Sosiaali- ja terveysministeriön asetus riskien luokittelusta ja vakuutusmaksun määräytymisestä ammatin tai työn vaarallisuuden mukaan sekä vakuutuksenottajan oman vahinkotilaston huomioon ottamisesta tapaturmavakuutuslain 35 §:n mukaisen vakuutusmaksun määräytymisessä
Ajantasainen- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Hallinnonala
- Sosiaali- ja terveysministeriö
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Voimaantulo
- Huomautus
- Kumoutunut, ks. L 647/2010
- ELI-tunnus
- http://data.finlex.fi/eli/sd/2001/743/ajantasa/2004-12-30/fin
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 35 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1204/1996:
1 §Yleiset määräykset
Tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaista vakuutusta harjoittavalla vakuutusyhtiöllä on oltava vakuutusyhtiön hallituksen hyväksymät vakuutusmaksun laskuperusteet (maksuperusteet).
2 §Maksuperusteiden soveltaminen
Vakuutusyhtiön on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Vakuutuksenottaja on tapaturmavakuutuslain 8 §:ssä tarkoitettu työnantaja.
Vakuutusmaksu lasketaan vakuutuskauden alkamispäivänä voimassa olevia maksuperusteita noudattaen. Maksuperusteita voidaan muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin niihin vakuutuksiin, joihin asianomaisia maksuperusteita sovelletaan.
Vakuutettavan vastuun muodostaa vakuutuksenottajaan työsuhteessa olevien työntekijöiden tapaturmavakuutuslainsäädännön mukainen tapaturma- ja ammattitautiriski.
3 §Maksuperusteiden sisältö
Maksuperusteissa on eriteltävä:
perustariffi, jolla tarkoitetaan vakuutuksen hoitokuluilla kuormitettua riskimaksua mukaan lukien vakuutuksenvälittäjien palkkio;
pääomatuoton ja muiden tekijöiden perusteella myönnettävien hyvitysten ja alennusten vakuutuksenottajaryhmittäinen hyvitysmenettely ja annettavan hyvityksen määrä;
maksukohtaisesti eriteltyinä ja prosenttimääräisesti ilmaistuina lakisääteiset lisät ja muut yhteisesti jaettavat kustannukset, joilla tarkoitetaan tapaturmavakuutuslain 35 §:n 4 momentissa, 58 §:ssä ja 60 §:n 6 momentissa tarkoitettuja maksuja, eräiden tapaturmakorvausten sitomisesta palkkatasoon annetun lain (957/1971) 2 §:ssä , tapaturmakorvausten korottamisesta annetun lain (441/1958) 7 §:ssä ja tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) 12 §:ssä säädettyjä maksuja sekä muita työtapaturmavakuutukseen liittyviä, vakuutusyhtiöltä perittäviä maksuja;
vakuutuksenvälittäjien palkkio.
Maksuperusteisiin tulee sisältyä Tapaturmavakuutuslaitosten liiton ylläpitämän ammatti- ja vastuuluokituksen mukaan määräytyvien vakuutusmaksujen taulustomaksuperusteet (taulustovakuutus) ja vakuutuksenottajan oman vahinkotilaston huomioon ottavat erikoismaksuperusteet (erikoistariffoitava vakuutus). Niille vakuutusyhtiöille, jotka eivät ole aikaisemmin soveltaneet ammatti- ja vastuuluokitusta taulustomaksuperusteissaan, voi Vakuutusvalvontavirasto hakemuksesta myöntää erityisistä syistä poikkeuksen taikka siirtymäajan, joka on enintään kolme vuotta.
4 §Taulustomaksuperusteet
Taulustomaksuperusteiden on perustuttava vakuutettavan työn tapaturma- tai ammattitautiriskiin. Perusteet johdetaan käyttäen vakuutusyhtiön omaa tai laajempaa vahinkotilastoaineistoa niin, ettei perusteiden mukainen riskimaksu olennaisesti poikkea yleisestä ammatin tai työn tilastollisesta vaarallisuudesta.
Taulustotariffimaksulla tarkoitetaan tässä asetuksessa vakuutusyhtiön soveltaman taulustomaksuperusteen mukaisen perustariffin vakuutusmaksua ilman tapaturmavakuutuslain 12 §:n mukaista omavastuuta.
Useaa työtä tekevän työntekijän osalta vakuutusmaksu määräytyy vaarallisimman työn laadun ja työntekijän koko palkkasumman perusteella.
Taulustomaksuperusteissa on määriteltävä vähimmäisvakuutusmaksut.
5 §Erikoismaksuperusteet
Erikoismaksuperusteista ja niiden soveltamisesta on voimassa seuraavaa:
Erikoismaksuperusteissa on määriteltävä jokaiselle tariffointitavalle ne edellytykset, joiden täyttyessä vastuun vakuutusmaksu on laskettava erikoismaksuperustein sekä edellytykset, joiden täyttyessä vastuun vakuutusmaksu poistuu erikoismaksuperustein laskettavista vastuista.
Erikoismaksuperusteissa on määrättävä, miten samaan konserniin, osuuskuntaan, kuntainliittoon tai yhteenliittymään kuuluvista vakuutuksenottajista voidaan muodostaa ryhmä, joka vakuutettavaa vastuuta määrättäessä voidaan rinnastaa vakuutuksenottajaan. Tällöin vähintään yhden ryhmän työnantajan on täytettävä maksuperusteissa mainitut edellytykset, joiden mukaan vakuutusmaksu on laskettava erikoismaksuperustein. Jäljempänä kohdissa 5 ja 6 säädettyjä euromääräisiä rajoja sovellettaessa on saman työnantajan samassa vakuutusyhtiössä vakuuttamat vastuut laskettava yhteen.
Erikoismaksuperusteista tulee ilmetä tariffointitavoittain, miten ensimmäisen vakuutuskauden vakuutusmaksu määrätään. Ensimmäisellä vakuutuskaudella tarkoitetaan sekä uuden alkavan erikoistariffoitavan vastuun ensimmäistä vakuutuskautta että toisesta vakuutusyhtiöstä siirtyvän vastuun ensimmäistä vakuutuskautta vastaanottavassa vakuutusyhtiössä.
Erikoismaksuperusteissa on määrättävä, miltä vakuutuskaudelta taulustotariffimaksu erikoistariffointirajoja määrättäessä lasketaan. Toisesta vakuutusyhtiöstä siirtyvän erikoistariffoitavan vastuun osalta on käytettävä vastaanottavan vakuutusyhtiön maksuperusteita.
Vakuutusmaksun perusteena ei saa käyttää vakuutuksenottajan omaa vahinkotilastoa sellaisessa vastuussa, jossa taulustotariffimaksu olisi vähemmän kuin 6 500 euroa.
Vakuutusmaksu on määrättävä erikoismaksuperustein, jos taulustotariffimaksu ylittää 20 000 euroa ja palkkasumma on vähintään 1 500 000 euroa (pakollisesti erikoismaksuperustein vakuutettava vastuu).
Erikoistariffoitavasta vakuutuksesta maksettavat korvaukset jaetaan ohimeneviin korvauksiin ja pysyviin korvauksiin. Ohimeneviä korvauksia ovat tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukainen päiväraha, mainitun lain 17 a §:n mukainen, sairaanhoitoon sisältyvän fysikaalisen hoidon aikainen ansionmenetyskorvaus sekä mainitun lain 14 §:n 3 ja 4 momentissa, 15 §:ssä, 20 §:n 3 momentissa, 41 §:n 5 momentissa, 46 §:n 3 momentissa ja 65 a §:ssä tarkoitetut korvaukset. Lisäksi ohimeneviin korvauksiin luetaan oikeudenkäyntikulut. Muut korvaukset ovat pysyviä korvauksia.
Pakollisesti erikoismaksuperustein vakuutettavan vastuun vakuutusmaksun on perustuttava ainakin ohimenevien korvausten osalta vastuun omaan vahinkotilastoon.
Jos vakuutusmaksu perustuu myös pysyvien korvausten osalta vastuun omaan vahinkotilastoon, voidaan korvausmenoa rajoittaa siten, että perusteissa mainitun rahamäärän ylittävää osuutta ei oteta huomioon maksun perusteena olevassa korvausmenossa. Tämän rahamäärän on oltava vähintään 35 000 euroa.
Erikoismaksuperusteinkin määräytyvässä vakuutusmaksussa voidaan käyttää vahinkojen lopullisen korvauskulun määräämisessä kollektiivista menettelyä. Tällöin perusteista on käytävä ilmi, miten näin määritelty korvauskulu kohdistetaan kyseessä olevaan vastuuseen.
Erikoistariffoitavan, toisesta vakuutusyhtiöstä siirtyvän, luovuttavassa vakuutusyhtiössä erikoistariffoidun vastuun ensimmäisen vakuutuskauden vakuutusmaksun on perustuttava maksuperusteiden mukaisessa laajuudessa tätä vastuuta koskeviin 6 §:n mukaisiin tietoihin.
Jos vakuutusyhtiöillä ei ole käytettävissään maksuperusteensa edellyttämiä riittäviä tietoja vastuun ensimmäisen vakuutuskauden lopullisen vakuutusmaksun määräämiseen erikoistariffijärjestelmäänsä soveltaen, niin tämän vakuutusmaksun on perustuttava vastuuseen rinnastettavien samanlaatuisten vastuiden tilastoon siltä osin kuin vakuutuksenottajan oma vahinkotilasto puuttuu.
Tapaturmavakuutuslain 35 a §:n mukaista päättyneiden vakuutusten määräaikaa koskevaa poikkeusta saa soveltaa ainoastaan, jos kysymys on perusteissa jo lopulliseksi arvioidun korvauskulun tarkentumisesta ja jos tässä seurannassa sovellettava menettely ilmenee kokonaan päättymisvuonna voimassa olevista tai voimassa olleista perusteista.
6 § (18.12.2003/1232)
Jos vakuutuksen siirrossa vastuu on luovuttavassa vakuutusyhtiössä pakollisesti erikoismaksuperustein vakuutettava vastuu, luovuttavan vakuutusyhtiön on toimitettava vastaanottavalle vakuutusyhtiölle vakuutuksen päättymispäivää seuraavan neljännen kalenterikuukauden loppuun mennessä tämän vastuun kohdistumisvuosittaiset vahinko- ja palkkatiedot viideltä viimeiseltä täydeltä kohdistumisvuodelta taikka, jos vakuutus on ollut yhtiössä lyhyemmän ajan, tätä aikaa vastaavilta täysiltä kohdistumisvuosilta.
Vahinkoja koskevat tiedot on toimitettava erikseen vahinkojen lukumääristä, maksetuista ohimenevistä korvauksista ja maksetuista pysyvistä korvauksista mukaan lukien vahvistetut pääomat ja yhtiön vahinkokohtaiset varaukset kysymyksessä olevan viimeisen kalenterivuoden lopun tilanteen mukaisina. Palkkoja koskevat tiedot on toimitettava lopullisina palkkoina siltä osin kuin tiedot lopullisista palkoista ovat käytettävissä ja muussa tapauksessa ennakkopalkkoina ja viimeiseltä vuodelta myös vastuuluokittain. Jos vakuutusyhtiö ei sovella vastuuluokkajakoa, sen sijasta käytetään yhtiön soveltamaa riskiluokittelua, jonka rakenteen tulee ilmetä ilmoituksesta.
7 § (30.12.2004/1368)Euromäärien tarkistus
Tässä asetuksessa säädettyjä euromääriä tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijäin eläkelain (395/1961) 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella.
8 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Tällä asetuksella kumotaan 22 päivänä syyskuuta 1998 annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös dnro 27/02/98.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
18.12.2003/1232:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
30.12.2004/1368:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005
Tämän asetuksen mukainen indeksitarkistus tehdään niihin riskien luokittelusta ja vakuutusmaksun määräytymisestä ammatin tai työn vaarallisuuden mukaan sekä vakuutuksenottajan oman vahinkotilaston huomioon ottamisesta tapaturmavakuutuslain 35 §:n mukaisen vakuutusmaksun määräytymisessä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa säädettyihin euromääriin, jotka on tarkistettu vuoden 2004 indeksitasoon tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olevan 7 §:n mukaisesti.