620/2012

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS, jäljempänä puitepäätös , lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset ovat lakina noudatettavia, jollei tästä laista muuta johdu.

Tämän lain ja puitepäätöksen mukaisesti:

Valvontatoimia koskeva päätös vastaanotetaan tunnustettavaksi ja pantavaksi täytäntöön Suomessa, jos:

Jos valvontaan määrätyllä ei ole pysyvää asuinpaikkaa Suomessa, valvontatoimia koskeva päätös voidaan vastaanottaa tunnustamisesta päättävän viranomaisen suostumuksella. Suostumus voidaan antaa, jos valvontaan määrätty on pyytänyt valvonnan järjestämistä Suomessa ja se on valvontaan määrätyn henkilön henkilökohtaisten olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia perusteltua.

Valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta päättää:

Valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta voi päättää mikä tahansa 1 momentissa mainittu syyttäjä riippumatta siitä, minkä hovioikeuden tuomiopiirin alueella valvonta on tarkoitus järjestää, jos tätä on valvontatoimia koskevan päätöksen täytäntöönpanon kannalta tai muusta erityisestä syystä pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Pakkokeinolain (806/2011) 5 luvun 1 a §:n mukaista tehostettua matkustuskieltoa koskevan päätöksen tunnustamisesta päättää kuitenkin 1 tai 2 momentissa tarkoitetun syyttäjän esityksestä se 1 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä 1 momentin nojalla tekisi päätöksen muun valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta.

Tunnustamisesta päättävällä viranomaisella on toimivalta päättää myös valvontatoimien mukauttamisesta.

Tunnustamisesta päättävä viranomainen voi tehdä tässä pykälässä tarkoitetun päätöksen neuvoteltuaan asiasta sen poliisilaitoksen kanssa, jonka toimialueella valvonta on tarkoitus järjestää. Edellä 3 momentissa tarkoitetuissa tehostettua matkustuskieltoa koskevissa tilanteissa käräjäoikeus voi tehdä tunnustamista koskevan päätöksen mainitussa momentissa tarkoitetun syyttäjän neuvoteltua asiasta Rikosseuraamuslaitoksen kanssa.

Kun päätös valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta on tehty, valvonnan toteuttamisesta huolehtii poliisi. Jos kysymys on pakkokeinolain 5 luvun 1 a §:n mukaisesta tehostetusta matkustuskiellosta, valvonnan toteuttamisesta huolehtii kuitenkin Rikosseuraamuslaitos.

Valvonnan kestosta on soveltuvin osin voimassa, mitä pakkokeinolaissa säädetään matkustuskiellon voimassaolosta ja kumoamisesta. Valvonnan kestoa voidaan päätöksen tehneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä pidentää. Päätöksen pidentämisestä tekee 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu tuomioistuin tunnustamisesta päättävän viranomaisen esityksestä.

Jos valvontatoimia koskeva päätös liittyy puitepäätöksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tekoon, valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisen edellytyksenä ei ole, että teko on tai olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos.

Jos valvontatoimia koskeva päätös liittyy muuhun kuin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tekoon, päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano Suomessa edellyttää, että teko on tai olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos.

Puitepäätöksen 10 artiklassa tarkoitettu todistus hyväksytään, jos se on tehty suomen, ruotsin tai englannin kielellä taikka siihen on liitetty käännös jollekin näistä kielistä. Tunnustamisesta päättävä viranomainen voi hyväksyä myös muulla kielellä toimitetun todistuksen, jos hyväksymiselle ei muutoin ole estettä.

Valvontaan määrätyllä on oikeus saada tieto asiassa tehdyistä päätöksistä ymmärtämällään kielellä.

Jos valvontaan määrätty pyydetään luovutettavaksi jäsenvaltioon, jossa valvontatoimia koskeva päätös on tehty, luovuttamiseen sovelletaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettua lakia (1286/2003) . Luovuttamispyyntöön suostuminen ei kuitenkaan edellytä, että pyynnön perusteena olevasta teosta pyynnön esittäneen jäsenvaltion laissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuoden vapausrangaistus.

Valvontatoimia koskeva päätös voidaan tehdä ja lähettää toiseen jäsenvaltioon, jos pakkokeinolain mukaiset matkustuskieltoa koskevat edellytykset täyttyvät ja epäillyllä on pysyvä asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa tai kyse on puitepäätöksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltiosta. Edellytyksenä on lisäksi, että valvonnan järjestämistä toisessa jäsenvaltiossa voidaan valvontaan määrätyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muun erityisen syyn vuoksi pitää perusteltuna ja hän on suostunut siihen, että valvonta järjestetään kyseisessä jäsenvaltiossa. Valvontatoimia koskevan päätöksen sisällöstä on soveltuvin osin voimassa, mitä matkustuskiellosta säädetään.

Valvontaan määrätty määrätään matkustuskieltoon siihen asti, kunnes toisessa jäsenvaltiossa tehty tunnustamista koskeva päätös tai tieto siitä on saatu ja annettu valvontaan määrätylle tiedoksi. Tiedoksiantoon sovelletaan haasteen tiedoksiannosta rikosasioissa annettuja säännöksiä. Jos matkustuskieltoa ei voida pitää riittävänä valvontatoimia koskevan päätöksen täytäntöönpanon turvaamiseksi, voidaan valvontaan määrätty tuoksi ajaksi vangita, jos pakkokeinolain mukaiset vangitsemisen edellytykset täyttyvät.

Pakkokeinolaissa tarkoitettua vangitsemisvaatimusta käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen tekemään valvontatoimia koskevan päätöksen ja lähettämään sen toiseen jäsenvaltioon. Jos henkilöä ei esitetä vangittavaksi tai tehostettuun matkustuskieltoon, toimivalta on asianomaiseen rikosasiaan määrätyllä syyttäjällä.

Valvontatoimia koskevan päätöksen tehnyt viranomainen huolehtii puitepäätöksen 10 artiklassa tarkoitetun todistuksen kääntämisestä täytäntöönpanovaltion hyväksymälle kielelle.

Valvontatoimia koskevan päätöksen ehtojen rikkomisen seurauksista ja muista puitepäätöksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä päättää valvontatoimia koskevan päätöksen tehnyt viranomainen. Valvontaan määrätyn vangitsemisesta päättää kuitenkin tuomioistuin.

Menettelyyn valvontaan määrätyn luovuttamiseksi Suomeen sovelletaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettua lakia.

Rikoksesta epäillyllä on oikeus käyttää avustajaa.

Puolustajan määräämiseen sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 lukua .

Jos valvontaan määrätty on vieraassa valtiossa ja hänelle on siellä määrätty oikeusavustaja, puolustajan määrääminen edellyttää, että siihen on valvontaan määrätyn oikeusturvan kannalta erityisiä syitä. Puolustajan määrää tällöin 14 §:n 1 momentin mukainen käräjäoikeus.

Valvontaan määrätty voi saattaa muun kuin 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta tehdyn päätöksen sen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä on tehnyt päätöksen tunnustamisesta. Käräjäoikeuden on viipymättä otettava asia käsiteltäväksi.

Muutoksenhakuun 10 §:ssä tarkoitettuun tuomioistuimen päätökseen sovelletaan, mitä pakkokeinolaissa säädetään muutoksenhausta tuomioistuimen päätökseen matkustuskieltoa koskevassa asiassa. Syyttäjän 10 §:n nojalla tekemän päätöksen voi saattaa sen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehnyt syyttäjä toimii.

Käräjäoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun asian käsittelyyn sovelletaan, mitä matkustuskieltoasian käsittelystä pakkokeinolaissa säädetään. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Jos asia käsitellään suullisessa istunnossa, valvontaan määrätyn poissaolo ei estä asian ratkaisua.