775/2000

Tässä laissa säädetään kuvaohjelmien tarkastamisesta sekä erityisesti niiden esittämistä ja levittämistä koskevista lasten suojelemiseksi välttämättömistä rajoituksista.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Kuvaohjelmaa ei saa julkisesti esittää eikä levittää 18 vuotta nuoremmille ennen kuin ohjelma on tämän lain mukaisesti hyväksytty esitettäväksi ja levitettäväksi, ellei jäljempänä toisin säädetä.

Tilausohjelmapalvelun tarjoaja saa pitää 18 vuotta nuorempien saatavilla vain heille tämän lain mukaan esitettäviksi tai levitettäviksi hyväksyttyjä sekä tarkastuksesta vapautettuja kuvaohjelmia ja niiden ohjelmasisältöjä.

Mitä 3 §:ssä säädetään, ei koske vuorovaikutteisia kuvaohjelmia.

Esittämis- ja levittämisrajoitukset eivät myöskään koske kuvaohjelmia:

Televisiossa lähetettävän kuvaohjelman saa esittää sitä ennakolta tarkastuttamatta. Televisiossa lähetettävästä ohjelmasta säädetään televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998) .

Kuvaohjelman saa tilausohjelmapalveluna tai tallenteena levittää yleisölle ennakolta tarkastuttamatta, jos:

Tilausohjelmapalvelun tai kuvaohjelmatallenteen levittäjän on ilmoitettava tarkastusviranomaiselle ohjelmalle asettamansa ikärajasuositus 11 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

Tarkastusviranomainen voi määrätä 4 ja 4 a §:ssä tarkoitetun kuvaohjelman tarkastettavaksi ja velvoittaa kuvaohjelman valmistajan, maahantuojan, esittäjän tai levittäjän toimittamaan sille kopion ohjelmasta, jos on syytä epäillä kuvaohjelman sisältävän aineistoa, joka tässä laissa tarkoitetulla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen.

Tarkastusviranomaisen on kiellettävä tarkastettavaksi määrätyn kuvaohjelman esittäminen ja levittäminen 18 vuotta nuoremmille, jos kuvaohjelmaa ei tämän lain mukaan saa hyväksyä heille esitettäväksi ja levitettäväksi.

Muunkin kuin 4 ja 4 a §:ssä tarkoitetun kuvaohjelman saa tarkastuttamatta esittää 18 vuotta nuoremmille yliopiston, ammattikorkeakoulun ja muun julkisen valvonnan alaisen oppilaitoksen sekä yleisen kirjaston ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston toiminnassa samoin kuin tieteellisiä tai taiteellisia kysymyksiä käsittelevässä kongressissa, tieteellisen yhdistyksen kokouksessa ja niihin verrattavassa tilaisuudessa.

Tarkastusviranomainen voi antaa luvan esittää 18 vuotta nuoremmille kuvaohjelmia niitä ennakolta tarkastuttamatta kuvaohjelmien esittämistä varten järjestettävässä erityisessä tilaisuudessa.

Lupa voidaan antaa määräajaksi useampaakin tilaisuutta varten. Lupaan voidaan liittää kuvaohjelmien esityspaikkaa ja -aikaa sekä katsojien ikää koskevia tarpeellisia ehtoja.

Lupa voidaan peruuttaa, jos luvan saaja rikkoo tätä lakia tai luvan ehtoja tai jos esitettyjen kuvaohjelmien sisältö antaa siihen aihetta. Lupa voidaan peruuttaa myös silloin, kun tarkastusviranomaiselle on lupaa haettaessa annettu virheellisiä tietoja.

Lasten kehitykselle haitallisena kuvaohjelmana pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen.

Kuvaohjelmaa 1 momentin mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat ohjelmassa kuvataan.

Tarkastusviranomaisen on hyväksyttävä kuvaohjelma esitettäväksi ja levitettäväksi kaikenikäisille, jos se ei ole 7 §:n mukaan arvioituna lasten kehitykselle haitallinen, taikka asetettava sen esittämiselle ja levittämiselle ikäraja. Kuvaohjelman esittäminen ja levittäminen voidaan 7 §:ssä säädetyillä perusteilla kieltää 18 vuotta nuoremmilta taikka ohjelman sisällön mukaan asettaa kuvaohjelmalle 15, 13, 11 tai 7 vuoden ikäraja. (29.12.2006/1380)

Kuvaohjelman hyväksymisen edellytykseksi tarkastusviranomainen voi asettaa hakijalle velvoitteen poistaa ohjelmasta kohdat, joiden arvioidaan 7 §:ssä säädettyjen perusteiden nojalla olevan lasten kehitykselle haitallista.

Kuvaohjelman, jolle on määrätty ikäraja, saa esittää enintään kaksi vuotta sille hyväksyttyä ikärajaa nuoremmallekin silloin, kun hän on 18 vuotta täyttäneen seurassa.

Hakemus kuvaohjelman hyväksymisestä esitettäväksi ja levitettäväksi 18 vuotta nuoremmille tehdään tarkastusviranomaiselle.

Hakemuksessa on mainittava hakijan nimi ja osoite sekä tarkastettavan kuvaohjelman alkuperäinen ja sen kotimaisessa jakelussa käytettäväksi tarkoitettu nimi. Hakemukseen on liitettävä kuvaohjelman kopio ja selostus ohjelman sisällöstä.

Lainvoimaisen päätöksen estämättä tarkastusviranomainen voi hakemuksesta ottaa kuvaohjelman uudelleen tarkastettavaksi ja luokiteltavaksi.

Kuvaohjelman valmistajan tai maahantuojan on tehtävä tarkastamattomasta ohjelmasta, josta ei ole tehty tarkastusviranomaiselle 9 §:ssä tarkoitettua tarkastushakemusta, ilmoitus tarkastusviranomaiselle ennen sen esittämistä tai levittämistä.

Ilmoituksessa on mainittava ilmoituksen tekijä, kuvaohjelman alkuperäinen ja kotimaisessa jakelussa käytettävä nimi sekä ohjelman valmistaja, valmistusmaa ja kesto. Ilmoituksessa on myös selostettava ohjelman pääsisältö. Kopio kuvaohjelmasta on toimitettava tarkastusviranomaiselle pyydettäessä.

Jos kuvaohjelmasta ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, kuvaohjelman esittäjän tai levittäjän on huolehdittava ilmoituksen tekemisestä.

Ilmoitusvelvollisuus ei koske kuvaohjelmaa, joka esitetään 5 §:ssä tarkoitetussa toiminnassa tai tilaisuudessa.

Esitettävään ja levitettävään kuvaohjelmaan tai sen yhteyteen on tehtävä selvästi havaittava merkintä, josta ilmenee:

(29.12.2006/1380)

Tarkastusviranomainen päättää tarkemmin 1 momentissa tarkoitettujen tietojen merkintätavoista.

Tässä laissa tarkoitettuna tarkastusviranomaisena toimii Valtion elokuvatarkastamo.

Tarkastusviranomainen määrää yhden tai useamman tarkastajan suorittamaan kuvaohjelman tarkastuksen sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos tarkastukseen osallistuvat tarkastajat ovat eri mieltä, päätökseksi tulee se mielipide, jota tarkastajien enemmistön on katsottava kannattaneen, sekä äänten jakaantuessa tasan se mielipide, joka on hakijalle edullisempi.

Tarkastajista osan tulee olla lasten kehitystä koskeviin kysymyksiin ja osan kuvalliseen viestintään perehtyneitä.

Tarkastusviranomainen voi tarkastuksessa käyttää apunaan asiantuntijoita.

Tarkastusviranomaisella on oikeus tehdä levittäjän toimitiloissa valvontatarkastuksia sen toteamiseksi, että kuvaohjelmissa on lainmukaiset merkinnät.

Tarkastusviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tekemään 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia.

Ulkopuolinen asiantuntija voi tarkastusviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa.

Tarkastajalla ja 14 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla asiantuntijalla on oikeus päästä levittäjän sellaisiin toimitiloihin, joissa säilytetään levitykseen tarkoitettuja tai yleisön saatavilla olevia kuvaohjelmia, sekä saada korvauksetta kaikki tarkastuksen kannalta tarpeelliset tiedot ja selvitykset, asiakirjat ja muu aineisto. Levittäjän on muutoinkin avustettava tarkastuksessa. Tarkastusta ei saa tehdä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.

Tarkastajalla on oikeus ottaa haltuunsa sellaiset kuvaohjelmat, joissa ei ole 12 §:n mukaisia merkintöjä, jos toimenpide on välttämätön merkitsemättömien kuvaohjelmien levittämisen estämiseksi, sekä tarkastuksen kohteena oleva muu aineisto, jos se on välttämätöntä tarkastuksen tekemiseksi. Jos kuvaohjelmien merkinnöissä on vain vähäisiä puutteita, tarkastajan tulee kuvaohjelmia haltuun ottamatta asettaa kohtuullinen määräaika puutteen poistamiseksi.

Aineiston haltuunotosta on tarkastuksen yhteydessä laadittava pöytäkirja, jossa on mainittava haltuunoton tarkoitus ja haltuun otettu aineisto. Kuvaohjelmat, joissa ei ole 12 §:n mukaisia merkintöjä, tulee palauttaa, kun lainmukaista perustetta niiden hallussapitoon ei enää ole. Muu aineisto on palautettava viipymättä, kun sitä ei enää tarvita.

Tarkastusviranomainen pitää rekisteriä tämän lain mukaan sille ilmoitetuista ja sen tarkastamista kuvaohjelmista. Jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteristä.

Tarkastusviranomaiselle ilmoitettuja kuvaohjelmia koskevaan rekisteriin merkitään:

Tarkastusviranomaisen tarkastamia kuvaohjelmia koskevaan rekisteriin merkitään 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi:

Tarkastusviranomainen julkaisee määräajoin luettelon tarkastetuista kuvaohjelmista. Luettelossa tulee olla kunkin kuvaohjelman nimi, kesto ja tunnistenumero sekä tarkastuspäätöksen sisältö.

Tarkastusviranomainen antaa pyynnöstä lausuntoja viranomaisille näiden käsitellessä kuvaohjelmia koskevia toimivaltaansa kuuluvia asioita.

Muutosta tarkastusviranomaisen kuvaohjelman tarkastamista, esittämistä ja levittämistä koskevaan päätökseen sekä 6 §:n esityslupaa koskevaan päätökseen haetaan valittamalla valtion elokuvalautakunnalta. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Kuvaohjelmalevityksen valvontamaksua koskevaan tarkastusviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. (29.5.2009/381)

Valitus on käsiteltävä elokuvalautakunnassa kiireellisenä.

Valtion elokuvalautakunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä neljä muuta jäsentä, joista kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Valtioneuvosto määrää jäsenet ja varajäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Lautakunnan jäsenten esteellisyyteen sovelletaan tuomareiden esteellisyyttä koskevia säännöksiä.

Lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita. Muista jäsenistä ja varajäsenistä tulee osan olla perehtyneitä lasten kehitystä koskeviin kysymyksiin ja osan kuvalliseen viestintään. Lautakunta voi käyttää apunaan asiantuntijoita.

Lautakunta on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, lasten kehitystä koskeviin kysymyksiin perehtynyt jäsen ja vähintään yksi muu jäsen on läsnä. Lautakunnan päätökseksi tulee se mielipide, jota jäsenten enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee se mielipide, joka on valittajalle edullisempi.

Muutosta valtion elokuvalautakunnan päätökseen haetaan valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Valitus on käsiteltävä kiireellisenä.

Tämän lain mukaisista tarkastusviranomaisen ja valtion elokuvalautakunnan päätöksistä perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) .

Kuvaohjelmalevityksen valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi peritään Valtion elokuvatarkastamolle kuvaohjelmalevityksen valvontamaksu.

Kuvaohjelmalevityksen valvontamaksun on velvollinen suorittamaan sellainen tilausohjelmapalvelun tai kuvaohjelmatallenteen levittäjä, joka tarjoaa yleisölle kuvaohjelmia, jotka on 4 a §:n mukaisesti vapautettu tarkastuksesta tai joille on asetettu 11 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä 18 vuoden ikäraja.

Maksuvelvollisuus alkaa sinä kalenterivuonna, jonka aikana tilausohjelmapalveluja tai tallenteita ryhdytään levittämään. Valvontamaksua ei palauteta, vaikka toiminnan harjoittaja lopettaa toimintansa kesken kalenterivuoden.

Kuvaohjelmalevityksen vuosittainen valvontamaksu on 800 euroa.

Kuvaohjelmalevityksen valvontamaksu peritään vuosittain kahdessa erässä. Maksun määrää maksettavaksi Valtion elokuvatarkastamo.

Maksu saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Jollei maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:ssä säädetyn korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jäisi tätä pienemmäksi.

Tarkastusviranomaiselle lähetetty kuvaohjelma on pidettävä salassa, jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen siitä ei loukkaa kuvaohjelmaan liittyviä tekijänoikeuksia tai aiheuta tarkastushakemuksen tekijälle tai muulle asiaan osalliselle taloudellista vahinkoa tai vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Tarkastusviranomaisen asiakirjoihin sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Tarkastusviranomaisella on oikeus saada poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisilta tarpeellista virka-apua 14 a ja 14 b §:ssä tarkoitetussa valvontatarkastuksessa.

Joka tahallaan

on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain (39/1889) 17 luvun 17, 18, 18 a tai 18 b §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kuvaohjelmien tarkastamisesta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.

Tarkemmat säännökset elokuvalautakunnan kokoontumisesta, puheenjohtajan tehtävistä, päätösten ja lausuntojen allekirjoittamisesta, jäsenten palkkioista, siitä, että jäsenet vannovat tuomarinvalan, sekä asioiden muusta valmistelusta elokuvalautakunnassa annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset 14 a ja 14 b §:ssä tarkoitetun tarkastajan tunnistamisesta. (29.12.2006/1380)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Tällä lailla kumotaan seuraavat lait niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Valtion elokuvatarkastamossa, valtion elokuvalautakunnassa ja tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevassa asiassa noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jos ennen tämän lain voimaantuloa tehty tarkastushakemus koskee sellaista elokuvaa tai muuta kuvaohjelmaa, jota tämän lain mukaan ei tarvitse tarkastaa, hakemus käsitellään tämän lain mukaisena kuvaohjelmaa koskevana ilmoituksena. Jos hakemus koskee alaikäisille tarkoitettua ikärajaluokitusta, noudatetaan tämän lain säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa 18 vuotta nuoremmille esitettäviksi ja levitettäviksi hyväksyttyjen kuvaohjelmien tarkastusta koskevissa päätöksissä määrätyt 16 ja 14 vuoden ikärajat muuttuvat tämän lain voimaan tullessa tässä laissa tarkoitetuksi 15 vuoden ikärajaksi, 12 ja 10 vuoden ikärajat 11 vuoden ikärajaksi sekä 8 ja 6 vuoden ikärajat 7 vuoden ikärajaksi.

Sellaisesta elokuvasta ja muusta kuvaohjelmasta, jota tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan ei ole hyväksytty esitettäväksi tai levitettäväksi 18 vuotta täyttäneille, tulee tehdä 11 §:n mukainen ilmoitus Valtion elokuvatarkastamolle ennen sen esittämistä tai levittämistä täysi-ikäisille. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan tarkastuksesta vapautetuista kuvaohjelmista.