361/1999

Tämä laki koskee takausta ja panttausta toisen henkilön velasta. Jos muussa laissa on tästä laista poikkeava säännös, noudatetaan sitä.

Lain säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin muuta ei johdu takaus- tai panttaussitoumuksesta, osapuolten omaksumasta käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta osapuolia sitovasta tavasta.

Lain säännöksistä ei kuitenkaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, saa sopimuksin poiketa takaajan tai pantinantajan vahingoksi silloin, kun tässä laissa tarkoitettu yksityistakaaja tai yksityinen pantinantaja antaa sitoumuksen luotonantajalle.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Jollei takausta ole annettu omavelkaisena takauksena tai takauksen sisällöstä ole muuta sovittu, takaus katsotaan annetuksi toissijaisena takauksena.

Yksityistakaajan luotonantajalle antama takaus on täytetakaus, jos päävelka on myönnetty pääasiallisesti asunnon tai vapaa-ajan asunnon hankkimista tai kunnostamista varten ja kyseinen omaisuus on päävelan vakuutena.

Jos samasta päävelasta on annettu useita takauksia eikä muuta ole sovittu, kukin takaaja vastaa velkojalle koko päävelasta.

Takaus katsotaan annetuksi velan pääomasta, jollei ole sovittu, että takaus koskee myös korkoa tai muita liitännäiskustannuksia.

Velkojan on ilmoitettava takaajalle velallisen maksuviivästyksestä kuukauden kuluessa viivästyksen alkamisesta. Jos velkoja ilmoittaa viivästyksestä tätä myöhemmin, takaaja vastaa velan korosta, viivästyskorosta tai muusta aikaan sidotusta hyvityksestä vasta ilmoituksen antamis- tai lähettämispäivästä lukien. Jos velkoja voi osoittaa, että takaaja on muutoin tiennyt maksuviivästyksestä, takaaja vastaa mainitusta hyvityksestä siitä ajankohdasta lukien, jona hän on saanut viivästyksestä tiedon.

Yleistakauksessa on määrättävä takaajan vastuun rahamääräinen yläraja sekä takauksen voimassaoloaika tai aika, jonka kuluessa syntyvistä tai erääntyvistä pääveloista takaaja vastaa.

Jollei yleistakausta ole rajattu 1 momentin mukaisesti, takaaja vastaa vain sellaisista pääveloista, joiden myöntämisen yhteydessä takaus on annettu tai jotka olivat syntyneet ennen takauksen antamista ja olivat tuolloin takaajan tiedossa.

Tämän pykälän säännöksistä ei voida poiketa takaajan vahingoksi silloin, kun takaajana on luonnollinen henkilö.

Takaaja voi yleistakauksen voimassaoloaikana määrätä ajankohdan, jonka jälkeen syntyvistä pääveloista hän ei vastaa. Rajoitus tulee voimaan, kun takaajan ilmoitus on saapunut velkojalle, jollei ilmoituksessa ole mainittu myöhempää ajankohtaa.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisesta tililuotosta annettuun takaukseen, jossa velkojan saatava vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa tosiasiallisesti käytetään.

Yksityistakaajan vastuuta luotonantajalle voidaan sovitella, jos takaajan maksettavaksi tulevan päävelan määrä on kohtuuttoman suuri takaajan taloudelliseen asemaan nähden ja luotonantaja takausta annettaessa tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että takaajan vastuu on ilmeisessä epäsuhteessa hänen mahdollisuuksiinsa suoriutua maksuvelvoitteesta. Sovittelussa otetaan huomioon takaajan ikä, hänen maksukykynsä sekä muut olosuhteet takausta annettaessa ja sen jälkeen.

Yksityistakaajan antaman sitoumuksen sovittelusta on lisäksi voimassa, mitä kuluttajansuojalain (38/1978) 4 luvussa säädetään. Kohtuuttoman ehdon sovittelusta on muuten voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 36 §:ssä säädetään. (24.5.2002/392)

Yksityistakaajan velvollisuutta suorittaa luotonantajalle päävelkaan kuuluvaa viivästyskorkoa tai maksun viivästymiseen perustuvaa muuta aikaan sidottua hyvitystä voidaan sovitella niin kuin korkolain (633/1982) 11 §:ssä säädetään. (3.5.2002/342)

Päävelan ehtojen muuttaminen takaajan vahingoksi ei sido takaajaa, ellei hän ole antanut kyseiseen muutokseen suostumustaan taikka ellei takausta ole annettu yleistakauksena.

Ilman takaajan suostumusta voidaan kuitenkin sopia sellaisesta maksuajan pidentämisestä tai muusta päävelan ehdon muutoksesta, jonka vaikutus takaajan vastuuseen on vähäinen tai jonka peruste on yksilöity päävelkaa koskevassa sitoumuksessa.

Takaaja vastaa päävelasta velkojalle, jolle saamisoikeus on siirtynyt. Yleistakauksen antanut takaaja ei ilman eri sitoumusta vastaa niistä saatavista, jotka syntyvät päävelan siirtymisen jälkeen tai jotka siirronsaaneella velkojalla oli ennen päävelan siirtymistä.

Yleistakauksen antanut takaaja ei vastaa sellaisista velallisen veloista, joita koskeva saamisoikeus on siirretty takauksen saaneelle velkojalle.

Yleistakauksen antanut takaaja vastaa velkojayhteisön yhteisömuodon muutoksen jälkeen syntyvistä veloista. Velkojayhteisön jakautumisen tai sulautumisen jälkeen syntyvistä veloista takaaja vastaa vain, jos takaajalle on ilmoitettu jakautumisesta tai sulautumisesta ja 6 §:n mukaisesta mahdollisuudesta vastuun rajoittamiseen eikä takaaja ole ilmoituksessa varatun, vähintään kuukauden pituisen määräajan kuluessa ilmoittanut velkojalle vastuun rajoittamisesta.

Jos luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luottolaitokseen sulautuu toinen luottolaitos tai muu yhteisö, luottolaitokselle yleistakauksen antanut takaaja vastaa myös sulautumisen jälkeen syntyvistä veloista, vaikkei 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole tehty. (8.8.2014/630)

Yleistakauksen antanut takaaja ei vastaa velallisyhteisön yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen eikä jakautumisen jälkeen syntyvistä veloista. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, kun avoin yhtiö muuttuu kommandiittiyhtiöksi, kommandiittiyhtiö avoimeksi yhtiöksi, yksityinen osakeyhtiö julkiseksi osakeyhtiöksi tai julkinen osakeyhtiö yksityiseksi osakeyhtiöksi.

Jos takauksen antanut luonnollinen henkilö ei enää kuulu 2 §:n 6 kohdassa mainitulla tavalla velallisena olevan yhteisön tai säätiön toimielimiin tai ole sen omistaja ja tästä seikasta on ilmoitettu velkojalle, häntä pidetään ilmoituksen tekemisen jälkeen yksityistakaajana 4 §:n 2 momenttia sekä 6, 13 ja 14 §:ää sovellettaessa.

Ennen kuin takaus annetaan, luotonantajan on selvitettävä yksityistakaajalle takauksen piiriin kuuluvat velat liitännäiskustannuksineen, ne edellytykset, joiden perusteella suoritusta voidaan vaatia takaajalta, sekä muut takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat. Jos selvitys annetaan kirjallisena, se on annettava viimeistään takauksen antamista edeltävänä päivänä.

Ennen kuin takaus annetaan, luotonantajan on ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle.

Jos luotonantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa tai laiminlyö sellaisen 2 momentissa tarkoitetun seikan ilmoittamisen, josta hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella.

Luotonantajan on ilmoitettava yleistakauksen antaneelle yksityistakaajalle päävelan maksamaton pääoma kuuden kuukauden väliajoin, jollei ole sovittu, että uudesta päävelasta ilmoitetaan takaajalle viivytyksettä. Sama on voimassa, kun yksityistakaaja on antanut luotonantajalle takauksen, joka koskee tililuottoa, jossa luotonantajan saatava vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa tosiasiallisesti käytetään.

Jos luotonantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, yksityistakaajan vastuuta voidaan sovitella.

Takaajalla on pyynnöstä oikeus saada velkojalta päävelkaa koskevia tietoja.

Luotonantajan on takauksen voimassa ollessa pyynnöstä ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Tässä momentissa tarkoitettu tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaisia seikkoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa takaajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä taikka jotka luotonantaja voi hankkia sen käytettävissä olevasta luottotietorekisteristä. Luotonantajalla on oikeus saada takaajalta kohtuullinen korvaus tietojen luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Jos velkoja laiminlyö 1 tai 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella.

Takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa, kun päävelka on suoritettu tai kun se on muuten lakannut.

Takaajan asemasta suorituksen peräytyessä takaisinsaannin vuoksi säädetään takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) .

Jos velkoja jättää saatavansa ilmoittamatta velallista koskevan julkisen haasteen yhteydessä, velallista koskevassa yrityksen saneerausmenettelyssä, velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin velkoja olisi saatavansa valvomalla saanut päävelalle suorituksen velallisen tai konkurssipesän varoista.

Jos velkoja vapauttaa vastuusta velallisen tai jonkun yhteisvastuullisista velallisista ilman takaajan suostumusta, takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa. Jos vastuusta vapauttaminen koskee vain osaa päävelasta tai jos vastuusta vapautettu velallinen vastasi vain osasta päävelkaa, takaajan vastuu lakkaa tältä osin.

Velkoja saa periä päävelan aikaisempien ehtojen mukaisesti takaajalta, vaikka päävelan ehtoja on velallisen osalta muutettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/1993) tai yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitetussa velkajärjestelyssä taikka konkurssilain (120/2004) 21 luvussa tarkoitetussa sovinnossa tai päätöksellä, jonka pesänselvittäjä on tehnyt perintökaaren (40/1965) 19 luvun 12 a §:n nojalla. (20.8.2004/785)

Jos velkoja vapauttaa yhden samasta päävelasta vastuussa olevan takaajan kokonaan tai osittain takausvastuusta, kukin muista takaajista vastaa velkojalle vain oman osuutensa suorittamisesta. Osuudet määräytyvät sen mukaan, mistä määrästä takaajat ovat 31 §:n 1 ja 2 momentin nojalla keskinäisessä suhteessaan vastuussa päävelasta. Takaajien sopimus vastuunjaosta otetaan huomioon vain, jos velkoja on siitä tiennyt vapauttaessaan takaajan vastuusta.

Jos velkoja luopuu päävelasta annetusta muusta vakuudesta, joka 30 §:n nojalla oli voimassa takaajan hyväksi, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin vakuuden arvo olisi riittänyt päävelan suoritukseksi. Sama on voimassa, jos vakuuden arvo alenee velkojan toimen tai laiminlyönnin vuoksi.

Takauksessa saadaan poiketa 1 tai 2 momentin säännöksestä, jollei vakuus ole lain perusteella ensisijaisessa vastuussa päävelan suorittamisesta. Ilman takaajan suostumusta saadaan lisäksi vapauttaa sellainen takauksen antamisen jälkeen annettu muu takaus tai vakuus, jota ei ollut edellytetty takausta annettaessa.

Takaajan vastuu velkojaan nähden vanhentuu kolmen vuoden kuluttua päävelan erääntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. (15.8.2003/735)

Jos takaus on annettu voimassaololtaan määrätyksi ajaksi, velkoja menettää oikeutensa takaajaa kohtaan, jollei hän vaadi takaajalta suoritusta ennen kyseisen ajan päättymistä.

Takaussitoumus vanhentuu lisäksi kymmenen vuoden kuluttua sitoumuksen antamisesta niin kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 8 §:ssä säädetään. (15.8.2003/735)

Yksityistakaaja vapautuu takausvastuusta luotonantajalle, jos luotonantajalle annetaan kyseisen takauksen tilalle toinen takaus tai muu vakuus, jonka arvioidaan riittävän päävelan suorittamiseksi. Luotonantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hyväksyä muuta takausta kuin ulosottolain (37/1895) 3 luvun 44 §:ssä tarkoitetun yhteisön antama takaus. (27.6.2003/686)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu uusi takaus tai vakuus tulee aikaisemman takauksen sijaan niin, etteivät samasta päävelasta vastuussa olevien takaajien tai vakuuden antajien keskinäiset vastuusuhteet muutu.

Velkoja saa toissijaisen takauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun päävelka on erääntynyt ja

Velkoja saa omavelkaisen takauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun päävelka on erääntynyt.

Velkoja saa täytetakauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun vakuus on myyty tai kun ulosotossa on todettu, että vakuuden myynnille on este. Takaajan suoritusvelvollisuus alkaa myös, jos hän on päävelan erääntymisen jälkeen ilmoittanut velkojalle, ettei hän vaadi vakuuden myyntiä.

Jos velallinen säilyttää vakuutena olevan omaisuuden yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai yrityksen saneerauksessa, velkoja saa vaatia täytetakauksen antaneelta takaajalta suoritusta vain siitä osasta päävelkaa, jolle ei maksuohjelman mukaan kerry suoritusta. Takaaja ei kuitenkaan vastaa viivästyskorosta, joka maksuohjelman aikana kertyisi velallisen maksettavaksi määrätylle velalle. Jos vakuus myöhemmin muutetaan rahaksi, velkoja saa vaatia takaajalta suoritusta aikaisempien ehtojen mukaan edellä mainittua viivästyskorkoa lukuun ottamatta.

Jos päävelan erääntyminen edellyttää velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa, velkoja saa vaatia suoritusta takaajalta vain, jos eräännyttämistoimi on kohdistettu sekä velalliseen että takaajaan. Jos päävelka on täytettävä vasta määräajan kuluttua velan eräännyttämisestä, takaajan suoritusvelvollisuus alkaa, kun määräaika on kulunut myös häneen kohdistetun eräännyttämistoimen jälkeen.

Jos velallinen on asetettu konkurssiin, velkoja saa vaatia suoritusta takaajalta ilman velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa. Sama koskee, jos velallisen osalta on alkanut yksityishenkilön velkajärjestelystä tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen menettely tai menettelyssä on määrätty päävelkaa koskeva väliaikainen kielto.

Jos päävelka on eräännytetty velallisen maksuviivästyksen vuoksi, yksityistakaajalla on oikeus suorittaa päävelka luotonantajalle niiden maksuehtojen mukaisesti, joita olisi ollut noudatettava ilman velan ennenaikaista erääntymistä. Edellytyksenä on, että yksityistakaaja luotonantajan asettamassa, vähintään kuukauden pituisessa ajassa, suorittaa viivästyneen maksun ja että päävelan suorittamisesta asetetaan toinen takaus tai muu vakuus, jonka arvioidaan riittävän velan pääoman suorittamiseksi. Luotonantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hyväksyä muuta takausta kuin ulosottolain 3 luvun 44 §:ssä tarkoitetun yhteisön antama takaus. Mitä edellä säädetään, on voimassa myös, jos päävelka on eräännytetty ennakkoviivästyksen tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi.

Päävelka katsotaan erääntyneeksi velalliseen ja muihin takaajiin nähden, vaikka yksityistakaaja 1 momentin mukaisesti suorittaa päävelan alkuperäisen sopimuksen mukaisin maksuehdoin.

Takaaja saa suorittaa erääntyneen päävelan samoin edellytyksin kuin velallinen. Takaaja saa myös suorittaa erääntymättömän päävelan, jos velallisella olisi ollut oikeus eräännyttää velka ennenaikaisesti. Takaajalla on oikeus tehdä rahasuoritus, vaikka velallinen on sitoutunut muunlaiseen suoritukseen.

Jos velkojalla on velallisen sopimusrikkomuksen perusteella oikeus eräännyttää päävelka, takaaja saa suorittaa päävelan. Velkojalla ei tällöin ole oikeutta vaatia takaajalta enempää kuin mitä velallinen olisi ollut velvollinen suorittamaan, jos velkoja olisi eräännyttänyt päävelan.

Mitä 2 momentissa säädetään, on voimassa myös, jos velallinen on asetettu konkurssiin tai jos velallisen osalta on aloitettu yksityishenkilön velkajärjestelystä tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen menettely.

Takaaja saa tehdä suorituksensa kuittaamalla päävelan saatavalla, joka hänellä on velkojalta.

Jos velkoja vaatii takaajalta suoritusta, takaaja saa käyttää kuittaukseen sellaista velallisen saatavaa velkojalta, jolla velkoja saisi kuitata päävelkaa. Velkojan on takaajan pyynnöstä annettava tiedot kuittauksen toteuttamista varten.

Takaajalla on oikeus saada velalliselta takauksen perusteella velkojalle suorittamansa päävelan määrä.

Kun velkoja on esittänyt takaajalle maksuvaatimuksen, velallisen on takaajan pyynnöstä annettava päävelan suoritusvelvollisuuden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Jollei takaajalla velallisen antamat tiedot ja muut seikat huomioon ottaen ole perusteltua syytä kieltäytyä suorituksesta, takaaja saa suoritettuaan velan takautumisoikeuden velallista kohtaan, vaikka velallinen ei olisi ollut suoritusvelvollinen.

Takaajalla on sama oikeus kuin velkojalla saada takautumissaatavalleen suoritus velallisen antamasta päävelan vakuudesta. Jos takaaja ei ole suorittanut koko päävelkaa tai jos vakuus on ennen takausta annettu myös velkojan muun saatavan vakuudeksi, takaaja saa oikeuden velkojan saatavan jälkeen.

Takauksessa saadaan poiketa 1 momentin säännöksestä, jollei vakuus ole lain perusteella ensisijaisessa vastuussa velan suorittamisesta.

Jos vakuuden on antanut joku muu kuin velallinen, takaaja saa oikeuden vakuuteen vain, jos takaajan ja vakuuden antajan keskinäisestä vastuusta on niin sovittu.

Jos samaa päävelkaa koskevat takaukset on annettu samanaikaisesti tai toisiaan edellyttäen eikä takaajien keskinäisestä vastuusta ole muuta sovittu, takaajalla on oikeus saada jokaiselta muulta takaajalta takaajien pääluvun mukainen osuus takauksen perusteella suorittamastaan määrästä. Takaajalla on takautumisoikeus siltä osin kuin hän on suorittanut erääntynyttä päävelkaa yli oman osuutensa ja hänen suorituksensa on vähentänyt muiden takaajien takausvastuuta.

Jos samaa päävelkaa koskevat takaukset on annettu eri aikoina ja toisistaan riippumatta eikä takaajien keskinäisestä vastuusta ole muuta sovittu, takaajalla on oikeus vaatia koko takauksen perusteella suorittamansa määrä siltä takaajalta, joka on antanut takauksen aikaisemmin. Aikaisemman takaussitoumuksen antaneella ei ole takautumisoikeutta myöhemmän takauksen antaneeseen nähden.

Jollei joku takaajista ole maksanut takautumissaatavaa kuukauden kuluessa siitä, kun takautumissaatavaa on häneltä vaadittu tai jos hän on 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön, velan maksaneella takaajalla on oikeus vaatia, että muut takaajat suorittavat osuutensa maksamatta jätetystä takautumissaatavasta. Osuudet määräytyvät takaajien kesken samassa suhteessa kuin takaajat muutoinkin ovat takautumissaatavasta vastuussa.

Takaajan oikeus saada velalliselta tai muilta takaajilta maksu takautumissaatavastaan alkaa, kun takaaja on suorittanut päävelkaa, ei kuitenkaan ennen päävelan erääntymistä.

Jollei muuta ole sovittu, takaajalla on oikeus saada velalliselta tai muilta takaajilta korkolain (633/1982) 4 §:n 3 momentin mukaista viivästyskorkoa takautumissaatavalleen siitä lukien, kun hän sai oikeuden periä takautumissaatavansa. Jollei päävelan suoritusvelvollisuus ollut jonkun takaajan osalta alkanut, hänen velvollisuutensa maksaa viivästyskorkoa alkaa kuukauden kuluttua siitä, kun takautumissaatavaa on häneltä vaadittu.

Takaajan takautumissaatava velalliselta vanhentuu siten kuin kyseisen päävelan vanhentumisesta säädetään. Takautumissaatava vanhentuu kuitenkin aikaisintaan kolmen vuoden kuluessa siitä, kun takaaja sai oikeuden periä takautumissaatavansa velalliselta.

Takaajan takautumissaatava toista takaajaa kohtaan vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän sai oikeuden periä takautumissaatavansa toiselta takaajalta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. (15.8.2003/735)

Edellä 4, 12–14 ja 27 §:ssä tarkoitetut tiedot saadaan antaa takaajalle velkojaa koskevan salassapitovelvollisuuden sekä henkilötietojen luovutusta koskevien rajoitusten estämättä.

Velkoja voi toimittaa tässä laissa tarkoitetun ilmoituksen takaajalle lähettämällä sen postitse osoitteeseen, jonka takaaja on velkojalle ilmoittanut tai jonka takaaja on myöhemmin ilmoittanut Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. (29.11.2019/1133)

Takaajan katsotaan 10 §:n 1 momenttia, 24 §:ää ja 25 §:n 1 momenttia sovellettaessa saaneen tiedon ilmoituksesta seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee myös 31 §:n 3 momentissa ja 32 §:n 2 momentissa tarkoitettua takaajan vaatimusta.

Velkojan kanne takaajaa vastaan voidaan käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, jossa velalliselta vaaditaan suoritusta, vaikka suoritusvelvollisuus ei 21 tai 23 §:n johdosta ole vielä alkanut.

Takaaja voi nostaa velallista vastaan kanteen takautumissaatavansa perimiseksi, kun päävelka on erääntynyt, vaikka hän ei ole suorittanut päävelkaa.

Takaajalla on oikeus hakea 2 momentissa tarkoitetun tuomion täytäntöönpanoa. Velalliselta kertynyt suoritus tilitetään takaajalle siihen määrään, jonka takaaja on suorittanut päävelasta. Muulta osalta suoritus tilitetään velkojalle, jolloin suoritus vähentää takaajan takausvastuuta. Jos samanaikaisesti on täytäntöönpantavana sekä takaajan että velkojan samaa päävelkaa koskeva tuomio, ulosotossa otetaan huomioon takaajan hankkima tuomio vain siltä osin kuin takaaja on suorittanut päävelkaa.

Yksityistakaajaa ei sido ennen riidan syntymistä sovittu ehto, jonka mukaan takausta koskeva riita-asia on ratkaistava välimiesmenettelyssä.

Tämän lain säännöksestä, josta ei voida sopimuksella poiketa yksityistakaajan vahingoksi, ei myöskään voida poiketa hänen vahingokseen sopimuksella, jonka mukaan yksityistakaajan luotonantajalle antamaan takaukseen on sovellettava vieraan valtion lakia, jos takaukseen muutoin olisi sovellettava tätä lakia.

Lakiviittauksen vaikutusten rajoituksistatapauksissa, joissa kysymys on kohtuuttomia ehtoja koskevista säännöksistä, säädetään kuluttajansuojalain 4 luvun 5 §:ssä . (24.5.2002/392)

Kuluttaja-asiamies valvoo luotonantajien ja yksityistakaajien välisten sopimusehtojen käyttöä.

Velkojalla on vierasvelkapanttauksen perusteella oikeus saada maksu pantista, kun päävelka on erääntynyt.

Jos velallinen on antanut samasta päävelasta vakuuden, velkoja saa periä päävelan toiselle kuuluvasta pantista 23 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Panttaussitoumuksessa saadaan poiketa 2 momentin säännöksestä, jollei vakuus ole lain perusteella ensisijaisessa vastuussa velan suorittamisesta.

Mitä 3 §:n 2 ja 3 momentissa, 4–6 §:ssä, 7 §:n 2 ja 3 momentissa, 8–17 §:ssä, 18 §:n 2 ja 3 momentissa, 19 §:n 2 momentissa, 24–30 §:ssä, 32 §:ssä, 33 §:n 1 momentissa ja 34–39 §:ssä säädetään takauksesta, koskee soveltuvin osin vierasvelkapanttausta. Mitä näissä lainkohdissa säädetään yksityistakaajasta, koskee yksityistä pantinantajaa.

Jos velallinen on luovuttanut omistamansa pantin jollekin toiselle tai tämä on muutoin tullut pantin omistajaksi ja tästä seikasta on ilmoitettu velkojalle, ilmoituksen tekemisen jälkeen sovelletaan pantin uuteen omistajaan nähden, mitä 4 §:n 2 momentissa sekä 13 ja 14 §:ssä säädetään.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

Tällä lailla kumotaan:

Jos muualla laissa tai asetuksessa viitataan säännökseen tai siinä muutoin tarkoitetaan säännöstä, joka kumotaan tällä lailla, on säännöksen asemesta takaukseen tai vierasvelkapanttaukseen sovellettava tämän lain vastaavaa säännöstä.

1. Tätä lakia, lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia sekä 7 ja 12 §:ää, sovelletaan myös yksityistakaajan ennen lain voimaantuloa luotonantajalle antamaan takaukseen, jäljempänä säädetyin rajoituksin.

2. Lain 5 §:ää sovelletaan vasta siitä lukien, kun yksityistakaajan ennen lain voimaantuloa luotonantajalle antaman yleistakauksen kattamia vastuita lisätään. Jos takaussitoumukseen ei tällöin ole otettu 5 §:ssä tarkoitettuja rajoituksia, sitoumus ei ole voimassa uusien päävelkojen osalta.

3. Muuhunkin ennen lain voimaantuloa annettuun takaukseen sovelletaan lain 10, 11, 16–19, 21–24 §:ää, 26 §:n 3 momenttia ja 32–36 §:ää sekä panttauksen osalta 42 §:ää, jollei 4 ja 5 momentista muuta johdu.

4. Lain 16–18 §:ää ei sovelleta, jos lainkohdissa tarkoitettu valvonnan laiminlyönti taikka velallisen, takaajan tai muun vakuuden vapauttaminen on tapahtunut ennen lain voimaantuloa, eikä lain 19, 21–25, 32 ja 33 §:ää sovelleta, jos päävelka on erääntynyt maksettavaksi ennen lain voimaantuloa.

5. Lain 30 ja 31 §:ää ei sovelleta ennen lain voimaantuloa annettujen takausten tai vakuuksien keskinäisiin vastuusuhteisiin.

6. Mitä tässä pykälässä säädetään takauksesta, koskee soveltuvin osin ennen tämän lain voimaantuloa tehtyä vierasvelkapanttausta.