831/2001

Tässä asetuksessa säädetään Elintarvikeviraston ja kuntien suorittamasta kalastustuotteiden ja kalalaitosten elintarvikehygieenisestä valvonnasta valtiolle ja kunnille perittävistä maksuista.

Elintarvikevirastolle perittävät maksut ovat valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n mukaisia julkisoikeudellisia suoritteita. Tässä asetuksessa tarkoitettujen maksujen perusteena otetaan tarkastuksesta aiheutuvia kustannuksia laskettaessa huomioon vastaavat kustannuserät kuin mitä valtion maksuperustelain mukaisten suoritteiden omakustannusarvoa laskettaessa.

Kalahygieniasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (16/EEO/2000) liitteen 1 luvun 2 kohdassa 2 tarkoitetusta Suomesta peräisin olevan kalan aistinvaraisesta tarkastuksesta peritään kalastustuotteet vastaanottavalta laitokselta tarkastusmaksuna kultakin ensimmäiseltä 50 tonnilta kalastustuotteita yksi euro tonnilta ja sen jälkeen kultakin seuraavalta tonnilta kalastustuotteita 0,50 euroa.

Silakka- (Clupea harengus), sardiini- (Sardina pilchardus), makrilli- (Scomber scomprus, Scomber japonicus ja Trachurus spp.) ja anjovislajien (Engraulis spp.) sekä Maena smaris -lajin pikarellien osalta 1 momentissa tarkoitettu maksu on enintään 50 euroa vastaanotetulta erältä, jolleivät tarkastuksesta aiheutuneet todelliset kustannukset ole tätä korkeammat.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu maksu ei riitä kattamaan tarkastuksesta aiheutuvia kustannuksia, kunta tai Elintarvikevirasto voi päättää todelliset kustannukset kattavan tuntiveloitusjärjestelmän noudattamisesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksua on alennettava viljellyn kalan, silakan sekä muiden kalalajien osaltaa enintään 55 prosentilla, jos kala on lajiteltu tuoreusasteen tai koon mukaan taikka ensimmäiseen myyntiin liittyvät toimenpiteet on ryhmitelty yhteen ja tarkastuskustannukset jäävät tästä syystä kiinteää maksua alemmiksi.

Kalalaitosten valvonnasta sekä kalalaitoksissa suoritettavista aistinvaraisista, kemiallisista ja loistutkimuksista peritään yksi euro kultakin laitokseen tai uivaan jalostamoon saapuvalta kalastustuotetonnilta.

Jos 1 momentissa tarkoitettu maksu ei riitä kattamaan valvonnasta aiheutuvia kustannuksia, kunta tai Elintarvikevirasto voi valvomiensa laitosten osalta päättää aiheutuvat kustannukset kattavan tuntiveloitusjärjestelmän noudattamisesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksua on alennettava vastaamaan tarkastuksesta aiheutuvia kustannuksia, jos ne jäävät 1 momentissa tarkoitettua kiinteää maksua alemmiksi siitä syystä, että valmistus- ja jalostustoimenpiteet tehdään samalla paikalla, jossa myös ensimmäinen myynti tai jalostus tapahtuu, tai laitoksen toimintaedellytyksistä tai omavalvonnasta johtuvista syistä laitoksessa tarvitaan keskimääräistä vähemmän tarkastushenkilöstöä. Maksua saadaan kuitenkin alentaa enintään 55 prosentilla.

Kalastustuotteita vain jäähdyttävien, pakastavien, pakkaavien tai varastoivien laitosten valvonnasta peritään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.

Jos edellä 2 ja 3 §:ssä tarkoitetut maksut kattavat jo kaikki valvontakustannukset, 1 momentissa tarkoitettua maksua ei peritä.

Suomalaisten, mutta ulkomailla olevien, uivien jalostamoiden valvonnasta peritään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Sillä kumotaan eräiden kalastustuotteiden ja kalalaitosten valvonnasta perittävistä maksuista 2 päivänä kesäkuuta 1999 annettu päätös (715/1999) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän maksuasetuksen mukaiset maksut voidaan vuoden 2002 helmikuun loppuun asti maksaa myös käyttäen maksuvälineenä markkamääräisiä seteleitä ja metallirahoja. Tällöin euromääräinen hinta muutetaan markkamääräiseksi kertomalla se luvulla 5,94573 sekä pyöristämällä loppusumma lähimpään penniin.