629/2012

Tässä asetuksessa säädetään eläinsuojelusta sikojen ( Sus scrofa domestica ) pidossa.

Sen lisäksi, mitä tässä asetuksessa säädetään, sikojen pidosta säädetään eläinsuojeluasetuksessa (396/1996) .

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään.

Emakko tai ensikko saadaan kuitenkin pitää erillään ryhmästä ajan, joka alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua porsimista seuraavasta astutuksesta tai siemennyksestä, joka johtaa tiineyteen.

Karjua saadaan pitää yksittäiskarsinassa, jossa se voi kääntyä ympäri.

Ryhmästä eläinlääketieteellisten tai eläinten vihamielisen käyttäytymisen vuoksi erotettua sikaa on pidettävä yksittäiskarsinassa, jossa sen on voitava kääntyä helposti ympäri, jollei eläinlääketieteellisestä syystä muuta johdu.

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä.

Sikojen pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja karsinoiden sisäpintojen sekä sikojen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa sialle myrkytyksen.

Rakennukset, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita eläintä eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. Sikojen kulkukäytävien ja oviaukkojen on oltava sellaisia, että eläimet pääsevät esteettä liikkumaan ja että eläinten vahingoittumisen vaara on mahdollisimman vähäinen.

Sikojen on pitopaikassaan voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Emakoita ja ensikoita voidaan kuitenkin viikkoa ennen porsimista ja porsimisen ajan pitää siten, ettei niillä ole näköyhteyttä muihin sikoihin.

Sikojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta. Sialla on oltava pitopaikassa erillinen makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue. Makuualueen on oltava puhdas, kuiva, lämpötilaltaan sioille sopiva ja tarvittaessa asianmukaisesti viemäröity.

Sikojen pitopaikassa on oltava sairaita, vahingoittuneita tai muusta syystä toisista sioista erotettuja sikoja varten tilaa vähintään 5 prosenttia sikojen pitopaikan kokonaiseläinmäärän tilantarpeesta.

Eläinten hoitajan on varauduttava hätätilanteisiin ja hänellä on oltava käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palotorjuntavälineistöä. Eläinsuojassa olevat siat on voitava hätätilanteessa poistaa nopeasti eläintiloista.

Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattian on oltava sopiva siinä pidettävien sikojen koko ja paino huomioon ottaen. Jos lattialla ei käytetä kuivikkeita, lattian pinnan on oltava luja, vakaa ja tasainen. Tarvittaessa sikojen makuualue on kuivitettava.

Rakolattian, ritilälattian tai muun rei’itetyn lattian on oltava sellainen, että sikojen sorkat eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Ryhmäkarsinan betonisen rakolattian on oltava liitteen 1 kohdan mukainen.

Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan on oltava liitteen 2 kohdan mukainen.

Astutuskarsinan on oltava kiinteäpohjainen ja sopivasti kuivitettu.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman virtausnopeus, ilman kosteus, pölyn määrä ja haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lämpötilan on oltava eläinsuojassa pidettäville eläimille sopiva.

Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, eläinsuojassa on oltava mahdollisuus eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen myös koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana. Koneellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä on tällöin oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.

Valaistuksen voimakkuuden on oltava sikojen pitopaikassa vähintään 40 luksia vähintään 8 tunnin ajan päivässä. Kaikissa sikojen pitopaikan osastoissa on oltava myös luonnonvaloa. Siat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

Sikojen pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet sekä ruokinta-astiat ja -kaukalot on rakennettava ja asennettava siten, että ne eivät aiheuta sioille vahingoittumisen vaaraa. Ruokinta-astiat ja -kaukalot on sijoitettava siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla.

Sikojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava sikojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia.

Jos pitopaikassa käytetään automaattisia juotto- tai ruokintalaitteita, siat on totutettava niiden käyttämiseen.

Emakoiden ja ensikoiden yksittäishäkkien lattia-alasta vähintään puolet on oltava kiinteäpohjaista tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta.

Porsituskarsinassa tai -häkissä on emakon tai ensikon takana oltava riittävästi esteetöntä tilaa porsimista varten. Porsituskarsinan tai -häkin on oltava sellainen, että emakko voi imettää pikkuporsaita vaikeuksitta. Jos emakko voi liikkua porsituskarsinassa vapaasti, karsina on varustettava pikkuporsaita emakolta suojaavilla rakenteilla, kuten porsasaidoilla.

Porsituskarsinan lattia-alasta vähintään puolet on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta.

Pikkuporsailla on oltava porsituskarsinassa kiinteäpohjainen ja kuiva makuualue, johon kaikki pikkuporsaat mahtuvat yhtä aikaa makuulle.

Lisäksi pikkuporsaille on tarvittaessa oltava asianmukainen lämmitin.

Ryhmäkarsinassa on oltava esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa emakkoa kohden vähintään 2,25 neliömetriä ja ensikkoa kohden vähintään 1,64 neliömetriä. Tästä lattian kokonaispinta-alasta vähintään 1,3 neliömetriä emakkoa ja vähintään 0,95 neliömetriä ensikkoa kohden on oltava yhtenäistä kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta.

Esteettömään lattian kokonaispinta-alaan ei lasketa mukaan ruokinta- tai makuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa.

Jos eläimiä pidetään alle kuuden eläimen ryhmässä, eläinten käytettävissä olevan esteettömän lattian kokonaispinta-alan on oltava 10 prosenttia suurempi kuin eläinryhmän tarvitsema laskennallinen pinta-ala. Vähintään 40 eläimen ryhmässä pidettävien eläinten käytettävissä oleva esteetön lattian kokonaispinta-ala saa olla 10 prosenttia pienempi kuin 1 momentin mukaan laskettava pinta-ala.

Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan seinämien pituuden on oltava yli 2,8 metriä. Jos ryhmäkarsinassa pidetään alle kuuden eläimen ryhmää, karsinan seinämien pituuden on kuitenkin oltava yli 2,4 metriä.

Karjun karsinassa on oltava esteetöntä lattia-alaa vähintään 6 neliömetriä, josta vähintään 4 neliömetriä on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta. Karjun on lisäksi voitava haistaa, kuulla ja nähdä muita sikoja.

Jos karjun karsinaa käytetään myös astutukseen, esteetöntä lattia-alaa on oltava vähintään 10 neliömetriä.

Jos sioilla on mahdollisuus päästä ulos liikkumaan, eläinsuojasta ulkotarhaan tai laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava sioille turvallisia.

Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava sioille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään sikojen vahingoittuminen ja karkaaminen. Sähköistetyt aidat on rakennettava sellaisiksi ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu sioille tarpeetonta kärsimystä.

Sioilla on tarvittaessa oltava pääsy sopivaan säänsuojaan.

Sikojen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tiineyden loppuvaiheessa, porsimisen aikana, imetysaikana ja kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Sika on tarkastettava yksilöllisesti, jos se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen. Eläinten sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa.

Sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävä määrä sellaista materiaalia, joka ei vaaranna eläinten terveyttä ja jonka avulla siat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten tonkimista ja tutkimista.

Sikaryhmien yhdistämistä on vältettävä. Jos sikaryhmiä kuitenkin joudutaan yhdistämään tai ryhmään joudutaan tuomaan uusia eläimiä, erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Toisilleen tuntemattomien sikojen yhdistäminen samaan ryhmään on pyrittävä tekemään sikojen ollessa mahdollisimman nuoria ennen niiden vieroittamista tai korkeintaan viikko sen jälkeen. Sioilla on oltava riittävästi mahdollisuuksia piiloutua ja väistää muita sikoja. Sikaryhmiä yhdistettäessä rauhoittavia lääkkeitä saadaan käyttää vain erityisestä syystä ja eläinlääkärin valvonnassa.

Jos sikaryhmässä havaitaan merkkejä kovista tappeluista, on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin syiden selvittämiseksi ja tappeluiden estämiseksi.

Sialle annettavan rehun on oltava ravintoainekoostumukseltaan sioille sopivaa ja riittävän energiapitoista. Siat on ruokittava vähintään kerran päivässä. Joutilaille emakoille ja ensikoille on annettava lisäksi riittävästi täyttävää ja kuitupitoista rehua näläntunteen ja pureskelutarpeen tyydyttämiseksi.

Ryhmässä pidettävien sikojen on voitava syödä yhtä aikaa, jollei rehua ole jatkuvasti tarjolla tai jollei ruokintaan käytetä automaattista siat yksittäin ruokkivaa ruokintalaitetta. Ryhmissä pidettävien emakoiden ja ensikoiden ruokinta on järjestettävä siten, että kaikki eläimet saavat riittävästi rehua silloinkin, kun muita rehusta kilpailevia eläimiä on paikalla.

Yli kahden viikon ikäisten sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi raikasta ja puhdasta vettä.

Sikojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. On huolehdittava siitä, että virtsa ja ulosteet eivät likaa rehua tai juomavettä. Sikojen ruokintaan käytettävän ruokintakaukalon on oltava liitteen 3 kohdan mukainen, jollei rehua ole jatkuvasti tarjolla.

Tiineet emakot ja ensikot on tarvittaessa lääkittävä ulko- ja sisäloisia vastaan.

Porsivalle emakolle ja ensikolle on annettava viikkoa ennen odotettua porsimista riittävästi sopivaa materiaalia pesäntekoa varten.

Jos emakko tai ensikko laitetaan porsimishäkkiin, emakko tai ensikko on puhdistettava perusteellisesti ennen häkkiin laittamista.

Alle 28 päivän ikäistä pikkuporsasta ei saa vieroittaa emakosta, jollei vieroittaminen ole välttämätöntä eläinten terveyden tai hyvinvoinnin kannalta. Jos porsaat siirretään erityisesti tähän tarkoitukseen varattuihin emakoiden tiloista erillisiin tiloihin, jotka tyhjennetään, puhdistetaan perusteellisesti ja desinfioidaan ennen uuden porsasryhmän tuloa, saadaan porsaat kuitenkin vierottaa emakosta jo 21 päivän ikäisinä.

Porsaiden totuttaminen vieroituksen jälkeiseen rehuun on aloitettava riittävän aikaisin ennen vieroitusta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 17 § sekä sikojen pidolle asetettavistaeläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (958/2002) .

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 4 §:n 5 momenttia ja 6 §:n 3 momentin vaatimusta luonnonvalosta 1 päivästä tammikuuta 2018.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan liitteen 2 kohdan vaatimusta vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattiapinta-alasta 1 päivästä tammikuuta 2025.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia sekä 11 §:n 1 momentin ja liitteen 2 kohdan vaatimusta karsinan lattian rakenteesta 1 päivästä tammikuuta 2028.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 10 §:n 1 momentin viemäröintiä koskevaa 10 prosentin vaatimusta ja mainitun pykälän 2 momenttia emakoiden ja ensikoiden pitoon 1 päivästä tammikuuta 2028.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevan sikalan emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan esteettömään lattian kokonaispinta-alaan voidaan laskea mukaan ruokinta- tai makuuhäkin alla oleva lattia-ala 31 päivään joulukuuta 2027 saakka.

Edellä 1–5 momentissa mainittujen säännösten sijasta sovelletaan siirtymäaikana niitä vaatimuksia, jotka olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2012. Tämän asetuksen voimaan tulon jälkeen peruskorjattavaan sikalaan tai sen osastoon ja rakennettavaan uuteen sikojen pitopaikkaan asetusta sovelletaan kuitenkin 1–5 momentin estämättä, kun peruskorjaus tai uusi pitopaikka on valmistunut.