290/2010

Tässä laissa säädetään maksupalveluja koskevasta tiedonantovelvollisuudesta ja sopimusehdoista sekä maksupalvelujen toteuttamisesta.

Tätä lakia sovelletaan seuraaviin maksupalveluihin:

(14.12.2017/898)

Maksupalveluista, joissa maksutapahtuma toteutetaan maksukortilla, säädetään lisäksi korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/751, jäljempänä korttimaksujen siirtohintoja koskeva asetus . (29.1.2016/59)

Tätä lakia ei sovelleta seuraaviin palveluihin:

Tätä lakia ei sovelleta seuraaviin maksutapahtumiin:

Mitä 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 18 §:ssä säädetään toteuttamisaikaa koskevien tietojen antamisesta, ei sovelleta maksutapahtumaan:

(14.12.2017/898)

Mitä 12 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja 18 §:ssä säädetään perittäviä kuluja koskevien tietojen antamisesta, ei sovelleta sellaisiin 1 momentissa tarkoitetun maksutapahtuman osiin, jotka toteutetaan Euroopan talousalueen ulkopuolella. Palveluntarjoajan on kuitenkin tällöin ilmoitettava maksupalvelun käyttäjälle, että tältä saatetaan periä muitakin kuluja kuin ne, joista palveluntarjoajan on annettava tieto. (14.12.2017/898)

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee vastaavasti 16, 17 ja 22 §:ää siltä osin kuin niissä säädetään 12 §:n 5 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisesta.

Jos maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuu Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitseva maksajan tai maksunsaajan palveluntarjoaja, 19, 20 ja 24 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta sovelletaan vain siltä osin kuin tietojen antaminen on Euroopan talousalueella olevalle palveluntarjoajalle mahdollista ottaen huomioon Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevalta palveluntarjoajalta saatavissa olevat tiedot maksutapahtumasta.

Lain 45 ja 47 §:ää ei sovelleta maksutapahtumaan:

Lain 46 §:ää, 64 §:n 1, 3 ja 4 momenttia, 65 ja 67 §:ää sekä 79 ja 80 §:ää ei sovelleta maksutapahtumaan, jonka toteuttamiseen osallistuu Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitseva maksajan tai maksunsaajan palveluntarjoaja. Lain 74 §:n 1 momenttia ei sovelleta tällaiseen maksutapahtumaan, ellei kyse ole 64 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

Lain 48 ja 52 §:ää ei sovelleta maksutapahtumaan, joka on muun valuutan kuin euron tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valuutan määräinen.

Lain 8 lukua sovelletaan vain maksutapahtumaan, joka toteutetaan tilisiirtona tai suoraveloituksena.

Sopimusehto, jolla poiketaan tämän lain säännöksistä maksupalvelun käyttäjän vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Jos maksupalvelun käyttäjä ei ole kuluttaja, maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia toisin seikoista, joista säädetään 2 ja 3 luvussa, 38 §:n 2 momentissa, 40 §:n 1–4 ja 6 momentissa, 62, 64–67, 69, 71, 72, 76, 79 ja 80 §:ssä. Lisäksi osapuolet voivat sopia toisin 70 §:ssä säädetystä määräajasta.

Maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia toisin seikoista, joista säädetään 47, 48, 52 ja 88 §:ssä. Osapuolet eivät kuitenkaan voi sopia 47 §:ssä tarkoitettua maksutapahtuman toteuttamisaikaa pidemmäksi kuin neljäksi työpäiväksi maksutoimeksiannon vastaanottohetkestä.

Mitä 3 momentissa säädetään, ei sovelleta maksutapahtumaan:

Tässä laissa tarkoitetaan:

Palveluntarjoajan on annettava tässä laissa tarkoitetut tiedot ja ilmoitukset maksupalvelun käyttäjälle selkeässä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Jolleivät osapuolet sovi muun kielen käyttämisestä, tiedot ja ilmoitukset on annettava suomeksi tai ruotsiksi taikka, jos maksupalvelua tarjotaan muualla kuin Suomessa, kyseisen valtion virallisella kielellä. (14.12.2017/898)

Palveluntarjoajan on käytettävä kuluttajille annettavissa sopimustiedoissaan, kaupallisissa tiedoissaan ja markkinointitiedoissaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 3 §:n 3 momentin 5 a kohdassa tarkoitetun luettelon mukaisia yhteisiä käsitteitä. Palveluissa voidaan käyttää markkinointinimiä, jos niitä vastaavat yhteiset käsitteet yksilöidään selkeästi. (9.12.2016/1057)

Palveluntarjoajan on hyvissä ajoin ennen puitesopimuksen tekemistä toimitettava maksupalvelun käyttäjälle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla 11–15 §:ssä tarkoitetut tiedot palveluntarjoajasta, tarjottavista maksupalveluista, osapuolten välisestä viestinnästä, varotoimista, vastuukysymyksistä ja oikeussuojakeinoista sekä siitä, miten puitesopimusta voidaan muuttaa ja miten se irtisanotaan.

Jos puitesopimus maksupalvelun käyttäjän pyynnöstä tehdään sellaisella etäviestimellä, jota käytettäessä tietoja ei voida toimittaa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot on toimitettava maksupalvelun käyttäjälle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla viipymättä puitesopimuksen tekemisen jälkeen.

Palveluntarjoajasta on annettava seuraavat tiedot:

Maksupalvelusta on annettava seuraavat tiedot:

(14.12.2017/898)

Maksutilistä, jota tarjotaan yhdistettynä siihen liittymättömään tuotteeseen tai palveluun, on annettava kuluttajalle tieto, onko maksutili erikseen saatavilla. Jos maksutili on erikseen saatavilla, on lisäksi eriteltävä kulut kaikista sellaisista yhdistettyyn tarjoukseen kuuluvista tuotteista tai palveluista, jotka ovat erikseen saatavilla. (9.12.2016/1057)

Osapuolten välisestä viestinnästä on annettava seuraavat tiedot:

Varotoimista, vastuukysymyksistä ja oikeussuojakeinoista on annettava seuraavat tiedot:

Puitesopimuksen muuttamisesta ja irtisanomisesta on annettava seuraavat tiedot:

Maksupalvelun käyttäjällä on milloin tahansa sopimussuhteen aikana oikeus pyynnöstä saada palveluntarjoajalta 11–15 §:ssä tarkoitetut tiedot sekä puitesopimuksen ehdot kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Poiketen siitä, mitä 10–15 §:ssä säädetään, pienmaksuvälinettä koskevasta puitesopimuksesta on annettava seuraavat ennakkotiedot:

Edellä 1 momentissa mainitut tiedot on annettava siten kuin 10 §:ssä säädetään. Palveluntarjoajan on asetettava muut 11–15 §:ssä tarkoitetut tiedot maksupalvelun käyttäjän helposti saataville.

Palveluntarjoajan, joka tekee kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, on hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla erillinen lyhyt tietoasiakirja, joka sisältää Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 3 momentin 5 a kohdassa tarkoitetun luettelon mukaiset yhteiset käsitteet ja, jos palveluntarjoaja tarjoaa luettelossa tarkoitettuja palveluja, kustakin palvelusta veloitettavat maksut. Jos maksutiliin liittyviä palveluja tarjotaan toisiinsa yhdistettyinä, asiakirjassa on ilmoitettava yhdistelmästä veloitettava kokonaismaksu, yhdistelmään sisältyvät palvelut ja niiden määrä sekä kokonaismaksun kattaman määrän ylittävistä palveluista veloitettavat lisämaksut. Asiakirjan tiedot on esitettävä maksutilin valuutassa tai muussa osapuolten sopimassa Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valuutassa. Palveluista voidaan toissijaisesti käyttää markkinointinimiä yhteisten käsitteiden mukaisten nimitysten ohella. (14.12.2017/898)

Asiakirja on otsikoitava palvelumaksuja koskevaksi tietoasiakirjaksi ja se on yksilöitävä otsikon vieressä esitettävällä Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa käytettävällä yhdenmukaistetulla asiakirjan tunnuksella. Asiakirjassa on mainittava, että siinä esitetään edustavimmista maksutiliin liittyvistä palveluista veloitettavat maksut ja että ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sopimustiedot esitetään kaikkien palveluiden osalta muissa asiakirjoissa. (14.12.2017/898)

Palveluntarjoajan on pidettävä tietoasiakirja sekä 1 momentissa tarkoitettuja yhteisiä käsitteitä ja niihin liittyviä määritelmiä koskeva sanasto aina kuluttajien helposti saatavilla toimitiloissaan ja mahdollisilla verkkosivuillaan sekä annettava ne kuluttajan pyynnöstä maksutta kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Palveluntarjoajan on annettava kuluttajalle vähintään kerran vuodessa maksutta pysyvällä tavalla ja kuluttajan pyynnöstä paperilla erittely kaikista tämän maksutiliin liittyvistä palveluista veloitetuista maksuista ja mahdollisista maksutilin koroista. Erittelyssä on käytettävä Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 3 momentin 5 a kohdassa tarkoitetun luettelon mukaisia yhteisiä käsitteitä. Erittelyn tiedot on esitettävä maksutilin valuutassa tai muussa osapuolten sopimassa Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valuutassa. Palveluista voidaan toissijaisesti käyttää markkinointinimiä yhteisten käsitteiden mukaisten nimitysten ohella. (14.12.2017/898)

Erittely on otsikoitava palvelumaksuerittelyksi ja se on yksilöitävä otsikon vieressä esitettävällä Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa käytettävällä yhdenmukaistetulla asiakirjan tunnuksella. (14.12.2017/898)

Palvelumaksuerittelyssä on mainittava ainakin:

Jos maksupalvelusta on tehty puitesopimus, palveluntarjoajan on maksajan pyynnöstä ennen maksajan käynnistämää yksittäistä maksutapahtumaa annettava tieto siitä, minkä ajan kuluessa maksutapahtuma toteutetaan ja mitä kuluja maksajalta peritään, sekä, jos mahdollista, eriteltävä kulut.

Palveluntarjoajan on annettava maksajalle seuraavat tiedot puitesopimuksen nojalla toteutetusta maksutapahtumasta:

Palveluntarjoajan on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot maksajalle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla taikka asetettava ne pysyvällä tavalla hänen saatavilleen puitesopimuksessa sovituin tavoin ja sovituin määräajoin. Puitesopimuksessa ei voida sopia, että tiedot saa antaa harvemmin kuin kuukausittain eikä tietojen asettamisesta maksajan saataville vain tietoverkossa, jollei tietoja pidetä saatavilla vähintään kulloinkin viimeksi kuluneen vuoden ajalta.

Jollei puitesopimuksessa ole sovittu, millä tavalla 1 momentissa tarkoitetut tiedot annetaan, palveluntarjoajan on toimitettava ne kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Jollei ole sovittu, kuinka usein tiedot annetaan, ne on annettava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksutapahtuma on veloitettu maksajan maksutililtä tai, jollei maksaja käytä maksutiliä, kun palveluntarjoaja on vastaanottanut maksutoimeksiannon. Maksaja voi kuitenkin vaatia, että tiedot annetaan määräajoin ja sovitulla tavalla noudattaen, mitä 2 momentissa säädetään. Puitesopimuksessa on mainittava tästä oikeudesta. (14.12.2017/898)

Palveluntarjoajan on annettava maksunsaajalle seuraavat tiedot puitesopimuksen nojalla toteutetusta maksutapahtumasta:

Palveluntarjoajan on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot maksunsaajalle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla taikka asetettava ne pysyvällä tavalla hänen saatavilleen puitesopimuksessa sovituin tavoin ja sovituin määräajoin. Puitesopimuksessa ei voida sopia, että tiedot saa antaa harvemmin kuin kuukausittain eikä tietojen asettamisesta maksunsaajan saataville vain tietoverkossa, jollei tietoja pidetä saatavilla vähintään kulloinkin viimeksi kuluneen vuoden ajalta.

Jollei puitesopimuksessa ole sovittu, millä tavalla 1 momentissa tarkoitetut tiedot annetaan, palveluntarjoajan on toimitettava ne kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Jollei ole sovittu, kuinka usein tiedot annetaan, ne on annettava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun palveluntarjoaja on toteuttanut maksutapahtuman.

Pienmaksuvälineellä toteutettavaan maksutapahtumaan ei sovelleta, mitä 18 §:ssä säädetään.

Poiketen siitä, mitä 19 §:n 1 momentissa ja 20 §:n 1 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, että pienmaksuvälineellä toteutetun maksutapahtuman jälkeen palveluntarjoajan on annettava vain seuraavat tiedot:

Osapuolet voivat sopia myös, että palveluntarjoajan on toteutettuaan useita samankaltaisia maksutapahtumia samalle maksunsaajalle annettava 2 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tietojen sijasta vain tieto kyseisten maksutapahtumien ja perittyjen kulujen yhteismääristä.

Jos pienmaksuväline on ominaisuuksiltaan sellainen, että sitä käytettäessä käyttäjän henkilöllisyys ei tule ilmi, tai jos palveluntarjoaja ei muuten teknisistä syistä voi antaa 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, osapuolet voivat sopia, ettei palveluntarjoajalla ole velvollisuutta antaa niitä. Maksupalvelun käyttäjällä on kuitenkin oltava mahdollisuus tarkistaa pienmaksuvälineelle tallennettujen varojen määrä.

Jos maksupalvelusta ei ole tehty puitesopimusta, palveluntarjoajan on annettava maksupalvelun käyttäjälle 12 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot ennen kuin erillistä maksutapahtumaa koskeva sopimus tai tarjous tulee maksupalvelun käyttäjää sitovaksi. Jos maksutapahtumassa suoritetaan valuutanmuunto, maksajalle on lisäksi ilmoitettava valuutan vaihto- tai viitekurssi. Palveluntarjoajan on annettava maksupalvelun käyttäjälle myös muut 11–15 §:ssä säädetyt tiedot, jos ne ovat maksupalvelun käyttämisen kannalta tarpeellisia tai niillä on merkitystä maksutapahtuman toteuttamisessa. (14.12.2017/898)

Palveluntarjoajan on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot maksupalvelun käyttäjälle tai asetettava ne hänen helposti saataville. Maksupalvelun käyttäjän pyynnöstä palveluntarjoajan on toimitettava tiedot kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Jos sopimus maksupalvelun käyttäjän pyynnöstä tehdään sellaisella etäviestimellä, jota käytettäessä tietoja ei voida antaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot on annettava maksupalvelun käyttäjälle viipymättä maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen.

Maksajan palveluntarjoajan on vastaanotettuaan erillistä maksutapahtumaa koskevan maksutoimeksiannon välittömästi annettava maksajalle seuraavat tiedot:

Palveluntarjoajan on toimitettava tiedot maksajalle tai asetettava ne hänen helposti saataville. Maksajan pyynnöstä palveluntarjoajan on toimitettava tiedot kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Maksunsaajan palveluntarjoajan on välittömästi toteutettuaan erillisen maksutapahtuman annettava maksunsaajalle seuraavat tiedot:

Palveluntarjoajan on toimitettava tiedot maksunsaajalle tai asetettava ne hänen helposti saataville. Maksunsaajan pyynnöstä palveluntarjoajan on toimitettava tiedot kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Jos erillistä maksutapahtumaa koskeva maksutoimeksianto annetaan puitesopimuksen piiriin kuuluvalla maksuvälineellä, palveluntarjoajan ei tarvitse antaa sellaisia 22–24 §:ssä tarkoitettuja tietoja, jotka maksupalvelun käyttäjä saa puitesopimuksen perusteella omalta palveluntarjoajaltaan.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuuteen sovelletaan, mitä 22 §:ssä säädetään erillistä maksutapahtumaa koskevasta sopimuksesta annettavista ennakkotiedoista.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on lisäksi annettava maksajalle ennen toimeksiannon käynnistämistä 11 §:n 1–3 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot noudattaen, mitä 22 §:ssä säädetään.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon käynnistettyään toimitettava maksajalle tai asetettava tämän saataville seuraavat tiedot:

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon käynnistettyään toimitettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 1 momentissa tarkoitetut tiedot tämän osalta sekä, jos mahdollista, lisäksi tieto, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksajan.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on asetettava maksutiliä pitävän palveluntarjoajan saataville tiedot, joiden avulla maksutapahtuma voidaan tunnistaa.

Palveluntarjoaja ei saa periä maksupalvelun käyttäjältä kuluja tässä laissa tarkoitettujen tietojen antamisesta eikä oikaisu- ja varotoimista, ellei 40 §:n 6 momentista, 42 §:n 3 momentista, 66 §:n 3 momentista tai 68 §:n 4 momentista muuta johdu. (14.12.2017/898)

Jos maksupalvelun käyttäjälle annetaan hänen pyynnöstään muita kuin tässä luvussa tarkoitettuja tietoja tai tietoja annetaan useammin kuin tämän luvun nojalla on annettava, osapuolet voivat kuitenkin sopia maksupalvelun käyttäjältä perittävistä kuluista. Perittävistä kuluista voidaan sopia myös, jos tässä luvussa tarkoitettuja tietoja maksupalvelun käyttäjän pyynnöstä annetaan muulla kuin puitesopimuksessa sovitulla tavalla. Perittävien kulujen on oltava asianmukaiset eivätkä ne saa ylittää palveluntarjoajan tosiasiallisia kustannuksia.

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään velvollisuudesta antaa tietoja, palveluntarjoajan on noudatettava, mitä muualla laissa säädetään tietojen antamisesta.

Jos kyse on rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevan kuluttajansuojalain (38/1978) 6 a luvussa tarkoitetusta etämyynnistä, maksupalvelua tarjottaessa ei kuitenkaan sovelleta mainitun luvun 6 §:ää, 7 §:n 1 ja 2 kohtaa, 8 §:n 3, 4, 6 ja 7 kohtaa eikä 9 §:n 1 kohtaa.

Jos maksunsaaja tarjoaa maksajalle valuutan muuntamista ennen maksutapahtuman käynnistämistä tai jos muu kuin maksunsaaja tarjoaa valuutan muuntamista myyntipaikassa tai pankkiautomaatissa, maksajalle on ilmoitettava valuutan muuntamisesta aiheutuvat kulut ja käytettävä vaihtokurssi ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

Jos maksunsaaja pyytää maksajalta maksua tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai tarjoaa alennusta sen vuoksi, että tiettyä maksuvälinettä käytetään, maksunsaajan on ilmoitettava tästä maksajalle ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

Jos palveluntarjoaja tai muu taho pyytää maksupalvelun käyttäjältä palvelumaksua tietyn maksuvälineen käyttämisestä, palveluntarjoajan tai muun tahon on ilmoitettava palvelumaksusta maksupalvelun käyttäjälle ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

Maksajalla ei ole velvollisuutta maksaa palvelumaksuja, joista ei ole ilmoitettu hänelle 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Jos palveluntarjoaja ehdottaa muutoksia puitesopimukseen, ehdotus on toimitettava maksupalvelun käyttäjälle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla vähintään kaksi kuukautta ennen muutosten ehdotettua voimaantulopäivää. Ennen tätä päivää maksupalvelun käyttäjä voi joko hyväksyä muutokset tai vastustaa niitä. Palveluntarjoajan on vastaavasti ilmoitettava maksupalvelun käyttäjälle, jos muissa tiedoissa, jotka palveluntarjoajan on 11–15 §:n mukaisesti annettava, tapahtuu muutoksia.

Jos puitesopimukseen sisältyy ehto, jonka mukaan maksupalvelun käyttäjän katsotaan hyväksyneen palveluntarjoajan ehdottamat sopimusehtojen muutokset, jollei hän ennen muutosten ehdotettua voimaantulopäivää vastusta niitä, maksupalvelun käyttäjää on muutosehdotuksessa muistutettava hänen oikeudestaan vastustaa muutoksia. Maksupalvelun käyttäjällä on muutosten ehdotettuun voimaantulopäivään saakka oikeus irtisanoa puitesopimus päättyväksi heti tai myöhemmästä ehdotettua voimaantulopäivää edeltävästä ajankohdasta lukien. Muutosehdotuksessa on mainittava tästä oikeudesta.

Maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, että palveluntarjoaja voi ehdottaa muutoksia pienmaksuvälinettä koskevaan puitesopimukseen muullakin kuin pysyvällä tavalla.

Koron ja valuutan vaihtokurssin muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ilman ennakkoilmoitusta, jos tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja jos muutokset perustuvat sellaiseen viitekorkoon tai -kurssiin, jonka määrityspäivästä ja indeksistä tai muusta laskentaperusteesta on sovittu puitesopimuksessa. Maksupalvelun käyttäjälle edullisia koron ja valuutan vaihtokurssin muutoksia voidaan aina soveltaa välittömästi ilman ennakkoilmoitusta.

Osapuolet voivat puitesopimuksessa sopia, että koron muutoksia koskevat tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyllä tavalla tai tietyin määräajoin. Jos puitesopimuksessa ei ole sovittu, millä tavalla ja kuinka usein koron muutoksia koskevat tiedot annetaan, palveluntarjoajan on toimitettava tiedot kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla niin pian kuin mahdollista.

Sovellettavan koron perustana käytettävän viitekoron on oltava julkisesti saatavilla.

Valuutanmuunnon yhteydessä sovellettavan vaihtokurssin perustana käytettävän viitekurssin on oltava julkisesti saatavilla.

Koron ja vaihtokurssin muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja maksupalvelun käyttäjiä syrjimättömällä tavalla.

Maksupalvelun käyttäjä saa milloin tahansa sopimussuhteen aikana irtisanoa sekä toistaiseksi voimassa olevan että määräaikaisen puitesopimuksen heti päättyväksi, jolleivät osapuolet ole sopineet irtisanomisajasta. Maksupalvelun käyttäjän irtisanomisaikaa ei saa sopia kuukautta pitemmäksi.

Palveluntarjoaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan puitesopimuksen puitesopimuksessa sovituin ehdoin. Palveluntarjoajan irtisanomisaikaa ei saa sopia kahta kuukautta lyhyemmäksi.

Palveluntarjoajan on toimitettava irtisanomisilmoitus maksupalvelun käyttäjälle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Puitesopimuksen irtisanomisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 6 ja 6 b §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen irtisanomisesta. (9.12.2016/1057)

Palveluntarjoaja ei saa periä maksupalvelun käyttäjältä maksua puitesopimuksen irtisanomisesta.

Maksupalvelun käyttäjän on maksettava maksupalveluista säännöllisesti perittävät kulut vain siltä osin kuin ne kohdistuvat puitesopimuksen irtisanomisen voimaantuloa edeltävään aikaan. Jos maksupalvelun käyttäjä on maksanut tällaisia kuluja ennakolta, palveluntarjoajan on palautettava ne siltä osin kuin ne kohdistuvat irtisanomisen voimaantulon jälkeiseen aikaan.

Maksupalvelun käyttäjällä on oikeus purkaa puitesopimus, jos palveluntarjoaja on olennaisesti rikkonut sopimukseen perustuvia velvoitteitaan.

Palveluntarjoajalla on oikeus purkaa puitesopimus, jos maksupalvelun käyttäjä on olennaisesti rikkonut sopimukseen perustuvia velvoitteitaan. (9.12.2016/1057)

Palveluntarjoajan on toimitettava ilmoitus sopimuksen purkamisesta maksupalvelun käyttäjälle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Jos siitä, että palveluntarjoaja purkaa sopimuksen, seuraa maksuvälineen käytön estäminen, palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta on lisäksi voimassa, mitä 57 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Puitesopimuksen purkamisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 ja 6 b §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen purkamisesta. (9.12.2016/1057)

Maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumustaan sovitulla tavalla.

Maksaja voi peruuttaa suostumuksensa 40 §:ssä tarkoitettuun ajankohtaan saakka.

Jos maksutiliä voidaan käyttää tietoverkon välityksellä, maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on sallittava maksajan käynnistää maksutapahtuma maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on sallittava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan hyödyntää vahvan tunnistamisen menettelyjä, jotka maksutiliä pitävä palveluntarjoaja tarjoaa maksupalvelun käyttäjälle tässä laissa edellytetyllä tavalla.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on:

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja ei saa:

Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan, joka saa maksutoimeksiantopalvelua käyttävältä maksajalta nimenomaisen suostumuksen maksutapahtuman toteuttamiseen 38 §:n mukaisesti, on:

Maksutiliä pitävä palveluntarjoaja voi evätä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalta pääsyn maksutilille, jos se voi osoittaa, että epäämiselle on perusteltu syy, joka liittyy asianomaisen maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan oikeudettomaan tai petolliseen maksutilin käyttöön. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on ilmoitettava epäämisestä ja sen perusteista maksajalle sovitulla tavalla, jollei ilmoittamatta jättämiselle ole perusteltuja turvallisuussyitä tai ilmoittamista ole muualla laissa kielletty. Ilmoitus on tehtävä, jos mahdollista, ennen pääsyn epäämistä ja viimeistään välittömästi epäämisen jälkeen. Pääsy maksutilille on sallittava, kun epäämiselle ei enää ole perustetta.

Maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi, kun maksajan palveluntarjoaja on vastaanottanut sen. Maksajan tiliä ei saa veloittaa ennen maksutoimeksiannon vastaanottamista. (14.12.2017/898)

Jos maksutapahtuman käynnistävä maksupalvelun käyttäjä ja hänen palveluntarjoajansa ovat sopineet, että maksutoimeksiannon toteuttaminen aloitetaan tiettynä päivänä tai tietyn ajan kuluttua taikka sinä päivänä, jona maksaja on asettanut varat palveluntarjoajan saataville, 47 §:ssä tarkoitettuna maksutoimeksiannon vastaanottohetkenä pidetään kuitenkin kyseistä päivää.

Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ajankohta ei ole maksajan palveluntarjoajan työpäivä, palveluntarjoajan katsotaan vastaanottaneen maksutoimeksiannon seuraavana työpäivänä. Maksajan palveluntarjoaja voi 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa asettaa lähelle työpäivänsä päättymistä aikarajan, jonka jälkeen saapunut toimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä.

Maksupalvelun käyttäjä ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun maksajan palveluntarjoaja on vastaanottanut sen, jollei 2–4 momentista muuta johdu.

Jos maksupalvelun käyttäjä ja hänen palveluntarjoajansa ovat sopineet maksutoimeksiannon toteuttamisen aloittamisesta tiettynä päivänä tai tietyn ajan kuluttua taikka sinä päivänä, jona maksaja on asettanut varat palveluntarjoajan saataville, maksupalvelun käyttäjä voi peruuttaa toimeksiannon viimeistään kyseistä päivää edeltävänä työpäivänä.

Jos maksutapahtuma käynnistetään maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, maksaja ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun suostumus maksutapahtuman käynnistämiseen on annettu maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle. Jos maksutapahtuma on maksunsaajan käynnistämä tai hänen välityksellään käynnistetty, maksaja ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun toimeksianto tai maksajan suostumus maksutapahtuman toteuttamiseen on annettu maksunsaajalle. Suoraveloitusta koskevan toimeksiannon maksaja voi kuitenkin peruuttaa viimeistään sitä päivää edeltävänä työpäivänä, jona varat on sovittu veloitettaviksi. (14.12.2017/898)

Edellä 1–3 momentissa tarkoitetun ajankohdan jälkeen maksutoimeksianto voidaan peruuttaa vain, jos maksupalvelun käyttäjä ja asianomaiset palveluntarjoajat niin sopivat. Edellä 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa edellytyksenä on lisäksi, että maksunsaaja suostuu toimeksiannon peruuttamiseen. (14.12.2017/898)

Jos maksutapahtuma toteutetaan eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetussa laissa (1084/1999) tarkoitetun selvitysjärjestelmän välityksellä, maksupalvelun käyttäjällä ei kuitenkaan ole oikeutta peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun järjestelmän osapuoli ei järjestelmän sääntöjen mukaan saa peruuttaa maksutoimeksiantoa.

Palveluntarjoaja saa periä maksupalvelun käyttäjältä kulut 4 momentissa tarkoitetusta maksutoimeksiannon peruuttamisesta, jos tällaisesta oikeudesta on puitesopimuksessa sovittu. Perittävien kulujen on oltava asianmukaiset eivätkä ne saa ylittää palveluntarjoajan tosiasiallisia kustannuksia.

Palveluntarjoaja saa kieltäytyä toteuttamasta maksutoimeksiantoa vain, jos puitesopimuksessa sovitut ehdot maksutoimeksiannon toteuttamiselle eivät täyty tai jos muualla laissa niin säädetään.

Jos palveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa tai käynnistämästä maksutapahtumaa, palveluntarjoajan on ilmoitettava maksupalvelun käyttäjälle kieltäytymisestä, kieltäytymisen perusteesta sekä menettelystä, jolla kieltäytymiseen johtanut virhe tai puute voidaan korjata, jollei ilmoittamista ole muualla laissa kielletty.

Ilmoitus on toimitettava maksupalvelun käyttäjälle tai asetettava hänen saatavilleen sovitulla tavalla mahdollisimman pian. Ilmoitus on tehtävä ennen kuin se määräaika, jonka kuluessa maksutoimeksianto tulisi toteuttaa, päättyy.

Osapuolet voivat puitesopimuksessa sopia, että palveluntarjoajalla on oikeus periä kulut ilmoituksen tekemisestä, jos palveluntarjoajalla on ollut perusteltu syy kieltäytymiseen. Perittävien kulujen on oltava asianmukaiset eivätkä ne saa ylittää palveluntarjoajan tosiasiallisia kustannuksia.

Poiketen siitä, mitä 40 ja 42 §:ssä säädetään, maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, jos maksutapahtumassa käytetään pienmaksuvälinettä, että:

Palveluntarjoaja saa toteuttaa maksutapahtuman yksilöivän tunnisteen perusteella, vaikka maksupalvelun käyttäjä olisi antanut sen lisäksi muitakin tietoja maksutapahtuman toteuttamiseksi.

Maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuvien palveluntarjoajien ja välittäjien on toteutettava maksutapahtuma täysimääräisenä.

Maksunsaajan palveluntarjoaja voi kuitenkin vähentää maksutapahtuman rahamäärästä omat kulunsa, jos tällaisesta oikeudesta on maksunsaajan kanssa sovittu. Tällöin maksutapahtuman rahamäärä ja siitä vähennetyt kulut on eriteltävä maksunsaajalle.

Jos maksutapahtuman rahamäärästä vähennetään muita kuin 2 momentissa tarkoitettuja kuluja, maksajan palveluntarjoaja vastaa siitä, että maksunsaaja saa maksajan käynnistämän maksutapahtuman täysimääräisenä tai vain 2 momentissa tarkoitetuilla kuluilla vähennettynä. Sama vastuu on maksunsaajan palveluntarjoajalla, jos maksutapahtuma on maksunsaajan käynnistämä tai tämän välityksellä käynnistetty.

Maksaja ja maksunsaaja vastaavat kumpikin oman palveluntarjoajansa maksutapahtuman toteuttamisesta perimistä kuluista.

Maksunsaaja ei saa periä maksua sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joihin liittyvistä siirtohinnoista säädetään korttimaksujen siirtohintoja koskevan asetuksen II luvussa eikä maksupalveluista, joihin sovelletaan euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 260/2012, jäljempänä SEPA-asetus .

Jos kyse on maksunsaajan käynnistämästä tai maksunsaajan välityksellä käynnistetystä korttipohjaisesta maksutapahtumasta, jonka tarkka rahamäärä ei ole tiedossa sillä hetkellä, kun maksaja antaa suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, maksajan palveluntarjoaja voi tehdä katevarauksen maksajan maksutilille vain, jos maksaja on antanut suostumuksen, jossa on yksilöity katevarauksen tarkka rahamäärä.

Maksajan palveluntarjoajan on vapautettava 1 momentissa tarkoitettu katevaraus maksajan maksutililtä ilman aiheetonta viivytystä maksutapahtuman tarkasta rahamäärästä tiedon saatuaan sen ylittäviltä osin ja kokonaisuudessaan viimeistään välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen.

Korttipohjaisia maksuvälineitä liikkeeseen laskeva palveluntarjoaja voi pyytää maksutiliä pitävältä palveluntarjoajalta vahvistusta siitä, onko korttipohjaisen maksutapahtuman toteuttamiseen tarvittava määrä käytettävissä maksajan maksutilillä, jos:

Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on annettava 1 momentissa tarkoitettu vahvistus välittömästi, jos:

Maksutiliä pitävä palveluntarjoaja ei saa vahvistuksen antamisen yhteydessä tehdä katevarausta maksajan maksutilille. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on maksajan pyynnöstä ilmoitettava tälle korttipohjaisia maksuvälineitä liikkeeseen laskevan palveluntarjoajan yksilöintitiedot ja annettu vahvistus.

Vahvistusta ei saa säilyttää eikä käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kyseisen korttipohjaisen maksutapahtuman toteuttamiseen.

Maksajan palveluntarjoajan on maksettava maksutapahtuman rahamäärä maksunsaajan palveluntarjoajan tilille viimeistään maksutoimeksiannon vastaanottamista seuraavana työpäivänä tai, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperilla, vastaanottamista seuraavana toisena työpäivänä.

Maksunsaajan palveluntarjoajan on toimitettava maksunsaajan käynnistämää tai tämän välityksellä käynnistettyä maksutapahtumaa koskeva toimeksianto maksajan palveluntarjoajalle siinä määräajassa, josta on sovittu maksunsaajan kanssa.

Maksunsaajan palveluntarjoajan on maksettava maksutapahtuman rahamäärä maksunsaajan maksutilille välittömästi saatuaan sen tililleen. Jos maksunsaajalla ei ole palveluntarjoajan pitämää maksutiliä, maksunsaajan palveluntarjoajan on samassa ajassa asetettava maksutapahtuman rahamäärä maksunsaajan käytettäväksi.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos maksunsaajan palveluntarjoaja suorittaa maksutapahtumassa sellaisen valuutanmuunnon, jossa ainakin yhtenä valuuttana on muu kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valuutta.

Maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, että maksutapahtuma toteutetaan muussa kuin 47 ja 49 §:ssä säädetyssä määräajassa, jos maksutapahtumassa käytetään pienmaksuvälinettä.

Maksajan maksutililtä veloituksen arvopäivä saa olla aikaisintaan se päivä, jona maksutapahtuman rahamäärä veloitetaan maksajan maksutililtä.

Maksunsaajan maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se työpäivä, jona maksutapahtuman rahamäärä maksetaan maksunsaajan palveluntarjoajan tilille.

Jos palveluntarjoajan pitämälle maksutilille tehdään maksutilin valuutan määräinen käteispano, palveluntarjoajan on asetettava varat tilinhaltijan käytettäviksi:

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa palveluntarjoajan on määritettävä arvopäiväksi viimeistään varojen vastaanottopäivä, jos tilinhaltija on kuluttaja. Jos tilinhaltija on muu kuin kuluttaja, arvopäiväksi on määritettävä viimeistään seuraava työpäivä päivästä, jona palveluntarjoaja on vastaanottanut varat.

Maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista turvatunnuksista. Maksuvälineen myöntämistä ja käyttöä koskevat ehdot eivät saa olla perusteettomia, kohtuuttomia tai syrjiviä.

Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista turvatunnuksista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.

Palveluntarjoajan on osaltaan varmistettava, että muilla kuin maksuvälineen haltijalla ei ole pääsyä maksuvälineeseen liittyviin henkilökohtaisiin turvatunnuksiin.

Maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksuvälineen haltijalla on oikeus pyynnöstä saada palveluntarjoajaltaan todistus siitä, että hän on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Todistusta on pyydettävä 18 kuukauden kuluessa ilmoituksen tekemisestä.

Palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle maksutta ilmoitus maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Palveluntarjoaja saa 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa periä maksuvälineen haltijalta vain kustannukset, jotka välittömästi johtuvat maksuvälineen korvaamisesta uudella.

Palveluntarjoajan on estettävä maksuvälineen käyttö, kun maksuvälineen haltija on ilmoittanut maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Jos osapuolet ovat puitesopimuksessa niin sopineet, palveluntarjoajalla on oikeus estää maksuvälineen käyttö, jos:

Palveluntarjoajan on ilmoitettava maksuvälineen käytön estämisestä ja sen syistä maksuvälineen haltijalle sovitulla tavalla etukäteen. Ilmoitus voidaan kuitenkin tehdä välittömästi maksuvälineen käytön estämisen jälkeen, jos tämä on vahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi perusteltua.

Ilmoitusta ei saa tehdä, jos ilmoituksen tekeminen vaarantaisi maksupalvelujen luotettavuuden tai turvallisuuden tai jos sen tekeminen on muualla laissa kielletty.

Palveluntarjoajan on palautettava maksuvälineen käyttömahdollisuus tai korvattava maksuväline uudella mahdollisimman pian sen jälkeen, kun maksuvälineen käytön estämiselle ei enää ole perustetta.

Palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus pyytää milloin tahansa palveluntarjoajalta maksuvälineen käyttömahdollisuuden palauttamista.

Palveluntarjoaja saa toimittaa maksupalvelun käyttäjälle maksuvälineen ilman nimenomaista pyyntöä vain, jos aikaisemmin annettu maksuväline on korvattava uudella.

Palveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa pyytämästä maksajalta maksua maksuvälineen käyttämisestä eikä tarjoamasta alennusta sen vuoksi, että maksuvälinettä käytetään, taikka muutoin ohjaamasta häntä tietyn maksuvälineen käyttöön.

Maksunsaajan maksuvälineen käyttämisestä perimän maksun on oltava asianmukainen eikä se saa ylittää maksunsaajalle aiheutuvia tosiasiallisia kustannuksia. Kiellosta periä maksua eräiden maksuvälineiden käyttämisestä säädetään 46 §:n 2 momentissa.

Jos pienmaksuvälineen käyttöä ei sen ominaisuuksien vuoksi voida estää, maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, ettei pienmaksuvälinettä koskevaan sopimukseen sovelleta, mitä 54–56 §:ssä säädetään.

Maksupalvelun  käyttäjä,  joka  on  tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa kadonneen tai oikeudettomasti toisen haltuun joutuneen maksuvälineen käytöstä tai muusta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on:

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 50 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä:

Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Jos  maksutapahtuma  on  toteutettu  oikeudettomasti  eikä  62 §:stä  muuta  johdu, palveluntarjoajan, jonka asiakkaan varoja on käytetty maksutapahtuman toteuttamiseen, on välittömästi ja viimeistään seuraavana työpäivänä siitä, kun se havaitsi maksutapahtuman tai sille ilmoitettiin maksutapahtumasta, palautettava maksutapahtuman rahamäärä asiakkaalleen tai palautettava tämän maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman veloitusta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos palveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä tahallista väärää ilmoitusta tai muuta sellaista petollista menettelyä ja palveluntarjoaja ilmoittaa tästä sekä epäilyksen syistä kirjallisesti Finanssivalvonnalle.

Maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, jona oikeudettoman maksutapahtuman rahamäärä veloitettiin.

Jos maksutapahtuma on käynnistetty maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, tämän pykälän mukainen palautusvelvollisuus on asianomaista maksutiliä pitävällä palveluntarjoajalla. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan takautumisoikeudesta maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa kohtaan säädetään 74 §:ssä.

Jos maksajan käynnistämä maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai se on toteutettu virheellisesti, maksajan palveluntarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä palautettava maksutapahtuman rahamäärä maksajalle tai palautettava maksajan maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman veloitusta. Maksajan maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, jona maksutapahtuman rahamäärä veloitettiin.

Jos maksutapahtuma on käynnistetty maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, palautusvelvollisuus on maksajan maksutiliä pitävällä palveluntarjoajalla. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan takautumisoikeudesta maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa kohtaan säädetään 74 §:ssä.

Palautusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos maksajan palveluntarjoaja voi osoittaa maksunsaajan palveluntarjoajan vastaanottaneen maksutapahtuman rahamäärän 47 §:n mukaisessa määräajassa. Maksunsaajan palveluntarjoajan on tällöin välittömästi maksettava maksutapahtuman rahamäärä maksunsaajan maksutilille tai, jollei maksunsaaja käytä maksutiliä, asetettava maksutapahtuman rahamäärä hänen käytettäväkseen. Maksunsaajan maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, joka arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. 

Jos maksutapahtuma on toteutettu myöhässä, maksunsaajan palveluntarjoajan on maksajan palveluntarjoajan maksajan puolesta esittämästä pyynnöstä varmistettava, että maksunsaajan maksutilin hyvityksen arvopäivä on viimeistään se päivä, joka arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.

Jos maksunsaajan käynnistämä tai hänen välityksellään käynnistetty maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai se on toteutettu virheellisesti, maksajan palveluntarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä palautettava maksutapahtuman rahamäärä maksajalle tai palautettava maksajan maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman veloitusta. Maksajan maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, jona maksutapahtuman rahamäärä veloitettiin.

Palautusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos:

Jos maksutapahtuma toteutetaan myöhässä, maksunsaajan palveluntarjoajan maksunsaajan maksutilille suorittaman maksun arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, joka arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.

Jos maksajan käynnistämä maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai se on toteutettu virheellisesti, maksajan palveluntarjoajan on maksajan pyynnöstä ryhdyttävä välittömästi jäljittämään maksutapahtumaa. Jäljittämisen tuloksista on ilmoitettava maksajalle.

Jos maksunsaajan käynnistämä tai hänen välityksellään käynnistetty maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai se on toteutettu virheellisesti, maksunsaajan palveluntarjoajan on ryhdyttävä maksunsaajan pyynnöstä välittömästi jäljittämään maksutapahtumaa. Jäljittämisen tuloksista on ilmoitettava maksunsaajalle.

Palveluntarjoaja saa periä maksupalvelun käyttäjältä kulut, jotka se joutuu jäljittämisen johdosta suorittamaan sellaiselle maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuneelle maksajan tai maksunsaajan palveluntarjoajalle, joka sijaitsee Euroopan talousalueen ulkopuolella. Kulujen periminen edellyttää, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa tai että palveluntarjoaja on maksupalvelun käyttäjän pyydettyä maksutapahtuman jäljittämistä ilmoittanut tälle kuluvastuusta ja maksupalvelun käyttäjä on tämän jälkeen hyväksynyt jäljittämisen aloittamisen.

Jos maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai se on toteutettu virheellisesti tai myöhässä, maksupalvelun käyttäjällä on oikeus saada palveluntarjoajaltaan takaisin kulut, jotka häneltä on peritty maksutapahtumasta. Lisäksi maksupalvelun käyttäjällä on oikeus saada palveluntarjoajaltaan korvaus korosta, jonka hän joutuu suorittamaan maksutapahtuman toteuttamatta jäämisen taikka virheellisen tai myöhästyneen toteuttamisen vuoksi.

Palveluntarjoaja ei ole 64–67 §:n mukaisesti vastuussa toteuttamatta jääneestä tai virheellisesti toteutetusta maksutapahtumasta, jos syynä on se, että maksupalvelun käyttäjän antama yksilöivä tunniste on virheellinen.

Maksajan palveluntarjoajan on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa kuitenkin kohtuullisin toimenpitein pyrittävä saamaan virheellisesti toteutetun maksutapahtuman varat takaisin. Maksunsaajan palveluntarjoajan on annettava maksajan palveluntarjoajalle kaikki varojen takaisin saamisen kannalta merkitykselliset tiedot ja muutenkin toimittava yhteistyössä tämän kanssa varojen takaisin saamiseksi.

Jos varojen takaisin saaminen ei ole mahdollista, maksajan palveluntarjoajan on maksajan kirjallisesta pyynnöstä toimitettava tälle kaikki saatavillaan olevat maksajalle merkitykselliset tiedot.

Palveluntarjoaja saa periä maksupalvelun käyttäjältä kulut maksutapahtuman varojen takaisin hankkimisesta, jos tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa. Perittävien kulujen on oltava asianmukaiset eivätkä ne saa ylittää palveluntarjoajan tosiasiallisia kustannuksia.

Palveluntarjoaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka sen tämän lain tai sopimuksen vastaisesta menettelystä on aiheutunut maksupalvelun käyttäjälle.

Maksupalvelun käyttäjälle aiheutuneen välillisen vahingon palveluntarjoaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos vahinko johtuu huolimattomuudesta palveluntarjoajan puolella.

Välillisenä vahinkona pidetään:

Jos 2 momentissa tarkoitettua vahinkoa aiheutuu muunlaisen vahingon rajoittamisesta, sitä ei kuitenkaan tältä osin pidetä välillisenä vahinkona.

Palveluntarjoajan vastuu maksutoimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneella virheellä tai laiminlyönnillä aiheutetusta välillisestä vahingosta voidaan sopimuksella sulkea pois tai sitä voidaan rajoittaa. Palveluntarjoaja ei voi vedota vastuunrajoitusehtoon, jos palveluntarjoaja tai joku, jonka menettelystä se vastaa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.

Maksupalvelun käyttäjällä ei ole oikeutta saada palveluntarjoajalta maksutapahtuman rahamäärän palautusta tai muuta hyvitystä siten kuin tässä luvussa säädetään, jollei hän ilmoita palveluntarjoajalle oikeudettomasta, toteuttamatta jääneestä taikka virheellisesti tai myöhässä toteutetusta maksutapahtumasta ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan ja 13 kuukauden kuluessa maksutapahtuman rahamäärän veloittamisesta maksutililtään tai hyvittämisestä maksutililleen. Viimeksi mainittua määräaikaa ei sovelleta, jos palveluntarjoaja ei ole antanut maksupalvelun käyttäjälle maksutapahtumaa koskevia tietoja siten kuin 2 luvussa säädetään.

Maksupalvelun käyttäjällä ei ole oikeutta saada palveluntarjoajalta korvausta vahingosta, joka on aiheutunut muusta kuin 70 §:ssä tarkoitetusta virheestä, jollei hän ilmoita virheestä palveluntarjoajalle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Maksupalvelun käyttäjällä on tämän pykälän estämättä oikeus korvaukseen, jos palveluntarjoaja on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti.

Jos maksupalvelun käyttäjä kiistää antaneensa suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, hänen palveluntarjoajansa on osoitettava, että suostumus on annettu sovitulla tavalla. Jos maksupalvelun käyttäjä väittää, että maksutapahtumaa ei ole toteutettu asianmukaisesti, palveluntarjoajan on osoitettava, että maksutapahtuma on kirjattu ja merkitty tileille oikein ja ettei maksutapahtuman käsittelyyn ole vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö.

Jos maksutapahtuma on käynnistetty maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, tällä on todistustaakka 1 momentissa tarkoitetuista seikoista oman suorituksensa osalta ja siitä, että maksajan maksutiliä pitävä palveluntarjoaja on vastaanottanut maksutoimeksiannon.

Se seikka, että palveluntarjoaja voi näyttää, että suostumus maksutapahtuman toteuttamiseen on annettu maksuvälineellä, ei välttämättä yksin riitä osoittamaan, että maksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, toiminut petollisesti taikka laiminlyönyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti 53 ja 54 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan.

Mitä 63–67 ja 69 §:ssä säädetään, ei rajoita maksupalvelun käyttäjän lakiin tai sopimukseen perustuvia muita oikeuksia.

Jos palveluntarjoaja on 63–65 tai 67 §:n nojalla joutunut vastuuseen maksupalvelun käyttäjälle sellaisesta oikeudettomasta maksutapahtumasta tai virheestä, joka johtuu toisesta maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuvasta palveluntarjoajasta tai välittäjästä, palveluntarjoajalla on oikeus saada suorittamansa palautus tai hyvitys kyseiseltä palveluntarjoajalta tai välittäjältä.

Jos maksunsaaja tai tämän palveluntarjoaja laiminlyö velvollisuutensa huolehtia maksajan vahvasta tunnistamisesta, sen on korvattava maksajan palveluntarjoajalle oikeudettomasta maksutapahtumasta aiheutunut vahinko.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei rajoita palveluntarjoajan lakiin tai sopimukseen perustuvia muita oikeuksia.

Edellä tässä luvussa säädettyä vastuuta ei synny, jos se, jota vaaditaan vastuuseen, voi osoittaa, että sille kuuluvan velvoitteen täyttämisen on estänyt sellainen epätavallinen ja ennalta-arvaamaton syy, johon se ei ole voinut vaikuttaa ja jonka seurauksia se ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää.

Palveluntarjoaja ei ole tässä luvussa säädetyn mukaisesti vastuussa myöskään, jos tässä laissa säädettyjen tai sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttäminen olisi vastoin muualla laissa säädettyjä palveluntarjoajan velvollisuuksia.

Vahinkoa kärsivän maksupalvelun käyttäjän on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta.

Lain tai sopimuksen vastaisen menettelyn perusteella suoritettavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon rikkomuksen syy, maksupalvelun käyttäjän mahdollinen myötävaikutus vahinkoon, maksupalvelusta suoritettava vastike, palveluntarjoajan mahdollisuudet ennakoida ja estää vahingon syntyminen sekä muut olosuhteet.

Jos pienmaksuvälineen käyttöä ei sen ominaisuuksien vuoksi voida estää, maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia, ettei pienmaksuvälinettä koskevaan sopimukseen sovelleta, mitä 62 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään.

Jos pienmaksuväline on ominaisuuksiltaan sellainen, että sitä käytettäessä käyttäjän henkilöllisyys ei tule ilmi, tai jos palveluntarjoaja ei voi muista pienmaksuvälineen ominaisuuksiin liittyvistä syistä osoittaa, että pienmaksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, osapuolet voivat sopia, ettei pienmaksuvälinettä koskevaan sopimukseen sovelleta, mitä 62 §:n 1 ja 2 momentissa ja 3 momentin 1–3 kohdassa sekä 63 ja 72 §:ssä säädetään. (14.12.2017/898)

Mitä 62 ja 63 §:ssä säädetään, ei sovelleta maksulaitoslain 5 §:n 6 a kohdassa tarkoitettuun sähköiseen rahaan, jos palveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta estää tilin tai maksuvälineen käyttöä.

Maksajan palveluntarjoajan on maksajan pyynnöstä palautettava maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn maksutapahtuman rahamäärä kokonaisuudessaan maksajalle, jos maksutapahtuman rahamäärä:

Maksajan maksutilin hyvityksen arvopäivän on oltava viimeistään se päivä, jona kyseinen määrä veloitettiin.

Jos kyse on SEPA-asetuksen 1 artiklassa tarkoitetusta suoraveloituksesta, maksajalla on oikeus maksupalautukseen silloinkin, kun 1 momentin mukaiset edellytykset eivät täyty.

Maksaja ja hänen palveluntarjoajansa voivat puitesopimuksessa 1 ja 3 momentin estämättä sopia, ettei maksajalla ole suoraveloituksessa oikeutta maksupalautukseen, jos maksaja on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen palveluntarjoajalleen ja palveluntarjoaja tai maksunsaaja on ilmoittanut hänelle maksutapahtuman veloittamisesta sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää.

Maksajan on pyydettävä maksupalautusta palveluntarjoajalta kahdeksan viikon kuluessa maksutapahtuman rahamäärän veloittamisesta.

Palveluntarjoajan on kymmenen työpäivän kuluessa palautuspyynnön vastaanottamisesta palautettava maksutapahtuman rahamäärä kokonaisuudessaan maksajalle. Jos palveluntarjoaja kieltäytyy palauttamasta maksutapahtuman rahamäärää, sen on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet sekä ne viranomaiset ja muut vastaavat elimet, joiden käsiteltäväksi maksaja voi saattaa asian.

Maksu sitoo maksajan velkojia ja muita sivullisia, kun maksunsaajan palveluntarjoaja on saanut tarvittavat tiedot maksutapahtuman rahamäärän maksamiseksi maksunsaajan maksutilille ja:

Maksu sitoo sivullisia kuitenkin aina, kun maksutapahtuman rahamäärä on maksettu maksunsaajan maksutilille.

Maksajan katsotaan täyttäneen suoritusvelvoitteensa maksunsaajalle maksutapahtuman rahamäärällä silloin, kun maksu sitoo 81 §:n nojalla sivullisia, jollei toisin säädetä tai maksajan ja maksunsaajan välisestä sopimuksesta tai omaksumasta käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta tavasta, jota on pidettävä maksajaa ja maksunsaajaa sitovana, johdu muuta.

Jos maksutiliä voidaan käyttää tietoverkon välityksellä, maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on sallittava maksupalvelun käyttäjän käyttää tilitietopalveluja. Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on sallittava tilitietopalvelun tarjoajan hyödyntää vahvan tunnistamisen menettelyjä, jotka maksutiliä pitävä palveluntarjoaja tarjoaa maksupalvelun käyttäjälle tässä laissa edellytetyllä tavalla. 

Maksutiliä pitävän palveluntarjoajan on käsiteltävä tilitietopalvelujen tarjoajan palvelujen kautta välitettyjä tietopyyntöjä tasapuolisesti suhteessa muihin tietopyyntöihin.

Tilitietopalvelun tarjoaja saa tarjota vain palveluja, joihin maksupalvelun käyttäjä on nimenomaisesti suostunut.

Tilitietopalvelun tarjoajalla ei ole oikeutta kuin nimettyjen maksutilien ja niihin liittyvien maksutapahtumien tietoihin, eikä se saa käyttää, hankkia tai säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin tilitietopalvelun suorittamiseksi maksupalvelun käyttäjän nimenomaisen pyynnön mukaisesti. Tilitietopalvelun tarjoaja ei saa pyytää maksutileihin liittyviä arkaluonteisia maksutietoja.

Tilitietopalvelun tarjoajan on:

Maksutiliä pitävä palveluntarjoaja voi evätä tilitietopalvelun tarjoajalta pääsyn maksutilille, jos se voi osoittaa, että epäämiselle on perusteltu syy, joka liittyy asianomaisen tilitietopalvelun tarjoajan  oikeudettomaan  tai  petolliseen  maksutilin  käyttöön. Maksutiliä  pitävän palveluntarjoajan on ilmoitettava epäämisestä ja sen perusteista maksajalle sovitulla tavalla, jollei ilmoittamatta jättämiselle ole perusteltuja turvallisuussyitä tai ilmoittamista ole muualla laissa kielletty. Ilmoitus on tehtävä, jos mahdollista, ennen pääsyn epäämistä ja viimeistään välittömästi epäämisen jälkeen. Pääsy maksutilille on sallittava, kun epäämiselle ei enää ole perustetta.

Finanssivalvonta valvoo tämän lain noudattamista, kun palveluntarjoaja on Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n 2–5 momentissa tarkoitettu taho tai 5 §:ssä tarkoitettu muu finanssimarkkinoilla toimiva. Myös kuluttaja-asiamies valvoo tämän lain noudattamista, jos maksupalvelun käyttäjä on kuluttaja. (14.12.2017/898)

Finanssivalvonnan ja kuluttaja-asiamiehen on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään. Niiden on valvontatehtävää hoitaessaan toimittava tarvittaessa yhteistyössä Viestintäviraston kanssa.

Valvontaviranomaisten on maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU mukaisia tehtäviä hoitaessaan toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä ulkomaisten ETA-valvontaviranomaisten kanssa noudattaen mainitun direktiivin 22 ja 23 artiklaa. Direktiivin 22 artiklassa tarkoitettuna yhteysviranomaisena toimii Finanssivalvonta.

Palveluntarjoaja on velvollinen luovuttamaan valvontaviranomaisen nähtäviksi tämän lain valvonnan kannalta tarpeelliset asiakirjat. Palveluntarjoajan on myös viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 3 momentin 5 b kohdassa ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 d §:ssä tarkoitetuille vertailusivustoille tiedot maksupalveluistaan ja niiden hinnoittelusta sekä mahdollisista muutoksista.

Finanssivalvonnan valvontatehtävän hoitamisesta, sen oikeudesta määrätä seuraamuksia sekä muutoksenhausta Finanssivalvonnan päätökseen säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa.

Elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kuluttajiin kohdistuvaa tämän lain tai korttimaksujen siirtohintoja koskevan asetuksen vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. (29.1.2016/59)

Markkinaoikeus määrää 1 momentissa tarkoitetun kiellon. Markkinaoikeus voi antaa kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Markkinaoikeudesta ja asian käsittelystä siinä on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.

Kuluttaja-asiamies voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai antaa kiellon väliaikaisena noudattaen, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa (661/2012) säädetään kuluttaja-asiamiehen antamasta kiellosta. (30.11.2012/673)

Joka elinkeinotoiminnassa tahallaan laiminlyö noudattaa euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012

Tämän lain 10–15, 22 ja 25 a §:n rikkomisen johdosta määrättävästä seuraamusmaksusta säädetään kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa (566/2020) .

Palveluntarjoajan on käytettävä vahvaa tunnistamista, jos maksaja:

Jos maksaja käynnistää sähköisen maksutapahtuman etäviestimellä, palveluntarjoajan on käytettävä vahvaa tunnistamista, johon yhdistetään maksutapahtuman määrä ja maksunsaaja maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366, jäljempänä maksupalveludirektiivi , 97 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Palveluntarjoajan on riittävin turvatoimenpitein huolehdittava vahvassa tunnistamisessa käytettävien henkilökohtaisten turvatunnusten luottamuksellisuuden ja eheyden suojaamisesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun vahvan tunnistamisen sekä 3 momentissa tarkoitettujen turvatoimenpiteiden on täytettävä tarkemmat vaatimukset, joista säädetään maksupalveludirektiivin 98 artiklan nojalla annetuissa komission teknisissä sääntelystandardeissa.

Tämän pykälän mukaisesta velvollisuudesta vahvaan tunnistamiseen sekä henkilökohtaisten turvatunnusten luottamuksellisuuden ja eheyden suojaamiseen voidaan poiketa, jos maksupalveludirektiivin 98 artiklan nojalla annetuissa komission teknisissä sääntelystandardeissa niin säädetään.

Palveluntarjoajan on tunnistamista, todentamista, ilmoittamista, tietojen antamista ja turvatoimenpiteiden toteuttamista koskevissa yhteyksissään toisten palveluntarjoajien, maksajien ja maksunsaajien kanssa noudatettava yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja, joita koskevista vaatimuksista säädetään maksupalveludirektiivin 98 artiklan nojalla annetuissa komission teknisissä sääntelystandardeissa.

Palveluntarjoaja saa vain maksupalvelun käyttäjän nimenomaisella suostumuksella käsitellä sellaisia henkilötietoja, jotka ovat tarpeen maksupalvelujen tarjoamiseksi. (14.12.2017/898)

Palveluntarjoaja saa sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta on säädetty, luovuttaa toiselle palveluntarjoajalle ja muuten käsitellä tietoja harjoittamaansa maksupalvelutoimintaan kohdistuneista epäillyistä ja tehdyistä rikoksista, jos tietojen käsittely on välttämätöntä maksupalveluihin liittyvien rikosten estämiseksi tai selvittämiseksi. Näiden tietojen rekisteröintiin ja muuhun käsittelyyn sovelletaan, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 18 a §:ssä säädetään. (13.5.2022/332)

3–4 momentit on kumottu L:lla 13.5.2022/332 .

Palveluntarjoajilla on oltava tehokkaat menettelytavat maksupalvelun käyttäjien tämän lain mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien valitusten käsittelemiseksi. Jolleivät osapuolet sovi muun kielen käyttämisestä, menettelyssä on käytettävä suomea tai ruotsia taikka, jos maksupalvelua tarjotaan muualla kuin Suomessa, kyseisen valtion virallista kieltä.

Palveluntarjoajan on vastattava valitukseen paperilla, jolleivät osapuolet ole sopineet, että vastaus annetaan muulla pysyvällä tavalla. Vastauksessa on otettava kantaa kaikkiin valituksessa esitettyihin seikkoihin, ja se on toimitettava maksupalvelun käyttäjälle 15 työpäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Jos vastausta ei palveluntarjoajasta riippumattomista ja poikkeuksellisista syistä voida antaa määräajassa, palveluntarjoajan on annettava maksupalvelun käyttäjälle väliaikainen vastaus, jossa ilmoitetaan vastauksen viivästymisen syy sekä määräaika, johon mennessä maksupalvelun käyttäjä saa lopullisen vastauksen. Lopullinen vastaus on joka tapauksessa toimitettava maksupalvelun käyttäjälle 35 työpäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta.

Sen lisäksi, mitä kuluttajansuojalain 2 luvun 8 b §:ssä säädetään, palveluntarjoajan on esitettävä liiketiloissaan tieto vähintään yhdestä sellaisesta riidanratkaisuelimestä, joka on ilmoitettu kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan komissiolle ja joka on toimivaltainen käsittelemään tämän lain mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä riita-asioita elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä.

Maksunsaajien palveluntarjoajien on varmistettava, että maksunsaajien ja niiden palveluntarjoajien väliset korttimaksujen siirtohintoja koskevan asetuksen soveltamista koskevat yksittäiset erimielisyydet voidaan saattaa ratkaisusuosituksia antavan riippumattoman toimielimen käsiteltäviksi. Toimielimen sääntöjen tulee turvata erimielisyyksien puolueeton, asiantunteva, avoin, tehokas ja oikeudenmukainen käsittely.

Palveluntarjoajan on ilmoitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitetun toimielimen nimi ja yhteystiedot. Finanssivalvonnan pyynnöstä palveluntarjoajan on toimitettava Finanssivalvonnalle toimielimen säännöt ja muut 1 momentin säännösten noudattamisen valvontaa varten tarvittavat Finanssivalvonnan määräämät selvitykset.

Palveluntarjoajan on asetettava maksupalveludirektiivissä tarkoitettu komission laatima esite kuluttajien oikeuksista helposti saataville mahdollisella verkkosivustollaan ja paperilla liiketiloissaan. Lisäksi esitteen on oltava helposti saatavilla 83 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten verkkosivustoilla. Esitteen tiedot on asetettava myös vammaisten henkilöiden saataville asianmukaisten vaihtoehtoisten välineiden avulla.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2010.

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä heinäkuuta 1999 annettu tilisiirtolaki (821/1999) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Jos maksaja ja hänen palveluntarjoajansa niin sopivat, muissa kuin kotimaan maksutapahtumissa maksutapahtuman rahamäärä voidaan ennen 1 päivää tammikuuta 2012 maksaa 47 §:ssä säädetystä toteuttamisajasta poiketen maksunsaajan palveluntarjoajan tilille viimeistään maksutoimeksiannon vastaanottohetkeä seuraavana kolmantena työpäivänä tai, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperilla, vastaanottohetkeä seuraavana neljäntenä työpäivänä.

Puitesopimukseen, joka koskee 1 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen maksutapahtumien toteuttamista, sovelletaan 1 päivään syyskuuta 2010 saakka 19–21 sekä 34 §:n sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jos puitesopimus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, maksupalvelun käyttäjän oikeus saada 16 §:n nojalla palveluntarjoajalta puitesopimuksen ehdot koskee sellaisia puitesopimuksen ehtoja, joita sovelletaan tämän lain voimaan tullessa tai jotka tulevat sovellettaviksi lain voimaantulon jälkeen.

Maksutapahtumaan, jota koskevan toimeksiannon maksutapahtuman käynnistävän maksupalvelun käyttäjän palveluntarjoaja on vastaanottanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 19 ja 20 §:n, 21 §:n 2–4 momentin, 23, 24, 38–40, 44–46, 64–68, 70, 72, 74 sekä 79–82 §:n sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sovelletaan 41, 42, 47, 48 ja 88 §:n sijasta maksutapahtumaan, jota koskevan toimeksiannon asianomainen palveluntarjoaja on vastaanottanut ennen tämän lain voimaantuloa.

Palveluntarjoaja voi 30 §:ssä säädetystä poiketen ehdottaa muutoksia ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn puitesopimukseen muullakin kuin pysyvällä tavalla, jos pysyvän tavan käyttäminen ei ole mahdollista sen vuoksi, että palveluntarjoaja ei tiedä maksupalvelun käyttäjän henkilöllisyyttä, tai muusta tähän verrattavasta syystä.

Edellä 33 §:n 1 ja 2 momenttia ei sovelleta sopimukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

Edellä 34 §:ää ei sovelleta määräaikaiseen puitesopimukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

Edellä 36 §:ää ei sovelleta, jos puitesopimus on irtisanottu ennen tämän lain voimaantuloa.

Edellä 54 §:n 2 momenttia ei sovelleta, jos katoamisilmoitus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

Edellä 62 §:n sijasta sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos se menettely, jonka perusteella maksupalvelun käyttäjää vaaditaan vastuuseen, on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa. Siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty oikeudettomasti tämän lain voimaantulon jälkeen, sovelletaan kuitenkin 62 §:ää, jollei aikaisemman lain soveltaminen johda maksupalvelun käyttäjän kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Edellä 63 §:ää ei sovelleta, jos asiakkaan varoja on veloitettu maksutililtä tai muuten käytetty maksutapahtuman toteuttamiseen ennen tämän lain voimaantuloa.

Edellä 69, 71 ja 76 §:ää ei sovelleta, jos se palveluntarjoajan menettely, jonka johdosta korvausta vaaditaan, on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.