28/1998

Tämän lain tavoitteena on Etelämanneralueen ympäristön sekä siitä riippuvien ja siihen liittyvien ekosysteemien kokonaisvaltainen suojelu.

Tätä lakia sovelletaan:

Tässä laissa tarkoitetaan:

Seuraavat toiminnat ovat kiellettyjä Etelämanneralueella:

Etelämanneralueelle ei saa tuoda:

Sellaiseen Etelämanneralueella tapahtuvaan toimintaan, joka ei 4 §:n nojalla ole kiellettyä, sekä 23 §:ssä tarkoitettuun vieraiden eliölajien tuomiseen on haettava lupa, jos 6 §:stä ei muuta johdu.

Tämän lain mukaista lupaa ei tarvita:

Tämän lain mukainen lupaviranomainen on Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Valtion puolesta puhevaltaa 35 f §:ssä tarkoitetussa korvausasiassa käyttää lupaviranomainen.

Lupaviranomainen myös valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Jos toiminta saattaa väliaikaisesti tai vähäisesti vaikuttaa Etelämanneralueen ympäristöön, on sen, joka vastaa toiminnasta, tehtävä ympäristövaikutusten alustava arviointi.

Jos ympäristövaikutusten alustavan arvioinnin perusteella tai muutoin voidaan olettaa, että toiminnalla saattaa olla väliaikaista tai vähäistä suurempi vaikutus Etelämanneralueen ympäristöön, on sen, joka vastaa toiminnasta, tehtävä ympäristövaikutusten kokonaisarviointi.

Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä ennen tämän lain mukaisen luvan myöntämistä.

Toiminnasta vastaava selvittää toiminnan vaikutukset ja laatii arviointiselostuksen.

Arviointiselostuksen laatimisesta ja sen sisällöstä säädetään tarkemmin asetuksella.

Lupaviranomainen pyytää arviointiselostuksesta tai sen luonnoksesta tarpeelliset lausunnot. Lupaviranomainen voi tarvittaessa pyytää arviointiselostuksesta tai sen luonnoksesta lausunnon myös ulkomaisilta viranomaisilta ja asiantuntijalaitoksilta.

Lupaviranomainen varaa Etelämannerta koskevan sopimuksen IX artiklassa tarkoitetulle kokoukselle ja pöytäkirjan muille sopimuspuolille mahdollisuuden tehdä huomautuksia ympäristövaikutusten kokonaisarviointia koskevasta arviointiselostuksesta tai sen luonnoksesta.

Lupaviranomainen varaa luonnollisille henkilöille sekä sellaisille yhteisöille ja säätiöille, joiden pääasiallinen tarkoitus on niiden sääntöjen mukaan edistää ympäristönsuojelua, mahdollisuuden lausua mielipiteensä arviointiselostuksesta tai sen luonnoksesta.

Lupaviranomaisen on pidettävä lupahakemukseen liitetty arviointiselostus tai sen luonnos nähtävillä vähintään 90 päivää siitä, kun se on otettu vastaan, ja varattava mahdollisuus esittää siihen huomautuksia. (26.11.2010/1020)

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös arviointiselostuksiin tai niiden luonnoksiin, jotka pöytäkirjan muut sopimuspuolet ovat antaneet Suomelle tiedoksi.

Lupahakemukseen on liitettävä:

Lupaviranomaisen on pyydettävä asian ratkaisemiseksi tarpeelliset lausunnot. Lupaviranomainen voi tarvittaessa pyytää lausunnon myös ulkomaisilta viranomaisilta ja asiantuntijalaitoksilta.

Lupa tässä laissa tarkoitettuun toimintaan myönnetään, jollei toiminnasta voi aiheutua:

Jos toiminta edellyttää ympäristövaikutusten kokonaisarviointia, toimintaan ei saa myöntää lupaa ennen kuin 12 §:n 2 momentissa tarkoitetulla kokouksella on ollut mahdollisuus käsitellä lupahakemukseen liitettyä arviointiselostusta tai sen luonnosta siten kuin asetuksella säädetään.

Lupa toiminnalle voidaan kuitenkin myöntää, jos 12 §:n 2 momentissa tarkoitettua kokousta ei järjestetä 15 kuukauden kuluessa siitä, kun arviointiselostus on annettu tiedoksi pöytäkirjan 11 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

Lupapäätöksessä annetaan Etelämanneralueen ympäristön suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. Lupapäätöksessä on yksilöitävä luvan saanut toiminta sekä sen ajankohta, paikka ja toteuttaja. Lupaan on liitettävä tarpeelliset määräykset:

(26.11.2010/1020)

Lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten 2 luvun mukainen ympäristövaikutusten arviointi on otettu huomioon lupaharkinnassa.

Lupaviranomaisen on annettava lupapäätös tiedoksi julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003) . Päätös lähetetään hakijalle ja tiedoksi lausunnon antaneille viranomaisille. (19.12.2019/1412)

Lupaviranomaisen on asetettava lupapäätös ja siihen liittyvät asiakirjat nähtäville vähintään 60 päivää ennen toimenpiteen aloittamista Etelämanneralueella. (26.11.2010/1020)

Lainvoimaiset lupapäätökset ja niihin liittyvät asiakirjat on annettava tiedoksi pöytäkirjan muille sopimuspuolille.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muiden sopimuspuolten Suomelle tiedoksi antamiin lupapäätöksiin ja niihin liittyviin asiakirjoihin.

Lupapäätöstä tai sen määräystä voidaan luvan myöntämisen jälkeen muuttaa tai lupa voidaan peruuttaa luvanhaltijan hakemuksesta tai viran puolesta.

Lupaviranomainen voi viran puolesta muuttaa lupapäätöstä, jos: (26.11.2010/1020)

Lupaviranomainen voi viran puolesta peruuttaa luvan, jos: (26.11.2010/1020)

Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyvän eliöstön vahingolliseen häiritsemiseen sekä Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyvän nisäkkään taikka linnun tappamiseen, vahingoittamiseen, pyydystämiseen, käsittelemiseen tai hätyyttämiseen on oltava lupa.

Lupa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen voidaan myöntää, jos kysymys on:

Ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on varmistettava, että: (26.11.2010/1020)

Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyvä eliölaji voidaan asetuksella säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Lupa erityisesti suojeltavaan lajiin kuuluvan eliön vahingoittamiseen, pyydystämiseen, käsittelemiseen tai hätyyttämiseen voidaan myöntää, jos toimenpide:

Lupa erityisesti suojeltavaan lajiin kuuluvan eliön tappamiseen voidaan myöntää 2 momentissa säädetyin edellytyksin, jos muiden kuin tappavien tekniikoiden käyttäminen ei ole mahdollista. (26.11.2010/1020)

Viljelykasvien ja niiden lisääntymiskelpoisten kasvinosien valvottuun käyttöön voidaan antaa lupa. Lupa voidaan antaa myös eliölajien valvottuun kokeelliseen käyttöön.

Luvassa on:

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tuomista Etelämanneralueelle, jos ruoka säilytetään ja käsitellään valvotuissa olosuhteissa ja jos siipikarja- ja muut lintutuotteet tutkitaan etukäteen sairauksien leviämisen estämiseksi.

Luvansaajan tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotta haitalliset seuraukset alkuperäiseliöstölle voitaisiin välttää.

Luvanhaltija on velvollinen ennen luvan voimassaolon päättymistä siirtämään Etelämanneralueelle tuomansa eliön tai sellaisen 23 §:n 3 momentissa tarkoitetun siipikarja- tai muun lintutuotteen, jota ei ole käytetty, pois Etelämanneralueelta taikka hävittämään sen polttamalla tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla.

Jokainen on velvollinen viipymättä hävittämään polttamalla tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla sellaisen Etelämanneralueelle ilman lupaa tuodun eliön ja sen jälkeläiset, joka saattaa aiheuttaa vaaraa Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyvälle eliölle, taikka siirtämään vaaraa aiheuttavan eliön pois Etelämanneralueelta ellei siirto tai hävitys johtaisi suurempaan vahingolliseen ympäristövaikutukseen.

Lupa toimintaan pöytäkirjan V liitteen mukaan erityissuojelualueeksi nimetyllä alueella liikkumiseen tai toimenpiteisiin ryhtymiseen voidaan myöntää vain, jos toiminta täyttää alueelle pöytäkirjan V liitteen mukaan vahvistetun hallintasuunnitelman vaatimukset.

Lupapäätökseen lupaviranomaisen on: (26.11.2010/1020)

Jos erityissuojelualueeksi nimetyllä alueella ei ole hallintasuunitelmaa, voidaan lupa myöntää edellyttäen, että toimi tehdään välttämättömän tieteellisen tarkoituksen takia eikä tarkoitusta voida saavuttaa suorittamalla toimea muualla. Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpide vaarantaa alueen luonnollisen ekosysteemin toiminnan tai säilymisen.

Lupaviranomainen pitää rekisteriä Etelämantereen erityissuojelu- ja hallinta-alueista sekä historiallisista paikoista ja muistomerkeistä. (26.11.2010/1020)

Etelämanneralueella on kaikessa toiminnassa huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle, ympäristölle tai tieteelliselle toiminnalle.

Jätteen tuottajan tai haltijan on siirrettävä pois Etelämanneralueelta taikka varastoitava, hyödynnettävä tai käsiteltävä Etelämanneralueella tuottamansa tai hallitsemansa jätteet ja järjestettävä jätehuollon suunnittelu ja toimeenpano siten kuin asetuksella säädetään ja 28 §:n nojalla hyväksytyissä jätehuoltosuunnitelmissa määrätään.

Lupaviranomainen hyväksyy kiinteälle tukikohdalle, kiinteälle työmaalle ja pysyvälle kenttäleirille jätehuoltosuunnitelman. (26.11.2010/1020)

Lupaviranomainen tarkistaa ja tarvittaessa ajanmukaistaa suunnitelman vuosittain. Jätehuoltosuunnitelman sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuksella. (26.11.2010/1020)

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin myös aluksia, joiden määränpää on Etelämanneralueella.

Etelämanneralueelta pois siirrettävä jäte on palautettava Suomeen.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätteen siirtämisestä myös muuhun valtioon.

Lupaviranomainen voi antaa yleisiä määräyksiä jätteen polttamiseksi Etelämanneralueella tarkoitettujen uunien päästöjen sisältämien epäpuhtauksien raja-arvoista ja niissä käytettävien laitteiden teknisistä vaatimuksista sekä jätteen muusta käsittelystä.

Etelämanneralueella aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sovelletaan merenkulun ympäristönsuojelulakia (1672/2009) ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä, jollei tässä luvussa toisin säädetä.

Etelämanneralueella on kielletty päästämästä aluksesta mereen:

Kiinteän jätteen ja käymäläjäteveden päästäminen aluksesta mereen Etelämanneralueella on kielletty siten kuin asetuksella säädetään.

Lupaviranomaisen tulee ennen luvan myöntämistä varmistaa, että suomalaisessa aluksessa ja 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa ulkomaalaisessa aluksessa on riittävän suuret säiliöt seuraavien jätteiden ja aineiden varastointia varten: (26.11.2010/1020)

Edellä 1 momentissa tarkoitetut jätteet ja aineet on tyhjennettävä Etelämanneralueen ulkopuolella sijaitseviin vastaanottolaitteistoihin.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kiinteän jätteen ja käymäläjäteveden mereen päästämistä koskevista päiväkirjoista tai laivapäiväkirjaan tehtävistä merkinnöistä.

Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin ympäristöonnettomuuksien aiheutumisen ja niiden haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Toimintapaikat ja kuljetusvälineet on varustettava ja niitä on käytettävä siten, että toiminta tapahtuu turvallisesti eikä siitä aiheudu haitallisia ympäristövaikutuksia. Toimenpiteet on sovitettava yhteen muiden Etelämantereella toimivien kanssa. Toimintaan osallistuva henkilöstö on koulutettava kaluston asianmukaiseen käyttämiseen ja toimintaan poikkeuksellisissa tilanteissa. Toiminnanharjoittajan on laadittava ympäristöonnettomuuksia ja niiden vaikutusten torjuntaa koskeva torjuntasuunnitelma.

Toiminnanharjoittajan on laadittava varautumissuunnitelma myös muihin poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumiseksi. Suunnitelmasta on käytävä ilmi tarpeelliset toimenpiteet niiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden turvaamiseksi, joita lupa koskee. Suunnitelmaan tulee lisäksi sisältyä selvitys etsintä-, pelastus- ja evakuointitoimenpiteistä onnettomuuksien varalta. Toiminnanharjoittaja voi sopia muiden toiminnanharjoittajien kanssa siitä, että toiminnanharjoittaja hyödyntää muiden toiminnanharjoittajien ylläpitämiä tämän momentin mukaisia järjestelyjä.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava ympäristöonnettomuuksista ja muista poikkeuksellisista tilanteista viipymättä valtioneuvoston asetuksella säädettävälle viranomaiselle.

Toiminnanharjoittajalla tulee olla toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vakuutus tai muu hyväksyttävä taloudellinen vakuus 35 c §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen vastuun kattamiseksi 35 e §:ssä asetettuihin rajoihin saakka. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi ylläpitää toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävää vakuutusta tai muuta järjestelyä, joka kattaa kaikki etsintään, pelastamiseen, lääketieteelliseen hoitoon ja evakuointiin liittyvät kustannukset. Velvollisuus ylläpitää vakuutusta, vakuutta tai muuta järjestelyä ei koske toiminnanharjoittajia, jotka toimivat valtion nimissä.

Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin toiminnastaan aiheutuneen ympäristöonnettomuuden vaikutusten torjumiseksi.

Toiminnanharjoittaja voi lupaviranomaisen valtuutuksesta ryhtyä toimiin myös toisen toiminnasta aiheutuneen ympäristöonnettomuuden vaikutusten torjumiseksi, jos onnettomuudesta aiheutuu välitön uhka merkittävästä ja haitallisesta vaikutuksesta Etelämanneralueen ympäristölle.

Toiminnanharjoittaja, joka laiminlyö hänelle 35 b §:n 1 momentin nojalla kuuluvan velvollisuuden, vastaa torjuntatoimista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta toimet suorittaneelle pöytäkirjan sopimuspuolelle tuottamuksestaan riippumatta.

Jos toiminnanharjoittaja on laiminlyönyt hänelle 35 b §:n 1 momentin nojalla kuuluvan velvollisuuden eikä kukaan pöytäkirjan sopimuspuolista ole ryhtynyt torjuntatoimiin, toiminnanharjoittaja on tuottamuksestaan riippumatta velvollinen maksamaan arvioituja torjuntatoimia vastaavan rahasumman Valtiokonttorille.

Milloin ympäristöonnettomuus on kahden tai useamman toiminnanharjoittajan aiheuttama, he vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti. Toiminnanharjoittaja, joka osoittaa, että ainoastaan osa ympäristöonnettomuudesta johtuu sen toiminnasta, vastaa ainoastaan tästä osuudesta.

Kun pöytäkirjan ympäristövastuuta koskevan VI liitteen 12 artiklassa tarkoitettu rahasto on perustettu, 2 momentissa tarkoitettu rahasumma on siirrettävä lupaviranomaisen ilmoituksesta mainittuun rahastoon.

Toiminnanharjoittaja ei vastaa 35 c §:ssä tarkoitetuista kustannuksista, jos ympäristöonnettomuus johtuu:

Lupaviranomaisen edellä 35 b §:n 2 momentin nojalla valtuuttamat tahot eivät vastaa ympäristöonnettomuudesta, joka on aiheutunut muun ympäristöonnettomuuden vaikutusten torjumiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.

Toiminnanharjoittajan taloudellisen vastuun enimmäismäärä on kolme miljoonaa erityistä nosto-oikeutta. Enimmäismäärä lasketaan kunkin toimijan ja ympäristöonnettomuuden osalta erikseen.

Jos laiva on ollut osallisena ympäristöonnettomuuden aiheuttaneeseen tapahtumaan, vastuun enimmäismäärä määräytyy seuraavasti:

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, toiminnanharjoittaja voi rajoittaa vastuutaan muun kansainvälisen vastuunrajoitussopimuksen mukaisesti, jos mainitut rajoitukset ovat vähintään yhtä korkeat kuin 2 momentissa säädetään.

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettuja vastuun rajoituksia ei sovelleta, jos toiminnanharjoittaja on menetellyt tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Toiminnanharjoittajiin, jotka toimivat valtion nimissä, sovelletaan pöytäkirjan ympäristövastuuta koskevan VI liitteen 9 artiklan 2 kohdan mukaista vastuun rajoituksia koskevaa poikkeusta.

Jos toiminnanharjoittaja ja torjuntatoimiin ryhtynyt pöytäkirjan sopimuspuoli eivät sovi torjuntatoimien korvaamisesta, torjuntatoimet suorittanut pöytäkirjan sopimuspuoli voi panna tätä koskevan asian vireille Vaasan hallinto-oikeudessa siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 19, 20 ja 22 §:ssä säädetään. Asia on pantava vireille kolmen vuoden kuluessa torjuntatoimien aloittamisesta tai siitä, kun torjuntatoimet suorittanut sopimuspuoli on saanut tietää tai sen olisi pitänyt tietää toiminnanharjoittajan henkilöllisyydestä riippuen siitä, kumpi näistä ajankohdista on myöhempi. Hakemus on jätettävä tutkimatta, jos torjuntatoimien aloittamisesta on kulunut vähintään 15 vuotta. (5.7.2019/826)

Jos toiminnanharjoittaja ja lupaviranomainen eivät sovi 35 c §:n 2 momentissa tarkoitetusta asiasta, lupaviranomaisen on pantava korvausasia vireille siten kuin tämän pykälän 1 momentissa säädetään. Asia on pantava vireille 15 vuoden kuluessa siitä, kun lupaviranomainen on saanut tiedon ympäristöonnettomuudesta.

Korvausasioiden hallintoriitamenettelyä koskevat säännökset eivät koske toiminnanharjoittajia, jotka toimivat valtion nimissä.

Tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä ei sovelleta hätätilanteessa, kuten ihmishengen tai terveyden ollessa välittömässä vaarassa taikka alusten, ilma-alusten tai arvokkaiden laitteiden ollessa välittömässä vaarassa tuhoutua tai vahingoittua ja kun tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamatta jättäminen on ilmeisesti ainoa käyttökelpoinen keino torjua uhka taikka kun aiheutuva vahinko näin menetellen olisi pienin mahdollinen.

Hätätilanteessa on toimittava siten, että haitallinen vaikutus Etelämanneralueen ympäristöön jää mahdollisimman vähäiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta hätätilanteesta on ilmoitettava viipymättä yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomaisena toimivasta viranomaisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (26.11.2010/1020)

Yhteysviranomainen antaa hätätilanteessa tehdyistä toimista pöytäkirjan määräysten mukaisesti tiedon kaikille pöytäkirjan muille sopimuspuolille ja pöytäkirjan 11 artiklassa tarkoitetulle komitealle. (26.11.2010/1020)

Ympäristöonnettomuuksista ja muista poikkeuksellisista tilanteista säädetään 6 a luvussa. (26.11.2010/1020)

Lupaviranomaisen tämän lain nojalla ratkaisemaan lupa-asiaan ja 28 §:ssä tarkoitettua jätehuoltosuunnitelmaa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Rangaistus 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kiellon vastaisesti tehdystä ydinräjähteen räjäyttämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 34 luvun 6 §:ssä . Rangaistus muusta tämän lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä 32 tai 33 §:ssä tarkoitetusta ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä. Rangaistus tämän lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kiellon vastaisesta kajoamisesta Etelämanneralueen mineraaliesiintymään säädetään rikoslain 48 a luvun 3 a §:ssä .

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

Etelämanneralueen suojelurikkomukseen sovelletaan Suomen lakia huolimatta siitä, mitä rikoslain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään.

Tämän lain 38 ja 40 §:ssä tarkoitetussa asiassa toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin käräjäoikeus.

Ympäristöasioista vastaava ministeriö valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Tämän lain mukaisen luvan käsittelystä peritään maksu, jonka suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tätä lakia ei sovelleta ennen sen voimaantuloa alkaneeseen toimintaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.