1345/2002

Työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työllisyysperusteista valtionapua rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista, rakenteellisesti uudelleen järjestämistä tai muuta investointia koskevaan hankkeeseen julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 2 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuille tahoille valtion talousarvion rajoissa.

Työvoimaviranomainen voi myöntää investointiin työllisyysmäärärahoista haetun valtionavun joko suoraan hakijalle tai osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavat työllisyysmäärärahat toiselle valtion viranomaiselle tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle (investointiavustus).

Työvoimaviranomainen osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavan määrärahan toiselle viranomaiselle tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle (valtionapuviranomainen) silloin, kun tämä erityissäännösten nojalla myöntää valtionavun sen hakijalle. Muissa tapauksissa työvoimaviranomainen myöntää investointiavustuksen suoraan hakijalle.

Työ- ja elinkeinoministeriö osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten toiselle ministeriölle tai keskushallinnon muulle toimintayksikölle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten ministeriön tai keskushallinnon toimintayksikön alaiselle valtionapuviranomaiselle.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntää investointiavustuksen suoraan hakijalle.

Työvoimaviranomaisen on hankittava valtionapuhakemuksesta lausunto siltä valtionapuviranomaiselta, jolle määräraha on tarkoitus osoittaa. Jos valtionapuviranomainen on tehnyt esityksen määrärahan osoittamisesta, ei lausuntoa tarvitse hankkia.

Lausunnossa tai esityksessä on selvitettävä:

Jos valtionavun hakija harjoittaa elinkeinotoimintaa, lausunnossa tai esityksessä on 2 momentissa mainitun lisäksi selvitettävä:

Jos valtionapuviranomainen ei ole lausunnossaan puoltanut määrärahan osoittamista, ei määrärahaa voida osoittaa, jollei valtioneuvoston yleisistunto ministeriön päätösvaltaan kuuluvassa asiassa toisin päätä.

Työllisyysmäärärahoista ei myönnetä avustusta hankkeeseen, jonka varsinaiset rakennustyöt taikka korjaus- tai kunnossapitotyöt on aloitettu ennen kuin valtionapuhakemus on pantu vireille toimivaltaisessa valtionapuviranomaisessa. Tätä asetusta sovellettaessa työn katsotaan alkaneen, kun:

Investointiavustus ei saa yhdessä samaan kohteeseen suoritettavan muun valtionavun kanssa ylittää asianomaista valtionapuhanketta koskevissa erityissäännöksissä säädettyä tai muutoin vahvistettua tällaisen hankkeen valtionavun enimmäismäärää. Valtionapu ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu otetaan huomioon erityissäännösten perusteella myönnettävän valtionavun vähennyksenä.

Hankkeisiin, jotka toteutetaan vaikeimmilla työttömyysalueilla, voidaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, osoittaa ylimääräistä valtionapua enintään 20 prosenttia valtionavun perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista. Hankkeeseen tulevan valtion rahoituksen yhteismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Ylimääräistä valtionapua ei oteta huomioon mahdollisesti myönnettävän muun valtionavun vähennyksenä.

Jos valtionavun enimmäismäärästä ei ole annettu 1 momentissa tarkoitettuja erityissäännöksiä, investointiavustus yhdessä muun valtionavun kanssa ei saa ylittää 75 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Investointiavustuksen myöntämisen ja osoittamisen edellytyksenä on, että valtionapuhankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja valtionaputoiminnassa noudatetaan, mitä hankkeen rahoittamista koskevissa erityissäännöksissä mahdollisesti säädetään.

Investointiavustuksen saajan on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla.

Avustuksen saaja on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta avustuksen viimeisen erän maksupäivästä.

Työllisyyden parantamiseksi voidaan investointeihin tarkoitetuista työllisyysmäärärahoista myöntää rahoitusta valtion rakennuttaville toimintayksiköille.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja valtion rakennuttavia toimintayksikköjä ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueet, Liikennevirasto, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Museovirasto, opetusministeriö, puolustusministeriö, Rajavartiolaitos, Suomenlinnan hoitokunta ja valtioneuvoston kanslia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen työllisyystyöohjelmamenettelystä huolehtii keskitetysti Suomen ympäristökeskus maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön ohjauksessa.

Valtion rakennuttavien toimintayksikköjen on toimitettava vuosittain työ- ja elinkeinoministeriölle esitys valtion investointeihin käytettäviksi suunnitelluista työllisyysmäärärahoista (työllisyystyöohjelma). Esitys on toimitettava myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Esitys toimitetaan työ- ja elinkeinoministeriön hyväksymällä tavalla. Työllisyystyöohjelmaan on sisällytettävä arvio ohjelman työllisyysvaikutuksesta (työllisyysvaikutusarvio).

Työ- ja elinkeinoministeriö hyväksyy valtioneuvoston ministeriölle osoittamien määrärahojen kohdentamisen hankkeelle tai osoittamisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käytettäväksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy sille osoitettujen määrärahojen kohdentamisen hankkeille.

Valtion rakennuttavan toimintayksikön on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Rakennuttava toimintayksikkö on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta ohjelmavuoden päättymisestä.

Työllisyyspoliittista avustusta (avustus) voidaan myöntää toimintaan, jonka tarkoituksena on:

Avustusta voidaan lisäksi myöntää sosiaalisista yrityksistä annetun lain (1351/2003) 3 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa sekä tukena uusosuuskunnan perustamiseen. Uusosuuskunnalla tarkoitetaan tässä luvussa työttömien perustamaa osuuskuntaa, jonka jäsenistä vähintään kolme neljäsosaa on osuuskunnan perustamishetkellä työttöminä työnhakijoina.

Avustuksen myöntävä viranomainen voi avustusta myönnettäessä asettaa avustuksen tarkoituksen toteuttamisen kannalta tarpeellisia ehtoja.

Avustusta voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle ja muulle yhteisölle, säätiölle sekä sosiaaliselle yritykselle.

Avustus myönnetään sosiaaliselle yrityk selle ja uusosuuskunnalle de minimistukena.

Avustusta ei myönnetä:

Säätiölle, sosiaaliselle yritykselle ja muulle yhteisölle kuin kunnalle avustusta voidaan myöntää enintään 75 prosenttia avustuksen myöntävän viranomaisen hyväksymistä kokonaiskustannuksista.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, säätiölle ja muulle yhteisölle kuin kunnalle voidaan korvata kokonaan:

Avustuksen määrästä päätettäessä otetaan huomioon avustettavan toiminnan laajuus ja sisältö sekä toiminnan kohderyhmään kuuluvien henkilöiden määrä.

Kunnalle ja kuntayhtymälle avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia avustuksen myöntävän viranomaisen hyväksymistä kokonaiskustannuksista.

Avustus ei saa yhdessä samaan tarkoitukseen maksetun valtion muun rahoitustuen kanssa ylittää 15, 15 a ja 15 b §:ssä säädettyä enimmäismäärää. Valtion rahoitustueksi katsotaan avustuksen enimmäismäärää arvioitaessa valtion talousarvion määrärahasta ja talousarvion ulkopuolisesta valtion hallinnoimasta rahastosta maksettu valtionosuus ja -avustus, korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa alemmalla korolla myönnettyyn lainaan sisältyvä korkoetu sekä muun lainan korkoon kohdistuva korkotuki.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, valtion rahoitustueksi ei lueta Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta eikä veikkausvoittovaroista maksettavaa avustusta, eikä niitä lueta enimmäismäärään laskettaessa 15, 15 a ja 15 b §:ssä säädettyä avustuksen enimmäismäärää. Myönnetyt avustukset eivät kuitenkaan saa yhteenlaskettuina ylittää avustuksen myöntävän viranomaisen hyväksymiä kokonaiskustannuksia.

Avustusta voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajaksi kerrallaan.

Sosiaaliselle yritykselle voidaan yritystoiminnan käynnistämis- ja vakiinnuttamiskustannuksiin myöntää avustusta vain ajaksi, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän. Uusosuuskunnalle avustusta voidaan myöntää enintään kuuden kuukauden ajaksi osuuskunnan perustamisesta lukien.

Avustusta voidaan maksaa ennakkona. Ennakko on enintään 50 prosenttia kullekin maksujaksolle kohdistuvasta avustuksesta. Työttömien perustamalle rekisteröidylle yhdistykselle voidaan maksaa kunkin avustusjakson koko avustus ennakkona.

Muu avustuksen saaja kuin sosiaalinen yritys tai uusosuuskunta on velvollinen pitämään avustettavasta toiminnasta kirjanpitolain (1336/1997) mukaista erillistä kirjanpitoa, jollei avustettavan toiminnan rahoituksen tilinpitoa esitetä yhteisön tai säätiön kirjanpidossa omilla tileillään ja valvontaa ole mahdollista suorittaa ilman vaikeuksia.

Jos avustuksen saaja on 1 momentin mukaisesti velvollinen pitämään erillistä kirjanpitoa, avustettavan toiminnan koko kirjanpito ja siihen liittyvät tositteet on säilytettävä niin, että ne on helppo tarkastaa. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä kirjanpitolain 2 luvun 10 §:ssä säädetyn ajan ja siinä säädetyllä tavalla.

Avustuksen käyttöä valvoo avustuksen myöntänyt tai työ- ja elinkeinoministeriön määräämä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Avustuksen saajan tulee vuosittain avustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa toimittaa selvitys avustetusta toiminnasta ja avustuksen käytöstä 1 momentissa tarkoitetulle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitetun alueellisesti tasapainoisen työllisyyden aikaansaamiseksi valtion talousarvioon esitetään ne määrärahat, joilla ottaen huomioon työllisyystilanteen ja kansantalouden kehitysnäkymät valtion on tarvittaessa järjestettävä työntekomahdollisuuksia siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

Edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikeimpia työttömyysalueita ovat ne kunnat, joissa keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen tai joissa työllisyystilanne on äkillisesti ja voimakkaasti heikentynyt.

Tämän asetuksen mukaisten tukien ja avustusten hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelystä säädetään julkisen työvoimapalvelun toimeenpanosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1347/2002) .

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.