986/2012

Tässä laissa säädetään valtiolle verovuosina 2013–2015 suoritettavasta pankkiverosta.

Pankkiveroa on velvollinen suorittamaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 9 §:ssä tarkoitettu suomalainen talletuspankki, joka harjoittaa talletuspankkitoimintaa verovuoden alkaessa.

Verovuosi on kalenterivuosi.

Pankkiveron määrä on 0,125 prosenttia talletuspankin luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisessa vakavaraisuuslaskennassaan soveltamasta talletuspankin riskipainotettujen erien yhteismäärästä, jäljempänä riskipainotettujen erien määrä .

Verovuoden pankkiveron määrä määräytyy verovuotta edeltävän kalenterivuoden viimeisenä päivänä olleiden riskipainotettujen erien määrän mukaan.

Verohallinnon tehtävänä on veron suorittamisen valvonta, veron maksuunpano ja palauttaminen sekä veronkanto.

Verovelvollisen on maksettava vero sekä ilmoitettava veron määrää ja perustetta koskevat tiedot Verohallinnolle verovuoden aikana viimeistään 30 päivänä huhtikuuta.

Verohallinto antaa tarkemmat määräykset veron maksutavasta ja ilmoitettavista tiedoista.

Jos veroa ei ole maksettu 6 §:ssä säädetyssä ajassa, Verohallinto maksuunpanee veron veronlisäyksineen verovelvollisen maksettavaksi.

Jos veroa on hakijan antamien virheellisten tai puutteellisten tietojen johdosta palautettu liikaa, Verohallinto maksuunpanee liikaa palautetun määrän veronlisäyksineen.

Maksuunpanoa koskeva päätös on tehtävä viimeistään viiden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jolta vero on jäänyt suorittamatta tai jota virheellinen palautuspäätös koskee. Ennen maksuunpanoa verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron ilmoittamisen kokonaan tai on ilmoittanut sitä ilmeisesti liian vähän, eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, Verohallinnon on arvioitava veron määrä ja maksuunpantava vero veronlisäyksineen verovelvollisen maksettavaksi. Maksuunpano on toimitettava viiden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jolta vero on jäänyt suorittamatta.

Ennen arviomaksuunpanoa on verovelvolliselle varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.

Jos vero maksetaan 6 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, verovelvollisen on veron maksamisen yhteydessä oma-aloitteisesti maksettava veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu ilman veron maksuunpanoa tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut veronlisäystä, Verohallinto maksuunpanee verolle veronlisäystä.

Veronlisäyksen laskemisesta säädetään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) . Veronlisäys lasketaan tämän lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa kuitenkin palautuksen maksupäivästä asetettavaan eräpäivään, viimeksi mainittu päivä mukaan lukien.

Jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan olennaisesti myöhässä, virheellisenä tai olennaisesti puutteellisena taikka jos verovelvollinen on muutoin laiminlyönyt kokonaan tai osittain ilmoittamisvelvollisuutensa, eikä laiminlyöntiä ole pidettävä vähäisenä, veron määrää voidaan maksuunpanon yhteydessä korottaa enintään 30 prosentilla.

Jos verovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka jättänyt muutoin ilmoittamisvelvollisuutensa täyttämättä, ja menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että veroa olisi jäänyt määräämättä, veron määrää voidaan korottaa vähintään 20 prosentilla ja enintään 50 prosentilla.

Jos 2 momentissa tarkoitettua verovelvollisen menettelyä ottaen huomioon sillä saavutettavissa oleva hyöty ja asiaan muutoin vaikuttavat olosuhteet on pidettävä törkeänä, veron määrää voidaan korottaa vähintään 50 prosentilla ja enintään 100 prosentilla.

Korotus määrätään siitä veron määrästä, jota 1–3 momentissa tarkoitettu laiminlyönti on koskenut.

Kun verovelvolliselle maksuunpannaan veroa, veronkorotusta tai veronlisäystä, verovelvolliselle on annettava päätös, johon on liitetty valitusosoitus. Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään ajankohdasta, jolloin vero on maksettava.

Pankkiveron kantoon, perintään ja palauttamiseen sovelletaan veronkantolakia (609/2005) ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä.

Jos verovelvollinen on verovuoden aikana osallisena sulautumisessa tai jakautumisessa, myös sulautumisessa tai jakautumisessa vastaanottavana yhteisönä oleva yhteisö vastaa kyseisenä verovuonna suoritettavasta pankkiverosta.

Jos verovelvollinen luovuttaa verovuoden aikana liiketoimintansa joko kokonaan tai osittain, myös liiketoiminnan vastaanottanut yhteisö vastaa siitä osasta verovuonna suoritettavasta pankkiverosta, joka vastaa liiketoiminnan vastaanottaneelle yhteisölle siirtyneiden riskipainotettujen erien suhteellista osuutta liiketoiminnan luovuttaneen talletuspankin riskipainotettujen erien kokonaismäärästä ennen luovutusta.

Verovastuun toteuttamista säädetään veronkantolain 40 ja 41 §:ssä.

Jos veroa on suoritettu aiheettomasti tai liikaa, Verohallinto palauttaa hakemuksesta liikaa suoritetun veron.

Hakemus on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jolta vero on suoritettu.

Jos Verohallinto verovelvollisen valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että sen päätös on verovelvollisen vahingoksi virheellinen, Verohallinnon on oikaistava päätöksessä oleva virhe. Verovelvollisella on oikeus saada virheen johdosta liikaa maksettavaksi määrätty vero tai vero, joka oli päätetty jättää palauttamatta, palautuksena, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Oikaisu voidaan tehdä viiden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jota oikaistava päätös koskee tai 60 päivän kuluessa oikaistavan päätöksen tekemisestä taikka verovelvollisen sanottujen määräaikojen kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

Verohallinnon päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutosta haetaan siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen kotikunta on ollut verovuotta edeltävän vuoden lopussa. Veronsaajien puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Verohallintoon tai hallinto-oikeuteen.

Verovelvollisen valitusaika on viisi vuotta verovuoden päättymisestä, kuitenkin aina 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Jos Verohallinto oikaisee päätöstään 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti, valitus raukeaa. Siltä osin kuin Verohallinto katsoo, että verovelvollisen valitus ei anna aihetta päätöksen oikaisemiseen, Verohallinnon on annettava valituksen johdosta lausuntonsa ja siirrettävä valitus tältä osin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden on varattava valituksen ja lausunnon johdosta, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemästä valituksesta verovelvolliselle, ja verovelvollisen tekemästä valituksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle, tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on niillä, jotka voivat hakea muutosta Verohallinnon päätökseen. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 70 ja 71 § :ää.

Vero on muutoksenhausta huolimatta maksettava säädettynä aikana.

Mitä tässä 15 ja 16 §:ssä säädetään verovelvollisesta, sovelletaan myös verosta 13 §:n nojalla vastuussa olevaan.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle varataan tilaisuus tutustua verotusasiakirjoihin.

Jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, Verohallinnon on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä tehtävä asiassa päätös, johon liitetään valitusosoitus.

Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen perusteella vero on poistettava tai sitä on alennettava, Verohallinto muuttaa verotusta ja palauttaa takaisin liikaa maksetun veron korkoseuraamuksineen.

Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen perusteella veroa tulee määrättäväksi tai veroa on korotettava, Verohallinto antaa uuden päätöksen ja perii maksamattoman veron korkoseuraamuksineen.

Veroa palautettaessa palautettavalle määrälle maksetaan veronkantolain 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä palautuspäivään.

Verovelvollisen on vaadittaessa annettava Verohallinnolle veron suorittamisen valvontaa ja maksuunpanoa varten tarvittavat tiedot, asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys pankkiveron suorittamisvelvollisuudesta ja perusteista.

Verotarkastuksessa on voimassa, mitä verotusmenettelystä annetun lain 14 §:ssä säädetään.

Verohallinnon oikeuteen saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeuteen tarkastaa ne asiakirjat, joista sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja voi olla saatavilla sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 19–22, 22 a, 23, 23 a, 23 b, 24 ja 25 §:ää.

Finanssivalvonnan on kunkin verovuoden tammikuun 31 päivään mennessä toimitettava Verohallinnolle verovalvontaa varten luettelo talletuspankeista, jotka ovat verovuonna velvolliset suorittamaan pankkiveroa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Verohallinnolle, jos se havaitsee, että verovelvollisen vakavaraisuusvalvontaa varten Finanssivalvonnalle ilmoittama kalenterivuoden viimeistä päivää koskeva riskipainotettujen erien määrä on virheellinen.

Finanssivalvonnan on annettava Verohallinnon pyynnöstä lausuntoja yksilöityjen verovelvollisten pankkiveron suorittamisvelvollisuudesta ja perusteista.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin, verotuksessa on meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Rangaistus veron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2015.

Lakia sovelletaan verovuosina 2013–2015.