Finlex - Etusivulle
Lainsäädäntö

420/2012

Ajantasaistettu lainsäädäntö

Päivitetyt säädöstekstit, joissa lakiin tai asetukseen tehdyt muutokset sisältyvät säädöstekstiin.

Säädöksiä seurattu SDK 59/2025 saakka.

Valtioneuvoston asetus erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista

Ei voimassa
Tämä asetus on kumottu A:lla 29.1.2015/55 , joka on voimassa 1.2.2015 alkaen. Tämä asetuksen mukaan erikoislääkäri- tai erikoishammaslääkärin tutkintoa suorittava siirtyy 1.2.2015 asetuksen 56/1015 mukaiseen koulutusohjelmaan, ks. A 56/2015 9 § .
Säädöksen tyyppi
Asetus
Hallinnonala
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Antopäivä
Julkaisupäivä
Voimaantulo
ELI-tunnus
http://data.finlex.fi/eli/sd/2012/420/ajantasa/2012-06-14/fin

Valtioneuvon päätöksen mukaisesti säädetään yliopistolain (558/2009) 7 §:n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 954/2011:

1 §Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään yliopistolaissa (558/2009) tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavista erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista, jotka ovat yliopistojen ammatillisia jatkotutkintoja.

2 §Koulutusvastuu

Erikoislääkärin tutkinnon ja erikoishammaslääkärin tutkinnon voi suorittaa Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa, Oulun yliopistossa, Tampereen yliopistossa ja Turun yliopistossa.

3 §Yhteistyöelimet

Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta koskevissa kysymyksissä valtakunnallisena yhteistyöelimenä toimii terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 41 §:ssä tarkoitettu neuvottelukunta tai sen jaosto.

Kunkin erikoislääkäri- tai erikoishammaslääkärikoulutusta antavan yliopiston yhteydessä on lisäksi alueellista yhteistyötä varten erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen alueellinen neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa on yliopiston, erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien sekä perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon toimintayksiköiden nimeämiä jäseniä.

4 §Koulutukseen ottaminen

Erikoislääkärin tutkintoa suorittamaan voidaan ottaa henkilö, joka on saanut oikeuden tai luvan harjoittaa Suomessa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä.

Erikoishammaslääkärin tutkintoa suorittamaan voidaan ottaa henkilö, joka on saanut oikeuden tai luvan harjoittaa Suomessa hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä ja joka on työskennellyt päätoimisesti hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä vähintään kaksi vuotta.

5 §Erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteet

Erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteena on perehdyttää lääkäri tai hammaslääkäri erikoisalansa tieteelliseen tietoon ja tiedonhankintaan ja antaa hänelle valmiudet alansa erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin tehtäviin, ammattitaidon ylläpitämiseen ja erikoisalansa kehittämiseen sekä toimimiseen erikoislääkärinä tai erikoishammaslääkärinä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Koulutuksen tulee antaa erikoislääkärille ja erikoishammaslääkärille valmiudet hallita vaativia diagnostisia menetelmiä sekä suunnitella ja toteuttaa erikoisalansa vaativa sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito yksilö- ja väestötasolla. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi, että lääkäri tai hammaslääkäri perehtyy terveydenhuollon suunnitteluun, hallintoon, johtamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.

6 §Erikoislääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen

Erikoislääkärin tutkintoon johtava koulutus järjestetään koulutusohjelmana, jonka pituus täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna joko viisi tai kuusi vuotta.

Koulutusohjelmat, joiden pituus on viisi vuotta, ovat:

1)

foniatria;

2)

fysiatria;

3)

geriatria;

4)

kliininen kemia;

5)

kliininen mikrobiologia;

6)

kliininen neurofysiologia;

7)

korva-, nenä- ja kurkkutaudit;

8)

liikuntalääketiede;

9)

oikeuslääketiede;

10)

patologia;

11)

perinnöllisyyslääketiede;

12)

silmätaudit;

13)

syöpätaudit;

14)

terveydenhuolto.

Koulutusohjelmat, joiden pituus on kuusi vuotta, ovat:

1)

akuuttilääketiede;

2)

anestesiologia ja tehohoito;

3)

endokrinologia;

4)

gastroenterologia;

5)

gastroenterologinen kirurgia;

6)

ihotaudit ja allergologia;

7)

infektiosairaudet;

8)

kardiologia;

9)

keuhkosairaudet ja allergologia;

10)

kliininen farmakologia ja lääkehoito;

11)

kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede;

12)

kliininen hematologia;

13)

käsikirurgia;

14)

lastenkirurgia;

15)

lastenneurologia;

16)

lastenpsykiatria;

17)

lastentaudit;

18)

naistentaudit ja synnytykset;

19)

nefrologia;

20)

neurokirurgia;

21)

neurologia;

22)

nuorisopsykiatria;

23)

oikeuspsykiatria;

24)

ortopedia ja traumatologia;

25)

plastiikkakirurgia;

26)

psykiatria;

27)

radiologia;

28)

reumatologia;

29)

sisätaudit;

30)

suu- ja leukakirurgia;

31)

sydän- ja rintaelinkirurgia;

32)

työterveyshuolto;

33)

urologia;

34)

verisuonikirurgia;

35)

yleiskirurgia;

36)

yleislääketiede.

Erikoislääkärin tutkintoon johtavan kahden tai useamman koulutusohjelman opintojen yhteisistä osuuksista voidaan muodostaa yhteinen koulutusrunko, kun se on perusteltua yhteisen aineksen laajuuden ja erikoislääkärin tehtävissä tarvittavien valmiuksien vuoksi.

7 §Erikoishammaslääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen

Erikoishammaslääkärin tutkintoon johtava koulutus järjestetään koulutusohjelmana, jonka pituus täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna on joko kolme tai kuusi vuotta.

Koulutusohjelmat, joiden pituus on kolme vuotta, ovat:

1)

hammaslääketieteellinen diagnostiikka;

2)

hampaiston oikomishoito;

3)

kliininen hammashoito;

4)

terveydenhuolto.

Suu- ja leukakirurgian koulutusohjelman pituus on kuusi vuotta.

8 §Erikoislääkärin tutkinnon suorittaminen

Erikoislääkärin tutkinnon suorittamiseksi lääkärin tulee:

1)

suorittaa hyväksytysti 6 §:n 2 momentin mukaisessa koulutusohjelmassa vaadittu viiden vuoden käytännön koulutus tai 6 §:n 3 momentin mukaisessa koulutusohjelmassa vaadittu kuuden vuoden käytännön koulutus kouluttajan ohjaamana yliopiston hyväksymässä erikoisalan koulutukseen tarkoitetussa virassa, toimessa tai tehtävässä sekä osallistua tänä aikana yliopiston hyväksymällä tavalla säännölliseen toimipaikkakoulutukseen;

2)

suorittaa yliopiston hyväksymä teoriakoulutus;

3)

osallistua oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden kehittämiseen ja arviointiin;

4)

suorittaa yliopistojen yhteistyönä järjestettävä valtakunnallinen erikoisalakohtainen kuulustelu.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta koulutusajasta vähintään puolet tulee suorittaa yliopistollisen sairaalan ulkopuolella ja tästä ajasta vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei terveyskeskuksessa suoritettavaa koulutusaikaa lukuun ottamatta koske seuraavia koulutusohjelmia:

1)

foniatria;

2)

kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede;

3)

kliininen kemia;

4)

kliininen mikrobiologia;

5)

kliininen neurofysiologia;

6)

neurokirurgia;

7)

oikeuslääketiede;

8)

perinnöllisyyslääketiede;

9)

suu- ja leukakirurgia;

10)

syöpätaudit.

Yliopisto voi myöntää erikoisalakohtaisesti luvan poiketa 2 momentissa säädetystä yliopistollisen sairaalan ulkopuolella suoritettavan koulutuksen kestoa koskevasta vaatimuksesta, jos keskussairaalat tai muut sairaalat eivät voi osoittaa koulutuspaikkaa kohtuullisen ajan kuluessa. Ennen luvan myöntämistä yliopiston on pyydettävä asiasta lausunto 3 §:ssä tarkoitetulta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen alueelliselta neuvottelukunnalta. Lupa voidaan myöntää enintään kolmen vuoden ajaksi.

9 §Erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaminen

Erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittamiseksi hammaslääkärin tulee:

1)

suorittaa hyväksytysti 7 §:n 2 momentin mukaisessa koulutusohjelmassa vaadittu kolmen vuoden käytännön koulutus tai 7 §:n 3 momentin mukaisessa koulutusohjelmassa vaadittu kuuden vuoden käytännön koulutus kouluttajan ohjaamana yliopiston hyväksymässä erikoisalan koulutukseen tarkoitetussa virassa, toimessa tai tehtävässä sekä osallistua tänä aikana yliopiston hyväksymällä tavalla säännölliseen toimipaikkakoulutukseen;

2)

suorittaa yliopiston hyväksymä teoriakoulutus;

3)

osallistua oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden kehittämiseen ja arviointiin;

4)

suorittaa yliopistojen yhteistyönä järjestettävä valtakunnallinen erikoisalakohtainen kuulustelu.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta koulutusajasta vähintään puolet tulee suorittaa yliopistollisen sairaalan ulkopuolella ja tästä ajasta vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei terveyskeskuksessa suoritettavaa koulutusaikaa lukuun ottamatta koske hammaslääketieteellisen diagnostiikan eikä suu- ja leukakirurgian koulutusohjelmaa.

Yliopisto voi myöntää erikoisalakohtaisesti luvan poiketa 2 momentissa säädetystä yliopistollisen sairaalan ulkopuolella suoritettavan koulutuksen kestoa koskevasta vaatimuksesta, jos keskussairaalat tai muut sairaalat eivät voi osoittaa koulutuspaikkaa kohtuullisen ajan kuluessa. Ennen luvan myöntämistä yliopiston on pyydettävä asiasta lausunto 3 §:ssä tarkoitetulta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen alueelliselta neuvottelukunnalta. Lupa voidaan myöntää enintään kolmen vuoden ajaksi.

10 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Tällä asetuksella kumotaan erikoislääkärin tutkinnosta annettu asetus (678/1998) ja erikoishammaslääkärin tutkinnosta annettu valtioneuvoston asetus (316/2003) .

Tämän asetuksen voimaan tullessa erikoislääkärin tutkintoa varten opiskelevaan voidaan hänen niin halutessaan soveltaa tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä vuoden 2022 loppuun ja erikoishammaslääkärin tutkintoa varten opiskelevaan vuoden 2020 loppuun. Yliopistot päättävät järjestelyistä, joita tämän asetuksen mukaiseen koulutukseen siirtymiseen liittyy.

Sivun alkuun