117/2015

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 33 artiklassa tarkoitettujen eläinten hyvinvointia edistävien tukien, jäljempänä hyvinvointikorvaus , toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta viljelijän kotieläintuotannossa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen nautojen hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, joka sisältää tilakohtaisia toimia nautojen hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

Vähintään kuukauden ikäisiä vasikoita on pidettävä ryhmäkarsinoissa, jos ryhmästä erottamiseen ei ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Ryhmästä erotetun vasikan on säilytettävä näköyhteys muihin nautoihin. Vasikka on sijoitettava takaisin ryhmäkarsinaan, kun ryhmästä erottamiseen ei enää ole syytä.

Ryhmäkarsinassa jokaista vasikkaa kohti on oltava pinta-alaa vähintään seuraavasti:

Makuualueen on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä. Jos vasikka nupoutetaan, sarven aiheen tuhoamisen saa tehdä ainoastaan käyttämällä asianmukaista rauhoitusta, puudutusta ja kivunlievitystä, jonka eläinlääkäri antaa.

Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen -toimenpiteessä on noudatettava ryhmäkarsinaa koskevia 4 §:ssä säädettyjä ehtoja pinta-alavaatimuksia lukuun ottamatta.

Emolla ja vasikalla on oltava käytettävissä yhteensä vähintään 10 neliömetriä. Pinta-alaan voi sisältyä lantakäytävä, vasikkapiilo ja emojen makuuparret. Makuuparsipihatossa vasikoiden käytettävissä on oltava makuupaikkoja niin paljon, että vasikat eivät joudu makaaman lantakäytävällä tai emojen kanssa samoissa parsissa. Vasikoiden makuualueen ja mahdollisen vasikkapiilon on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä.

Jos emolehmätilalla on muita kuin emolehmien vasikoita, niiden osalta on noudatettava 5 §:ssä säädettyjä ehtoja.

Jokaiselle naudalle on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue. Lihanautaa ei saa pitää kytkettynä ellei tilapäinen, perusteltu ja hyväksyttävä syy sitä edellytä.

Vähintään 12 kuukauden ikäisillä urospuolisilla naudoilla on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue tai rakolattiakarsinoissa makuualueella on makuumukavuuden parantamiseksi käytettävä rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita. Pehmentävien rakenteiden kunnosta on huolehdittava ja niitä on tarvittaessa uusittava. Ryhmäkarsinassa jokaisella naudalla on oltava tilaa vähintään 4,5 neliömetriä lämminkasvattamossa ja kylmäkasvattamossa vähintään 6,5 neliömetriä. Urospuolista nautaa ei saa pitää kytkettynä ellei tilapäinen, perusteltu ja hyväksyttävä syy sitä edellytä.

Vähintään kuuden kuukauden ikäiset naudat on päästettävä laitumelle vähintään 60 päivänä ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Sonnien laidunnus voidaan korvata jaloittelutarhalla. Naudat on päästettävä jaloittelemaan ulos myös laidunkauden ulkopuolella sään salliessa vähintään kahdesti viikossa. Jaloittelutarhan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin vähintään 50 neliömetriä. Laidunnuksesta ja jaloittelusta on pidettävä kirjaa. Laidunnusta ja jaloittelua voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä.

Vähintään kuuden kuukauden ikäiset naudat sonneja lukuun ottamatta on päästettävä laitumelle vähintään 90 päivänä ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Laidunnuksesta ja jaloittelusta on pidettävä kirjaa. Laidunnusta ja jaloittelua voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä.

Jokaista alkavaa 20 lehmän ryhmää kohden on oltava vähintään yksi kiinteä tai osista koottavissa oleva erillinen karsina tai muu vastaava tila sairastunutta, hoidettavaa tai poikivaa nautaa varten. Ryhmä- tai yksilökarsinassa pinta-alan on oltava vähintään 11 neliömetriä eläintä kohden. Eläinten erilleen aitaamiseen on varauduttava ryhmäkarsinatilassa.

Karsinat on varustettava niin, että:

Jokaista alkavaa 50 naudan ryhmää kohti on oltava vähintään yksi kiinteä tai osista koottavissa oleva erillinen karsina tai muu vastaava tila sairastunutta, hoidettavaa tai poikivaa nautaa varten. Ryhmä- tai yksilökarsinassa alle 12 kuukauden ikäisillä naudoilla on oltava tilaa vähintään 6 neliömetriä eläin kohden ja yli 12 kuukauden ikäisillä naudoilla tilaa on oltava vähintään 10 neliömetriä eläintä kohden. Eläinten erilleen aitaamiseen on varauduttava ryhmäkarsinatilassa.

Karsinat on varustettava niin, että:

Yli kuuden kuukauden ikäiset naudat voidaan sijoittaa rakolattiakarsinaan, jos siinä on makuualueella rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita. Pehmentävien rakenteiden kunnosta on huolehdittava ja niitä on tarvittaessa uusittava.

Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen sikojen hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, joka sisältää tilakohtaisia toimia sikojen hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

Joutilaat emakot ja ensikot on päästettävä tiineysviikoilla 5–15 ulos jaloittelemaan sään salliessa päivittäin toukokuun 1 päivästä syyskuun 30 päivään tai ympäri vuoden vähintään kahdesti viikossa. Joutilailla emakoilla ja ensikoilla on oltava mahdollisuus tonkimiseen ja kesällä rypemiseen. Ulkotarhat on suojattava varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (401/2017) 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ulkoilusta on pidettävä kirjaa.

Joutilaiden emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinoissa on oltava tiineysviikoilla 5–15 häkkien ulkopuolista esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa vähintään 2,25 neliömetriä eläintä kohden ja tästä tilasta vähintään 1,3 neliömetriä eläintä kohden on oltava kiinteäpohjaista, hyvin kuivitettua makuualustaa.

Emakoiden ja ensikoiden on voitava porsia vapaasti. Emakko voidaan siirtää porsitushäkkiin enintään kaksi vuorokautta ennen laskettua porsimista ja emakko voi olla häkissä korkeintaan kolme vuorokautta porsimisesta. Porsimisen jälkeen emakko tai ensikko voidaan pitää porsitushäkissä tilapäisesti enintään seitsemän vuorokautta, jos emakko on aggressiivinen, levoton tai häkissä pitämiseen on muu hyväksyttävä syy. Viljelijän on pidettävä kirjaa porsitushäkin käyttöajasta ja -syystä. Porsitushäkki on purettava tai avattava välittömästi käytön jälkeen niin, ettei se rajoita emakon liikkumista karsinassa.

Porsituskarsinan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä. Tästä tilasta porsailla on oltava vähintään 1 neliömetri sellaista tilaa, jossa karsinarakenteet suojaavat porsaita jäämästä emakon alle. Tällaisia rakenteita ovat suojakaiteet, alhaalta avoimet seinät, karsinan sisäpuolella olevat erilliset viistot seinät, joiden alareunaan jää tilaa porsaille tai muut vastaavat rakenteet. Porsailla on oltava karsinarakenteiden suojaamalla alueella hyvin kuivitettu makuualue, johon kaikki porsaat mahtuvat yhtä aikaa makuulle. Porsituskarsinassa ensikolle ja emakolle on oltava jatkuvasti tarjolla porsimiseen asti pesäntekomateriaaliksi sopivaa irtainta ainesta. Pesäntekomateriaalin on oltava olkea, purua, paperia tai muuta vastaavaa materiaalia.

Jos toimenpidettä toteutetaan vain osan maatilan emakoiden ja ensikoiden osalta, viljelijän on ilmoitettava sitoumusta antaessaan porsituskarsinoiden määrä, joissa emakot ja ensikot voivat porsia vapaasti ja jotka ovat jatkuvassa käytössä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta. Edellä mainittuja porsituskarsinoita on oltava käytössä vähintään yksi edellä mainittuna ajanjaksona.

Vapaaporsituksessa ensikko ja emakko on pidettävä vapaana ennen porsimista, koko porsimisajan ja sen jälkeen koko imetysajan. Ensikon ja emakon liikkumista saa rajoittaa vain poikkeustapauksissa ja tilapäisesti, jos se on tarpeen eläinlääkinnällisten tai muiden hoitotoimenpiteiden, porsaiden turvallisuuden tai työturvallisuuden vuoksi. Edellä mainitut syyt rajoittamiselle ja rajoitustoimenpiteet on kirjattava.

Karsinassa on oltava kiinteää pohjaa. Lisäksi karsinassa on oltava riittävästi sopivaa materiaalia pesäntekoa varten sekä tongittavaksi ja kuivikkeeksi. Muokkautuvaa ja irtainta pesäntekomateriaalia on oltava tarjolla koko ajan porsimiseen asti. Virikemateriaalia ja kuiviketta on oltava koko ajan. Karsinassa on oltava katettu porsaspesä, jonka katto voidaan tarvittaessa avata.

Karsinan on oltava sellainen, että ensikko ja emakko pääsevät esteettä kääntymään siinä ympäri. Karsinassa kääntöhalkaisijan on oltava vähintään 170 senttimetriä. Porsituskarsinan pinta-alan on oltava vähintään 7 neliömetriä. Tästä tilasta porsailla on oltava vähintään 1 neliömetri sellaista tilaa, jossa karsinarakenteet suojaavat porsaita jäämästä emakon alle.

Jos toimenpidettä toteutetaan vain osan maatilan emakoiden ja ensikoiden osalta, viljelijän on ilmoitettava sitoumusta antaessaan porsituskarsinoiden määrä, jotka täyttävät 2 ja 3 momentissa säädetyt edellytykset ja jotka ovat jatkuvassa käytössä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta. Edellä mainittuja porsituskarsinoita on oltava käytössä vähintään yksi edellä mainittuna ajanjaksona.

Viljelijän on ilmoitettava sitoumusta antaessaan toiminnassa olevien sekä rakenteilla olevien 6 neliömetrin karsinoiden lukumäärä.

Vieroitetuilla porsailla, nuorilla siitossioilla ja lihasioilla on oltava hyvin kuivitettu, kiinteäpohjainen makuualue. Kuivituksella tarkoitetaan joko kestokuivitusta, runsasta kuivitusta tai kuivikkeita ja kaksi-ilmastokarsinaa. Kaikkien sikojen on mahduttava makuualueelle samanaikaisesti makaamaan.

Karjuporsaalle on annettava kirurgisen kastraation yhteydessä ja sen jälkeen jälkikivun hoitoon kipulääkettä suun kautta tai injektiona.

Sikojen karsinoissa on oltava kiinteitä ja päivittäin lisättäviä virikkeitä, jotka toimivat tonkimis- ja pureskelumateriaalina. Virikkeiden on oltava sialle turvallisesta materiaalista, jota sika pystyy pureskelemaan tai repimään ilman vaaraa. Päivittäin lisättävillä virikkeillä tarkoitetaan olkea, purua, paperia tai muuta vastaavaa irtainta ainesta. Päivittäin lisättäviä virikkeitä on jatkuvasti oltava sellainen määrä, että karsinan kaikki siat voivat käyttää niitä samanaikaisesti.

Kiinteillä virikkeillä tarkoitetaan esineitä, jotka ovat karsinassa jatkuvasti. Kiinteänä virikkeenä on käytettävä vaakatasoon ripustettuja, lehtipuurungosta sahattuja pätkiä, luonnonkuidusta valmistettuja säkkikangaspaloja ja pikkuporsailla luonnonkuituköysiä, tai -säkkipaloja tai muuta vastaavaa kestävää luonnonmateriaalia, johon sika voi upottaa hampaansa. Kiinteitä virikkeitä on oltava vähintään yksi kuutta sikaa kohti.

Sairas tai vahingoittunut sika on siirrettävä sairas- ja hoitokarsinaan. Sairas- ja hoitokarsinassa voi olla useita sairaita tai hoidettavia sikoja, mutta eläimen erilleen aitaamiseen on varauduttava. Sairas- ja hoitokarsinassa on oltava kaikille karsinassa oleville eläimille kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu makuupaikka.

Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen lampaiden ja vuohien hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, joka sisältää tilakohtaisia toimia lampaiden ja vuohien hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

Lampaiden tai vuohien karsinoissa on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue, jonne kaikki eläimet mahtuvat samanaikaisesti makaamaan. Jos lammasta tai vuohta pidetään hyväksyttävästä syystä yksinään, karsinan on oltava vähintään 2 neliömetriä ja muodoltaan sellainen, että lammas tai vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri. Muihin lampaisiin tai vuohiin on oltava näköyhteys. Ryhmä- ja yksilökarsinassa on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä saatavilla.

Pässit ja vuohipukit on pidettävä ryhmäkarsinassa paitsi, jos eläinlääketieteellinen syy tai eläimen aggressiivinen käytös edellyttää eristämistä. Ryhmäkarsinassa pässiä tai vuohipukkia kohden on oltava tilaa 1,7 neliömetriä. Jos pässiä tai vuohipukkia pidetään erillisessä karsinassa, yksilökarsinan pinta-alan on oltava vähintään 2 neliömetriä ja karsinasta on oltava näköyhteys vähintään toiseen yksilöön. Ryhmä- ja yksilökarsinassa on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä saatavilla.

Karitsoille, jotka eivät ole laitumella, on oltava karitsakamarit kahden viikon iästä alkaen vieroitukseen saakka. Karitsakamareiden vähimmäispinta-alavaatimus on 0,2 neliömetriä karitsaa kohden. Vieroitettuja karitsoita ja kilejä on pidettävä ryhmässä. Alle neljän kuukauden ikäisillä vieroitetuilla karitsoilla on oltava käytettävissä karsinassa lattiapinta-alaa vähintään 0,6 neliömetriä karitsaa kohden ja vähintään neljän kuukauden ikäisillä vähintään 1 neliömetri karitsaa kohden. Alle kuuden kuukauden ikäisillä kileillä on oltava käytettävissä karsinassa lattiapinta-alaa vähintään 0,33 neliömetriä kiliä kohden ja vähintään kuuden kuukauden ikäisillä 0,6 neliömetriä kiliä kohden. (19.1.2017/38)

Yli 1-vuotiaat lampaat on kerittävä kaksi kertaa kalenterivuoden aikana. Kerintäpäivät on kirjattava. Lammas- ja vuohitiloilla on oltava sitoumusvuotta koskeva loistorjuntasuunnitelma, joka sisältää suositukset laidunkierron toteuttamisesta ja loislääkityksestä. Loislääkityksen on perustuttava lampaiden papananäyteanalyyseihin. Papananäyte on otettava kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Uuhelle ja sen vastasyntyneille karitsoille on oltava karitsointikarsina, jossa lattiapinta-alaa on vähintään 2,2 neliömetriä ja jossa on lämmitysmahdollisuus tai tilan tulee olla lämpöeristetty. Karitsointikarsinoita on käytettävä uuhen ja karitsojen leimautumisen varmistamiseksi.

Sairas tai vahingoittunut lammas tai vuohi on siirrettävä sairaskarsinaan. Sairas- ja hoitokarsinassa voi olla useita eläimiä samanaikaisesti, mutta eläimen eristämiseen on varauduttava. Sairas- ja hoitokarsinan on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu, pehmeä ja siinä on oltava eläimen lämmitysmahdollisuus.

Useamman eläimen yhteisesti käyttämässä sairas- ja hoitokarsinassa tilaa on oltava vähintään 1,8 neliömetriä lammasta tai vuohta kohden. Yksilökarsinassa tilaa on oltava vähintään 2 neliömetriä lammasta tai vuohta kohden. Karitsointi- ja sairaskarsinassa eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä.

Vähintään kolmen kuukauden ikäiset lampaat ja vuohet on päästettävä laitumelle vähintään 60 päivänä ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Laitumelle ei kuitenkaan tarvitse päästää kuttuja ja uuhia, joiden poikimiseen on enintään kaksi viikkoa aikaa tai joiden poikimisesta on enintään viikko. Lampaat ja vuohet on päästettävä jaloittelemaan ulos myös laidunkauden ulkopuolella sään salliessa vähintään kerran viikossa. Laitumella ja jaloittelutarhassa vuohilla on oltava mahdollisuus toteuttaa luontaista kiipeilytarvettaan. Laiduntamisesta ja jaloittelusta on pidettävä kirjaa. Laidunnusta ja jaloittelua voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä.

Vähintään kolmen kuukauden ikäiset lampaat ja vuohet on päästettävä laitumelle vähintään 90 päivänä ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Laitumelle ei kuitenkaan tarvitse päästää kuttuja ja uuhia, joiden poikimiseen on enintään kaksi viikkoa aikaa tai joiden poikimisesta on enintään viikko. Laitumella ja jaloittelutarhassa vuohilla on oltava mahdollisuus toteuttaa luontaista kiipeilytarvettaan. Laiduntamisesta ja jaloittelusta on pidettävä kirjaa. Laidunnusta ja jaloittelua voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä.

Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen siipikarjan hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, joka sisältää tilakohtaisia toimia siipikarjan hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

Viljelijän on huolehdittava jatkuvasti kasvattamon lämmityksestä, ilmanvaihdosta, kosteudesta ja muista olosuhteista, jotta linnut voivat hyvin.

Broileriparven teuraseräraportin lihantarkastuksessa vesipöhön vuoksi hylättyjen prosenttiosuus ei saa ylittää 1 prosenttia ja jalkapohjatulehdusarvioinnin tuloksen on oltava alle 40 pistettä. Jos jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos on alle 30 pistettä, vesipöhön vuoksi hylättyjen osuutta ei huomioida. Kalkkunoiden teuraseräraporttikohtaisen kokohylkäysten prosenttiosuuden on oltava alle 6,5 prosenttia 1 päivästä toukokuuta 30 päivään syyskuuta teurastetuissa erissä ja alle 5 prosenttia 1 päivästä lokakuuta 30 päivään huhtikuuta teurastetuissa erissä. Kokoruhohylkäysprosentissa ei oteta huomioon tuoreiden ruhjeiden, murtumien tai muun kuin lintujen kasvattajan toiminnan vuoksi hylättyjen prosenttiosuutta.

Kanalasta on poistettava lanta vähintään kolme kertaa viikossa. Kanalan ilman viikkokohtaisen ammoniakkipitoisuuden on oltava avokanalassa alle 18 ppm ja häkkikanalassa alle 8 ppm. Maatilalla on oltava laite, joka soveltuu ammoniakkipitoisuuden mittaukseen tai maatilan on hankittava tarvikkeet ammoniakkipitoisuuden kertamittaukseen. Lannanpoistoista ja ilman ammoniakkipitoisuudesta on pidettävä kirjaa.

Virike-esineinä on käytettävä ketjussa riippuvia puupaloja tai muoviesineitä, joita linnut voivat pyöritellä, riippuvia köysiä tai muita vastaavia esineitä. Kalkkunahalleissa virikkeitä on oltava osastoittain kaksi jokaista alkavaa 100 neliömetriä kohden. Broileri- ja munintakanahalleissa virikkeitä on oltava neljä jokaista alkavaa 100 neliömetriä kohden.

Munivien kanojen käytössä on oltava tasoja tai ramppeja. Broilereiden ja kalkkunoiden käytössä on oltava tasoja, ramppeja tai orsia. Orsia on oltava vähintään 10 prosentille lihasiipikarjasta niin, että yhtä broileria kohden on vähintään 15 senttimetriä ortta ja kalkkunaa kohden on vähintään 20 senttimetriä ortta. Kaikelle siipikarjalle on oltava tasoja tai ramppeja vähintään 10 prosenttia osaston pinta-alasta. Tasojen, ramppien ja orsien on oltava kestäviä ja turvallisia. Kalkkunoiden tasojen, ramppien ja orsien määrä voidaan laskea loppukasvatusvaiheen mukaan, kun kalkkunat on jaettu sukupuolen mukaan osastoihin. Jos kalkkunoiden alkukasvatuksessa käytetään kasvatusrinkejä, niissä ei tarvitse olla tasoja, ramppeja tai orsia ensimmäisinä seitsemänä vuorokautena.

Tässä asetuksessa tarkoitettu korvaus myönnetään, jollei Euroopan komission sitä koskevasta päätöksestä muuta johdu.

Jos tuotantoeläinten hyvinvointia koskeva suunnitelma on laadittu eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014) 10 §:ssä tarkoitetun neuvonnan perusteella, suunnitelmaa ei hyväksytä 3, 13, 22 ja 27 §:ssä tarkoitetuksi hyvinvointisuunnitelmaksi.

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä helmikuuta 2015.