka tarkoituksena on:

1) edistää vesistön ja muiden pintavesien monipuolista ja kestävää käyttöä;

2) edistää vesistön ja muiden pintavesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä;

3) vähentää tulvimisesta, pitkäaikaisesta kuivuudesta tai muista epätavallisista vesioloista aiheutuvaa vaaraa ja niistä aiheutuvia edunmenetyksiä;

4) edistää kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä tai parantaa mahdollisuuksia kestävään kalastukseen;

5) edistää vesiluonnon monimuotoisuutta;

6) vähentää vesistöön jääneistä rakenteista tai sinne joutuneista aineksista vesistössä tai sen ranta-alueella aiheutuvaa vaaraa tai niistä aiheutuvia edunmenetyksiä; tai

7) täydentää tai parantaa toimenpidettä, joka valtion tuella on aiemmin toteutettu vesistössä tai maalla, tai vähentää tällaisesta toimenpiteestä aiheutuneita edunmenetyksiä.

Avustusta myönnetään ensisijaisesti hankkeeseen, joka palvelee useita 1 momentissa mainittuja tarkoituksia.

Avustusta voidaan myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat:

1) yleispiirteisestä suunnittelusta, joka on tarpeen 4 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden valitsemiseksi ja alueelliseksi kohdentamiseksi;

2) hankkeen toteuttamiseen osallistuvien tahojen järjestäytymisestä vesioikeudelliseksi yhteisöksi tai muuksi oikeushenkilöksi, jolle hanketta varten tarvittavat luvat ja avustus voidaan myöntää;

3) hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta;

4) hankkeesta aiheutuvien vahinkojen estämisestä;

5) hankkeen toteuttamiseksi vaadittavista luvista perittävistä maksuista;

6) hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyvien säädösten ja lupien mukaisten velvoitteiden täyttämisestä;

7) hankkeen vaikutusten seurannasta.

Avustuksen osuutta hankkeen kustannuksista määriteltäessä on otettava huomioon hankkeesta saatavien taloudellisten ja muiden hyötyjen kohdentuminen ja hankkeen merkitys yleiseltä kannalta.

Avustuksen osuus saa olla enintään 50 prosenttia 5 §:ssä tarkoitetuista hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Avustuksen osuus voi kuitenkin olla tätä suurempi silloin, kun:

1) hanke edistää vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman sekä niitä toimeenpanevien toimenpideohjelmien toteuttamista;

2) hanke sisältyy tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaiseen tulvariskien hallintasuunnitelmaan;

3) hanke vahvistaa uhanalaisten tai vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuutta;

4) hanke edistää vesiluonnon monimuotoisuutta luonnonsuojelulain (1096/1996) 7 tai 77 §:ssä tarkoitettuun suojeluohjelmaan tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella; tai

5) kyse on 4 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta valtion tuella aiemmin toteutettuun toimenpiteeseen liittyvästä hankkeesta.

Euroopan unionin varoista myönnettävän tuen osuus kokonaiskustannuksista määräytyy sen perusteella, mitä siitä erikseen säädetään.

Edellä 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää myös vastikkeetta tehtävä työ, joka on tarpeen hankkeen toteuttamiseksi.

Vastikkeetta tehtävän työn arvona otetaan huomioon enintään vastaavasta työstä maksettava palkka ja palvelun arvona enintään käypä arvo. Vastikkeetta tehtävän työn arvo saa olla enintään valtionavustuksen ylittävä osa hankkeen kokonaiskustannuksista. Vastikkeetta tehtävän työn arvo hyväksytään tukipäätöksessä. Työstä on pidettävä tuntikirjanpitoa. (29.6.2023/890)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ilmoittaa haettavina olevista avustuksista.

Hakemukseen on liitettävä hankesuunnitelma kustannusarvioineen, rahoitussuunnitelmineen ja toteuttamisaikatauluineen sekä tarpeelliset selvitykset avustuksen myöntämisen edellytysten arvioimiseksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus päättää avustuksen myöntämisestä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sille tätä varten myöntämien määrärahojen rajoissa.

Avustuspäätöksestä on käytävä ilmi avustuksen enimmäismäärä. Sen lisäksi, mitä valtionavustuslain 11 §:ssä säädetään avustuspäätöksen sisällöstä, avustuksen saajalle on avustuspäätöksessä asetettava välttämättömät ehdot hankkeen aloittamisesta, toteuttamisesta ja loppuun saattamisesta.

Avustuksen maksamisen edellytyksenä on, että:

1) avustuksen saajalla on vesilain sekä muun lainsäädännön mukaiset luvat ja oikeudet hankkeen toteuttamiseksi; ja

2) avustuksen saaja on sitoutunut huolehtimaan asianmukaisesti rakenteiden käytöstä ja kunnossapidosta sekä muista hankkeen valmistumisen jälkeisistä velvoitteista.

Avustus tai, jos avustus maksetaan useassa erässä, sen erä maksetaan avustuspäätöksen mukaisesti perustuen toteutuneisiin kustannuksiin. Avustuksen viimeinen erä maksetaan sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävästi loppuun suoritettu ja selvitys toteutuneista kustannuksista on tarkastettu.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Tällä asetuksella kumotaan vesistötoimenpiteiden tukemisesta annettu valtioneuvoston asetus (651/2001) .

Valtionavustukseen, joka ennen tämän asetuksen voimaan tuloa on myönnetty tässä asetuksessa säädettyyn tarkoitukseen, sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös 2 momentissa mainitun asetuksen nojalla valtiontyönä myönnettyyn tukeen.