1129/2003

Tässä laissa säädetään uusiutuvista energialähteistä ja tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperän varmentamisesta sekä sähkön alkuperän ilmoittamisesta.

Tämän lain 2 a §:n 3 momenttia ja 3 a §:ää ei sovelleta tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperätakuuseen.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Euroopan unionin ( EU ) tai Euroopan talousalueen ( ETA ) toisen valtion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY mukaisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle myöntämät alkuperätakuut on tunnustettava käytettäväksi osoituksena 2 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisista seikoista sekä 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää, että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin mukaisia alkuperätakuita käytettäväksi 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen, jos alkuperätakuun täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on perusteltuja epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo, että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut, joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2 momentin estämättä käyttää 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän sähköiseen rekisteriin viimeistään kahden kuukauden kuluessa työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin alkuperätakuisiin.

Toisen EU- tai ETA-valtion tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle sähkölle myöntämät alkuperätakuut on tunnustettava osoituksena 2 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisista seikoista.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää, että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin mukaisia alkuperätakuita, jos alkuperätakuun täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on perusteltuja epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo, että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut, joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2 momentin estämättä käyttää osoituksena 1 momentissa mainituista seikoista, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän sähköiseen rekisteriin viimeistään kahden kuukauden kuluessa työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin alkuperätakuisiin.

Sähkön alkuperätakuu voidaan myöntää uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle sähkölle. Sitä ei kuitenkaan voida myöntää sähkölle, joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa.

Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö voidaan varmentaa vain tässä laissa säädetyllä alkuperätakuulla.

Sähkön alkuperätakuun on sisällettävä tieto sähkön tuotantotavasta ja sen energialähteistä sekä maininta tuotantoajankohdasta ja -paikasta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä muista sähkön tuotantotapaa tai sen energialähteitä koskevista tiedoista, joita alkuperätakuun tulee sisältää, sekä alkuperätakuun yksilöimiseksi tarpeellisista tiedoista.

Alkuperätakuun standardiyksikkönä on käytettävä yhtä megawattituntia. Kutakin tuotettua energiayksikköä kohden voidaan myöntää vain yksi sähkön alkuperätakuu.

Alkuperätakuu myönnetään tuotetun energiamäärän perusteella kalenterikuukausittain. Jos tuotantomäärä kalenterikuukaudessa on vähemmän kuin yksi megawattitunti, alkuperätakuu myönnetään sinä kalenterikuukautena, jolloin tuotantomäärä saavuttaa yhden megawattitunnin.

Alkuperätakuu voidaan käyttää 12 kuukauden kuluessa sitä vastaavan sähköenergian viimeisestä tuotantopäivästä.

Sähkön alkuperätakuu on myönnettävä pyynnöstä tämän lain soveltamisalaan kuuluvalla tuotantotavalla tuotetulle sähkölle ja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista energialähteistä tuotetulle sähkölle, jos:

Rekisterinpitäjän tehtävänä on sähkön alkuperätakuiden myöntäminen, siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla.

Järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija toimii rekisterinpitäjänä. Rekisterinpitäjä voi antaa tehtävän hoitamisen kokonaan omistamansa tytäryhtiön hoidettavaksi. Rekisterinpitäjä voi myös hankkia tehtävän järjestämiseksi tarvittavat palvelut osittain tai kokonaan sopimuskumppaninaan toimivalta palveluntuottajalta. Rekisterinpitäjä on vastuussa tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta.

Sähkönmyyjän on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava kirjallisesti tai muulla rekisterinpitäjän hyväksymällä tavalla alkuperätakuun käyttämisestä 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen rekisterinpitäjälle tai tämän osoittamalle muulle taholle. Rekisterinpitäjän on peruutettava alkuperätakuu heti, kun se on saanut tiedon takuun käyttämisestä.

Rekisterinpitäjän on omasta aloitteestaan mitätöitävä alkuperätakuu heti, jos sitä ei ole käytetty 12 kuukauden kuluttua alkuperätakuuta vastaavan sähköenergian viimeisestä tuotantopäivästä.

Sähkön alkuperätakuu myönnetään, siirretään, peruutetaan ja mitätöidään sähköisesti. Alkuperätakuiden myöntäminen, siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti on järjestettävä siten, että ne ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä alkuperätakuiden myöntämisessä, siirtämisessä, peruuttamisessa ja mitätöinnissä käytettävästä menettelystä.

Alkuperätakuun myöntämiseen ja siirtämiseen liittyvän palvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista. Palvelun maksuilla voidaan kattaa rekisterinpitäjälle tästä laista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen voitto palvelun hoitamisesta. Palvelun hinnoittelussa tai muissa ehdoissa on myös otettava huomioon pienempien tuottajien mahdollisuus hyödyntää alkuperätakuujärjestelmää.

Alkuperätakuun peruuttamisesta ja mitätöinnistä ei saa periä erillistä maksua. Palvelun myyntiehdot ja -hinnat tulee julkaista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palvelujen hinnoittelusta.

Arviointilaitoksen on todennettava voimalaitoksen tuotantotapa ja sen käyttämät energialähteet ennen kuin voimalaitoksen tuottamalle sähkölle voidaan myöntää alkuperätakuita. Todentaminen on voimassa valtioneuvoston asetuksella säädettävän määräajan. Todentaminen on sen voimassaoloaikana uudistettava, jos voimalaitoksen tuotantotavan tekniset ominaisuudet tai sen käyttämät energialähteet muuttuvat aikaisempaan todentamiseen nähden tavalla, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa alkuperätakuiden myöntämiseen voimalaitoksen tuottamalle sähkölle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää, että muuhun todentamisjärjestelmään perustuva todentaminen rinnastetaan tässä laissa säädettyyn todentamiseen.

Arviointilaitoksen antaman todentamistodistuksen tulee sisältää alkuperätakuun myöntämisessä tarvittavat tiedot voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä sekä vahvistuksen sille, että voimalaitoksen tuottama sähkö täyttää alkuperätakuun myöntämisen edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä todentamisesta ja todentamistodistuksen sisältämistä tiedoista.

Voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle tiedot sähkön tuotantotavasta sekä niistä energialähteistä, joita voimalaitos on käyttänyt sähkön alkuperätakuun kohteena olevan sähkömäärän tuottamiseen. Voimalaitoksen haltijan tulee huolehtia siitä, että käytettyä tuotantotapaa ja käytettyjä energialähteitä koskevien tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelystä sekä tuotantotapaa ja energialähteitä koskevien tietojen säilyttämisestä.

Energiamarkkinavirasto voi kieltää myöntämästä sähkön alkuperätakuuta voimalaitoksen haltijalle, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, enintään kahden vuoden pituiseksi määräajaksi, jos voimalaitoksen haltija on sähkön alkuperätakuun saadakseen antanut virheellisiä tietoja arviointilaitokselle tai rekisterinpitäjälle taikka jättänyt antamatta arviointilaitokselle tai rekisterinpitäjälle tietoja ja tästä menettelystä on ollut seurauksena, että sähkön alkuperätakuu on myönnetty perusteettomasti tai todellisuudessa tuotettua määrää olennaisesti suuremmalle sähkömäärälle.

Arviointilaitoksen ja rekisterinpitäjän on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle, jos se epäilee voimalaitoksen haltijan menetelleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Arviointilaitoksella tarkoitetaan tässä laissa Energiamarkkinaviraston hyväksymää ETA-alueella toimivaa yhteisöä tai laitosta, joka täyttää arviointilaitokselle asetettavat vaatimukset.

Arviointilaitoksen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

Energiamarkkinaviraston on hyväksyttävä vaatimukset täyttävä yhteisö tai laitos tässä laissa tarkoitetuksi arviointilaitokseksi. Hyväksyminen voidaan antaa määräajaksi, jos siihen on erityinen syy.

Arviointilaitoksen on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle toimintaansa koskevista muutoksista, joilla on vaikutusta asetettujen vaatimusten täyttymiseen.

Jos arviointilaitos toimii säännösten vastaisesti taikka ei täytä hyväksymiselle asetettuja vaatimuksia, Energiamarkkinaviraston on kehotettava arviointilaitosta korjaamaan puute määräajassa. Jos puutetta ei korjata määräajassa, Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa hyväksymisen.

Sähkönmyyjän, joka myy sähkönkäyttäjälle uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä, on varmennettava myymänsä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperä. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrä tai osuus myydystä sähköstä varmennetaan viimeistään Energiamarkkinaviraston määräämänä ajankohtana vastaavalla määrällä peruutettuja alkuperätakuita. Uusiutuvien energialähteiden osuutta ei kuitenkaan tarvitse erikseen varmentaa, jos osuus ilmoitetaan Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman avulla.

Sähköntuottajan, joka muussa liiketoiminnassaan ilmoittaa asiakkailleen tietoja käyttämänsä sähkön alkuperästä, on varmennettava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperä 1 momentin mukaisesti.

Sähkönkäyttäjän, joka markkinoinnissaan ilmoittaa käyttämänsä sähkön olevan peräisin uusiutuvista energialähteistä, on varmennettava sähkön alkuperä 1 momentin mukaisesti tai pystyttävä muuten osoittamaan, että se on käyttänyt 1 momentin mukaisesti varmennettua sähköä.

Sähkönmyyjän on ilmoitettava Suomessa myymänsä sähkön alkuperää koskevat tiedot sähkölaskuissa tai niiden liitteissä vähintään kerran kalenterivuodessa. Lisäksi tiedot on ilmoitettava myynninedistämisaineistossa sekä pidettävä sähkönkäyttäjien saatavilla. Sähkönmyyjän on huolehdittava siitä, että tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on jaoteltava sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytettyjen energialähteiden osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään vähintään seuraavalla tarkkuudella:

Sähkönmyyjän sähkönkäyttäjille ilmoittamaan energialähteiden jaotteluun on sisällytettävä sekä sähkönkäyttäjille että sähkönmyyjille myydyn sähkön kaikki hankintalähteet tasesähköyksikön toimittamaa tasesähköä lukuun ottamatta.

Alkuperätakuilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi varmennetun sähkön osuus ilmoitetaan energialähteiden jaottelussa uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun tai ETA-alueen ulkopuolelta tuodun sähkön, jota ei ole varmennettu alkuperätakuilla, sekä alkuperältään tuntemattoman sähkön energialähteiden osuudet on ilmoitettava Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman avulla. Muu kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuva alkuperältään tunnettu sähkö voidaan jaottelussa ilmoittaa joko tosiasiallisen tuotantotapansa mukaan tai jäännösjakauman avulla.

Sähköntuottaja, sähkön maahantuoja ja muu sähkönmyyjä on velvollinen antamaan sähkön ostajana toimivalle sähkönmyyjälle tämän pyynnöstä tiedot, jotka sähkönmyyjä tarvitsee kaupan kohteena olevasta sähköstä 11, 11 a tai 11 c §:ssä säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi.

Sähkönmyyjän on sähkölaskuissa tai niiden liitteissä sekä myynninedistämisaineistossa vähintään kerran kalenterivuodessa viitattava julkisiin tietolähteisiin, joista on saatavissa tietoja sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisten jätteiden määrästä.

Yleisön saatavilla olevassa ilmoituksessa on mainittava sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneet:

Hiilidioksidin ominaispäästöjä koskevassa ilmoituksessa on mainittava ominaispäästöjen laskennassa käytetyt energialähde- ja tuotantotapakohtaiset päästökertoimet sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöjen jakomenetelmä. Käytetyn ydinpolttoaineen määrää koskeva tieto voi perustua joko sähkönmyyjän sähkönhankintaan tai Säteilyturvakeskuksen julkaisemiin tilastotietoihin.

Alkuperätakuilla varmentamattoman uusiutuvista energialähteistä tuotetun, ETA-alueen ulkopuolelta tuodun alkuperätakuilla varmentamattoman sähkön ja alkuperältään tuntemattoman sähkön osalta hiilidioksidipäästöjen ja käytetyn ydinpolttoaineen määrän ilmoittamiseen käytetään Energiamarkkinaviraston laskeman jäännösjakauman tietoja.

Jäännösjakaumaa käytetään antamaan alkuperä varmentamattomalle uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle, ETA-alueen ulkopuolelta tuodulle varmentamattomalle sähkölle ja alkuperältään tuntemattomalle sähkölle. Energiamarkkinaviraston on laskettava jäännösjakauma kalenterivuoden ajanjaksolle ja julkaistava se vuosittain seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Sähkönmyyjä, -tuottaja ja -käyttäjä on velvollinen käyttämään viimeisintä jäännösjakaumaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta.

Jäännösjakaumaa laskettaessa on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä tuotettu energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin jäännösjakauman laskemisesta.

Energiamarkkinaviraston tulee antaa rekisterinpitäjää ja sähkönmyyjiä koskevia jäännösjakauman muodostamiseksi tarpeellisia määräyksiä määräajoista, joita on noudatettava kohdistettaessa käytettyjä alkuperätakuita tietylle kalenterivuodelle sekä ilmoitettaessa Energiamarkkinavirastolle kohdistamista koskevia tietoja.

Energiamarkkinaviraston tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista.

Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten estämättä valvotaan kuluttajansuojalain (38/1978) nojalla markkinoinnin lainmukaisuutta markkinoitaessa sähköä kuluttajille.

Energiamarkkinaviraston on vahvistettava rekisterinpitäjän noudatettavaksi seuraavat palvelujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista:

Vahvistuspäätöksen on perustuttava 3 ja 3 b §:ssä sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädettyihin palvelun ehtoja ja hinnoittelua koskeviin perusteisiin.

Voimalaitoksen haltija, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, on velvollinen kehotuksesta antamaan sähkön alkuperätakuiden oikeellisuuden valvomiseksi Energiamarkkinavirastolle voimalaitoksensa tuotantotapaa ja sen käyttämiä energialähteitä sekä sen tuottamia sähkömääriä koskevia tietoja.

Rekisterinpitäjä ja arviointilaitos ovat velvollisia pyynnöstä antamaan Energiamarkkinavirastolle tietoja, jotka ovat tarpeen sähkön alkuperätakuiden oikeellisuuden tai 2 luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi. (14.6.2013/445)

Sähkönmyyjä on velvollinen kehotuksesta antamaan Energiamarkkinavirastolle myymänsä sähkön energialähteitä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen tämän lain 3 luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi.

Energiamarkkinavirastolla on oikeus tarkastaa tietojen oikeellisuus valvottavan hallinnassa olevissa tiloissa, jotka eivät kuulu kotirauhan piiriin.

Jos joku rikkoo tai laiminlyö tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä säädettyjä velvoitteitaan, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä.

Jos sähkönmyyjä on ilmoittanut sähkönkäyttäjälle sähkön olevan tuotettu uusiutuvista energialähteistä taikka sähköntuottaja tai sähkönkäyttäjä on toiminnassaan ilmoittanut käyttävänsä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä varmentamatta sähkön alkuperää 11 §:n mukaisesti, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava sähkönmyyjä, -tuottaja tai -käyttäjä viipymättä toimimaan 11 §:ssä säädetyllä tavalla. (14.6.2013/445)

Energiamarkkinavirasto voi asettaa 1 tai 2 momentissa tarkoitetun päätöksen taikka tässä laissa säädettyä tietojenantovelvoitetta koskevan päätöksensä tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990) . (14.6.2013/445)

Rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) , sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) , kielilaissa (423/2003) ja hallintolaissa (434/2003) säädetään. Asiakkaan pyynnöstä voidaan kuitenkin poiketa kielilain vaatimusten soveltamisesta sähkön alkuperätakuussa ja todentamistodistuksessa käytettävän kielen osalta.

Energiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Rekisterinpitäjän sähkön alkuperätakuuta koskevaan päätökseen ja arviointilaitoksen todentamistodistusta koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttamista ja alkuperätakuun epäämistä määräajaksi koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Lain 11 §:ssä säädettyä velvoitetta sovelletaan laskuihin ja myynninedistämisaineistoon, jotka toimitetaan sähkönkäyttäjille 1 päivänä heinäkuuta 2004 tai sen jälkeen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.