Asetus lapseksiottamisesta
Ajantasainen"Ottolapsiasetus"
- Säädöskäännökset
- Asiasanat
- Lapseksiottaminen
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Hallinnonala
- Oikeusministeriö
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Voimaantulo
- Huomautus
- kumoutunut, ks. L 22/2012 98 §
- ELI-tunnus
- http://data.finlex.fi/eli/sd/1997/508/ajantasa/1997-05-30/fin
Oikeusministerin esittelystä säädetään lapseksiottamisesta 8 päivänä helmikuuta 1985 annetun lain (153/1985) 10 §:n 1 momentin ja 23 §:n 1 ja 2 momentin sekä 54 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä 10 §:n 1 momentti on laissa 175/1996:
1 lukuOttolapsineuvonta
1 §
Ottolapsineuvontaa annettaessa on erityisesti selvitettävä, voidaanko lapsen ja lapseksiottajan välille perustaa lapsen kannalta myönteinen ja pysyvä lapsen ja vanhemman suhde. Tässä tarkoituksessa ottolapsineuvonnan antajan on henkilökohtaisesti keskusteltava alaikäisen lapseksiotettavan kanssa, jos se lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen on mahdollista. Keskustelussa on pyrittävä selvittämään, miten lapsi suhtautuu lapseksiottamiseen sekä onko lapsen mielipide asiasta vakaa ja pysyvä.
Keskustelun päätyttyä on 12 vuotta täyttäneelle lapseksiotettavalle varattava tilaisuus antaa suostumuksensa lapseksiottamiseen siten kuin lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 11 §:ssä säädetään.
2 §
Vanhemman suostumuksen lapseksiottamiseen vastaanottaa henkilökohtaisesti se lapseksiottamisesta annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen ( kunnan sosiaalihuollon toimielin ) alainen viranhaltija, joka kunnassa huolehtii ottolapsineuvonnan antamisesta, tai ottolapsitoimiston asianomainen työntekijä.
3 §
Jos ottolapsineuvontaa annettaessa käy ilmi, että kysymykseen voi tulla lapseksiottamisesta annetun lain 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lapseksiottaminen, lapseksiottaja on ohjattava pyytämään kansainvälistä lapseksiottamispalvelua lain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulta palvelunantajalta.
4 §
Lapseksiottamisen vahvistamista koskevan hakemuksen tekemistä varten on annettava todistus, josta ilmenee, että ottolapsineuvontaa on annettu lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä. Todistukseen tulee lisäksi merkitä tiedot niistä seikoista, jotka lain mukaan ovat lapseksiottamisen vahvistamisen edellytyksenä. Todistuksen antaa ottolapsineuvontaa antanut kunnan sosiaalihuollon toimielin tai ottolapsitoimisto. Todistus on voimassa yhden vuoden sen antamisesta.
Ottolapsineuvonnan antajan on avustettava lapseksiottamisen vahvistamista koskevan hakemuksen tekemisessä, jos hän katsoo, että lapseksiottaminen on lapsen edun mukainen eikä lapseksiottaminen ole vastoin lapsen tai hänen vanhempansa tahtoa.
5 §
Kun ottolapsineuvontaa annetaan lapseksiottajalle, jolla on asuinpaikka Suomessa, ja alle 18-vuotiaalla lapseksiotettavalla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, lapseksiottajasta on laadittava yksityiskohtainen selostus, jossa on tiedot lapseksiottajan henkilöllisyydestä, kelpoisuudesta ja sopivuudesta ottovanhemmaksi, hänen taustastaan, perhesuhteistaan, terveydentilastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä, sosiaalisesta ympäristöstään ja lapseksiottamisen syistä sekä lapseksiottajan sopivuudesta kansainväliseen lapseksiottamiseen. Selostukseen on otettava arvio myös kysymykseen tulevan ottolapsen iästä ja, jos se on tarpeen, muista ominaisuuksista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu selostus lähetetään suoraan sille palvelunantajalle, joka on antanut lapseksiottajalle kansainvälistä lapseksiottamispalvelua.
6 §
Jos ottolapsineuvonnan antaja havaitsee, että vieraasta valtiosta Suomeen tuodun lapsen sijoitus lapseksiottajan luokse ei ole lapsen edun mukainen, sen on yhdessä palvelunantajan kanssa järjestettävä lapselle lapseksiottamisen tarkoituksessa uusi sijoitus tai ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin lapsen edun mukaisen hoidon järjestämiseksi lapselle Suomessa taikka lapsen palauttamiseksi valtioon, josta hänet on tuotu, jos palauttaminen on lapsen edun mukainen toimenpide.
Sen, joka ottolapsineuvonnan antajana tai kunnan sosiaalihuollon toimielimenä huolehtii 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä, tulee keskustella lapsen kanssa jokaisesta 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta tai on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
7 §
Jos Suomen kansalainen, jolla ei ole asuinpaikkaa Suomessa, aikoo vieraassa valtiossa ottaa alle 18-vuotiaan lapsen ottolapseksi, kunnan sosiaalihuollon toimielin tai ottolapsitoimisto voi vieraan valtion toimivaltaisen toimielimen pyynnöstä antaa sille sen haluamat tiedot lapseksiottajasta, jos lapseksiottaja siihen suostuu. Edellä tarkoitetut tiedot voidaan antaa myös lapseksiottajalle hänen pyynnöstään, jos hän esittää luotettavan selvityksen siitä, että hänellä on asuinpaikka vieraassa valtiossa.
Ennen 1 momentissa tarkoitettujen tietojen luovuttamista kunnan sosiaalihuollon toimielin tai ottolapsitoimisto voi pyytää asiasta Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnan ( lapseksiottamisasioiden lautakunta ) lausunnon.
8 §
Jos alle 18-vuotias lapsi, jolla on asuinpaikka Suomessa, aiotaan antaa ottolapseksi lapseksiottajalle, jolla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, ottolapsineuvonnan antajan on laadittava lapsesta yksityiskohtainen selostus, jossa on tiedot lapsen henkilöllisyydestä sekä siitä, että hänet voidaan antaa ottolapseksi, hänen taustastaan, sosiaalisesta ympäristöstään, perhesuhteistaan, hänen ja hänen perheensä terveydentilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä hänen erityistarpeistaan.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu selostus lähetetään suoraan sille suomalaiselle palvelunantajalle, joka huolehtii lapseksiottajan välittämisestä lapselle.
9 §
Jos lapseksiottajalla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, kunnan sosiaalihuollon toimielin tai ottolapsitoimisto voi päättää lapsen sijoittamisesta tälle lapseksiottajalle tai antaa avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken tehdyn sopimuksen (SopS 20/1931) 12 artiklassa tarkoitetun lausunnon vain, jos lapseksiottamisasioiden lautakunta on myöntänyt luvan lapseksiottamiseen.
Jos lapseksiottajalla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, joka on Haagissa 29 päivänä toukokuuta 1993 lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa tehdyn yleissopimuksen ( Haagin sopimus ) osapuoli, kunnan sosiaalihuollon toimielin tai ottolapsitoimisto voi päättää lapsen sijoittamisesta tälle lapseksiottajalle tai antaa 1 momentissa tarkoitetun lausunnon vain, jos sille on 1 momentissa tarkoitetun luvan lisäksi esitetty palvelunantajan antama todistus siitä, että suomalainen palvelunantaja ja ulkomainen palvelunantaja ovat hyväksyneet sen, että lapseksiottamismenettelyä voidaan jatkaa.
2 lukuKansainvälinen lapseksiottamispalvelu
10 §
Kansainvälisestä lapseksiottamispalvelusta huolehtivan palvelunantajan tehtävänä on:
toimia lapseksiottamisesta annetun lain 19 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa yhteistyössä ulkomaisten palvelunantajien kanssa;
antaa tietoja kansainvälisen lapseksiottamisen edellytyksistä sille, joka aikoo ottaa ulkomailla olevan alle 18-vuotiaan lapsen ottolapseksi;
huolehtia siitä, että lapseksiottaja pyytää ottolapsineuvonnan järjestämistä siten kuin lapseksiottamisesta annetun lain 28 §:ssä säädetään;
avustaa lapseksiottajaa kansainvälisessä lapseksiottamisessa tarvittavien asiakirjojen ja todistusten hankkimisessa ja käännättämisessä;
huolehtia tarvittavien asiakirjojen lähettämisestä ulkomaille;
antaa Haagin sopimuksen 17 artiklan c kohdassa tarkoitetut hyväksymiset sekä huolehtia Haagin sopimuksen 17 artiklan b kohdassa, 19 artiklassa sekä 21 artiklan 1 kappaleen b ja c kohdassa tarkoitetuista tehtävistä;
avustaa lapsen Suomeen siirtämiseen liittyvissä toimenpiteissä;
seurata yhdessä ottolapsineuvonnan antajan kanssa sijoituksen onnistumista ja lähettää sijoitusta koskevat selostukset ulkomaiselle palvelunantajalle sekä, jos sijoitus epäonnistuu, avustaa kunnan sosiaalihuollon toimielintä tai ottolapsitoimistoa lasta koskevissa toimenpiteissä;
huolehtia siitä, että lapseksiottaja viivytyksettä ryhtyy toimenpiteisiin lapseksiottamisen vahvistamiseksi ja, jos kyseessä on Haagin sopimuksessa tarkoitettu lapseksiottaminen, sen varmentamiseksi Haagin sopimuksen mukaiseksi;
välittää lapseksiottajalta lapseksiottamisesta annetun lain 23 §:n 2 momentin nojalla perityt maksut Suomessa ja ulkomaille;
ilmoittaa Suomessa vahvistetusta lapseksiottamisesta ulkomaiselle palvelunantajalle ja lapseksiottamisasioiden lautakunnalle;
ilmoittaa ulkomailla vahvistetusta lapseksiottamisesta lapseksiottamisasioiden lautakunnalle ja väestörekisterikeskukselle; sekä
huolehtia muista sosiaali- ja terveysministeriön antamista tehtävistä.
Palvelunantaja voi olla jatkamatta palvelun antamista lapseksiottajalle, jos lapseksiottaja ei täytä niitä edellytyksiä, joita palvelunantajan kanssa yhteistyössä olevat ulkomaiset palvelunantajat ovat asettaneet, tai jos muuten on ilmeistä, että palvelu ei voi johtaa lapseksiottamiseen.
Palvelunantaja voi antaa 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut hyväksymiset vain, jos lapseksiottamisasioiden lautakunta on myöntänyt lapseksiottajalle luvan lapseksiottamiseen.
11 §
Lapseksiottamisesta annetun lain 25 §:n 1 kohdassa tarkoitetun luvan hakemista varten palvelunantajan on annettava todistus siitä, että kansainvälistä lapseksiottamispalvelua on annettu. Todistukseen on liitettävä jäljennös 5 §:ssä tarkoitetusta selostuksesta.
12 §
Lapseksiottamisesta annetun lain 47 a §:ssä tarkoitettua lapseksiottamisen varmentamista koskevan hakemuksen tekemistä varten palvelunantajan on annettava lapseksiottajalle todistus siitä, että Haagin sopimuksen 17 artiklan c kohdassa tarkoitetut hyväksymiset on annettu. Todistukseen tulee merkitä tiedot ottovanhemmista ja ottolapsesta sekä siitä, milloin Haagin sopimuksen 17 artiklan c kohdassa tarkoitetut hyväksymiset on annettu ja mikä suomalainen ja mikä ulkomainen toimielin ne on antanut.
13 §
Kansainvälisestä lapseksiottamispalvelusta lapseksiottamisesta annetun lain 23 §:n 1 momentin nojalla perittävää maksua ei saa määrätä toiminnan järjestämisestä palvelunantajalle aiheutuvia todellisia kustannuksia suuremmaksi. Maksua määrättäessä mahdollinen valtion, kunnan tai Raha-automaattiyhdistyksen varoista suoritettava avustus on vähennettävä todellisista kustannuksista.
14 §
Lapseksiottamisesta annetun lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kuluja ovat:
kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antamisessa ja lapseksiottamisen vahvistamisessa tarvittavien asiakirjojen hankkimisesta, käännättämisestä, oikeaksi todistamisesta ja lähettämisestä suoritetut palkkiot ja maksut;
ulkomailla suoritetuista lapseksiottamiseen liittyvistä oikeudellisista toimenpiteistä suoritetut palkkiot ja maksut;
lapseksiottamista koskevan päätöksen ja muiden asiassa tarpeellisten päätösten ja asiakirjojen lunastamisesta, käännättämisestä, oikeaksi todistamisesta ja lähettämisestä suoritetut palkkiot ja maksut;
tulkkauksesta suoritetut palkkiot ja maksut;
palvelunantajan ulkomailla toimivan yhdyshenkilön palveluksista ja matkoista suoritetut palkkiot ja maksut sekä ulkomaisen palvelunantajan toimenpiteistä suoritetut maksut;
lapseksiotettavan hoidosta ja elatuksesta aiheutuvat kustannukset; sekä
lapsen ja lapseksiottajan tai saattajan matkakustannukset sekä muut asiassa tarpeelliset matkakustannukset.
Palvelunantaja voi vaatia, että kulut suoritetaan ennakolta tai että niiden suorittamisesta asetetaan hyväksyttävä vakuus.
Lapseksiottajan pyynnöstä palvelunantajan on etukäteen kirjallisesti annettava lapseksiottajalle arvio hänen asiassaan aiheutuvista kuluista.
15 §
Lapseksiottamisesta annetun lain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetun luvan hakemista varten palvelunantajan on hakemukseensa liitettävä seuraavat asiakirjat:
yhdistyksen säännöt, jos palvelunantaja on rekisteröity yhdistys;
selvitys henkilökunnan lukumäärästä, koulutuksesta, kokemuksesta ja asemasta palvelunantajan toiminnassa;
toimintasuunnitelma sekä talousarvio;
edellisen vuoden toimintakertomus sekä tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto, jos palvelunantaja on aikaisemmin myönnetyn luvan nojalla antanut kansainvälistä lapseksiottamispalvelua;
valtio- ja menolajikohtainen arvio 14 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kulujen suuruudesta seuraavan lupakauden aikana; sekä
muut tarpeelliset selvitykset.
16 §
Kun palvelunantaja lapseksiottamisesta annetun lain 49 a §:n 2 momentin nojalla siirtää asiakirjoja ottolapsineuvontaa antaneen kunnan sosiaalihuollon toimielimelle tai ottolapsitoimistolle säilytettäviksi, sen tulee pitää luetteloa siitä, minne asiakirjat on siirretty.
3 lukuErinäiset säännökset
17 §
Jos alaikäisen lapseksiotettavan etu on ristiriidassa tai saattaa joutua ristiriitaan hänen huoltajansa tai holhoojansa edun kanssa käsiteltäessä lapseksiottamisen vahvistamista koskevaa asiaa tuomioistuimessa, tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava siitä, että uskottu mies määrätään valvomaan lapseksiotettavan oikeutta asiassa.
18 §
Saatuaan väestörekisterikeskukselta tiedon alaikäisen lapsen lapseksiottamisesta kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston on viipymättä ilmoitettava lapseksiottamisen vahvistamisesta ottolapsen aikaisemmille vanhemmille taikka, jos asiassa on annettu kansainvälistä lapseksiottamispalvelua, palvelunantajalle.
19 §
Lapseksiottamisesta annetun lain 42 §:ssä tarkoitettuun hakemukseen on alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä liitettävä:
lapseksiottamista tai ottolapsisuhteen purkamista koskeva päätös tai muu lapseksiottamista tai ottolapsisuhteen purkamista koskeva selvitys;
selvitys ottovanhempien ja ottolapsen asuinpaikasta tai kotipaikasta sekä kansalaisuudesta lapseksiottamisen ajankohtana; sekä
muut tarpeelliset selvitykset.
20 §
Kun väestötietojärjestelmään ilmoitetaan merkittäväksi sellainen lapseksiottaminen, joka lapseksiottamisesta annetun lain 38 §:n 1 momentin nojalla on pätevä ilman eri toimenpidettä, ilmoitukseen on liitettävä alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä:
lapseksiottamista koskeva päätös tai muu lapseksiottamista koskeva selvitys; sekä
selvitys siitä, että kummallakin ottovanhemmalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka valtiossa, jossa lapseksiottaminen on vahvistettu, tai tämän valtion kansalaisuus taikka että lapseksiottaminen on pätevä siinä valtiossa, jossa ottovanhemmilla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka.
Ilmoitukseen on lisäksi liitettävä muu maistraatin tai kirkollisen viranomaisen edellyttämä tarpeellinen selvitys.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin myös, kun ottolapsisuhteen purkaminen, joka lapseksiottamisesta annetun lain 39 §:n 1 momentin nojalla on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa, ilmoitetaan merkittäväksi väestötietojärjestelmään.
21 §
Sosiaali- ja terveysministeriön on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin sihteeristölle palvelunantajan nimi ja osoite silloin, kun palvelunantajalle myönnetään lapseksiottamisesta annetun lain 50 §:n 2 momentissa tarkoitettu lupa antaa kansainvälistä lapseksiottamispalvelua.
Sosiaali- ja terveysministeriön on myös ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin sihteeristölle siitä, että palvelunantajan luvan voimassaolo on päättynyt. Vastaava ilmoitus on tehtävä myös silloin, kun palvelunantajan 1 momentissa tarkoitettu lupa peruutetaan lapseksiottamisesta annetun lain 52 §:n nojalla.
22 §
Oikeusministeriö vahvistaa kaavan seuraavia asiakirjoja varten:
lapseksiottamisesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettu, alaikäisen lapseksiotettavan vanhemman suostumuksesta laadittava asiakirja;
4 §:ssä tarkoitettu todistus;
lapseksiottamisesta annetun lain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettu hakemus; sekä
lapseksiottamisesta annetun lain 47 a §:ssä tarkoitettu varmennus.
Kunnan sosiaalihuollon toimielin, ottolapsitoimisto ja palvelunantaja saavat 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettujen kaavojen mukaiset lomakkeet maksutta Edita Oy:ltä.
23 §
Oikeusministeriö antaa tarvittaessa ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
24 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.
Tällä asetuksella kumotaan lapseksiottamisesta 8 päivänä helmikuuta 1985 annettu asetus (154/1985) .
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.