842/1997

Tätä päätöstä sovelletaan laitokseen, jossa poltetaan jätelaissa (1072/1993) tarkoitettua ongelmajätettä.

Ongelmajätteen polttolaitokseen kuuluvat laitoksen sijaintialueella olevat eri toiminnot, kuten jätteen vastaanotto, varastointi ja esikäsittely, sekä laitoksen polttolaitteisto, polttoaineen ja ilman syöttöjärjestelmät, jäteveden käsittelyjärjestelmät, savukaasujen puhdistuslaitteet sekä polton säätöön ja polton olosuhteiden tietojen tallennukseen ja mittaukseen tarkoitetut laitteistot ja järjestelmät.

Tätä päätöstä ei sovelleta poltettaessa:

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

Ongelmajätteen polttoa koskevassa ympäristölupamenettelylain (735/1991) mukaisessa ympäristöluvassa on ilmansuojelulain perusteella määrättävä, millaisia ongelmajätteitä ja kuinka paljon niitä voidaan polttaa sekä kuinka suuri on laitoksen ongelmajätteiden polttokapasiteetti.

Ennen ongelmajätteen toimittamista laitokselle toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin vähentääkseen ongelmajätteiden polttolaitoksesta aiheutuvia haittoja. Toiminnanharjoittajan on tiedettävä ainakin seuraavat seikat:

Ongelmajätteiden vastaanoton järjestämisessä toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin vähentääkseen ongelmajätteiden polttolaitoksesta aiheutuvia haittoja. Ongelmajätteiden vastaanotto laitoksella edellyttää ainakin, että:

Ongelmajätteen polttoa koskevassa ympäristölupamenettelylain mukaisessa ympäristöluvassa on ilmansuojelulain perusteella sekä vesilain mukaisessa luvassa määrättävä tarvittavista 5 ja 6 §:n mukaisista toimista poltettavan jätteen toimittamisesta ja vastaanotosta aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi ja vähentämiseksi.

Jos jätteiden syntypaikalla poltetaan ainoastaan omassa toiminnassa syntyneitä ongelmajätteitä, ympäristölupamenettelylain mukaisessa luvassa tai vesioikeuden luvassa voidaan määrätä edellä tarkoitetuista vaatimuksista poiketen muunlaisesta ongelmajätteiden valvonnasta ja vastaanottotoimista. Määräyksillä on tällöin voitava estää haittojen syntyminen vastaavantasoisesti kuin 5 ja 6 §:n mukaan toimittaessa.

Jätteenpoltossa syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin mahdollista.

Ongelmajätteiden palamisen on oltava mahdollisimman täydellistä. Täydellisen palamisen varmistamiseksi ongelmajätteet on tarvittaessa esikäsiteltävä.

Polttolaitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä siten, että ongelmajätteen poltossa savukaasujen lämpötila nostetaan viimeisen polttoilman syöttökohdan jälkeen hallitusti ja homogeenisesti.

Poltto-olosuhteet on varmistettava ennen laitoksen käyttöönottoa. Tällöin epäedullisimmissa olosuhteissa uunin sisäseinässä ja sen läheisyydessä polttolämpötilan on oltava vähintään 850 °C ja happipitoisuus vähintään 6 prosenttia mittausajan ollessa vähintään 2 sekuntia. Jos poltettavan ongelmajätteen sisältämän halogenoidun orgaanisen aineen pitoisuus on kuitenkin suurempi kuin 1 prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan on oltava vähintään 1 100 °C.

Jos uuniin syötetään ainoastaan nestemäistä ongelmajätettä tai kaasumaisen aineen ja ennalta suoritetussa happivajauksessa tapahtuneesta ongelmajätteen lämpökäsittelystä syntyneen ja jauhetun kiinteän aineen seosta ja jos kaasumainen osuus tuottaa enemmän kuin 50 prosenttia vapautuneesta lämmöstä, on happipitoisuuden oltava viimeisen polttoilman syötön jälkeen vähintään 3 prosenttia.

Ympäristölupaviranomainen voi ympäristöluvassa poiketa 2 momentin vaatimuksesta edellyttäen, ettei 15 §:ssä tarkoitettuja raja-arvoja tai päästöjen dioksiini- ja furaanipitoisuuksia ylitetä.

Polttolaitos on varustettava polttimilla, jotka käynnistyvät automaattisesti, kun savukaasujen lämpötila viimeisen polttoilman syötön jälkeen laskee alle 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäislämpötilan. Näitä polttimia on käytettävä myös käynnistämisen ja pysäyttämisen yhteydessä asianmukaisen vähimmäislämpötilan säilyttämiseksi niin kauan kuin uunissa on palamatonta jätettä.

Polttolaitoksen käynnistämisen ja pysäyttämisen aikana, tai kun savukaasujen lämpötila laskee alle 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäislämpötilan, polttimiin ei saa syöttää polttoainetta, josta aiheutuu suurempi päästö kuin dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan öljyn poltosta.

Laitoksessa on oltava käytössä järjestelmä, joka estää ongelmajätteen syöttämisen:

Laitoksen käytön aikana savukaasujen hiilimonoksidin (CO) raja-arvo 50 mg /m ³ vuorokausikeskiarvona ilmaistuna ei saa ylittyä. Vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoista on oltava alle 150 mg /m ³ taikka millä tahansa 24 tunnin jaksolla puolen tunnin keskiarvojen tulee olla alle 100 mg /m ³ .

Laitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä niin, että päästöt ilmaan eivät lisää merkittävästi epäpuhtauksien pitoisuuksia maanpinnalla.

Palamiskaasut on poistettava savupiipun kautta hallitulla tavalla.

Savupiipun korkeus on määrättävä siten, ettei päästöistä aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Laitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä niin, että seuraavat päästöjen raja-arvot savukaasuissa eivät ylity:

Dioksiinien ja furaanien päästöjä on vähennettävä kehittyneintä menetelmää käyttäen. Päästöissä ei saa olla dioksiineja ja furaaneja yli 0,1 ng /m ³ . Näytteenottoajan on oltava vähintään kuusi tuntia mutta enintään kahdeksan tuntia. Raja-arvo määritellään kaikkien dioksiini- ja furaanipitoisuuksien summana liitteen I mukaisesti.

Savukaasujen hiilimonoksidin raja-arvot ja muiden 1 momentissa mainittujen raja-arvojen mittaustulokset tulee muuntaa vertailuolosuhteisiin siten kuin 23 §:ssä säädetään.

Jäteveden johtamiseen laitokselta maaperään, vesiin tai viemäriin on oltava vesioikeuden lupa.

Polttolaitoksen koko alue varastoalueet mukaan lukien on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että pilaantumista aiheuttavien aineiden päästöt maaperään ja pohjaveteen estetään vesilain ja pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta annetun valtioneuvoston päätöksen (364/1994) mukaisesti.

Polttolaitoksen alueella on oltava erillinen suljettu allas hulevesille sekä muille epäpuhtaille vesille, jotka ovat peräisin ylivuotamisesta tai palonsammutustöistä. Altaan on oltava tarpeeksi suuri, jotta jätevedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden päästämistä laitosalueelta.

Savukaasun puhdistuksesta syntyvien nestemäisten jätteiden johtamista vesiin on rajoitettava niin paljon kuin mahdollista.

Jätevesi voidaan poistaa erillisen käsittelyn jälkeen edellyttäen, että:

Jätteenpoltossa syntyvät jätteet on hyödynnettävä tai käsiteltävä jätelain mukaisesti. Jätteet on tarvittaessa esikäsiteltävä. Tällaiset jätteet on pidettävä erillään, kunnes niiden jatkokäsittely on hyväksyttävä.

Kuiva pölymäinen jäte, kuten kattilatuhkan ja savukaasun käsittelyssä syntyvä kuiva-aine, on kuljetettava ja välivarastoitava siten, että pölyn leviäminen estetään.

Ennen kuin jätteenpolton jätteen hyödyntämis- tai käsittelytapa määritellään, jäte on tutkittava, jotta voidaan selvittää sen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja sen haitallisuus ympäristölle. Erityisesti jätteen liukoisen osan ja raskasmetallisisällön tutkimiseen on kiinnitettävä huomiota.

Ympäristölupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemuksesta ilmenee, että ehdotettu mittausjärjestelmä täyttää liitteessä II asetetut vaatimukset. Luotettavuusvälin (95 %) arvot päästöjen raja-arvoissa, jotka on määritelty 13 §:ssä ja 15 §:n 1 momentin taulukon a alakohdissa 1–3 ja 5, eivät saa ylittää liitteen II kohdan 4 arvoja.

Ympäristöluvassa on määrättävä päästöjen mittaamisesta 13 ja 15 §:ssä tarkoitettujen raja-arvojen alittumisen todentamiseksi:

Seuraavat mittaukset on tehtävä laitoksella liitteen II mukaisesti:

Seuraavat mittaukset eivät kuitenkaan ole tarpeen:

Mittaustulokset, joiden perusteella todetaan, että 13 ja 15 §:n raja-arvoja ei ylitetä, on muunnettava seuraaviin olosuhteisiin:

Jos ongelmajätettä poltetaan hapella rikastetuissa olosuhteissa, mittaustulokset voidaan muuntaa lupaviranomaisen vahvistamaan happipitoisuuteen.

Kun pilaantumista aiheuttavien aineiden päästöjä on vähennetty savukaasun puhdistinlaitteella, 1 momentissa säädetty muunnos hapen osalta tehdään ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin epäpuhtauspitoisuus, on suurempi kuin hapen standardihappipitoisuus.

Päästöjen raja-arvojen pitoisuuksia ei katsota ylitetyksi, jos:

Jäljempänä 26 §:ssä tarkoitetun ajanjakson aikana mitattuja keskiarvoja ei oteta huomioon arvioitaessa päästöjen raja-arvojen noudattamista.

Puolen tunnin ja kymmenen minuutin aikana mitatut keskiarvot lasketaan vähentämällä niistä liitteen II kohdassa 4 mainitut luotettavuusarvot polton aikaiselta tehokkaalta toiminta-ajalta, johon sisältyvät laitoksen käynnistys ja pysäytys. Vuorokausiarvot lasketaan kyseisistä hyväksyttävistä keskiarvoista.

Näytteenoton aikaiset keskiarvot ja fluorivetyhapon keskiarvot jaksottaisin mittauksin tehtäessä määrätään 22 §:n 1 momentin 3 kohdan ja liitteen II mukaisesti.

Jos mittaukset osoittavat, että tässä päätöksessä tarkoitetut raja-arvot ovat ylittyneet, on siitä välittömästi ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle. Ongelmajätteen syöttämistä uuniin ei saa jatkaa ennen kuin päästöjen raja-arvoja noudatetaan ja lupaviranomainen hyväksyy jätteen syöttämisen.

Lupaviranomainen määrää puhdistus- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömästä seisokista, häiriöstä ja viasta johtuvan pisimmän sallitun ajan, jolloin säädeltyjen aineiden päästöt voivat olla suurempia kuin säädetyt päästöjen raja-arvot. Laitos ei saa jatkaa tällöin ongelmajätteen polttamista kauempaa kuin neljä tuntia keskeytyksettä. Keskeytysjaksojen kokonaistuntimäärä ei saa olla pitempi kuin 60 tuntia vuodessa.

Häiriön sattuessa toiminnanharjoittajan on vähennettävä toimintaa tai keskeytettävä se niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes normaali toiminta voidaan palauttaa.

Hiukkaspitoisuus päästössä ei missään olosuhteissa saa olla suurempi kuin 150 mg /m ³ (n) puolen tunnin keskiarvona laskettuna lisäksi 15 §:n 1 momentin taulukon a alakohdassa 2 ja 1 momentin taulukon b alakohdassa 2 vahvistettuja raja-arvoja ei saa ylittää. Kaikkia 9–14 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia on noudatettava.

Tämä päätös tulee voimaan 30 päivänä syyskuuta 1997.

Tätä päätöstä sovelletaan vanhoihin laitoksiin viimeistään kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta.

Jos toiminnanharjoittaja ilmoittaa kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta lupaviranomaiselle, että vanhaa laitosta käytetään ennen sen lopullista sulkemista enintään 20 000 tuntia neljän vuoden ja kahden kuukauden aikana ilmoituksen jättöpäivästä, ei tämän päätöksen vaatimuksia tarvitse noudattaa.