861/1995

Viljelijälle voidaan maksaa vuosina 1995–1999 edellyttäen, että eduskunta myöntää tarkoitukseen tarvittavat varat, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa laissa (1303/94) tarkoitettua tukea pysyvän luonnonhaitan korvaamiseksi, jäljempänä luonnonhaittakorvaus, siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Tämän päätöksen nojalla maksetaan luonnonhaittakorvausta eläinten ja peltoalan perusteella. Tämän päätöksen nojalla maksetaan luonnonhaittakorvausta vain Euroopan yhteisöjen neuvoston vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta annetun neuvoston direktiivin 75/268/ETY mukaisesti määrittelemällä alueella harjoitettavasta 7 §:n mukaisesta kotieläintuotannosta ja kyseisellä alueella sijaitsevasta pellosta.

Luonnonhaittakorvauksen tavoitteena on turvata maatalouselinkeinon jatkuvuus ja siten ylläpitää väestön vähimmäistaso ja säilyttää maaseudun elinvoimaisuus tietyillä maatalouden harjoittamisen kannalta epäsuotuisilla alueilla.

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa:

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa 4 §:ssä tarkoitetulle viljelijälle:

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa 5 §:ssä mainitut edellytykset täyttävälle viljelijälle, jos hän asuu maatilalla tai kulkukelpoista tietä mitaten enintään 12 kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 3 §:n 1 kohdan b alakohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä.

Jos maatilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää erityisestä syystä, että luonnonhaittakorvausta maksetaan myös sellaiselle viljelijälle, joka ei täytä 1 momentissa tarkoitettua asumisvaatimusta. Edellytyksenä on tällöin, että viljelijä harjoittaa maa- tai puutarhataloutta omatoimisesti ja saa kokonaistuloistaan vähintään 50 % maa-, puutarha- ja metsätaloudesta, matkailusta, kotiteollisuudesta tai maaseutuympäristön säilyttämiseen tähtäävästä maatilalla harjoitettavasta julkisin varoin tuettavasta toiminnasta.

Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä luonnonhaittakorvauksen maksamiselle. Poissaolo katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu sairaudesta, opiskelusta, asevelvollisuuden suorittamisesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Asumisvaatimuksen ei katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, jollei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilan sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä.

Eläimiin perustuvaa luonnonhaittakorvausta maksetaan mainitun neuvoston asetuksen (EY) N:o 950/97 19 artiklan mukaisesti hakijan omistamien tai hallinnassa olevien nautaeläimien, lampaiden, vuohien ja hevoseläinten perusteella. Luonnonhaittakorvaus maksetaan eläinyksiköiden (ey) perusteella ja eläinyksiköt lasketaan edellä mainittujen eläinten osalta kyseisen artiklan mukaisesti seuraavasti:

Luonnonhaittakorvaukseen oikeuttava lammas on uuhi, joka on karitsoinut vähintään kerran hakemuksen toimittamiseen mennessä, tai hakemuksen toimittamispäivänä vähintään yhden vuoden ikäinen naaraspuolinen lammas. Luonnonhaittakorvaukseen oikeuttava vuohi on kuttu, joka on karitsoinut vähintään kerran hakemuksen toimittamiseen mennessä, tai hakemuksen toimittamispäivänä vähintään yhden vuoden ikäinen naaraspuolinen vuohi.

Viljelijälle, joka harjoittaa muuta kuin 7 §:ssä tarkoitettua kotieläintuotantoa, maksetaan peltoalaan perustuvaa luonnonhaittakorvausta. Luonnonhaittakorvaukseen oikeuttava peltoala on viljelijän hallinnassa oleva pelto- ja puutarhakasvien ala, jolta on edellisenä kasvukautena korjattu sato tai sitä on hoidettu kesantona taikka viljeltynä laitumena. Jos viljelijän hallintaan tulee lisää peltoa kesken sitoumuskauden, voidaan tästä pellosta maksaa luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että sitä on viljelty hallinnan siirtoa edeltävänä kasvukautena vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti.

Luonnonhaittakorvausta ei makseta sellaisen pellon osalta:

Luonnonhaittakorvausta ei makseta luonnonniitystä ja -laitumesta.

Viljelijälle, joka saa eläimiin perustuvaa luonnonhaittakorvausta, mutta jonka kokonaispeltoala on suurempi kuin 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettu kokonaisrehuala, maksetaan näiden alojen erotukselle peltoalaan perustuvaa luonnonhaittakorvausta 1–3 momentin mukaisesti.

Viljelijän on luonnonhaittakorvausta koskevan hakemuksensa yhteydessä sitouduttava, edellyttäen, että eduskunta myöntää tarkoitukseen tarvittavat varat:

Edellä 1 momentissa mainitun asetuksen mukaisesti viljelijä voidaan vapauttaa sitoumuksesta ja luonnonhaittakorvauksen maksaminen lakkauttaa, jos viljelijä luopuu maataloustoiminnasta ja maatilan hyödyntämistä jatketaan taikka kyseessä on ylivoimainen este kuten maatilan pakkolunastus tai lunastaminen yleisen edun vuoksi taikka viljelijä alkaa saada täyttä työkyvyttömyyseläkettä, työttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä taikka viljelijä antaa maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain 9 §:ssä tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain 12 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen. Viljelijän on tehtävä välittömästi ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisistä seikoista. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekee päätöksen viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksesta ja luonnonhaittakorvauksen maksamisen lakkauttamisesta.

Viljelijän antama sitoumus raukeaa ja luonnonhaittakorvauksen maksaminen lakkaa sen vuoden joulukuun 31 päivänä, jolloin viljelijä tai 5 §:ssä tarkoitetun ikävaatimuksen täyttävä puoliso taikka maatilalla asumista koskevan vaatimuksen täyttävä viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää 65 vuotta.

Viljelijälle maksetaan vuosittain:

Jos luonnonhaittakorvauksen maksamiseen tarvittava valtion talousarvion määräraha ei riittäisi tai luonnonhaittakorvausta koskevien hakemusten perusteella maksettava yksikköjen kokonaismäärä ylittäisi Euroopan unionin komission hyväksymän enimmäismäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää maksettavan luonnonhaittakorvauksen yksikkömäärän eli eläinyksikköjen ja peltohehtaareiden määrän rajoittamisesta.

Luonnonhaittakorvausta koskeva hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee.

Jos hakemuksessa ei ole annettu kaikkia tarvittavia tietoja, voidaan hakemus tästä syystä hylätä yhdennetyn järjestelmän mukaisesti.

Hakija, joka on tehnyt vakavalla huolimattomuudella väärän tai harhaanjohtavan ilmoituksen hakemuksessaan, suljetaan yhdennetyn järjestelmän mukaisesti pois kyseisen vuoden luonnonhaittajärjestelmästä, taikka joka on tehnyt tahallisesti väärän tai harhaanjohtavan ilmoituksen hakemuksessaan, suljetaan pois yhdennetyn järjestelmän mukaisesti kyseisen ja sitä seuraavan vuoden luonnonhaittajärjestelmästä.

Luonnonhaittakorvaus voidaan yhdennetyn järjestelmän mukaan jättää maksamatta kokonaan tai osittain tai jo maksettu luonnonhaittakorvaus periä takaisin korkoineen:

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 39 §:ssä säädetään luonnonhaittakorvauksen lakkauttamisesta ja takaisinperinnästä silloin, kun sitä on muutoin myönnetty perusteettomasti tai enemmän kuin hakijalle olisi voitu myöntää.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 33 §:ssä säädetään luonnonhaittakorvauksen valvonnasta.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 13 §:n 2 momentin nojalla tarkemmat ohjeet tässä päätöksessä tarkoitetun tukijärjestelmän toimeenpanosta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi määräykset luonnonhaittakorvauksen hakuajoista sekä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Muutoksenhausta tämän päätöksen nojalla tehtyyn ratkaisuun säädetään maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 48 §:n 1 momentissa.

Tämä päätös tulee voimaan 21 päivänä kesäkuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.