Valtioneuvoston päätös maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta
Ei voimassa- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Hallinnonala
- Ympäristöministeriö
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Voimaantulo
- Huomautus
- sis. liitteet 1-3
- ELI-tunnus
- http://data.finlex.fi/eli/sd/1998/219/ajantasa/1999-09-16/fin
Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/1961) , sellaisena kuin sitä on muutettu 24 päivänä maaliskuuta 1995 annetulla lailla (471/1995) 1 luvun 21 a §:n nojalla päättänyt:
1 §Direktiivin täytäntöönpano
Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ETY).
Mitä jäljempänä tässä päätöksessä säädetään muodostaa nitraattidirektiivissä tarkoitetun toimenpideohjelman.
2 §Soveltamisala
Tässä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet pannaan täytäntöön koko maassa.
3 § (16.9.1999/907)Hyvän maatalouskäytännön ohjeet
Maa- ja puutarhatalouden harjoittamisessa noudatetaan mitä jäljempänä säädetään. Karjanlannan varastoinnissa ja käytössä noudatetaan, sen lisäksi mitä 4–6 §:ssä säädetään, liitettä 3. Liitteessä 1 annetaan lisäksi suositukset karjanlannan käyttöön liittyvistä menettelytavoista.
4 § (16.9.1999/907)Lannan varastointi
Joulukuun 1 päivästä 1999 alkaen lannan ja virtsan varastointitilan tulee olla riittävän suuri, jotta siihen voidaan varastoida syntynyt lanta 5 §:n tarkoittamana levityskieltoaikana. Tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen lannan ja virtsan varastotilan tulee olla riittävän suuri, jotta siihen voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertynyt lantalukuunottamatta samana laidunkautena eläinten laidunnuksen yhteydessä laitumelle jäävää lantaa. Varaston mitoituksessa voidaan ottaa huomioon myös viljelijöiden yhteiset varastot, lannan luovutus sitä hyödyntävälle yritykselle tai toiselle viljelijälle taikka muut vastaavat lannan määrään vaikuttavat tekijät. Pihattotyyppiset kuivikepohjat otetaan huomioon lannan varastotilana. Lannan varastointitilojen ja lantakourujen tulee olla vesitiiviitä. Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia, ettei lannan varastointitilan tyhjennyksen ja lannan siirron aikana tapahdu vuotoja. Varastointitilojen mitoituksessa noudatetaan liitteen 2 mukaisia ohjearvoja.
Lantaa voidaan varastoida asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa vain, jos varastoinnissa noudatetaan liitteen 3 mukaista menettelyä, ja jos päästöt vesiin voidaan estää. Lantapatteria ei saa sijoittaa tulvanalaisille alueille eikä pohjavesialueille. Lantapatterivarastoinnista on tehtävä ilmoitus ennen siihen ryhtymistä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle lukuun ottamatta tiloja, jotka kuuluvat maatalouden ympäristöohjelman tai maatalouden ympäristötukijärjestelmän piiriin. Tällaisten tilojen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen toimittaa lantapatterivarastointia koskevan luvan tiedoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle välittömästi luvan myönnettyään.
5 §Lannan levitys
Lantaa ei saa levittää routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan. Syksyllä tapahtuvaa lannanlevitystä tulee välttää. Syksyllä muuhun kuin perustettavaan kasvustoon levitetty lanta on aina välittömästi mullattava tai pelto kynnettävä. Enimmäiskäyttömäärät syksyllä ovat naudan ja hevosen lannalla 30 tn/ha, sian lannalla 20 tn/ha ja siipikarjan ja turkiseläinten lannalla 10 tn/ha.
Lantaa saa levittää pellolle lannoitteeksi sellaisen määrän joka vastaa enintään 170 kg/ha/vuosi kokonaistyppeä, ottaen kuitenkin huomioon mitä 6 §:ssä säädetään.
6 §Lannoitemäärät
Typpilannoitus mitoitetaan ja lannoitteet levitetään keskimääräisen satotason, viljelyvyöhykkeen ja viljelykiertojen perusteella siten, että tavoitteena on maan ravinnetasapainon säilyminen. (16.9.1999/907)
Typpilannoituksen mitoituksessa ja levityksessä tulee ottaa huomioon myös pellon maalaji, multavuus, kaltevuus, veden läpäisykyky sekä tulvaherkkyys. (16.9.1999/907)
Tilalla voidaan käyttää peltojen lannoitukseen typpeä vuosittain enintään seuraavat määrät, jotka sisältävät sekä väkilannoitteen että käytetyn karjanlannan ja orgaanisten lannoitteiden sisältämät typpimäärät:
syysvilja 200 kg typpeä/ha/vuosi, josta enintään 30 kg typpeä/ha syksyllä ja 170 kg typpeä/ha keväällä, kestotyppeä käytettäessä levitetään enintään 40 kg typpeä/ha syksyllä ja 160 kg typpeä/ha keväällä;
peruna 130 kg typpeä/ha/vuosi;
heinä ja laidun, säilörehu ja puutarhakasvit 250 kg typpeä/ha/vuosi; sekä
kevätvilja, sokerijuurikas, öljykasvit ja muut enintään 170 kg typpeä/ha/vuosi.
7 §Muut määräykset
Kotieläinsuojaa ei saa perustaa siten, että siitä voi aiheutua vesilain 1 luvun 22 §:n mukainen pohjaveden pilaantumisvaara.
Kotieläinten jaloittelualueiden sijoittamisessa ja hoidossa on otettava riittävästi huomioon pinta- ja pohjavesien suojelun tarpeet.
Säilörehun valmistuksessa syntyvä puristeneste on otettava talteen ja varastoitava tiiviissä säiliössä. Puristenesteen maahan levittämisessä noudatetaan, mitä lannan levittämisestä edellä määrätään.
Edellä 6 §:ssä tarkoitetut lannoitteet tulee levittää pellolle siten, että valumat vesiin estetään mahdollisimman tehokkaasti. (16.9.1999/907)
8 §Typpianalyysi
Lannan typpianalyysi on tehtävä viimeistään vuoden 1998 aikana ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Viljelijän on vuoden 1998 alusta lähtien pidettävä kirjaa peltojen lannoitukseen käytetyistä typpilannoitemääristä ja satotasoista.
9 §Valvonta
Tämän päätöksen noudattamisen valvonnasta on voimassa, mitä vesilain 21 luvussa säädetään. Työvoima- ja elinkeinokeskusten ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten tulee antaa vesilain 21 luvussa tarkoitetuille viranomaisille valvontaa varten tarpeelliset tiedot valvontatehtävien hoitamiseksi.
10 §Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.
Liite 1 ] (16.9.1999/907)
SUOSITUS KARJANLANNAN VARASTOINNISTA JA KÄYTÖSTÄ PERÄISIN OLEVIEN NITRAATTIEN HUUHTOUTUMISEN VÄHENTÄMISEKSI
1. Lannan oikea-aikainen käyttö
Lantaa ei levitetä routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan. Lanta tulisi levittää kasvukauden aikana, ensisijaisesti keväällä ennen muokkausta.
Keväällä lannan levitys voidaan aloittaa, kun lumi on sulanut, pellon pinta kuivunut ja sulamisvedet ovat valuneet pois, vaikka maa on syvemmältä vielä roudassa, jos levitys ei aiheuta vesien pilaantumisvaaraa.
Syksyllä tapahtuvaa lannanlevitystä tulee välttää, ellei kysymyksessä ole syysvilja- tai nurmikasvuston perustaminen. Turvemailla lannan syyslevityksestä pyritään luopumaan, koska ravinnehuuhtouma on siellä erityisen suurta.
Lannan levityksen jälkeen pelto muokataan mahdollisimman nopeasti, noin neljän tunnin sisällä lannan levityksestä, ammoniakin haihtumisen ja hajuhaittojen vähentämiseksi. Lietelannan ja virtsan osalta suositellaan sijoituslannoitusta. Erityisen suositeltavaa on, että kasvukauden aikana voidaan lietelantaa ja virtsaa levittää sijoittamalla sekä pintalannoituksena (mieluiten letkulevittimellä) esimerkiksi oraille ja nurmille.
Jos lantaa kuitenkin joudutaan levittämään syksyllä muualle kuin perustettaville nurmille tai syysviljoille, käytetään levityksessä kevätlevitykseen verrattuna pienempiä levitysmääriä. Syksyllä lannan mukana levitetty typpi otetaan huomioon seuraavan kevään lannoituksessa.
Kesantopellolle lantaa levitetään vasta välittömästi ennen kesantokauden jälkeisen kasvin kylvöä tai nurmen perustamista. Peltoon perustetaan typpeä sitova kasvusto saman kasvukauden aikana. Ammoniakin haihtumisen vähentämiseksi lanta tulisi levittää viileällä ja tyynellä säällä. Levitysajankohtaa valittaessa on syytä ottaa huomioon myös lannan levityksestä aiheutuva haitta naapureille.
2. Lannan levityspaikka
Kotieläinten lanta levitetään siten, ettei lantaa tai sen sisältämiä ravinteita pääse valumaan vesistöön tai ojaan eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa aiheudu. Lannan levitystä rajoitetaan alueilla, joilla lantavesien imeytyminen pohjavesiesiintymiin on mahdollista
Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille suojavyöhykkeitä, joille ei levitetä kotieläinten lantaa. Suojavyöhykkeen leveys on harkittava tapauskohtaisesti. Suositusleveys on vähintään 10 metriä.
Suojavyöhykkeen leveyteen vaikuttavat mm. lannan laatu ja levitys- ja multaustapa sekä lohkon ominaisuudet, kuten maan viettävyys sekä monivuotisen vyöhykkeen kasvipeitteisyys.
Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille jätetään maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 metrin levyinen suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla.
3. Lannan varastointi
Lantavarastojen ja -kourujen rakentamistekniset ohjeet on esitetty maa- ja metsätalousministeriön rakentamisohjeessa MRO C 4 (RT MTH-20920).
Liite 2. Ohjetilavuudet PDF-tiedostona
Liite 3 (16.9.1999/907)
LANNAN VARASTOINTI PATTERISSA
Työteknisistä ja hygieenisistä syistä kuivalantaa voidaan varastoida myös muualla kuin kotieläinsuojien yhteydessä olevassa lantalassa. Tällaisessa ns. lannan kaukovarastoinnissa varastoinnin tulee tapahtua asianmukaisessa lantavarastossa tai poikkeustapauksissa peitetyissä pattereissa. Lannan kuormaaminen kotieläinsuojasta ajoneuvoon tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla. Lastauspaikka tulisi kattaa silloin, kun kyseessä on jatkuvatoiminen kuormaus. Katteena voidaan käyttää myös kevytpeitettä.
Kompostointilaitoksessa käsitelty lanta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, voidaan siirtää 3 kk:n lantalavarastoinnin jälkeen patteriin.
Lantapatteri sijoitetaan tasaisen peltolohkon keskelle tai loivasti kaltevalle pellolle lähelle pellon yläreunaa. Lantapatteria ei sijoiteta 100 metriä lähemmäksi vesistöä tai valtaojaa eikä 100 metriä lähemmäksi talousvesikaivoa.
Perustettavan patterin pohjalle levitetään mutaa tai turvetta vähintään 15 cm:n kerros ravinnevalumien talteenottamiseksi. Talvella patterintekopaikalta poistetaan lumi. Lanta patteroidaan yhdessä tai muutamassa suuremmassa aumassa. Varastoiminen erillisissä kasoissa pitkin peltoa on lannan levitystä. Yhteen patteriin sijoitetaan vähintään yhden peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä. Lantapatterin tekoa vuosittain samaan paikkaan vältetään.
Lantapatteri peitetään aina peitteellä tai vähintään 10 cm:n turve-, olki- tai muulla vastaavalla suojakerroksella, jotta ylimääräinen valunta ja haihdunta estetään. Syksyllä tehty patteri levitetään seuraavana keväänä sulaan maahan. Luonnonmukaisessa viljelyssä lantapatteri voidaan levittää maahan pitemmänkin kompostointiajan jälkeen.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
16.9.1999/907:
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.
EYVL N:o L 375, 31.12.1991, s. 1–8