238/2015

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä maaseutuasetus , 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun ei-tuotannollisten investointien tuen, jäljempänä investointikorvaus , toimeenpanosta. Investointikorvaus on osa Euroopan komission hyväksymää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2014–2020. Investointikorvaus voidaan myöntää ja maksaa kehittämisohjelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Investointikorvausta voidaan myöntää kosteikkojen, pienten kosteikkojen ketjujen, kosteikkomaisten tulva-alueiden ja -tasanteiden luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaiseen perustamiseen ja uoman luonnontilan parantamiseen.

Investointikorvausta ei myönnetä investointihankkeisiin, joissa pääasiallisena tarkoituksena on:

Investointikorvauksen kohteena oleva kosteikko ja tulva-alue on perustettava luontaisesti sopiviin paikkoihin pellolle, pellon reuna-alueelle, metsä- tai joutomaalle, jossa kosteikon tai tulva-alueen yläpuolisella valuma-alueella on peltoa yli 10 prosenttia. Kosteikko ja tulva-alue on lisäksi perustettava niin, että ne pidättävät mahdollisimman tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sekä luovat monipuolisia elinympäristöjä. (11.6.2015/711)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kosteikko on perustettava patoamalla, jos se on mahdollista. Pellolle perustettavassa kosteikossa veden alle pysyvästi jäävältä kosteikon osalta on poistettava sellainen peltomaa, jonka fosforin viljavuusluokka on hyvä, korkea tai erittäin korkea. Toimenpiteestä ei saa aiheutua olennaista haittaa kosteikkoalueen ulkopuolella viljeltävien peltojen kuivatukselle tai muulle maankäytölle. Kosteikosta poistettavan lietteen levitysmäärässä ja -paikassa on otettava huomioon lietteen hyvä fosforinpidätyskyky.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun kosteikkoon saadaan lukea myös sen hoidon kannalta tarpeelliset alueet. Kosteikon rannat ja uoma saadaan suojata eroosiolta ja sortumilta nurmettamalla, kiveämällä tai istutuksin. Kosteikkohankkeen aikana tehdyistä toimenpiteistä on pidettävä kirjaa.

Perustettavan investointikorvauksen kohteena olevan kosteikon pinta-alan, tulva-alueet mukaan lukien, on oltava vähintään 0,5 prosenttia yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Yläpuoliselle valuma-alueelle samaan aikaan perustettavat tai siellä jo olevat kosteikot saadaan laskea mukaan edellä mainittuun vähimmäisalaan. Kosteikon kokonaisalaan lasketaan vesi- ja tulva-alueiden lisäksi penkereet ja kosteikon hoidon kannalta tarpeelliset reuna-alueet.

Investointikorvauksen kohteena olevan kosteikkohankkeen pinta-ala saa olla 4 §:n 1 momentissa ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua pinta-alaa pienempi, jos:

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun kosteikon pinta-ala saa olla 4 §:n 1 momentissa ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua pinta-alaa pienempi, jos kosteikon perustamisella monipuolistetaan merkittävästi maatalousympäristöjä alueella, jolla ei ole kosteita elinympäristöjä.

Investointikorvauksen kohteena olevan uoman kunnostamista koskeva hanke saadaan toteuttaa:

Edellä 1 momentissa tarkoitettu uoma on kunnostettava luonnonmukaisen vesistörakentamisen periaatteiden mukaisesti. Uoman kunnostamishankkeeseen on sisällytettävä uoman hoidon kannalta riittävät alueet.

Investointikorvausta voidaan myöntää perinnebiotoopin ja luonnonlaitumen kunnostamiseen. Edellytyksenä on, että kunnostettava kohde tarjoaa elinympäristön monipuoliselle kasvillisuudelle ja eläimistölle taikka edustaa pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvää maaseudun kulttuuriperintöä tai maisemallisia arvoja. Kunnostuksen jälkeen aluetta on voitava laiduntaa. Korvausta ei myönnetä maankäyttömuodoltaan peltoa olevien kohteiden kunnostamisesta.

Jos perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen hoidosta on tehty sellainen luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 39 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu sopimus, jota ei ole toteutettu suunnitelman mukaisesti, kohteen kunnostamiseen ei voida myöntää investointikorvausta.

Investointikorvauksen kohteena olevan perinnebiotoopin ja luonnonlaitumen alkuraivaukseen voi kuulua pensaikon ja puuston raivaus sekä laidunnusta ja luonnon monimuotoisuutta haittaavan vieraslajikasvillisuuden ja raivausjätteen poistaminen. Kasvillisuuden raivaustoimenpiteiden lisäksi kunnostamiseen voi sisältyä hankkeen toteuttamisalueella sijaitsevien karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden säilyttämistä ja kunnostamista sekä alueen aitaamista.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen kohteena olevaa aluetta ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kuitenkin tapauskohtaisesti hyväksyä vieraslajien kemiallisen torjunnan rajoitetusti pistetorjuntana. Laidunnettava perinnebiotooppi on erotettava aidalla muista laidunnurmista. Aitaamisvaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa perustellusta syystä. Aluetta ei saa ojittaa tai metsittää. Kunnostushankkeen aikana tehdyistä toimenpiteistä on pidettävä kirjaa.

Investointikorvausta ei myönnetä sellaisesta perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen alkuraivauksesta tai aitaamisesta, joka toteutetaan alueella, jota koskee ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 2 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus. Investointikorvausta voidaan kuitenkin myöntää mainitussa kohdassa tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 7 ja 8 kohdissa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvän laiduntamalla hoidettavan kohteen aitaamiseen petoaidalla, jos sopimuksen toteuttaminen olisi muuten mahdotonta suurpetojen laiduneläimille aiheuttaman merkittävän uhan takia. Investointikorvausta ei myönnetä kohteen aitaamisesta petoaidalla, jos kohde ei sisälly edellä mainittuun sopimukseen.

Investointikorvauksen kohteen on oltava korvauksen hakijan hallinnassa koko investointihankkeen toteuttamisen ajan.

Investointikorvauksen kohteena olevasta investointihankkeesta on laadittava asianmukainen suunnitelma. Suunnitelmassa on oltava:

Kosteikon perustamista koskevaan suunnitelmassa tulee lisäksi olla selvitys:

Perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen alkuraivausta ja aitaamista koskevaan suunnitelmaan tulee lisäksi liittää hoitopäiväkirja, jos alueella on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu sopimus.

Investointihankkeeseen sisältyvästä toimenpiteestä aiheutuva kustannus voidaan korvata, jos toimenpide on perusteltu hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös hankkeen kohtuulliset suunnittelukustannukset voidaan korvata. Jos alueen käytöstä saadaan taloudellista hyötyä sadonkorjuun tai muun hyötykäytön perusteella, hyöty on otettava huomioon metsätaloudesta saatavaa hyötyä lukuun ottamatta korvausta vähentävänä tekijänä.

Korvattavien kustannusten on oltava korvauksen hakijan maksamia, lopullisia, kohtuullisia ja todennettavissa. Korvattava kustannus on lopullinen, jos korvauksen hakija ei ole saanut eikä voi saada siitä tai sen perusteella alennusta, hyvitystä tai palautusta.

Kustannukset korvataan vain liitteen mukaisiin enimmäiskustannuksiin asti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kuitenkin yksittäisen toimenpiteen osalta poiketa enimmäiskustannuksista. Edellytyksenä on, että:

Investointikorvausta kosteikon perustamisesta voidaan myöntää 13 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten lisäksi tarpeellisista kohtuullisista kustannuksista, jotka aiheutuvat:

Investointikorvausta voidaan myöntää perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivauksesta ja aitaamisesta 13 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten lisäksi tarpeellisista kohtuullisista kustannuksista, jotka aiheutuvat:

Investointikorvausta ei myönnetä kustannuksista, jotka aiheutuvat latojen kunnostamisesta.

Investointihankkeiden toteuttamiseen liittyvien luontoissuoritusten korvauskelpoisuudesta säädetään Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 69 artiklassa.

Investointikorvausta ei myönnetä:

Niistä toimenpiteistä, joista jo maksetaan muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea, ei myönnetä investointikorvausta. Investointikorvausta ei myönnetä hankkeesta aiheutuvista tulonmenetyksistä.

Investointikorvausta maksetaan hyväksyttyjen toteutuneiden kustannusten mukaan hehtaaria kohden enintään:

Jos perustettava kosteikko tai uoma, jonka luonnontilaa parannetaan, on kooltaan 0,3–0,5 hehtaaria, korvausta maksetaan enintään 3 225 euroa kohteelta.

Ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 29 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen sisältyvälle alueelle rakennettavan petoaidan investointikustannukset korvataan 1 momentissa tarkoitettujen enimmäismäärien rajoissa. Korvauksen enimmäismäärä on 80 prosenttia kustannuksista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus arvioi hakemuksessa esitetyt kustannukset ja vahvistaa päätöksellään korvauksen hankekohtaisen enimmäismäärän.

Arvioitaessa hankkeen merkitystä ympäristölle investointikorvausta myönnettäessä otetaan huomioon:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi hakemuksesta päättää, että korvaus investointihankkeeseen myönnetään kertakorvauksena. Edellytyksenä on, että hanke on luonteeltaan kertakorvaukseen soveltuva. Kertakorvausta haettaessa hakijan on toimitettava yksityiskohtainen kustannusarvio perusteluineen sekä arvio ulkopuolisilta tehtävistä hankinnoista. Kertakorvausmenettelyllä rahoitetussa hankkeessa korvauksen määrä on enintään 100 000 euroa.

Kertakorvausta koskevassa päätöksessä on yksilöitävä hankkeessa tehtävä toimenpide ja toteuttamisaika sekä toteutumisen todentamiseksi tarvittavat asiakirjat siinä laajuudessa, että hankkeen toteutumisesta päätöksen mukaisesti voidaan varmistua ennen korvauksen maksamista. Kertakorvausta koskevaa päätöstä voidaan muuttaa vain toteuttamisajan osalta.

Investointihanketta ei saa aloittaa ennen kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt päätöksen korvauksen myöntämisestä. Hanke on toteutettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös korvauksen myöntämisestä on tehty. Erityisestä syystä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää hankkeen toteuttamiseen enintään kaksi vuotta lisäaikaa.

Investointihankkeen valmistuttua ja viimeistään valmistumista seuraavana vuonna hankkeen toteuttajan on tehtävä ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 29 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu sopimus kohteen hoidosta. Edellä mainittua sopimusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos investointihanke on 10 §:ssä tarkoitettu petoaitojen rakentaminen ja aidattavan alueen hoidosta on jo tehty sopimus.

Jos korvauksen saaja poikkeaa hankkeen aloittamisen jälkeen merkittävästi korvauksen myöntämistä koskevalla päätöksellä hyväksytystä suunnitelmasta ja sen mukaisista toimenpiteistä, korvauspäätökseen on haettava muutosta. Hankkeen kustannukset voidaan hyväksyä korvauskelpoisiksi vain, jos muutosta koskeva hakemus toimitetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ennen kuin muutoksesta aiheutuvat kustannukset syntyvät. Korvauspäätöstä voidaan vain erityisen perustellusta syystä muuttaa niin, että hankkeen hyväksyttävät kustannukset kasvavat.

Jos rahoitus toteutuu korvauspäätöksestä poikkeavalla tavalla tai hankkeeseen saadaan korvauspäätöksestä poikkeavaa muuta julkista rahoitusta, korvauspäätökseen on haettava muutosta rahoituksen osalta.

Korvaus maksetaan erissä toteutuneiden kulujen mukaisesti erillisen hakemuksen perusteella. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvattavan kustannuksen perusteena oleva toimenpide on toteutettu ja siitä aiheutuva kustannus on maksettu. Ennen korvauksen viimeisen erän hakemista kaikkien investoinnista aiheutuvien maksujen on oltava suoritettuina.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvattavista kustannuksista on yksilöity lasku ja tosite sen maksamisesta tai, jos maksu ei perustu laskuun, yksilöity kuitti. Maksuasiakirjoista tulee käydä yksityiskohtaisesti ilmi suoritettu hankinta. Korvausta ei makseta ennen kuin meno on kirjattu kirjanpitoon taikka muistiinpanoihin sellaisen verovelvollisen osalta, joka ei ole kirjanpitovelvollinen.

Jos korvaus on myönnetty kertakorvauksena, se voidaan maksaa, kun korvauspäätöksessä yksilöity hankkeessa tehtäväksi edellytetty toimenpide on toteutettu korvauspäätöksen mukaisesti.

Korvauksen saajan velvollisuudesta toimittaa investointikorvauksen seurantaa ja arviointia varten tarvittavat tiedot tukiviranomaiselle säädetään maaseutuasetuksen 71 artiklassa.

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2015.