868/2008

Tässä laissa säädetään valtiontakauksesta luottolaitokselle, vakuutusyhtiölle, eläkelaitokselle ja kunnalle lainoista, jotka käytetään aravalainan takaisinmaksuun valtiolle.

Lainoja voidaan hyväksyä takauslainoiksi valtion talousarviossa vahvistetun hyväksymisvaltuuden rajoissa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtiokonttori päättää lainan hyväksymisestä takauslainaksi. Lainansaajalle myönnetty laina voidaan hyväksyä takauslainaksi, jos Valtiokonttori arvioi, että lainansaajalla on riittävät edellytykset takauslainan takaisinmaksamiseen. Riittäviä edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon omistajan maksukyky, ammattitaito ja aiempi toiminta, kohteen sijainti sekä muut vastaavat seikat.

Takauslainaksi ei hyväksytä lainaa, joka käytetään aravalainan takaisinmaksamiseen valtiolle aravarajoituslain (1190/1993) 16 §:n 5 momentin, 16 a §:n 3 momentin 3 kohdan tai 17 §:n 2 momentin perusteella.

Lainansaajan on käytettävä takauslaina maksamalla valtiolle takaisinmaksettava aravalaina yhdessä erässä kokonaan takaisin.

Takauslainaksi hyväksyttävä laina saa olla enintään takaisinmaksettavan aravalainan jäljellä olevan pääoman suuruinen. Jos samalla takauslainalla maksetaan takaisin useampia aravalainoja, takauslaina saa olla enintään aravalainojen yhteenlaskettujen pääomien suuruinen. Valtiontakaus kattaa koko myönnettävän lainan.

Takauslainaksi hyväksyttävän lainan lainaehtojen, koron ja lainanmyöntäjän perimien muiden lainaan liittyvien kustannusten on oltava kohtuulliset verrattuna vastaaviin tarkoituksiin yleisesti myönnettävien lainojen ehtoihin, korkoon ja kustannuksiin.

Takauslainaksi voidaan hyväksyä vain euromääräinen laina.

Takauslainalla on oltava Valtiokonttorin hyväksymä lainansaajan muita lainoja paremmalla etuoikeudella oleva kiinnitysvakuus tai muu Valtiokonttorin hyväksymä vakuus, ellei lainansaaja ole kunta tai kuntayhtymä. Vakuuksien uudelleen käyttämiseen takauslainaa paremmalla etuoikeudella on saatava Valtiokonttorin lupa.

Takauslainoitettu kohde on pidettävä riittävästi vakuutettuna.

Lainansaajalta peritään lainanmyöntäjän välityksellä valtiolle takausmaksu lainan nostamisen yhteydessä. Takausmaksu on 0,5 prosenttia myönnetyn takauslainan pääomasta.

Takausmaksu maksetaan Valtiokonttorille, joka tulouttaa sen valtion asuntorahastoon.

Takausaika on enintään takaisinmaksettavan aravalainan jäljellä oleva laina-aika lisättynä 10 vuodella. Sellaisten vuosimaksuina lyhennettävien aravalainojen, joiden laina-aika ei ole kiinteä, laina-ajaksi katsotaan 40 vuotta aravalainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Jos yhdellä takauslainalla maksetaan takaisin useampia aravalainoja, takausaika määräytyy sen aravalainan mukaan, jonka jäljellä oleva pääoma on suurin.

Jos lainansaaja maksaa 1 momentin mukaisena takausaikana takauslainan pois uudella lainalla, Valtiokonttori voi hyväksyä myös uuden lainan takauslainaksi, jos se täyttää 5 §:n mukaiset edellytykset . Takausaika säilyy tällöin 1 momentin mukaisena.

Jos takauslainoitettu kohde siirtyy takausaikana uudelle omistajalle, takaus pysyy voimassa vain, jos Valtiokonttori hyväksyy uuden omistajan 3 §:n 1 momentin perusteella ja uusi omistaja ottaa takauslainan sekä kaikki siihen liittyvät tämän lain mukaiset lainansaajan velvoitteet vastattavikseen.

Vuokratalo tai -asunto, jonka rakentamista, hankkimista tai perusparantamista varten takaisinmaksettava aravalaina on myönnetty, on pidettävä takausaikana vuokra-asuntokäytössä myös aravarajoituslain 3 §:n mukaisen rajoitusajan päättymisen jälkeen.

Valtio on lainanmyöntäjälle vastuussa velallisen maksukyvyttömyydestä johtuvista lopullisista menetyksistä siltä osin kuin takauslainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan lainasta maksamatta olevia:

Valtiokonttori maksaa valtion varoista lainanmyöntäjälle 10 §:n mukaisen takauskorvauksen, kun lainanmyöntäjän lopullinen menetys on velallisen ja mahdollisen muun takaajan maksukyvyttömyyden toteamisen ja vakuutena olevan omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty. Vakuuden myyntiä ei edellytetä, jos velallinen saa yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukaisessa saneerausmenettelyssä säilyttää vakuutena olevan omaisuuden.

Jos lainanmyöntäjä saa takauskorvauksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä, korkoja tai muita maksuja, lainanmyöntäjän on tilitettävä ne Valtiokonttorille. Valtiokonttori tulouttaa varat valtion asuntorahastoon.

Jos lainanmyöntäjä ei ole noudattanut lakia taikka hyvää pankki- ja perintätapaa takauslainan myöntämisessä tai takauslainan taikka sen vakuuksien hoitamisessa ja menettely on loukannut takaajan etua, Valtiokonttori voi päättää, että takauskorvaus jätetään osittain maksamatta. Jos lainanmyöntäjän toiminta on ollut törkeää, takauskorvaus voidaan jättää kokonaan maksamatta.

Valtiokonttorilla on oikeus, jollei 2 momentista tai muusta laista muuta johdu, periä lainansaajalta lainanmyöntäjälle maksettu takauskorvaus korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen takaisin. Viivästyskorko lasketaan siitä, kun takauskorvaus on maksettu lainanmyöntäjälle.

Valtiokonttori voi lainansaajan hakemuksesta päättää, että lainanmyöntäjälle maksettu takauskorvaus jätetään osittain tai kokonaan perimättä, jos periminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon lainansaajan muut vastuut tai takausvastuiden toteutumiseen johtaneet syyt.

Valtiokonttorin on tuloutettava takautumiskorvaus korkoineen valtion asuntorahastoon.

Valtiokonttori valvoo, että lainanmyöntäjä ja lainansaaja toimivat tämän lain mukaisesti. Valtiokonttorin ja lainanmyöntäjän on molempien valvottava, että lainavarat käytetään takaisinmaksettavan aravalainan maksuun.

Lainanmyöntäjän on ilmoitettava lainasta, sen ehdoista ja ehtoihin myöhemmin mahdollisesti tehtävistä muutoksista, takauslainan takaisinmaksamisesta sekä lainansaajan maksuviivästyksistä ja niiden aiheuttamista perintätoimista Valtiokonttorille sen antamien ohjeiden mukaisesti.

Lainanmyöntäjä ja lainansaaja ovat velvollisia salassapitovelvollisuuden estämättä antamaan Valtiokonttorille sen tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta välttämättömiksi katsomat tiedot.

Tämän lain mukaisen takauksen voimassaolon edellytyksenä on, että lainanmyöntäjä huolehtii takauslainasta ja sen vakuuksista tämän lain sekä hyvän pankki- ja perintätavan mukaisesti.

Lainanmyöntäjä on velvollinen valvomaan valtion etua, jos takauslainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyssä. Akordi tai siihen verrattava muu järjestely taikka takauslainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla saadaan tehdä vain Valtiokonttorin suostumuksella.

Valtiokonttori voi määrätä lainansaajalle seuraamusmaksun, jos lainansaaja:

Seuraamusmaksu on yksi prosentti myönnetyn takauslainan 4 §:n mukaisesta määrästä rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Seuraamusmaksu peritään kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana lainansaaja on toiminut 1 momentin mukaisesti tai ei ole oikaissut 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Valtiokonttori voi alentaa seuraamusmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.

Valtiokonttorin on määrättävä seuraamusmaksu kahden vuoden kuluessa siitä, kun 1 momentin mukainen toiminta on tullut sen tietoon, kuitenkin viimeistään 20 vuotta virheellisen toiminnan päättymisen jälkeen. Seuraamusmaksu maksetaan Valtiokonttorille, joka tulouttaa sen valtion asuntorahastoon.

Valtiokonttori voi määrätä seuraamusmaksun aiemman omistajan 1 momentin mukaisesta toiminnasta 8 §:n 4 momentissa tarkoitetulle uudelle omistajalle vain, jos uusi omistaja on luovutusajankohtana tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää toiminnasta.

Valtiokonttorin päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen tämän lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.

Tarkemmat säännökset takauslainojen haku-, hyväksymis-, valvonta- ja tiedonantomenettelyistä sekä seuraamusmaksun perinnästä annetaan tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.