Finlex - Etusivulle
Lainsäädäntö

268/1999

Ajantasaistettu lainsäädäntö

Päivitetyt säädöstekstit, joissa lakiin tai asetukseen tehdyt muutokset sisältyvät säädöstekstiin.

Säädöksiä seurattu SDK 59/2025 saakka.

Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Ei voimassa
Tämä asetus on kumottu VNa:lla ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 17.8.2006/713 , joka on voimassa 1.9.2006 alkaen.
Asiasanat
Ympäristövaikutusten arviointi
Säädöksen tyyppi
Asetus
Hallinnonala
Ympäristöministeriö
Antopäivä
Julkaisupäivä
Voimaantulo
ELI-tunnus
http://data.finlex.fi/eli/sd/1999/268/ajantasa/1999-03-05/fin

Ympäristöministerin esittelystä säädetään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 10 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lain (468/1994) 4 ja 23 §:n nojalla:

1 lukuViranomaisten tehtävät

1 §Ympäristöministeriön tehtävät

Ympäristöministeriö ohjaa, seuraa ja kehittää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä yleisesti, päättää arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa sekä huolehtii ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 3 luvun mukaisista tehtävistä.

2 §Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävät

Kauppa- ja teollisuusministeriö päättää arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa ja toimii yhteysviranomaisena ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevien hankkeiden osalta.

3 §Suomen ympäristökeskuksen tehtävät

Suomen ympäristökeskus

1)

huolehtii ympäristövaikutusten arviointiin liittyvästä yleisestä koulutuksesta, tiedotuksesta ja tutkimuksesta yhteistyössä muiden viranomaisten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa;

2)

avustaa arviointimenettelyssä tarvittavan asiantuntemuksen hankkimisessa;

3)

tallentaa ja pitää saatavilla laaditut arviointiohjelmat ja arviointiselostukset sekä yhteysviranomaisen niistä antamat lausunnot;

4)

seuraa ja kerää kokemuksia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja tämän asetuksen soveltamisesta;

5)

suorittaa ympäristöministeriön sille antamat muut ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiantuntijatehtävät.

4 §Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävät

Alueellinen ympäristökeskus

1)

ohjaa ja valvoo arviointimenettelyn täytäntöönpanoa toimialueellaan;

2)

toimii yhteysviranomaisena siten kuin 2 luvussa säädetään;

3)

huolehtii laissa ja tässä asetuksessa sille säädetyistä muista tehtävistä.

5 §Yhteysviranomaisen tehtävät

Yhteysviranomainen

1)

sovittaa yhteen arviointimenettelyä muiden lakien mukaisiin menettelyihin yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa;

2)

tekee ympäristöministeriölle esityksen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa yksittäistapauksissa;

3)

antaa tarvittaessa lausuntonsa siitä, että hankkeeseen ei sovelleta arviointimenettelyä;

4)

hoitaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 8 ja 11 §:n mukaiset tiedotukset ja kuulutukset sekä järjestää tarvittavat julkiset kuulemistilaisuudet;

5)

toimittaa tarvittaessa ympäristöministeriölle tiedot hankkeesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua toiselle valtiolle ilmoittamista varten;

6)

tarkistaa arviointiohjelman ja arviointiselostuksen sekä antaa niistä lausuntonsa;

7)

huolehtii tarvittaessa muiden viranomaisten ja hankkeesta vastaavan kanssa, että hankkeen ympäristövaikutusten seuranta järjestetään;

8)

toimittaa arviointiohjelman ja -selostuksen sekä niistä antamansa lausunnot mahdollisine käännöksineen Suomen ympäristökeskukselle;

9)

huolehtii laissa ja tässä asetuksessa sille säädetyistä muista tehtävistä.

2 lukuArviointimenettelyn soveltaminen

6 §Hankeluettelo

Hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat:

1)

eläinten pito:

kanalat ja sikalat, joissa kasvatetaan yli

a)

85 000 kananpoikaa tai 60 000 kanaa,

b)

3000 sikaa (paino yli 30 kg/sika) tai

c)

900 emakkoa;

2)

luonnonvarojen otto ja käsittely:

a)

metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään 550 000 tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria;

b)

kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa;

c)

asbestin louhinta tai laitokset, jotka käsittelevät ja muuntavat asbestia tai asbestia sisältäviä tuotteita;

d)

turvetuotanto, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria;

e)

yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteinen muuttaminen toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla;

f)

raakaöljyn tai maakaasun kaupallinen tuotanto;

3)

vesistön rakentaminen ja säännöstely:

a)

patoturvallisuuslain (413/1984) 9 §:n 2 momentissa tarkoitetut padot;

b)

tekoaltaat kun padottu tai varastoitu uusi vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä;

c)

vesistön säännöstelyhankkeet, jos vesistön keskivirtaama on yli 20 kuutiometriä sekunnissa ja virtaama- tai vedenkorkeusolosuhteet muuttuvat olennaisesti lähtötilanteeseen nähden;

d)

veden siirto vesistöalueelta toiselle siirrettävän vesimäärän ylittäessä 3 kuutiometriä sekunnissa;

e)

tulvasuojeluhankkeet, joiden hyötyala on vähintään 1000 hehtaaria;

4)

metalliteollisuus:

a)

valimot tai sulatot, joiden tuotanto on vuodessa vähintään 5 000 tonnia;

b)

rautatehtaat, terästehtaat, sintraamot, rautalejeerinkien valmistuslaitokset tai pasutuslaitokset;

c)

muita kuin rautametalleja jalostavat metallitehtaat tai pasutuslaitokset;

5)

metsäteollisuus:

a)

massatehtaat;

b)

paperi- tai kartonkitehtaat, kun tuotantokapasiteetti on yli 200 tonnia päivässä;

6)

kemianteollisuus ja mineraalituotteiden valmistus:

a)

raakaöljynjalostamot;

b)

laitokset, jotka kaasuttavat tai nesteyttävät öljyliusketta, kivihiiltä tai turvetta vähintään 500 tonnia päivässä;

c)

tekokuituja valmistavat tehtaat;

d)

liuottimia tai liuottimia sisältäviä aineita käyttävät laitokset, joiden liuottimien käyttö on vähintään 1 000 tonnia vuodessa;

e)

kemikaalilain (744/1989) 32 §:ssä tarkoitetut terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti valmistavat tehtaat;

f)

mineraalivillaa tai sementtiä valmistavat tehtaat;

7)

energian tuotanto:

a)

kattila- tai voimalaitokset, joiden suurin polttoaineteho on vähintään 300 megawattia;

b)

ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit, mukaan lukien näiden laitosten tai reaktoreiden purkaminen tai käytöstä poistaminen, lukuun ottamatta halkeamis- ja hyötämiskelpoisten aineiden tuotantoon ja konversioon tarkoitettuja tutkimuslaitoksia, joiden suurin jatkuva lämpöteho ei ylitä yhtä kilowattia; ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit lakkaavat olemasta tällaisia laitoksia, kun kaikki ydinpolttoaine ja muut radioaktiivisesti saastuneet elementit on pysyvästi poistettu laitosalueelta;

c)

laitokset, joissa jälleenkäsitellään säteilytettyä ydinpolttoainetta;

d) laitokset, jotka on suunniteltu

– ydinpolttoaineen tuottamiseen ja isotooppirikastamiseen,

– säteilytetyn ydinpolttoaineen tai runsasaktiivisen jätteen käsittelyyn,

– säteilytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen,

– ainoastaan radioaktiivisen jätteen loppusijoittamiseen tai

– ainoastaan säteilytettyjen ydinpolttoaineiden tai radioaktiivisen jätteen varastoimiseen muualla kuin tuotantopaikassa (suunniteltu pidemmäksi ajaksi kuin 10 vuodeksi);

8)

energian ja aineiden siirto sekä varastointi:

a)

öljyn tai muiden nesteiden kuin veden ja jäteveden kaukokuljettamiseen tarkoitetut runkoputket;

b)

kaasuputket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä;

c)

vähintään 220 kilovoltin maanpäälliset voimajohdot, joiden pituus on yli 15 kilometriä;

d)

öljyn, petrokemian tuotteiden tai kemiallisten tuotteiden varastot, joissa näiden aineiden varastosäiliöiden tilavuus on yhteensä vähintään 50 000 kuutiometriä;

9)

liikenne:

a)

moottoriteiden tai moottoriliikenneteiden rakentaminen;

b)

neli- tai useampikaistaisen, vähintään 10 kilometrin pituisen yhtäjaksoisen uuden tien rakentaminen;

c)

tien uudelleenlinjaus tai leventäminen siten, että näin muodostuvan yhtäjaksoisen neli- tai useampikaistaisen tieosan pituudeksi tulee vähintään 10 kilometriä;

d)

kaukoliikenteen rautateiden rakentaminen;

e)

lentokenttien rakentaminen, kun pääkiitorata on vähintään 2 100 metriä pitkä;

f)

pääosin kauppamerenkulun käyttöön rakennettavat meriväylät, satamat, lastaus- tai purkulaiturit yli 1350 tonnin aluksille;

g)

yli 1350 tonnin aluksille rakennettavat kanavat, alusliikenteen sisävesiväylät tai satamat;

10)

vesihuolto:

a)

pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostaminen, jos sen vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä;

b)

suuret raakavesi- tai jätevesitunnelit;

c)

yli 100 000 asukasvastineluvulle mitoitetut jätevesien käsittelylaitokset;

11)

jätehuolto:

a)

ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joihin ongelmajätteitä otetaan poltettavaksi, käsiteltäväksi fysikaalis-kemiallisesti tai sijoitettavaksi kaatopaikalle, sekä sellaiset biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 5000 tonnin vuotuiselle ongelmajätemäärälle;

b)

muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset tai fysikaalis-kemialliset käsittelylaitokset, joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa sekä biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

c)

yhdyskuntajätteiden tai -lietteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

d)

muiden kuin a tai c kohdassa tarkoitettujen jätteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

7 §Arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa

Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti

1)

hankkeen ominaisuuksia, kuten

a)

hankkeen koko;

b)

yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa;

c)

luonnonvarojen käyttö;

d)

jätteiden muodostuminen;

e)

pilaantuminen ja muut haitat;

f)

onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat;

2)

hankkeen sijaintia, kuten

a)

nykyinen maankäyttö;

b)

alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky;

c) luonnon sietokyky, ottaen erityisesti huomioon

– kosteikot,

– rannikkoalueet,

– vuoristo- ja metsäalueet,

– luonnon- ja maisemansuojelualueet,

– lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet,

– alueet, joilla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut ympäristön tilaa kuvaavat ohjearvot on jo ylitetty,

– tiheään asutut alueet sekä

– historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti merkittävät alueet;

3)

vaikutusten luonnetta, kuten

a)

vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä;

b)

valtioiden rajat ylittävä vaikutus;

c)

vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus;

d)

vaikutuksen todennäköisyys;

e)

vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

8 §Arviointimenettelystä päättäminen yksittäistapauksessa

Jos yhteysviranomainen katsoo, että hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti yksittäistapauksessa sovellettava arviointimenettelyä, sen on tehtävä viipymättä ympäristöministeriölle esitys arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen.

Yhteysviranomaisen ja ympäristöministeriön on huolehdittava siitä, että arviointitarpeesta on käyty riittävät neuvottelut asianomaisten viranomaisten kesken ja että hankkeesta vastaavalle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa ennen päätöksentekoa.

Ympäristöministeriön on tehtävä lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös arviointimenettelyn soveltamisesta viipymättä, kuitenkin viimeistään yhden kuukauden kuluessa siitä, kun ympäristöministeriö on saanut hankkeesta riittävät tiedot. Ympäristöministeriö lähettää päätöksen hankkeesta vastaavalle ja yhteysviranomaiselle toimenpiteitä varten sekä tiedoksi asianomaisille viranomaisille.

Edellä ympäristöministeriölle säädetyt tehtävät kuuluvat kauppa- ja teollisuusministeriölle ydinenergialaissa tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevien hankkeiden osalta.

9 §Yhteysviranomainen

Yhteysviranomaisena toimivat

1)

asianomainen alueellinen ympäristökeskus 6 §:n 1–6 kohdassa, 7 kohdan a alakohdassa ja 8–11 kohdassa sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa hankkeissa ja

2)

kauppa- ja teollisuusministeriö 6 §:n 7 kohdan b–d alakohdassa ja ydinlaitoksia koskevissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa hankkeissa.

10 §Yhteysviranomaisesta sopiminen

Jos hanke sijoittuu useamman alueellisen ympäristökeskuksen toimialueelle, viranomaisten on sovittava, mikä niistä toimii hankkeen yhteysviranomaisena.

Jos yhteysviranomaisesta syntyy epäselvyyttä tai alueellinen ympäristökeskus vastaa hankkeen suunnittelusta tai toteuttamisesta, ympäristöministeriö määrää, mikä alueellisista ympäristökeskuksista toimii hankkeen yhteysviranomaisena. Ympäristöministeriön asiassa tekemään päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

3 lukuArviointiohjelma ja arviointiselostus

11 §Arviointiohjelma

Arviointiohjelmassa on esitettävä tarpeellisessa määrin

1)

tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja sen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta;

2)

hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, ellei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton;

3)

tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä;

4)

tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista;

5)

ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta;

6)

suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä; sekä

7)

arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta.

12 §Arviointiselostus

Arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin

1)

edellä 11 §:ssä tarkoitetut tiedot tarkistettuina;

2)

selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin;

3)

hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien;

4)

arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto;

5)

selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista;

6)

selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta;

7)

ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia;

8)

ehdotus seurantaohjelmaksi; sekä

9)

yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1–8 kohdassa esitetyistä tiedoista.

4 lukuOsallistuminen ja määräajat

13 §Tiedottaminen

Yhteysviranomaisen on tiedotettava arviointiohjelmasta viipymättä kuuluttamalla vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Kuulutus on lisäksi julkaistava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Kuulutuksesta on käytävä ilmi riittävästi yksilöidyt tiedot hankkeesta, sen sijainnista, hankkeesta vastaavasta sekä siitä, miten arviointiohjelmasta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja. Lisäksi kuulutuksessa on mainittava, missä arviointiohjelma ja yhteysviranomaisen siitä myöhemmin antama lausunto pidetään nähtävänä arviointimenettelyn aikana.

Yhteysviranomaisen on tiedotettava ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Arviointiselostusta koskevasta kuulutuksesta on voimassa soveltuvin osin, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään arviointiohjelmasta kuuluttamisesta ja kuulutuksen sisällöstä.

Yhteysviranomaisen on varattava hankkeen vaikutusalueen kunnille tilaisuus antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta sekä arviointiselostuksesta.

14 §Kuuleminen

Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää.

15 §Muu osallistuminen

Edellä 13 §:ssä säädetyn lisäksi hankkeesta vastaava ja yhteysviranomainen voivat sopia tiedottamisen ja kuulemisen järjestämisestä myös muulla tavalla.

16 §Yhteysviranomaisen lausunto ja määräajat

Yhteysviranomaisen on annettava lausunto arviointiohjelmasta hankkeesta vastaavalle yhden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä.

Yhteysviranomaisen on annettava lausunto arviointiselostuksesta hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä.

Yhteysviranomaisen on lisäksi toimitettava arviointiohjelma ja -selostus sekä niistä antamansa lausunnot mahdollisine käännöksineen tiedoksi Suomen ympäristökeskukselle, sekä arviointiselostuksesta antamansa lausunto tiedoksi hankkeen vaikutusalueen kunnille ja tarvittaessa seutukaavoituksesta vastaaville maakuntien liitoille ja muille asianomaisille viranomaisille.

5 lukuValtioiden välinen arviointimenettely

17 §Valtioiden välinen arviointimenettely

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen mukaisesta ilmoituksesta on käytävä ilmi erityisesti

1)

tiedot hankkeesta;

2)

tiedot mahdollisesti valtioiden rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista;

3)

tiedot arviointimenettelystä ja hankkeen toteuttamisen kannalta olennaisesta päätöksestä; sekä

4)

kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa viranomaisten, kansalaisten ja yhteisöjen mahdolliset ilmoitukset osallistumisesta arviointimenettelyyn on toimitettava ympäristöministeriölle.

6 lukuVoimaantulo

18 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Tällä asetuksella kumotaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 25 päivänä elokuuta 1994 annettu asetus (792/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Neuvoston direktiivi 97/11/EY; EYVL n:o L 73, 14.3.1997, s. 5

Sivun alkuun