612/2006

Tämän lain nojalla myönnetään luopumistukea maatalousyrittäjille, jotka maatalouden rakenteen parantamiseksi pysyvästi luopuvat maatalouden harjoittamisesta siten kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan toimenpiteisiin, joiden perusteella maatalouden harjoittamisesta luovutaan vuosina 2007–2018.

Luopumistukeen sovelletaan vastaavia periaatteita kuin maatalouden varhaiseläkejärjestelmässä, josta säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1698/2005. Luopumistuki myönnetään kuitenkin kokonaan kansallisista varoista.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin siitä, mitä pidetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantotoimintana.

Luopumisella tarkoitetaan maatalouden harjoittamisen lopettamista siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset tilanpidon jatkajalle. (28.12.2012/1000)

Jos luopuja harjoittaa porotaloutta, luopumisella tarkoitetaan porotalouden harjoittamisen lopettamista siten, että luopuja toteuttaa porotilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla tuotantorakennukset ja -rakennelmat sekä omistamansa porot porotalouden jatkajalle tai omistamansa porot lisäporoiksi toiselle porotalouden harjoittajalle tässä laissa säädetyllä tavalla.

Luopumisen katsotaan tapahtuneen, kun:

Tässä laissa tarkoitetaan maatalousyrittäjällä:

Mitä tässä laissa säädetään maatalousyrittäjän aviopuolisosta, sovelletaan myös henkilöön, jonka kanssa maatalousyrittäjä jatkuvasti elää avioliittoa solmimatta yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja joka on ottanut toiminnastaan maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:ssä säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen. (22.12.2006/1282)

Oikeus luopumistukeen on omaan tai yhteiseen lukuun harjoittamastaan maataloudesta pysyvästi luopuvalla:

Oikeus luopumistukeen on lisäksi 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa yhtiössä harjoittamastaan maataloudesta pysyvästi luopuvalla maatalousyrittäjällä, jos luopumisen kohteena oleva maatila on yhtiön omistuksessa ja hallinnassa.

Mitä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetään, sovelletaan myös 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun henkilön aviopuolisoon.

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettua henkilöä kutsutaan jäljempänä luopujaksi.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumista edeltävän kymmenen vuoden ajan harjoittanut maataloutta 5 §:ssä tarkoitettuna maatalousyrittäjänä ja että hän on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen luopumista ollut vakuutettu maatalousyrittäjänä maatalousyrittäjän eläkelain nojalla. Tällöin vakuutuksen voimassaoloaikaan rinnastetaan aika, jona vakuutus on ollut keskeytettynä maatalousyrittäjän työkyvyttömyyden perusteella saaman kuntoutustuen vuoksi. (22.12.2006/1282)

Vakuutuksen voimassaoloaikaan rinnastetaan myös aika, jona vakuutus on ollut keskeytyneenä maatalousyrittäjälle ennen 1 päivää tammikuuta 2007 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella myönnetyn osatyökyvyttömyyseläkkeen vuoksi. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan kuitenkin vain 1 päivää tammikuuta 2008 edeltävään aikaan.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on täyttänyt:

Sen estämättä, mitä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään, luopumistuen saamisen edellytyksenä toteutettaessa luopuminen vuonna 2017 on, että 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu luopuja on täyttänyt 56 vuotta ja 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu luopuja on täyttänyt 59 vuotta, jos luopumistukea haetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on kuitenkin, ettei luopuja luopumisen tapahtuessa ole täyttänyt 63 vuotta.

Edellä 1 momentissa muulla lähisukulaisella tarkoitetaan luopujan lapsen aviopuolisoa, luopujan aviopuolison lasta ja tämän aviopuolisoa, luopujan veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa sekä luopujan aviopuolison veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa. Mitä 1 momentissa säädetään aviopuolisosta, sovelletaan myös 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön.

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettuja ikärajoja sovelletaan myös luopumisen tapahtuessa luovuttamalla maatilan omistavan yhtiön osuudet tai osakkeet.

Jos luopujina ovat aviopuolisot, joista vanhemmalla on oikeus luopumistukeen tämän lain säännösten mukaisesti, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos luopuminen tapahtuu aikaisintaan viisi vuotta ennen kuin hän saavuttaa 8 §:ssä säädetyn iän.

Jos luopujana on maatalousyrittäjän leski tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaista toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan henkilön puoliso, luopujalla on oikeus luopumistukeen, jos luopuminen tapahtuu aikaisintaan viisi vuotta ennen kuin luopuja saavuttaa 8 §:ssä säädetyn iän. (22.12.2006/1282)

Jos luopujana on maatalousyrittäjä, joka on harjoittanut maataloutta luopumisen kohteena olevalla maatilalla sen osan omistajana yhdessä sellaisen vanhemman sisaruksensa kanssa, jolla on oikeus luopumistukeen tämän lain säännösten mukaisesti, tällä tavoin maataloutta harjoittaneella nuoremmalla sisaruksella on oikeus luopumistukeen, jos luopuminen tapahtuu aikaisintaan viisi vuotta ennen kuin hän saavuttaa 8 §:ssä säädetyn iän. (29.12.2009/1787)

Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta 1–3 momentissa tarkoitetuille luopujille iän saavuttamista koskevan 8 §:n 1 momentissa säädetyn edellytyksen täyttymistä edeltävältä ajalta.

Oikeutta luopumistukeen ei ole luopujalla, joka luopumisen tapahtuessa saa:

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja hakee luopumistukea ennen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun lopullisen luovutuskirjan allekirjoittamista ja että 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun 36 §:ssä tarkoitettu ehdollinen päätös on annettu.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopumisen kohteena olevan maatilan peltomaasta ei ole kolmen viimeisen vuoden aikana ennen luopumista luovutettu olennaista osuutta vastoin tässä laissa säädettyjä tavoitteita. Lain tavoitteiden vastaisena olennaisen osuuden luovutuksena pidetään myös maatilan jakamista omistajien kesken tai maatilaan kuuluneiden alueiden siirtämistä viljeltäväksi osana toista maatilaa.

Tämän lain tavoitteiden vastaisena ei kuitenkaan pidetä luovutusta:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, millä perusteilla 3 momentissa tarkoitettuja luovutuksia ei pidetä tämän lain tavoitteiden vastaisina.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja ja hänen aviopuolisonsa luopumisen tapahduttua pysyvästi lopettavat kaupallisen maatalouden harjoittamisen ja ettei luopuja tee metsätalouden hankintatyötä. Porotalouden harjoittamisesta luopuvan henkilön aviopuoliso voi kuitenkin jatkaa porotalouden harjoittamista, jos hänellä on oma poromerkki, siten kuin jäljempänä säädetään. (29.12.2009/1787)

Kaupallisen maatalouden harjoittamiseksi ei katsota eläinten pitämistä lemmikkieläiminä, jollei niitä kasvateta tuotantotarkoituksiin. Luopumisen jälkeen luopuja ja hänen aviopuolisonsa voivat pitää yhteensä enintään kaksi hevosta, joita ei saa käyttää siitoseläiminä. Luopumisen jälkeen kukin luopuja voi pitää enintään kuusi poroa omatarvekäyttöä varten. (29.12.2009/1787)

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä luopuja voi kuitenkin tehdä seuraavia metsien käyttöä ja hoitoa edistäviä töitä:

Mitä 12 §:ssä säädetään kaupallisen maatalouden harjoittamisen lopettamisesta, koskee myös sellaista maataloutta, jota luopuja on harjoittanut kokonaan tai osaksi omistamassaan yhteisössä tai muussa maataloutta harjoittavassa yhteisössä määräävässä asemassa.

Luopuja saa luopumisen jälkeen yksin tai yhdessä perheenjäsenensä kanssa omistaa 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua maataloutta harjoittavan muun kuin 19 tai 21 §:ssä tarkoitetun osakeyhtiön osakkeista määrän, joka tuottaa enintään 15 prosentin osuuden äänistä. Luopujan on kuitenkin luopumisen jälkeen lopetettava työskentely johtavassa asemassa sellaisessa maataloutta harjoittavassa osakeyhtiössä, josta hän omistaa osakkeita yksin tai yhdessä perheenjäsenensä kanssa. Luopuja ei saa olla luopumisen jälkeen vastuunalaisena yhtiömiehenä 3 §:ssä tarkoitettua maataloutta harjoittavassa avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä.

Edellä 2 momentissa perheenjäsenellä tarkoitetaan luopujan aviopuolisoa sekä luopujan kanssa samassa taloudessa asuvaa henkilöä, joka on hänelle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa.

Johtavalla asemalla tarkoitetaan työskentelemistä osakeyhtiön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana taikka toimimista muussa vastaavassa asemassa.

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset maatalouden harjoittamista varten sellaiselle tilanpitoa jatkavalle luovutuksensaajalle:

Jos 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty luopumishetkellä, luovutuksensaajan on annettava sitoumus 1 kohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttymisestä viimeistään luopumista seuraavien kahden kalenterivuoden aikana ja 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttymisestä luopumista seuraavien kolmen vuoden aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna sukupolvenvaihdosluovutuksena ei kuitenkaan pidetä maatilan peltomaan ja tuotantorakennusten luovuttamista sellaiselle luovutuksensaajalle, joka on jo ennen 1 momentissa tarkoitettua luovutusta aloittanut tilanpidon siten, että hänelle on myönnetty maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 6 §:ssä tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukainen nuorten viljelijöiden aloitustuki tai käynnistystuki eikä tilanpitoa ole aloitettu samalla maatilalla, josta luopumiseen luopuja hakee luopumistukea. (29.12.2009/1787)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin niistä seikoista, jotka on sisällytettävä elinkeinosuunnitelmaan ja jotka otetaan huomioon maatilan taloudellista elinkelpoisuutta arvioitaessa, maatilan yritystulon määrittämisestä sekä eläkelaitokselle esitettävistä selvityksistä yritystulon määrittämiseksi. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myös tarkemmin, miten osoitetaan maatilan täyttävän ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, sekä luovutuksensaajalta edellytettävästä koulutuksesta ja käytännön kokemuksesta.

Jos luopujan tila on porotaloustila tai siihen verrattava tila, luopuminen voi tapahtua:

Luovutuksensaajan on sitouduttava harjoittamaan porotaloutta niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna sukupolvenvaihdosluovutuksena ei kuitenkaan pidetä porojen ja tuotantorakennusten luovuttamista sellaiselle luovutuksensaajalle, joka on jo aikaisemmin ryhtynyt porotalouden harjoittajaksi siten, että hänelle on myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuki tai sitä vastaava aikaisemman lainsäädännön mukainen tuki tilanpidon aloittamiseen taikka käynnistystuki. (26.8.2011/999)

Jos luopujan tila on porotaloustila tai siihen verrattava tila, luopujan aviopuoliso voi jatkaa porotalouden harjoittamista omaan lukuunsa sen estämättä, mitä 12 §:n 1 momentissa säädetään, jos:

Kumpikin puoliso erikseen voi luopua 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin vain, jos kummallakin puolisolla on omistuksessaan erillinen porotaloustila tai siihen verrattava tila.

Jos luopujana on 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu maatalousyrittäjä, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua sellaisella sukupolvenvaihdosluovutuksella, jossa luopuja luovuttaa yhtiöosuutensa luopumisen kohteena olevan maatilan omistavassa avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä luovutuksensaajalle, joka:

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yhtiön on sitouduttava pitämään omistuksessaan ja hallinnassaan luopumisen kohteena oleva maatila ja viljelemään sitä niin kauan kuin luopumistukea maksetaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan. Yhtiön on myös sitouduttava täyttämään 15 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

Kun luopujana on 1 momentissa tarkoitettu maatalousyrittäjä, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua sukupolvenvaihdosluovutuksella myös siten, että avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö luovuttaa maatilan pellot ja tuotantorakennukset 15 §:ssä säädetyllä tavalla.

Kun luopujana on 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maatalousyrittäjä, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua sukupolvenvaihdosluovutuksella siten, että luopumisen kohteena olevan maatilan omistavan osakeyhtiön kaikki osakkeet luovutetaan luovutuksensaajalle, joka:

Osakeyhtiön on 1 momentissa tarkoitetussa luovutuksessa sitouduttava pitämään omistuksessaan ja hallinnassaan luopumisen kohteena oleva maatila sekä viljelemään sitä niin kauan kuin luopumistukea maksetaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan. Osakeyhtiön on myös sitouduttava täyttämään 15 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla luovutuksensaajalla katsotaan olevan määräysvalta yhtiössä, jos hän omistaa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa yli puolet yhtiön osakkeista tai, jos hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa osakeomistuksensa perusteella yli puolet äänistä.

Jos kysymyksessä on 1 momentissa tarkoitettu luopuja, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua myös siten, että osakeyhtiö, jonka lukuun luopuja on harjoittanut maataloutta, luovuttaa luopumisen kohteena olevan maatilan pellot ja tuotantorakennukset 15 §:ssä säädetyllä tavalla.

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua myös siten, että luopuja luovuttaa maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdosluovutuksella 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua maataloutta harjoittavalle avoimelle yhtiölle tai kommandiittiyhtiölle, jos:

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhtiön on sitouduttava pitämään omistuksessaan ja hallinnassaan luopumisen kohteena oleva maatila ja viljelemään sitä niin kauan kuin luopumistukea maksetaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan. Yhtiön on myös sitouduttava täyttämään 15 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua myös siten, että luopuja luovuttaa maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdosluovutuksella 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua maataloutta harjoittavalle osakeyhtiölle seuraavin edellytyksin:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla maatalousyrittäjällä katsotaan olevan määräysvalta osakeyhtiössä, jos hän omistaa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa yli puolet yhtiön osakkeista tai, jos hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa osakeomistuksensa perusteella yli puolet äänistä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävään luovutuksensaajaan, joka hankkii maatilan omistukseensa perustettavan osakeyhtiön lukuun. Luovutuksensaajan tulee tällöin antaa 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut sitoumukset perustettavan yhtiön lukuun.

Pellon ja tuotantorakennusten luovutus voi tapahtua kauppana, lahjana tai vaihdolla muuhun kuin maa- ja metsätalousmaahan. Edellä 18 §:n 1 momentissa ja 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhtiöosuuden tai osakkeiden luovuttaminen voi tapahtua kauppana tai lahjana.

Jos luopujana on 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu henkilö, luovutuksena pidetään myös lesken ja perillisten välistä ositusta ja perinnönjakoa.

3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2011/1412 .

Jos luopujan tila on porotaloustila tai siihen verrattava tila, 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu porojen ja tuotantorakennusten sekä -rakennelmien luovutus voi tapahtua kauppana tai lahjana.

Edellä 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa sekä 77 a §:ssä tarkoitettu luovutus voi tapahtua myös kahdelle luovutuksensaajalle ja heidän aviopuolisoilleen yhdessä. Jos maatila luovutetaan 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi, kummankin luovutuksensaajan on täytettävä, mitä 15 §:ssä luovutuksensaajasta säädetään. Luovutettaessa maatilan pellot 77 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi kummankin luovutuksensaajan on täytettävä, mitä 77 a §:ssä luovutuksensaajasta säädetään. Jos luovutus kuitenkin tapahtuu aviopuolisoille yhteisesti, ainakin toisen aviopuolisoista on täytettävä sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tehtävässä luovutuksessa, mitä 15 §:ssä luovutuksensaajasta säädetään, ja keskeneräiseen sukupolvenvaihdokseen liittyvässä lisämaan luovutuksessa, mitä 77 a §:ssä luovutuksensaajasta säädetään. (28.12.2012/1000)

Jos maatilan pellot tai osa niistä luovutetaan yhteisesti 1 momentissa tarkoitetuille luovutuksensaajille yhdessä viljeltäväksi, luovutuksensaajien on sitouduttava pitämään pellot jakamattomina omistuksessaan ja hallinnassaan tässä laissa säädettyjen sitoumusten voimassaoloajan. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös luovutettaessa pellot yhteisesti aviopuolisoille, vaikka vain toinen heistä täyttäisi luovutuksensaajaa koskevat edellytykset.

Edellä 19 §:n 1 momentissa ja 21 §:ssä tarkoitettu luovutus voi tapahtua myös luovutuksensaajalle ja hänen aviopuolisolleen yhdessä. Tällöin aviopuolisoista toisen on täytettävä kaikki ehdot ja molempien on sitouduttava yhdessä puolisonsa kanssa pitämään omistuksessaan sellainen määrä osakkeita, että luovutuksensaajilla yhdessä on määräämisvalta 19 tai 21 §:ssä tarkoitetussa osakeyhtiössä niin kauan kuin luopumistukea maksetaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan.

4 momentti on kumottu L:lla 22.12.2011/1412 .

Sen estämättä, mitä 23 §:ssä säädetään, 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa tarkoitettu sukupolvenvaihdosluovutus voi tapahtua myös siten, että luopumisen kohteena olevasta maatilasta luovutetaan erilliset maatilat 15 §:ssä säädetyt ehdot täyttäville luovutuksensaajille erikseen viljeltäviksi:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maatilalla harjoitettavasta maataloudesta saatavan tulon laskemiseen ja arviointiin noudatetaan soveltuvin osin, mitä maatilan taloudellisen elinkelpoisuuden arvioinnista 15 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään. Edellä tarkoitetun maatilalla harjoitettavasta maataloudesta saatavan tulon vähimmäismäärästä ja maatilalla harjoitettavasta maataloudesta saatavasta tulosta tehtävistä vähimmäispoistojen määrästä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Erikseen luovutettavan maatilan luovutuksensaajan on esitettävä eläkelaitokselle selvitys 1 momentin 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttymisestä. (12.12.2014/1064)

Erikseen luovutettaviin maatiloihin sovelletaan myös, mitä 23 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Edellä 17 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu luovutus voi tapahtua useammalle luovutuksensaajalle erikseen, jos kullekin luovutuksensaajalle luovutuksen seurauksena muodostuu vähintään 150 eloporon porokarja.

Luopumisen tulee koskea maatilan koko peltomaata. Luopumisen kohteena olevaan maatilaan katsotaan kuuluvaksi myös siitä vuokratut peltoalueet, jollei niitä sijaintinsa perusteella tai muusta vastaavasta syystä voida pitää luopumisen kohteena olevasta maatilasta erillisinä.

Luopujilla on kuitenkin oikeus jättää luopumisen ulkopuolelle seuraavat kohtuullisen kokoiset alueet:

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin siitä, missä tilanteissa luopujalla on 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu erityinen syy jättää omaan käyttöönsä peltoalue, joka on kahta hehtaaria suurempi. (29.12.2009/1787)

Jos luopuja yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa omistaa maatilan yhdessä yhden tai useamman muun henkilön kanssa ja maatilaa viljellään yhdessä, maatilasta voidaan 11 §:n 2 momentissa ja 26 §:n 1 momentissa säädetyn estämättä luopua siten, että luopuminen koskee vain osaa maatilasta. Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että yhteisesti omistetulta maatilalta maatilalla harjoitettavasta maataloudesta saatavan tulon voidaan arvioida ylittävän 50 000 euroa vuodessa ja maatilasta voidaan muodostaa useampia toiminnallisesti itsenäisiä maatiloja siten kuin 2 momentissa säädetään. Jos mainituin tavoin muodostetun maatilan luovuttaminen täyttää muutoin 15 §:ssä tarkoitetun sukupolvenvaihdosluovutuksen edellytykset, yhteisesti omistetun ja viljellyn maatilan osan omistaneelle luopujalle ja hänen aviopuolisolleen voidaan myöntää luopumistuki. (12.12.2014/1064)

Ennen luopumista maatila voidaan jakaa siten, että siitä muodostetaan useampi maatila, jos:

Edellä 1 ja 2 momentin mukaisesti muodostuneen luovutettavan maatilan tulee olla luovutuksensaajan esittämien selvitysten ja elinkeinosuunnitelman perusteella taloudellisesti elinkelpoinen siten, että luovutuksensaaja voi saada luopumista seuraavien viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa maatilalla harjoitettavasta maataloudesta vähintään 25 000 euroa. Edellä 1 momentissa tarkoitetun maatilan ja luovutuksensaajalle luovutettavan maatilan maatilalla harjoitettavasta maataloudesta saatavan tulon laskemisessa ja arvioinnissa noudatetaan soveltuvin osin, mitä yritystoiminnan tulosta ja elinkeinosuunnitelman laatimisesta 15 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään. (12.12.2014/1064)

Jos luopuja yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa taikka luopujan aviopuoliso omistaa useampia maatiloja, on niiden kaikkien peltomaasta luovuttava tässä laissa säädetyin tavoin. Jos luopuja tai hänen aviopuolisonsa omistaa luopumisen kohteena olevan maatilan lisäksi ainoastaan osuuden muusta maatilasta, ei tämän maatilan muilta osaomistajilta edellytetä peltomaasta luopumista. Luopujan ja hänen aviopuolisonsa on kuitenkin lopetettava maatalouden harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun myös tällaisella tilalla.

Jos 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu luopuja on yhtiössä harjoittamansa maatalouden rinnalla harjoittanut yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa tai aviopuolison omistamalla peltomaalla maataloutta omaan tai yhteiseen lukuun, on hänen ja hänen aviopuolisonsa luovuttava myös edellä mainitusta peltomaasta tässä laissa säädetyin tavoin.

Luopumistuki muodostuu perusmäärästä ja täydennysosasta.

Luopumistuen perusmäärä perustuu maatalousyrittäjälle maatalousyrittäjän eläkelain nojalla vahvistettuun työtuloon. (22.12.2006/1282)

Luopumistuen perusmäärä on yhtä suuri kuin se maatalousyrittäjän eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen. Perusmäärään sovelletaan maatalousyrittäjän eläkelain säännöksiä sellaisina kuin ne olivat voimassa maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain (75/2016) ja maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain (77/2016) voimaan tullessa. Maatalousyrittäjän eläkelain 78 §:ssä tarkoitettu elinaikakerroin sekä mainitun lain 84 §:ssä tarkoitettu palkkakerroin määräytyvät kuitenkin luopumisen tapahtuessa voimassa olevien palkkakertoimen ja elinaikakertoimen määräytymistä koskevien työntekijän eläkelain säännösten mukaan. (9.12.2016/1075)

Perusmäärän suuruutta määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon oikeutta eläkkeeseen työntekijän eläkelain 74 §:ssä luetelluista etuuksista eikä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaista etuutta. Edellä mainittujen etuuksien perusteena olevia tuloja tai työntekijän eläkelain 76 §:n 4 momentissa tarkoitettuja laskennallisia tuloja ei oteta huomioon tulevan ajan eläkkeen perusteena olevissa ansioissa. Perusmäärän suuruutta määrättäessä ei myöskään oteta huomioon oikeutta eläkkeeseen, joka perustuu maatalousyrittäjän eläkelain 10 a §:ssä tarkoitettuna apurahansaajana työskentelyyn, maatalousyrittäjän työ- tai virkasuhteeseen taikka muuhun kuin maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitettuun yrittäjätoimintaan. (9.12.2016/1075)

Perusmäärään sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 80 §:ssä säädetään työkyvyttömyyseläkkeen määrittämisestä entisin perustein, jos luopuja on ennen luopumista saanut työkyvyttömyyseläkettä kuntoutustukena. Työntekijän eläkelain 74 §:ssä luetelluista etuuksista tai valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta tai opiskelun ajalta annetun lain perusteella karttunutta eläkettä tai etuutta ei kuitenkaan oteta huomioon perusmäärää määrättäessä.

Luopumistuen perusmäärään sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 92–95 §:ssä säädetään ensisijaisten etuuksien vähentämisestä eläkkeestä sekä mitä lapsikorotuksesta säädetään maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain (1281/2006) 29 §:ssä . Perusmäärä tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädetään. (22.12.2006/1282)

Maatalousyrittäjän eläkelain mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä saavan maatalousyrittäjän luopumistuen perusmäärä on yhtä suuri kuin se maatalousyrittäjän eläkelain mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle olisi myönnetty, jos hänen osatyökyvyttömyyseläkkeensä olisi luopumisen tapahtuessa muutettu täyden eläkkeen suuruiseksi. Perusmäärää määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruisena työntekijän eläkelain 74 §:ssä luetelluista etuuksista tai valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta tai opiskelun ajalta annetun lain perusteella karttunutta eläkettä tai etuutta. Muilta osin perusmäärään sovelletaan, mitä 29 §:n 2 ja 4 momentissa säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu maatalousyrittäjän eläkelain mukainen osatyökyvyttömyyseläke muutetaan luopumistuen perusmääräksi siitä ajankohdasta lukien, kun luopumistukea aletaan 38 §:n mukaisesti maksaa. Maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen osatyökyvyttömyyseläkkeen maksaminen lakkaa edellä mainitusta ajankohdasta lukien.

Luopumistuen täydennysosa on yhtä suuri kuin se kansaneläke, joka luopujalle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettyyn kansaneläkkeeseen. Täydennysosaa laskettaessa ei kuitenkaan sovelleta, mitä kansaneläkelain 21 §:ssä säädetään eläkkeen määrän suhteuttamisesta Suomessa asuttuun aikaan. Täydennysosaa määrättäessä otetaan tulona huomioon kansaneläkelain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai korvausta vastaava ulkomailta maksettava jatkuva eläke tai korvaus.

Täydennysosaa laskettaessa sovelletaan, mitä kansaneläkelaissa säädetään eläkkeen määräytymisestä puolisoille myös silloin, kun kysymys on tämän lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Täydennysosaan ei kuitenkaan sovelleta kansaneläkelain 5 §:n 2 momenttia. Sen jälkeen kun luopumistuki on myönnetty, täydennysosan määrää tarkistetaan vain kansaneläkelain 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perhesuhteiden muutosten johdosta.

Täydennysosa tarkistetaan indeksillä siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään.

Luopumistukeen liitetään kansaneläkelain 10 luvussa tarkoitettu lapsikorotus mainitussa luvussa säädetyin edellytyksin.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, muutetaan luopumistuen täydennysosaa 1 päivänä tammikuuta 2020 saavan tai siihen oikeutetun henkilön täydennysosan määrä mainitusta ajankohdasta lukien kansaneläkelain 19 §:n mukaisesti. (4.12.2019/1230)

Luopumistukea voi hakea aikaisintaan kaksi vuotta ennen 8 §:n 1 momentissa säädetyn iän saavuttamista. Hakemuksen tekemisen jälkeen luopuminen voi tapahtua jo ennen 8 §:n 1 momentissa säädetyn iän saavuttamista. Luopumistukea suoritetaan kuitenkin aikaisintaan 38 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien.

Hakijan on liitettävä allekirjoittamaansa hakemukseen osapuolten allekirjoittama luovutuskirjan luonnos tai esisopimus sekä 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 17 §:n 2 momentissa tai 77 a §:n 2 momentin 7 kohdassa sekä tarvittaessa 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu luovutuksensaajan allekirjoittama sitoumus ehdollista päätöstä varten. Jos luopuminen tapahtuu 18–21 §:ssä säädetyin tavoin, on hakemukseen liitettävä lisäksi yhtiön sekä 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän luovutuksensaajan allekirjoittamat edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitetut sitoumukset sekä asiakirjat, joilla osoitetaan sitoumuksen antajan nimenkirjoitusoikeus ja oikeus sitoumuksen antamiseen. Hakemukseen on myös liitettävä 23 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu luovutuksensaajan aviopuolison allekirjoittama sitoumus.

Luopumistukea on haettava ja 2 momentissa tarkoitetut sitoumukset annettava eläkelaitoksen hyväksymällä lomakkeella.

Luopumistukea hakevan on annettava eläkelaitokselle asian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.

Hakemukseen on liitettävä selvitys luopumisen kohteena olevan maatilan omistusoikeudesta ja pinta-alasta sekä sukupolvenvaihdosluovutuksessa selvitykset luovutuksensaajan ammattitaidosta, luopumisen kohteena olevan maatilan taloudellisesta elinkelpoisuudesta sekä ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisesta. Lisäksi hakemukseen on liitettävä selvitys luopujan hakemista peltoalaperusteisista tuista.

Jos luopujana on 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu luopuja, hakemukseen on liitettävä luopumisen kohteena olevan maatilan omistavan yhtiön kaupparekisteriote sekä 19 §:n 1 momentissa ja 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa luovutuksissa jäljennös osakeyhtiötä koskevasta osake- ja osakasluettelosta sekä yhtiöjärjestyksestä.

Jos luovutus tapahtuu 18 tai 20 §:ssä säädetyin tavoin, on eläkelaitokselle toimitettava avoimen tai kommandiittiyhtiön yhtiösopimus sekä 18 §:ssä tarkoitetussa luovutuksessa selvitys siitä, että muut yhtiömiehet suostuvat luopujan suunnittelemaan yhtiöosuuden luovuttamiseen, jollei kyseisen yhtiön yhtiösopimuksesta muuta johdu.

Jos luopuminen porotaloustilalla tai siihen verrattavalla tilalla tapahtuu 17 a §:ssä säädetyin tavoin, hakemukseen on liitettävä poronhoitolain (848/1990) 19 §:ssä tarkoitetun poroisännän todistus luopujan ja hänen aviopuolisonsa välisistä porokaupoista luopujan luopumistukihakemuksen vireille tuloa edeltäviltä viideltä vuodelta sekä kummankin aviopuolison porojen määrästä.

Eläkelaitos voi edellyttää hakemukseen liitettäväksi muitakin hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisia selvityksiä.

Luopumistukihakemus sekä 15, 17 ja 18–21 §:ssä, 23 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 33 ja 77 a §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja sitoumukset on toimitettava eläkelaitokselle tai -eläkelaitoksen asiamiehelle. Hakemuksen katsotaan tulleen vireille sinä päivänä, jona se on saapunut eläkelaitokselle tai eläkelaitoksen asiamiehelle. Hakemuksen saapumispäivästä säädetään tarkemmin hallintolain (434/2003) 18 §:ssä . (28.12.2012/1000)

Hakemus voidaan toimittaa eläkelaitoksen tai eläkelaitoksen asiamiehen sijasta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Hakemuksen katsotaan tulleen vireille 1 momentissa tarkoitetuin tavoin saapumispäivänään. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on viivytyksettä toimitettava hakemus liitteineen eläkelaitokselle.

Eläkelaitos tai eläkelaitoksen asiamies voi hakemuksen vastaanotettuaan pyytää luopumistuen hakijaa toimittamaan kohtuullisen määräajan kuluessa asian ratkaisemiseksi tarpeellista lisäselvitystä.

Jollei tuen hakija toimita tarpeellista lisäselvitystä 3 momentissa tarkoitetulle lisäselvityksen pyytäjälle kohtuullisessa määräajassa, eläkelaitos voi jättää hakemuksen tutkimatta tai ratkaista sen ilman lisäselvitystä.

Eläkelaitos voi tarvittaessa pyytää 34 §:n 2 momentissa tarkoitetulta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta lausunnon siitä, täyttyvätkö luopumistuen saamisen edellytykset. Jos luopujana on porotalouden harjoittaja, eläkelaitos voi pyytää hakemuksesta myös Paliskuntain yhdistyksen lausunnon.

Eläkelaitos ratkaisee luopumistukea koskevan hakemuksen saatuaan 1 momentissa tarkoitetun lausunnon asiassa.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin menettelystä lausuntoja annettaessa.

Eläkelaitoksen on ratkaistava luopumistukihakemus viivytyksettä saatuaan tarpeelliset lausunnot ja selvitykset.

Jos päätös tehdään luovutuskirjan luonnoksen tai esisopimuksen perusteella, eläkelaitoksen antamassa ehdollisessa päätöksessä on mainittava kaikki luopumistuen myöntämistä koskevat ehdot. Päätökseen on sisällyttävä ehto, että hakijan on toteutettava 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen sekä toimitettava eläkelaitokselle luonnosta tai esisopimusta vastaava lopullinen luovutuskirja tai niiden jäljennös kahdentoista kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Ehdollinen päätös raukeaa, jos luopumista ei ole toteutettu määräajassa.

Jos hakemus ratkaistaan 2 momentissa säädetyin tavoin ehdollisena, pidetään 7 §:ssä tarkoitettua edellytystä arvioitaessa luopumishetkenä sitä ajankohtaa, jona luopumistukea on haettu. Ehdollisella päätöksellä ilmoitetaan arvio luopumistuen määrästä pitäen tuen alkamisajankohtana sen kalenterikuukauden alkua, jonka aikana ehdollinen päätös annetaan.

Luopumisen tapahduttua eläkelaitoksen on tarvittavat selvitykset saatuaan vahvistettava valituskelpoisella päätöksellä luopumistuen määrä noudattaen, mitä 29–31 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa säädettyä noudatetaan myös osatyökyvyttömyyseläkkeen muuttuessa luopumistueksi.

Luopumistukea suoritetaan asianomaista luopumistapaa koskevasta 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luopumisajankohdasta. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta ennen kuin:

Luopuja voi ennen luopumistuen maksamisen alkamista ilmoittaa kirjallisesti eläkelaitokselle, ettei hänen luopumistukensa maksamista tule aloittaa. Ilmoituksen tehneen luopujan luopumistuen maksaminen alkaa, kun hän hakee kirjallisesti eläkelaitokselta luopumistuen maksamisen aloittamista. Luopumistukea maksetaan maksatusta koskevan hakemuksen saapumista seuraavan kuukauden alusta alkaen.

Luopumistukea ei makseta vajaalta kalenterikuukaudelta.

Eläkelaitos antaa 1 tai 2 momentissa mainittujen edellytysten täyttyessä luopumistuen maksamisen aloittamista koskevan päätöksen.

Eläkelaitos antaa päätöksensä tiedoksi lähettämällä sen vastaanottajalle hänen ilmoittamaansa postiosoitteeseen kirjeellä. Päätöksestä on annettava tieto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lisäksi päätöksestä on annettava tieto Paliskuntain yhdistykselle, jos luopujana on porotalouden harjoittaja.

Luopumistuen alkamista koskevan päätöksen antamisen yhteydessä eläkelaitoksen on toimitettava myös 15, 17, 18–21 ja 77 a §:ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle ja 18–21 §:ssä tarkoitetulle yhtiölle sitoumusten täyttämistä varten tieto siitä, kuinka kauan luopujalle tullaan maksamaan luopumistukea. Jos luopumistuen maksu pysyvästi lakkaa ilmoitettua aikaisemmin, eläkelaitoksen on niin ikään ilmoitettava asiasta luovutuksensaajalle.

Siinä tapauksessa, että hakemus hylätään sen jälkeen, kun luopuminen on 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tapahtunut, 15, 17, 18–21 §:ssä, 23 §:n 2 ja 3 momentissa tai 77 a §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antaneelle luovutuksensaajalle ja 18–21 §:ssä tarkoitetulle yhtiölle on päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen ilmoitettava, ettei annettu sitoumus sido luovutuksensaajaa eikä yhtiötä.

Siltä ajalta, jolta luopujalle suoritetaan luopumistukea, ei sen saajalla ole oikeutta saada eläkettä maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoiminnan perusteella. Luopumistuen saaminen ei kuitenkaan estä eläkeoikeuden syntymistä työ- tai virkasuhteen taikka muun kuin maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoiminnan perusteella. (22.12.2006/1282)

Luopuja ei voi kartuttaa eläkettä maatalousyrittäjän eläkelain 3 tai 13 §:ssä tarkoitetun maatalousyrittäjätoiminnan nojalla siltä ajalta, jolta hänelle suoritetaan luopumistukea. Luopuja ei voi luopumisen tapahtumisen jälkeen kartuttaa eläketurvaa maatalousyrittäjän eläkelain 3 tai 13 §:ssä tarkoitettuna maatilatalouden harjoittajana tai poronomistajana myöskään siltä ajalta, jolta luopumistuen suorittaminen ei ole vielä alkanut siitä syystä, etteivät 38 §:ssä säädetyt edellytykset tai jokin niistä täyty. (19.12.2008/999)

Kun luopumistukea on alettu suorittaa 38 §:n perusteella, luopumistuen saajalle karttuu muusta ansiotyöstä kuin maatalousyrittäjän eläkelain 3 tai 13 §:ssä tarkoitetusta maatalousyrittäjätoiminnasta eläkettä sen mukaan, mitä säädetään työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitetuissa työeläkelaeissa eläkkeen aikana tehdystä työstä. (19.12.2008/999)

Luopumistuen perusmäärä muuttuu samansuuruiseksi maatalousyrittäjän eläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi sitä kuukautta seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana luopumistuen saaja täyttää 63 vuotta. (22.12.2006/1282)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen lisätään kuitenkin:

3 momentti on kumottu L:lla 29.12.2009/1787 .

Edellä 1 momentissa tarkoitettua vanhuuseläkettä saavalle eläkelaitos voi myöntää hakemuksesta eläkkeensaajan työ- tai virkasuhteen tai muun kuin maatalousyrittäjän eläkelain perusteella harjoitetun yrittäjätoiminnan perusteella karttuneen vanhuuseläkkeen siten kuin työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainituissa työeläkelaeissa vanhuuseläkkeen myöntämisestä säädetään. (9.12.2016/1075)

Jos luopumistuen perusmäärän maksamista ei ole aloitettu 38 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä, 42 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen maksamisen aloittamista voidaan luopujan hakemuksesta lykätä, jos hakemus tehdään ennen kuin luopuja täyttää 63 vuotta. Tällöin maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vanhuuseläke myönnetään erillisestä hakemuksesta. Maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vanhuuseläke määräytyy 42 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuin tavoin aikaisintaan vanhuuseläkehakemusta seuraavan kuukauden alusta. Muiden työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen työeläkkeiden osalta noudatetaan, mitä 42 §:n 4 momentissa säädetään. (22.6.2022/482)

Luopumistuen täydennysosaa maksetaan siihen saakka, kunnes luopuja täyttää 65 vuotta.

Täydennysosaa maksetaan 42 §:ssä tarkoitetun maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen lisäksi, jollei 3 ja 4 momentista muuta johdu. (22.12.2006/1282)

Jos luopumistuen saajalle myönnetään kansaneläkelain tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain mukainen työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan. (21.12.2007/1293)

Jos luopumistuen saajalle myönnetään muu kuin 2 momentissa tarkoitettu, työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainittujen työeläkelakien tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, työuraeläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien tai eläkesäännön mukaisiin vastaaviin eläkkeisiin. (9.12.2016/1075)

5 momentti on kumottu L:lla 29.12.2009/1787 .

Täydennysosa lakkautetaan siitä ajankohdasta lukien, josta 43 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu eläke alkaa.

Jos luopumistuen saajalle myönnetty 43 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettu eläke lakkaa, täydennysosan maksaminen aloitetaan uudelleen eläkkeen lakkaamista seuraavan kuukauden alusta.

Luopumistuen saajan kuollessa luopumistuki lakkaa luopumistuen saajan kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta lukien.

Määrättäessä perhe-eläkkeen suuruutta luopumistuen saajan jälkeen katsotaan, että edunjättäjällä oli kuolinhetkellään maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoimintansa perusteella oikeus saada tämän lain 29 tai 30 §:n mukaisen perusmäärän suuruista täyttä työkyvyttömyyseläkettä. (22.12.2006/1282)

Luopumistuen maksaminen voidaan keskeyttää, jos luopumistuen saajan työpanos ja olosuhteet luovutetulla tilalla huomioon ottaen pääasiallisen vastuun maatalouden harjoittamisesta on katsottava siirtyneen muutoin kuin tilapäisesti takaisin luopumistuen saajalle.

Luopumistuen maksaminen aloitetaan uudelleen välittömästi, kun eläkelaitos on saanut ilmoituksen keskeytyksen aiheuttaneen syyn poistumisesta. Luopumistuen saajan on ilmoitettava syyn poistumisesta kirjallisesti eläkelaitokselle. Valtioneuvoston asetuksella säädetään menettelystä silloin, kun keskeytettyä luopumistukea ryhdytään uudelleen maksamaan. Luopumistukea ei kuitenkaan makseta takautuvasti kuutta kuukautta pidemmältä ajalta ennen ilmoitusta.

Luopumistuki lakkautetaan, jos luopuja ryhtyy harjoittamaan maataloutta tai metsätaloutta vastoin 12 ja 13 §:ssä säädettyä kieltoa.

Jos luopujan 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka jos tällaiselle toiminnalle tai laiminlyönnille on ollut olemassa muu erityinen syy, voidaan luopumistuki lakkauttaa määräajaksi taikka päättää, että luopumistuki maksetaan entisen suuruisena. Täydennysosa voidaan lakkauttaa myös osaksi.

Luopumistuki voidaan lakkauttaa siitä lukien, kun 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan ryhdyttiin tai laiminlyönti tapahtui.

Luovutuksensaajalla on oikeus keskeyttää 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 17 §:n 2 momentissa ja 77 a §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun sitoumuksensa täyttäminen asevelvollisuutensa suorittamisen, maatilataloutta koskevien tai maatilataloutta tukevien ammattiopintojensa taikka muun hyväksyttävän syyn vuoksi. Tällaisen esteen kestäessä vuotta pitemmän ajan eläkelaitoksen on pidennettävä sitoumusaikaa esteen kestävällä ajalla, jollei luovutuksensaaja osoita, että hän itse, hänen aviopuolisonsa tai toinen luovutuksensaaja täyttää sitoumuksen velvoitteet.

Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös:

Jollei 15 tai 17 §:ssä, 47 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa taikka 77 a §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja tai vuokraaja täytä sitoumustaan eikä tämä johdu 47 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hyväksyttävästä syystä, on eläkelaitoksen velvoitettava hänet korvaamaan eläkelaitokselle luopumistuen pääoma-arvo, joka määrätään sosiaali- ja terveysministeriön eläkelaitoksen hakemuksesta antamalla päätöksellä vahvistettujen perusteiden mukaan. (28.12.2012/1000)

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös 18–21 §:ssä tarkoitettua luovutuksensaajaa ja yhtiötä. Lain 15 §:ssä säädetyt ehdot täyttävä luovutuksensaaja sekä 18–21 §:ssä tarkoitettu yhtiö vastaavat yhteisvastuullisesti luopumistuen pääoma-arvon korvaamisesta, jos 15 §:n 1 momentin 4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettua sitoumusta ei täytetä.

Jos sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä tai painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat, eläkelaitos voi kuitenkin päättää, että luopumistuen pääoma-arvo jätetään osaksi tai kokonaan perimättä. Luopumistuen pääoma-arvo jätetään kokonaan perimättä, jos luovutuksensaaja toteuttaa tämän lain mukaisen sukupolvenvaihdoksen, jonka yhteydessä 47 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu sitoumus siirretään sukupolvenvaihdoksessa tilanpidon jatkajan täytettäväksi. (28.12.2012/1000)

Pääoma-arvosta on maksettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista korkoa siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä, kun tämän lain 15, 17 tai 18–21 §:ssä, 47 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tai 77 a §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja taikka yhtiö on saanut tiedon pääoma-arvon suorittamisvelvollisuutta koskevasta päätöksestä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu eläkelaitokselle ilmoitettuun osoitteeseen, jollei muuta osoiteta. (28.12.2012/1000)

Luopumistuen saaja on velvollinen välittömästi ilmoittamaan eläkelaitokselle, jos saaja ryhtyy 46 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tai muutoin keskeyttää antamansa tässä laissa tarkoitetun sitoumuksen täyttämisen.

Luopumistuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle seuraavista muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada luopumistukea tai hänen saamansa luopumistuen määrään:

Eläkelaitos voi 1 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta huolimatta vaatia luopumistuen saajalta selvityksen luopumistuen määrään ja luopumistukioikeuteen vaikuttavista seikoista, jos sillä on perusteltua syytä epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia.

Eläkelaitos, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi perustellusta syystä vaatia luopumistuen saajalta selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää luopumistuen saamisen edellytykset. Jollei tuensaaja toimita selvitystä hänelle asetetussa kohtuullisessa määräajassa, joka ei saa olla kuukautta lyhyempi, eläkelaitos voi päättää, että luopumistuen suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.

Jos luovutuksensaaja keskeyttää tai lopettaa antamansa tässä laissa tarkoitetun sitoumuksen täyttämisen, on hänen ilmoitettava siitä välittömästi eläkelaitokselle.

Luopumistuen saajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, aiheuttaako saajan suunnittelema toimenpide luopumistuen maksun keskeyttämisen 45 §:n mukaan tai lakkauttamisen 46 §:n mukaan.

Luovutuksensaajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, onko saajan aikoma menettely katsottava 47 §:ssä tarkoitetuksi sitoumuksen keskeyttämiseksi tai 48 §:ssä tarkoitetuksi toimenpiteeksi ja mitä seuraamuksia menettely 47 tai 48 §:n mukaan aiheuttaa.

Ennakkotietohakemuksessa on esitettävä yksilöity kysymys ja sen ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Ennakkotietoa ei anneta, jos hakemus asiassa on vireillä tai viranomainen tai eläkelaitos on ratkaissut asian.

Ennakkotietoa koskeva päätös on voimassa vuoden sen antamisesta lukien. Se sitoo eläkelaitosta edellyttäen, että ennakkotietohakemuksessa esitetyt toimenpiteet toteutetaan hakemuksen mukaisesti ja hakemuksessa esitetyt tiedot muutenkin ovat oikeita ja riittäviä ratkaistavan seikan arvioimiseksi.

Jos luopumistukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, eläkelaitoksen on perittävä liikaa maksettu luopumistuki takaisin.

Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä luopumistuen aiheeton maksaminen ole johtunut luopumistuen saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei luopumistuen saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan luopumistuen määrään nähden kohtuuttomat kustannukset.

Takaisinperinnästä ei kuitenkaan luovuta, jos takaisinperintä johtuu siitä, ettei maksettu tuki ole täyttänyt niitä maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjä, joiden perusteella luopumistukijärjestelmä on hyväksytty.

Jos luopujalle on suoritettu 30 §:n 2 momentin mukaan aiheetta maatalousyrittäjän eläkelain mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä luopumisen jälkeen, voidaan aiheetta maksettu eläke kuitata kokonaisuudessaan luopujalle samalta ajanjaksolta maksettavaksi tulevasta luopumistuen perusmäärästä.

Aiheettomasti maksettu luopumistuki saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista luopumistukieristä. Kulloinkin suoritettavasta luopumistukierästä ei saa tuensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosa siitä luopumistukierän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen kun luopumistukierästä on toimitettu ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys.

Samoin rajoituksin voidaan aiheettomasti maksettu luopumistuki periä takaisin kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista maatalousyrittäjän eläkelain mukaisista työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeen eristä. (22.12.2006/1282)

Päätös aiheettomasti maksetun luopumistuen takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Tämän lain mukaisen etuuden saaminen vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jona se olisi pitänyt maksaa, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.

Muutoksenhakua varten on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja sen jäsenistä säädetään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005) ja vakuutusoikeudesta tuomioistuinlaissa (673/2016) .

Asianosainen saa hakea valittamalla muutosta eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen tai ennakkopäätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta siten kuin tässä laissa ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Asianosainen saa hakea valittamalla muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan muutoksenhakuasiassa antamaan päätökseen vakuutusoikeudelta siten kuin tässä laissa ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Muutoksenhakuaika on 30 päivää siitä päivästä lukien, jona asianosainen on saanut tiedon eläkelaitoksen tai työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä. Asianosaisen katsotaan saaneen tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu hänen ilmoittamaansa osoitteeseen, jos muutoksenhaun yhteydessä ei muuta näytetä.

Asianosaisen on toimitettava valituskirjelmä muutoksenhakuajassa valituksenalaisen päätöksen tehneelle eläkelaitokselle tai sen valtuuttamalle asiamiehelle. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä tehty valituskirjelmä on niin ikään toimitettava asiassa päätöksen tehneelle eläkelaitokselle tai sen valtuuttamalle asiamiehelle.

Muutoksenhakuasian käsittelyyn eläkelaitoksessa ja valituksen siirtoon muutoksenhakuelimelle sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 133 §:n 1 ja 4 momentissa ja 134 §:ssä säädetään.

Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut asianomaiselle eläkelaitokselle, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle 58 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, valitus voidaan tästä huolimatta ottaa tutkittavaksi, jos valituksen myöhästymiseen on ollut painava syy.

Tämän lain perusteella annetussa päätöksessä oleva kirjoitus- tai laskuvirhe korjataan siten kuin työntekijän eläkelain 137 §:ssä säädetään. Eläkelaitos voi oikaista päätöksessään olevan asiavirheen siten kuin työntekijän eläkelain 138 §:ssä säädetään.

Lainvoimaisen päätöksen oikaisuun uuden selvityksen perusteella sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 139 §:ssä säädetään.

Lainvoimaisen päätöksen poistamiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 140 §:ssä säädetään. Jos eläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi keskeyttää luopumistuen maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti, kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

Asian uudelleen ratkaisemiseen takautuvasti myönnetyn ensisijaisen etuuden tai muun eläkkeen johdosta sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 140 a §:ssä säädetään. (17.6.2011/683)

Maatalousyrittäjän eläkelain 103 §:n 1 momentin nojalla määrätyt työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös tätä lakia sovellettaessa.

Eläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.

Eläkelaitoksen ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio.

Tämän lain toimeenpanosta huolehtivat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Maaseutuvirasto, maa- ja metsätalousministeriö sekä eläkelaitos.

Tämän lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto.

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa luopumistuen käytön valvonnasta. Valvonnan toteuttamisesta vastaa Maaseutuvirasto. Ministeriöllä on oikeus ohjata ja valvoa eläkelaitoksen toimintaa siltä osin kuin se suorittaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Maaseutuvirastolla on oikeus tarkastaa eläkelaitoksen toimintaa tässä laissa tarkoitetun tukijärjestelmän toimeenpanon osalta.

Eläkelaitoksen on tukijärjestelmää toimeenpannessaan huolehdittava, ettei tukea makseta sitoumusten vastaisesti. Eläkelaitoksen on järjestettävä toimintansa niin, että maa- ja metsätalousministeriö ja Maaseutuvirasto voivat valvoa tuen myöntämisen ja maksamisen edellytysten täyttymistä sekä sitoumusten noudattamista.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on osaltaan valvoa annettujen sitoumusten noudattamista. (22.12.2009/1499)

Maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus teettää palveluksessaan olevilla virkamiehillä ennakolta ilmoittamatta tässä laissa tarkoitetun tuen myöntämisen ja maksamisen ehtojen sekä sitoumusten noudattamisen valvonnassa tarvittavia tarkastuksia. (22.12.2009/1499)

Tuen saaja ja sitoumuksen antaja on velvollinen korvauksetta esittämään tarkastuksen suorittajalle ne asiakirjat, joilla tarkoitetaan myös automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä vastaavaa aineistoa, jonka avulla voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset täyttyneet ja onko annettuja sitoumuksia noudatettu. Tuen saaja ja sitoumuksen antaja on muutoinkin velvollinen avustamaan tarkastuksessa. Tarkastuksia suorittavalla on oikeus valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa sitoumuksenalaiset alueet sekä tuotanto- ja talousrakennuksia. Tarkastusta ei saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.

Tämän lain toimeenpanosta aiheutuneet luopumistukikustannukset ja hoitokulut maksetaan valtion varoista.

Eläkelaitokselle hoitokuluista maksettava korvaus ei saa ylittää kohtuullisten hoitokulujen määrää. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa etukäteen päätöksellään eläkelaitoksen hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan lasketaan 1 momentissa tarkoitetut kohtuulliset hoitokulut. Kohtuulliset korvattavat hoitokulut voivat muodostua lain toimeenpanosta eläkelaitokselle aiheutuvista henkilöstö-, tietojenkäsittely-, konttori-, tila- ja hallintokustannuksista sekä muista vastaavista kustannuksista. Korvattavista hoitokuluista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Eläkelaitokselle korvataan kuitenkin vain todelliset tukijärjestelmän toimeenpanosta aiheutuneet hoitokulut.

Valtion tulee, sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena kuukausittain ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaisesti valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

Jos eläkelaitokselle maksettu kohtuullisten hoitokulujen mukainen 2 momentissa tarkoitettu korvaus kalenterivuoden ajalta on ylittänyt eläkelaitokselle aiheutuneet todelliset hoitokulut, eläkelaitoksen on palautettava liikaa maksettu hoitokorvaus, jollei eläkelaitos osoita, että tältä vuodelta sekä kolmelta seuraavalta vuodelta maksettavat hoitokorvaukset yhteensä eivät tule ylittämään kyseisten vuosien kohtuullisia hoitokuluja. Jos koko jaksolta maksetut korvaukset ovat ylittäneet jakson kohtuulliset hoitokulut, ylittävä osa on palautettava valtiolle. Palautusta ei kuitenkaan vaadita, jos ylitys on johtunut ennalta arvaamattomista ylimääräisistä kustannuksista, jotka eivät ole johtuneet eläkelaitoksesta, ja jos ne voidaan ottaa huomioon seuraavaa neljän vuoden jaksoa varten vahvistettavissa kohtuullisissa hoitokuluissa.

Jos eläkelaitokselle kalenterivuodelta maksettu hoitokorvaus on ollut pienempi kuin eläkelaitokselle aiheutuneet todelliset hoitokulut, maksetun korvauksen ja todellisten hoitokulujen erotus voidaan ottaa huomioon seuraavan kalenterivuoden ennakkoa maksettaessa, jos erotuksen maksaminen ei johda asianomaisen neljän vuoden jakson kohtuullisten hoitokulujen ylittämiseen tai jos kysymys on 4 momentissa tarkoitetuista ennalta arvaamattomista menoista.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) , jäljempänä julkisuuslaki, sovelletaan eläkelaitoksen asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen siltä osin kuin eläkelaitos käyttää julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista valtaa, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Myös silloin, kun kysymys ei ole julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen vallan käytöstä, sovelletaan eläkelaitoksessa tämän lain toimeenpanoon liittyvissä asioissa julkisuuslain:

Eläkelaitoksen on säilytettävä luopumistuen käsittelyyn liittyvät asiakirjat ja tiedot luopujan elinajan ja viisi sen jälkeistä vuotta. Jos luopumistuki on saman luopumisen perusteella myönnetty useammalle luopujalle, kaikki samaa luopumista koskevat asiakirjat ja tiedot on säilytettävä kaikkien luopujien elinajan ja viisi sen jälkeistä vuotta.

Jos 15, 17, 18–21, 23 tai 77 a §:ssä tarkoitettu sitoumus velvoittaa sitoumuksen antanutta luopujan tai luopujien kuoleman jälkeen, luopumistuen käsittelyyn liittyvät asiakirjat ja tiedot on säilytettävä viisi vuotta sitoumuksen päättymisestä.

Valitusasiaa koskevien asiakirjojen säilyttämiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 218 §:n 5 kohdassa säädetään, jollei asiakirjoja ole tämän pykälän 1 momentin nojalla säilytettävä pidemmän ajan.

Tässä laissa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn ei sovelleta, mitä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus , 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään.

Eläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä veroviranomaisilta, maaseutuelinkeinorekisteristä annetussa laissa (1515/1994) tarkoitetulta rekisteriviranomaiselta sekä paliskunnilta ja paliskuntain yhdistykseltä tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa siten kuin maatalousyrittäjän eläkelain 143 §:ssä säädetään. (22.12.2006/1282)

Eläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä Eläketurvakeskukselta maksutta tämän lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat välttämättömät tiedot.

Eläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista asiaa käsitellessään muiden maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:ssä mainituissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja siten kuin maatalousyrittäjän eläkelain 145 §:ssä säädetään. (22.12.2006/1282)

Eläkelaitoksen tiedonsaantioikeus koskee luopujaa, hänen aviopuolisoaan, sitoumuksen antanutta luovutuksensaajaa ja hänen aviopuolisoaan sekä 4 luvussa tarkoitettuja yhtiöitä.

Valvontatehtävän täytäntöönpanoa varten eläkelaitoksella on oikeus yhdistää ja käsitellä 1–3 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja. Luopujia ja muita sitoumuksen antajia koskevia yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää enintään kaksi vuotta sen jälkeen, kun luopujan tai muun sitoumuksen antajan sitoumus on lakannut olemasta voimassa. Yhdistettyjä tietoja ei saa luovuttaa eteenpäin.

Eläkelaitoksella, Eläketurvakeskuksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien säännösten estämättä saada tietoja vakuuttamis-, eläke- tai muun etuusasian ratkaisemiseksi sekä lakisääteisten tehtävien toimeenpanoa varten siten kuin työntekijän eläkelain 198 §:ssä säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä eläkelaitokselta luopumistuen saajaa ja sitoumuksen antajaa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä 65 ja 66 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriöllä ja Maaseutuvirastolla on oikeus saada tietoja kaikista luopumistuen saajista ja sitoumuksen antajista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella on oikeus saada tietoja niistä tuensaajista ja sitoumuksen antajista, jotka ovat antaneet sitoumuksen asianomaisen viranomaisen toimialueella sijaitsevasta maatilasta. (22.12.2009/1499)

Edellä 2 momentissa säädettyjen viranomaisten oikeuteen yhdistää eläkelaitokselta ja muilta viranomaisilta saamiaan tuen käytön ja sitoumusten noudattamisen valvomiseksi välttämättömiä henkilötietoja sovelletaan, mitä 69 §:n 5 momentissa säädetään.

Eläkelaitoksen on annettava luopujalle tämän pyynnöstä hallussaan olevat luopujan luopumistukioikeutta koskevat tiedot. Asianosaisen tiedonsaantioikeudesta, oikeudesta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta sekä oikeudesta tarkastaa itsestään rekisteriin talletetut tiedot säädetään lisäksi julkisuuslaissa ja tietosuoja-asetuksessa.

Eläkelaitoksen on annettava luopumistukea hakevalle hakemuslomakkeella tai muulla vastaavalla tavalla tiedot siitä, mistä hänen tietojaan voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.

Työnantajalla on velvollisuus antaa tietoja työntekijän työskentelystä, työolosuhteista tai muista vastaavista seikoista käsiteltävänä olevan luopumistukiasian ratkaisemiseksi tai muuten tämän lain mukaisten tehtävien toimeenpanossa siten kuin työntekijän eläkelain 195 §:ssä säädetään.

Eläkelaitoksen on annettava tietoja liikennevakuutuslain (279/1959) 19 §:ssä tarkoitetulle vakuutusyhtiölle, Liikennevakuutuskeskukselle, Valtiokonttorille, Kansaneläkelaitokselle sekä verohallinnolle siten kuin maatalousyrittäjän eläkelain 146 §:n 1 momentissa säädetään. (22.12.2006/1282)

Luopumistukeen sovelletaan myös, mitä työntekijän eläkelain 204 ja 205 §:ssä sekä 206 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään tietojen antamisesta vapaaehtoista ryhmälisäeläketurvaa sekä rikosten ja väärinkäytösten selvittämistä varten samoin kuin tietojen antamisesta viranomaiselle. Samoin luopumistukeen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 208 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään tietojen luovuttamisesta eteenpäin.

Eläkelaitoksen on annettava luopumistuen käytön seurantaa ja valvontaa varten maa- ja metsätalousministeriölle ja Maaseutuvirastolle tuen käyttämisen ja tukijärjestelmän toimeenpanon valvomiseksi välttämättömät 70 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Tietojen antamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus saada eläkelaitokselta tieto luopumistuen saajan ja hänen puolisonsa sekä sitoumuksen antajan ja hänen puolisonsa henkilötunnuksesta sekä yhteystiedoista. (22.12.2009/1499)

Eläkelaitoksen tulee viipymättä ilmoittaa Eläketurvakeskukselle luopumistuen alkamisesta ja päättymisestä. Eläkelaitoksen on myös annettava Eläketurvakeskukselle muita luopumistukea koskevia tarpeellisia tietoja.

Eläkelaitoksella, Eläketurvakeskuksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada maksutta ne tiedot, jotka niillä on tämän lain mukaan oikeus saada. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava.

Ennen kuin eläkelaitos luovuttaa tietoja eteenpäin, sen on varmistettava, että tietojen saajalla on lain mukaan oikeus saada luovutettavat tiedot niiden alkuperäiseltä antajalta.

Luovuttaessaan tässä luvussa säädetyillä perusteilla tietoja eteenpäin eläkelaitos on vastuussa siitä, että luovutettavien tietojen sisältö vastaa tietojen antajalta saatuja tietoja.

Tietojen antamiseen teknisen käyttöyhteyden avulla sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 210 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään.

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä ja 3 luvussa säädetään, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi vuosina 2013–2018 tapahtua myös siten, että luopuja luovuttaa maatilan koko peltomaan lisämaaksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan, jolla luovutuksensaaja luopumisen tapahtuessa harjoittaa maataloutta.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että:

Mitä 8 §:n 2 momentissa säädetään 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta luopujasta, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitetuin tavoin toteutettuun luopumiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuin tavoin toteutettuun luopumiseen sovelletaan luopumisajankohdan osalta, mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään maatilan luovutuskirjasta ja hallinnan siirrosta. Tällaiseen luopumiseen sovelletaan 9 §:ää vastaavalla tavalla kuin toteutettaessa maatilalla sukupolvenvaihdos. Jos luovutus tapahtuu kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi, molempien on täytettävä, mitä tässä pykälässä säädetään. Jos luovutus kuitenkin tapahtuu aviopuolisoille yhteisesti, ainakin toisen aviopuolisoista on täytettävä, mitä tässä pykälässä säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset lisämaan enimmäisetäisyydestä.

Jollei tästä laista muuta johdu, luopumistukeen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 96–100 §:ssä säädetään palkkakertoimesta ja työeläkeindeksistä, 103 §:ssä eläkkeen hakemisesta toisen henkilön puolesta, 105 §:n 2 ja 4 momentissa väliaikaisen päätöksen antamisesta ja koneellisesta allekirjoittamisesta, 112 §:n 1 momentissa eläkkeen maksamisesta, 113 §:n 2 ja 3 momentissa eläkkeen maksamisen keskeyttämisestä ja eläkkeen lakkauttamisesta eläkkeensaajan todennäköisen kuoleman johdosta, 115 ja 116 §:ssä viivästyskorotuksen suorittamisesta eläkkeen maksamisen viivästymisen johdosta, 119 §:ssä, 120 §:n 2, 4 ja 5 momentissa sekä 121 ja 122 §:ssä eläkkeen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle, työttömyyskassalle tai hyvinvointialueelle, 124 §:n 1 momentissa eläkkeen siirtämisen tai panttaamisen kiellosta, 180 §:ssä eläkelaitoksen vastuusta Eläketurvakeskuksen kustannuksista, 216 §:ssä virka-avusta ja 217 §:ssä eläkelaitoksen toimihenkilön ja hallituksen jäsenen esteellisyydestä. (8.7.2022/648)

Jollei tästä laista muuta johdu, luopumistukeen sovelletaan myös, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 114 ja 116–124 §:ssä, 125 §:n 2 momentissa, 126–132 ja 134 §:ssä säädetään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta ja 103 §:n 1 momentissa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenten määräämisestä.

Tässä laissa tarkoitettua luopumistuen perusmäärää ja täydennysosaa pidetään tuloverolain (1535/1992) 100 ja 101 §:ää sovellettaessa eläketulovähennykseen oikeuttavana eläketulona.

Joka tahallaan

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tätä lakia sovelletaan, jos 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Jos luopuminen on tapahtunut maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 15 §:n mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006, oikeus luopumistukeen määräytyy siten, kuin mainitussa laissa säädetään.

Tämän lain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua 57 vuoden vähimmäisikää sovelletaan, jos 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2007, mutta kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Edellä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua 60 vuoden vähimmäisikää sovelletaan, jos 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2009, mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

Tämän lain 14 §:ssä ja 45 §:ssä mainitut rahamäärät vastaavat työntekijän eläkelain 96 §:n palkkakertoimen arvoa 1 vuonna 2004.

Tämän lain 16 §:n 2 momenttia sovelletaan, jos 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008.

Tämän lain 56 §:ssä säädettyä vanhentumisaikaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007. Vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaatuloa kulunut aika.

Tämän lain 60 §:n 3 momenttia sovelletaan poistohakemuksiin, jotka tulevat vireille 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään luopujan vähimmäisiästä sukupolvenvaihdosluovutuksessa muulle kuin 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle, vuonna 1950 tai sitä aikaisemmin syntyneellä luopujalla luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja luopumisen tapahtuessa on täyttänyt 56 vuotta, mutta ei kuitenkaan 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 51 vuotta. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maataloutta yhtymän lukuun harjoittaneeseen yhtymän nuorempaan osakkaaseen sekä vuonna 1955 tai sitä aikaisemmin syntyneeseen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maatalousyrittäjän leskeen. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille 56 vuoden iän täyttämistä edeltävältä ajalta.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään luopujan vähimmäisiästä luovutettaessa maatilan peltomaan omistusoikeus lisämaaksi muulle kuin 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle, vuosina 2009 ja 2010, vuonna 1951 tai sitä aikaisemmin syntyneellä luopujalla luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 57 vuotta, mutta ei kuitenkaan 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 52 vuotta. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maataloutta yhtymän lukuun harjoittaneeseen yhtymän nuorempaan osakkaaseen sekä vuonna 1956 tai sitä aikaisemmin syntyneeseen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maatalousyrittäjän leskeen. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille 57 vuoden iän täyttämistä edeltävältä ajalta.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään luopujan vähimmäisiästä toteutettaessa luopuminen luovuttamalla porot, vuonna 1951 tai sitä aikaisemmin syntyneellä luopujalla luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 55 vuotta, mutta ei kuitenkaan 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 50 vuotta. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös vuonna 1956 tai sitä aikaisemmin syntyneeseen maatalousyrittäjän leskeen. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille ajalta ennen 55 vuoden iän täyttämistä.