Finlex - Etusivulle
Lainsäädäntö

82/2000

Ajantasaistettu lainsäädäntö

Päivitetyt säädöstekstit, joissa lakiin tai asetukseen tehdyt muutokset sisältyvät säädöstekstiin.

Säädöksiä seurattu SDK 110/2025 saakka.

Sisäasiainministeriön päätös suojelupoliisin ennalta estävässä turvallisuustyössä noudatettavista yleisistä perusteista

Ei voimassa
Säädöksen tyyppi
Päätös
Hallinnonala
Sisäministeriö
Antopäivä
Julkaisupäivä
Voimaantulo
ELI-tunnus
http://data.finlex.fi/eli/sd/2000/82/ajantasa/2000-02-01/fin

Sisäasiainministeriö on poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 10 §:n ja poliisin hallinnosta annetun asetuksen (158/1996) 8 §:n (muutettu 183/1998) sekä poliisin henkilörekistereistä annetun asetuksen (1116/1995) 9 §:n (muutettu 1144/1998) nojalla päättänyt, että suojelupoliisin on suorittaessaan sille edellä mainittujen säännöksien perusteella annettuja tehtäviä noudatettava seuraavia yleisiä perusteita:

Yleisiä määräyksiä

1 §

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1)

ennalta estävällä turvallisuustyöllä niitä ennalta estäviä toimenpiteitä, joihin suojelupoliisin tulee toimialallaan ryhtyä valtion turvallisuuden ylläpitämiseksi tai siihen kohdistuvien loukkausten estämiseksi;

2)

valtion turvallisuutta vaarantavalla toiminnalla tekoja, joilla pyritään luvattomasti ja maalle vahinkoa aiheuttaen hankkimaan Suomen keskeisten oikeuksien tai etujen vuoksi salassa pidettäviä tai rajoitetun henkilöpiirin tietoon tarkoitettuja tietoja; ja

3)

asiakirjalla kirjallista tai kuvallista esitystä sekä teknisin apuvälinein käytettäväksi valmistettua tallennetta.

Yleiset tavoitteet

2 §

Ennalta estävän turvallisuustyön yleisenä tavoitteena on:

1)

ylläpitää ja edistää viranomaisten ja yhteisöjen asenteellista valmiutta valtion kokonaisedun kannalta tärkeissä turvallisuuskysymyksissä; ja

2)

myötävaikuttaa aktiivisen ja suunnitelmallisen turvallisuustyön tehostumiseen viranomaisten ja yhteisöjen piirissä.

Turvallisuustyön muodot

3 §

Ennalta estävä turvallisuustyö käsittää ohjaus- ja neuvontatoiminnan sekä henkilöitä koskevien tietojen eli luotettavuuslausuntojen luovuttamisen.

4 §

Ohjaus- ja neuvontatoiminta käsittää:

1)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää valtion ulkoista tai sisäistä turvallisuutta vaarantavien ilmiöiden tai toimintamuotojen tuntemusta (yleinen turvallisuusvalistus);

2)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on avustaa viranomaisia ja yhteisöjä valtion turvallisuuden tai yleisten taikka kansantaloudellisten etujen kannalta merkittävän turvallisuustyön suunnittelussa, toteuttamisessa, valvonnassa ja kehittämisessä (erityinen asiantuntija-apu);

3)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää salaisiin tai muutoin valtion turvallisuuden tai yleisten taikka kansantaloudellisten etujen kannalta merkittäviin asiakirjoihin sisältyvien tietojen joutuminen asiattomien haltuun (asiakirjaturvallisuus); sekä

4)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää asiattomilta pääsy tiloihin tai alueille, joissa säilytetään edellä kohdassa 3 tarkoitettuja asiakirjoja tai joissa harjoitetaan valtion turvallisuuden tai yleisten taikka kansantaloudellisten etujen kannalta merkittävää toimintaa (toimitilaturvallisuus).

5 §

Luotettavuuslausuntojen antaminen käsittää sellaisten poliisin hallussa olevien tietojen antamisen, joilla on valtion turvallisuuden taikka huomattavien yleisten etujen taikka huomattavien yksityisten taloudellisten etujen kannalta merkitystä viranomaisten ja yhteisöjen arvioidessa henkilöiden luotettavuutta ja sopivuutta jäljempänä tässä päätöksessä määriteltyihin virkoihin ja tehtäviin sekä kohteisiin pääsyä (henkilöstöturvallisuus).

Turvallisuustyön soveltamisala

6 §

Edellä 4 §:ssä tarkoitettua ohjausta ja neuvontaa voidaan antaa viranomaisille ja yhteisöille, joiden toiminnan häiriöttömällä sujumisella on olennaista merkitystä Suomen poliittisten tai poliittisluonteisten suhteiden hoidon, maanpuolustuksen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, maan huomattavien yleisten etujen tai huomattavien yksityisten taloudellisten etujen kannalta ja joiden voidaan perustellusti olettaa joutuvan valtion turvallisuutta tai edellä mainittuja etuja vaarantavan toiminnan kohteeksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ohjaus ja neuvonta on, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, mahdollista erityisesti:

1)

niiden viranomaisten osalta, jotka toimivat ulkoasiainhallinnon, puolustushallinnon, poliisitoimen, rajavartiolaitoksen, pelastushallinnon, tuomioistuinlaitoksen, tullilaitoksen, valtiontalouden hoidon, rakennustoimen, kaupan, teollisuuden, liikenteen sekä valtion turvallisuuden kannalta merkittävän tutkimustoiminnan alalla; ja

2)

niiden yhteisöjen osalta, jotka harjoittavat maan virallisen kauppapolitiikan menestyksellisen hoitamisen kannalta tärkeää vientiä, erityisesti poikkeuksellisia oloja silmällä pitäen tärkeää tuontia tai sellaista tuotantoa tai tutkimusta, joka palvelee maanpuolustusta tai muutoin valtion turvallisuuden suojelemiseen liittyviä toimintoja tai jolla on huomattavaa kansantaloudellista merkitystä.

Erityisestä syystä voidaan ohjausta ja neuvontaa antaa valtion ulkoisen turvallisuuden suojelemiseksi myös muille kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille kansainväliseen yhteistyöhön osallistuville viranomaisille ja yhteisöille.

7 §

Erityisesti edellä 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille viranomaisille ja yhteisöille voidaan ohjauksen ja neuvonnan lisäksi antaa pyydettäessä poliisin henkilörekisterilain 23 §:n tarkoittamia luotettavuuslausuntoja seuraavissa tapauksissa:

1)

valtion virkamieslain (750/1994) 7 §:ssä tarkoitettua virkaa hakeneen tai sanotunlaiseen virkaan nimitetyn henkilön luotettavuudesta

2)

henkilön luotettavuudesta tehtävään, johon liittyy pääsy valtiosalaisuuksiin taikka sellaisiin yrityssalaisuuksiin tai tietoihin, joiden luvattomasta ilmaisemisesta voisi aiheutua vaaraa valtion turvallisuudelle taikka huomattavalle yleiselle edulle tai huomattavalle yksityiselle taloudelliselle edulle; taikka

3)

henkilön luotettavuudesta päästä kohteeseen, jolla on merkitystä valtion turvallisuudelle taikka huomattavalle yleiselle edulle tai huomattavalle yksityiselle taloudelliselle edulle.

Luotettavuuslausuntoja annettaessa on otettava erityisesti huomioon viran tai tehtävän organisatorinen asema, sen vaatima koulutus ja toimenkuva sekä valtion turvallisuusedut.

8 §

Suojelupoliisilla on oikeus luovuttaa Euroopan poliisivirastolle, Euroopan Unionin toimielimille ja Euroopan yhteisöjen virastoille ja laitoksille luotettavuuslausuntoja noudattaen soveltuvin osin, mitä poliisin henkilörekisterilain 23 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään lausunnon antamisen edellytyksistä ja saman pykälän 2–4 momentissa lausunnon antamisessa noudatettavasta menettelystä.

Muusta tietojen ja lausuntojen luovuttamisesta ulkomaille on säädetty erikseen.

Turvallisuustyössä noudatettava menettely

9 §

Luotettavuuslausuntoa on pyydettävä suojelupoliisilta. Pyynnön yhteydessä asianomaisen viranomaisen tai yhteisön on esitettävä selvitykset, joiden perusteella suojelupoliisi voi ratkaista, ovatko edellytykset lausunnon antamiseen olemassa.

Viranomaisen tai yhteisön, joka pyytää luotettavuuslausuntoa, on lisäksi toimitettava suojelupoliisille virkaa tai tehtävää taikka pääsyä kohteeseen hakeneen henkilön itsensä antamat asian ratkaisemiseen tarvittavat oleelliset tiedot sekä suostumus tietojen tarkistamiseen.

Henkilöllä on oikeus saada tieto luotettavuuslausunnon pyytäjältä siitä, onko hänestä tarkoitus pyytää tai pyydetty suojelupoliisilta lausuntoa. Pyydettäessä luotettavuuslausuntoa tämän päätöksen 7 §:ssä määriteltyihin tehtäviin sekä pääsystä samassa pykälässä määriteltyihin kohteisiin sekä muihin kuin valtion virkamieslain 7 §:ssä mainittuihin virkoihin, lausunnon pyytäjän on ilmoitettava asianomaiselle lausunnon pyytämisestä ellei tästä aiheudu ilmeistä vaaraa valtion turvallisuudelle.

10 §

Pyyntö on virkaa tai tehtävää täytettäessä rajoitettava koskemaan vain sellaista henkilöä, jonka voidaan olettaa perustellusti tulevan nimitetyksi virkaan tai tehtävään.

11 §

Asian käsittelystä ja ratkaisemisesta suojelupoliisissa on voimassa, mitä siitä on määrätty suojelupoliisin ohjesäännössä.

12 §

Antaessaan luotettavuuslausuntoa suojelupoliisin tulee ottaa huomioon mitä 5 §:ssä on määrätty sekä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tiedot ovat oikeita ja luotettavia. Antaessaan lausuntoa suojelupoliisilla on oikeus käyttää poliisin henkilörekisterien tietoja tarpeellisessa laajuudessa. Lausuntoa annettaessa ei saa kuitenkaan käyttää epäiltyjen tietojärjestelmän tietoja tai poliisin henkilörekisterilain 8 §:ssä tarkoitetuissa rekistereissä olevia saman lain 10 §:ssä tarkoitettuja tietoja eikä asetuksella myöhemmin voimaansaatettavassa poliisin henkilörekistereistä annetun lain muuttamisesta annetussa laissa (658/1998) tarkoitettuja Schengenin tietojärjestelmän keskustietokannan tietoja ja kansallisen Schengen-tietojärjestelmän tietoja.

13 §

Tämän päätöksen perusteella saatua luotettavuuslausuntoa saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon se on luovutettu. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen. Lausunnon asianosaisjulkisuudesta on säädetty erikseen.

14 §

Luotettavuuslausunnot on poistettava suojelupoliisin toiminnallisesta tietojärjestelmästä 10 vuoden kuluttua niiden antamisesta.

Täydentäviä määräyksiä

15 §

Suojelupoliisin on vuosittain maaliskuun loppuun mennessä annettava sisäasiainministeriölle selostus, joka sisältää tiedot tämän päätöksen soveltamisesta ja ennalta estävän turvallisuustyön alueella havaituista epäkohdista.

16 §

Mitä tässä päätöksessä on määrätty ennalta estävän turvallisuustyön soveltamisesta viranomaisiin, koskee soveltuvin osin myös eduskunnan, tasavallan presidentin ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaa sekä valtioneuvoston oikeuskanslerin virastoa.

17 §

Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2000.

Tällä päätöksellä kumotaan sisäasiainministeriön 18 päivänä tammikuuta 1995 antama päätös nro 247/95.

Sivun alkuun