1096/1998

Tässä päätöksessä säädetään maksuista, joita koulutuksen ja tutkintojen järjestäjät voivat periä oppilailta, opiskelijoilta ja näyttötutkintoon osallistuvilta perusopetuslain (628/1998) , lukiolain (629/1998) , ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) nojalla.

Päätöstä sovelletaan kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ja valtion järjestämässä koulutuksessa opiskelijoilta perittäviin maksuihin.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ulkomailla järjestettävässä opetuksessa oppilaalta voidaan periä maksuja enintään 12 000 markkaa vuodessa. Japanin ja Brysselin suomalaisissa kouluissa oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 53 000 markkaa vuodessa.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, oppilaalta voidaan periä maksuja enintään 4 000 markkaa vuodessa. Helsingin Kansainvälisen koulun oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 53 000 markkaa vuodessa.

Perusopetuslain 33 §:n 4 momentissa tarkoitetulta oppilaalta, joka on otettu muuhun kuin perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hänelle osoitettuun kouluun, voidaan periä hänelle järjestetystä majoituksesta ja täysihoidosta maksua enintään mainittujen palveluiden järjestämisestä aiheutuvien keskimääräisten oppilasta kohden laskettujen vuosikustannusten mukaisesti. Sisäoppilaitoksessa järjestettävässä koulutuksessa mainituista kustannuksista vähennetään oppilaasta koulutuksen järjestäjälle opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (806/1998) 5 §:n 1 momentin nojalla maksettava markkamäärä. Tässä momentissa tarkoitetulta oppilaalta voidaan periä majoituspaikan ja kodin välisistä matkoista maksua enintään asianomaisen oppilaan matkoista aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Perusopetuslain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta, joka ei ole oppivelvollinen, voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä oppilasta kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, opiskelijoilta perittävistä maksuista on voimassa, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Lukiolain 20 §:n 3 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä opiskelijaa kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kokeesta, jossa lukion oppimäärä tai osa siitä suoritetaan oppimäärään kuuluvien tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta, opiskelijalta voidaan periä enintään 300 markan suuruinen maksu.

Lukiolain 18 §:ssä tarkoitetusta ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 4 momentissa tarkoitetulle yksityisopiskelijalle järjestettävästä kokeesta voidaan periä opiskelijalta enintään 300 markan suuruinen maksu.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetussa ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 50 prosenttia ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksesta annetun lain (1138/1996) 6 §:ssä tarkoitetun koulutuksen hankintahintasopimuksen mukaisista opiskelijaa kohden lasketuista kokonaiskustannuksista. Muussa ammatillisessa lisäkoulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 75 prosenttia koulutuksen hankintasopimuksen mukaisista opiskelijaa kohden lasketuista kokonaiskustannuksista.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu näyttötutkintoina suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin osallistuvalta perittävä kiinteä tutkintomaksu on 300 markkaa. (23.1.2001/49)

Jos lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen tai näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen järjestäjä antaa opiskelijalle opiskelun edellyttämiä oppikirjoja tai muita opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja oppimateriaaleja taikka henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja työvälineitä, koneita, laitteita, materiaaleja ja muita tarvikkeita, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle, voi koulutuksen järjestäjä periä niistä maksun enintään todellisten hankinta- tai tuotantokustannusten mukaisesti. Jos opiskelija hankkii mainitut oppimateriaalit ja tarvikkeet muuten, häneltä ei voida periä tässä momentissa tarkoitettuja maksuja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina oppimateriaaleina ja tarvikkeina ei pidetä maksuttomaan opetukseen kuuluvia opetuksen järjestämisen edellyttämiä työvälineitä, koneita, laitteita, suojavaatteita, työturvallisuussäännösten edellyttämiä varusteita, opetuksessa käytettäviä koulutuksen järjestäjälle kuuluvia materiaaleja ja tarvikkeita eikä muita vastaavia opetusvälineitä.

Tämän päätöksen 2 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaalta ja opiskelijalta perittävä maksu ei saa ylittää markkamäärää, joka saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisestä oppilasta tai opiskelijaa kohden aiheutuneista keskimääräisistä kustannuksista vähennetään kunkin oppilaan tai opiskelijan osalta koulutuksen järjestäjälle myönnetty valtionrahoitus.

Tässä päätöksessä säädettyjen maksujen perusteina käytettäviä kustannuksia laskettaessa otetaan huomioon kustannukset, joita käytetään määriteltäessä valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua suoritteen omakustannusarvoa.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä maksuja vuodelle 1999.