361/1995

Tämän lain tarkoituksena on elintarvikkeiden terveydellisen laadun turvaaminen sekä kuluttajan suojaaminen ihmisravinnoksi sopimattomien elintarvikkeiden aiheuttamilta terveyshaitoilta ja elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta taloudellisilta tappioilta.

Lain tarkoituksen toteuttamiseksi elintarvikemääräyksillä, ohjeilla, tiedotuksella ja muulla tavalla ehkäistään, vähennetään ja poistetaan elintarvikkeesta johtuvia terveyshaittoja sekä turvataan elintarvikkeen asianmukainen laatu ja koostumus, varmistetaan totuudenmukainen ja riittävä tiedonsaanti elintarvikkeesta ja estetään harhaanjohtavien tietojen antaminen elintarvikkeesta.

Laki koskee kuluttajalle, kuluttajaan rinnastettavalle henkilölle tai suurtaloudelle tarkoitettuja elintarvikkeita sekä niiden valmistusta tai muuta käsittelyä ja maahantuontia, maastavientiä, markkinointia, kuljetusta, kaupanpitoa sekä tarjoilua tai muuta luovutusta.

Laki koskee elinkeinonharjoittajalle tai muulle luovuttajalle kaupanpidettävää tai luovutettavaa elintarviketta, jos elintarvike on tarkoitettu sellaisenaan tai käsiteltynä pidettäväksi kaupan tai muutoin luovutettavaksi kuluttajalle, kuluttajaan rinnastettavalle henkilölle tai suurtaloudelle.

Mitä tässä laissa säädetään elintarvikkeista, koskee soveltuvin osin myös elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia tarvikkeita.

Tämä laki ei koske yksityisten henkilöiden välistä elintarvikekauppaa, jos se on luonteeltaan satunnaista eikä edellytä erillisen myyntitilan järjestämistä eikä liity elinkeinon harjoittamiseen.

Tämän lain elintarvikkeita koskevia säännöksiä sovelletaan alkoholijuomiin siltä osin kuin niistä ei muussa laissa tai asetuksessa erikseen säädetä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Ihmisravinnoksi sopimattoman elintarvikkeen valmistus, maahantuonti, maastavienti, kaupanpito, tarjoilu ja muu luovutus elintarvikkeena on kielletty.

Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot elintarvikkeesta. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty. Ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty, jollei toisin säädetä.

Elinkeinonharjoittajan ja muun luovuttajan on noudatettava kaikessa toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta, jotta elintarvike täyttää sitä koskevat vaatimukset.

Elinkeinonharjoittaja tai muu luovuttaja ei saa valmistaa, tuoda maahan, viedä maasta, pitää kaupan, tarjoilla tai muutoin luovuttaa elintarviketta, joka ei täytä elintarvikemääräyksiä.

Sen estämättä, mitä edellä 2 momentissa säädetään, ja ottaen huomioon, mitä 5 §:ssä säädetään, voidaan maasta vietävät elintarvikkeet valmistaa ja luovuttaa tilausehtojen mukaisesti ja asianomaisen tuontimaan säännöksiä noudattaen.

Elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot elintarvikkeesta, jota hän tuottaa, valmistaa, tuo maahan, vie maasta, pakkaa, pitää kaupan, tarjoilee tai muutoin luovuttaa elintarvikkeeksi.

Elinkeinonharjoittajan on tunnistettava ja luetteloitava elintarvikemääräysten kannalta kriittiset kohdat elintarvikkeen valmistuksessa ja käsittelyssä sekä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin näiden kohtien säännölliseksi valvomiseksi. Tässä tarkoituksessa elinkeinonharjoittajan on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma, joka on annettava tiedoksi paikalliselle valvontaviranomaiselle ja pyynnöstä muulle valvontaviranomaiselle.

Elintarvikevirasto antaa yleisiä ohjeita omavalvontasuunnitelman laatimisesta. Paikallisviranomaisen on tarvittaessa korvauksetta opastettava elinkeinonharjoittajaa omavalvontasuunnitelman laatimisessa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ylimmän johdon ja valvonnan alaisena elintarvikevirasto suunnittelee, ohjaa ja valvoo elintarvikemääräysten noudattamisen valvontaa.

Elintarvikevirasto antaa vuosittain valvontaviranomaisille ohjeellisena noudatettavan elintarvikevalvontaohjelman.

Lääninhallitus suunnittelee ja ohjaa elintarvikevalvontaa sekä valvoo elintarvikemääräysten noudattamista läänin alueella.

Kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin huolehtii elintarvikevalvontaan kuuluvista tehtävistä kunnan alueella. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.

Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä toisen kuntayhtymän kanssa edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus. (27.7.2001/692)

Tullilaitoksen tehtävänä on huolehtia maahantuotavien elintarvikkeiden valvonnasta sekä maastavietävien ja kauttakulkutavarana kuljetettavien elintarvikkeiden asiakirjojen oikeellisuuden valvonnasta. Tullilaitos voi, jos kauttakulkutavaran epäillään aiheuttavan välitöntä vaaraa terveydelle, kieltää tavaran maastaviennin ja ryhtyä muihin tässä laissa säädettyihin toimenpiteisiin.

Elintarvikevirasto voi määrätä valtion virkamiehen toimimaan valvontaviranomaisena määrätyissä tehtävissä, jos virkamiehellä katsotaan olevan erityistä asiantuntemusta tällä alalla ja jos ratkaisua voidaan pitää elintarvikevalvonnan kannalta tarkoituksenmukaisena.

Valvontaviranomaisilla tulee olla palveluksessaan tai sopimuksen perusteella käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokemuksen omaavaa henkilöstöä.

Elintarvikevirasto hyväksyy valtion tai kunnan omistaman laboratorion viralliseksi elintarvikelain nojalla hyväksytyksi tutkimuslaitokseksi ( virallinen tutkimuslaitos ), jos tutkimuslaboratorio täyttää tutkimuslaitokselle määrätyt kansainväliset laatuvaatimukset.

Elintarvikevirasto pitää rekisteriä hyväksymistään tutkimuslaitoksista. Rekisteriin merkitään jokaisen tutkimuslaitoksen pätevyysalue. Virallinen tutkimuslaitos on velvollinen tekemään valvontaviranomaisen pyynnöstä laboratoriotutkimuksia omalla pätevyysalueellaan.

Elintarvikevirasto voi hyväksyä muunkin kuin 1 momentissa tarkoitetun tutkimuslaitoksen tekemään elintarvikevalvontaviranomaisten tarvitsemia laboratoriotutkimuksia tarkemmin määrätyltä pätevyysalueelta, jos tutkimuslaitoksella on tällä alalla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja muut valmiudet.

Virallisella tutkimuslaitoksella tulee olla laatujärjestelmä ja laitoksen tulee säännöllisesti osallistua elintarvikeviraston järjestämiin pätevyystestauksiin.

Elintarvikevirasto antaa yleisiä ohjeita kansainvälisiin standardeihin perustuvan laatujärjestelmän kehittämisestä ja ylläpidosta sekä muista tutkimuslaitosten toiminnan ja laadun kehittämiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi määrätä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulle valtion tutkimuslaitokselle menetelmien kehittämiseen tai muuhun vastaavaan tutkimuslaitoksen alaan kuuluvaan toimintaan ja sen seurantaan liittyviä erityistehtäviä.

Elintarvikkeita on valvottava yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko elintarvike tarkoitettu pidettäväksi kaupan tai muutoin luovutettavaksi Suomessa tai sen rajojen ulkopuolella.

Elintarvikevalvonnassa valvontatoimenpiteitä on tehtävä säännöllisesti ja erityisesti, kun on epäiltävissä, että rikotaan elintarvikemääräyksiä.

Valvontatoimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia ja ne on sopivalla tavalla kohdistettava elintarvikkeen käsittelyn eri vaiheisiin.

Valvontatoimenpide on pyrittävä tekemään ilman ennakkoilmoitusta.

Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä toimenpiteitä ja tutustua tarvittaviin asiakirjoihin, toimittaa muita tässä laissa säädettyjä valvontatoimenpiteitä sekä päästä paikkoihin, joissa elintarvikkeita käsitellään tai asiakirjoja säilytetään.

Mitä 1 momentissa säädetään valvontaviranomaisen oikeuksista, koskee myös Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa edellytettyjen määräysten mukaisia toimielimiä ja tarkastajia.

Valvontaviranomaisella on oikeus ottaa korvauksetta valvonnan kannalta tarpeellisia näytteitä tutkimista varten elintarvikkeen eri käsittelyvaiheissa.

Elintarvikevalvonnan näytteet on tutkittava viivytyksettä tässä laissa tarkoitetussa virallisessa tai muussa elintarvikeviraston hyväksymässä tutkimuslaitoksessa.

Valvontaviranomaisella on oikeus saada valvontaa varten tarpeelliset tiedot valtion ja kuntien viranomaisilta sekä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöiltä, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Elinkeinonharjoittajan on kustannuksellaan annettava valvontaviranomaisille valvontaa varten tarpeellinen apu.

Sen lisäksi, mitä muussa laissa on säädetty, kauppa- ja teollisuusministeriö voi määrätä tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisesta elintarvikelaitosten ilmoitusvelvollisuudesta.

Ilmoitusvelvollisuus voidaan määrätä koskemaan myös tämän lain valvonnan kannalta tarpeellista osaa elintarvikelaitoksen tuotantoa, valmistusta, kaupanpitoa ja varastointia sekä maahantuonnin ja viennin osalta määriä ja muita kaupanpidon valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Sen estämättä, mitä muussa laissa säädetään, voidaan elintarvikelaitoksen toiminta määrätä kokonaan tai osaksi luvanvaraiseksi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä, jos Suomea sitovat kansainväliset sopimukset niin edellyttävät. Lupapäätökseen on sisällytettävä sen noudattamisen valvontaa ja luvan peruuttamista koskevat tarpeelliset ehdot.

Kunnan on perittävä elinkeinonharjoittajalta kunnan hyväksymän taksan mukainen maksu, joka vastaa suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia,

Valtion viranomaisten tämän lain mukaisista suoritteista perittävät maksut määrätään valtion maksuperustelain (150/92) mukaisesti.

Tässä laissa tarkoitetut maksut voidaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Jos elintarvike on elintarvikemääräysten vastainen, valvontaviranomainen voi suullisesti kehottaa tai kirjallisesti määrätä elinkeinonharjoittajan tai muun luovuttajan muuttamaan elintarvikkeen määräajan kuluessa säännösten ja määräysten mukaiseksi taikka, jos tätä ei ole pidettävä mahdollisena, määrätä elintarvike käytettäväksi hyväksyttävään tarkoitukseen tai hävitettäväksi. Muutokset on tehtävä viranomaisen valvonnassa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu virhe on vähäinen, viranomainen voi erityisistä syistä sallia elintarvikkeen maahantuonnin, kaupanpidon, tarjoilun tai muun luovutuksen määräämillään ehdoilla.

Jos elintarvikkeen epäillään olevan ihmisravinnoksi sopimattoman tai jos 27 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä ei ole pidettävä riittävinä, valvontaviranomainen voi kieltää elintarvikkeen valmistuksen, maahantuonnin, maastaviennin, kaupanpidon, tarjoilun ja muun luovutuksen, kunnes viivytyksettä suoritettava tutkimus on tehty. Elintarvike on perustellusta syystä tutkimuksen ajan luovutuskiellossa.

Kiireellisessä tapauksessa väliaikaisesta kiellosta voi päättää valvontaa suorittava kunnan viranhaltija.

Jos tutkimuksessa havaitaan, että elintarvike on ihmisravinnoksi sopimaton tai jos valvontaviranomaisen määräämiä toimenpiteitä elintarvikkeen saattamiseksi määräysten mukaiseksi ei ole määräajassa tehty, valvontaviranomaisen tulee kieltää elintarvikkeen valmistus, maahantuonti, maastavienti, kaupanpito, tarjoilu ja muu luovutus.

Jos on syytä epäillä, että ihmisravinnoksi sopimattomia elintarvikkeita on markkinoilla, valvontaviranomainen voi elinkeinonharjoittajan kustannuksella yleisesti tiedottaa elintarvikkeen sopimattomuudesta ihmisravinnoksi.

Valvontaviranomainen voi 30 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa määrätä, että elinkeinonharjoittajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin markkinoilla jo olevien elintarvikkeiden poistamiseksi markkinoilta sekä korvattava kuluttajalle, suurtaloudelle, elinkeinonharjoittajalle tai muulle luovuttajalle elintarvikkeen hankkimisesta mahdollisesti aiheutunut taloudellinen tappio.

Edellä tässä luvussa olevista pakkokeinoista päättää elintarvikevirasto, jos niiden vaikutusalueena on koko maa tai yhtä lääniä laajempi alue.

Elintarvikeviraston 1 momentissa tarkoitettu päätös on annettava tiedoksi valmistajalle tai maahantuojalle taikka, jos tämä ei sopivasti käy päinsä, päätös on julkaistava virallisessa lehdessä, jolloin sen on katsottava tulleen asianomaisten tietoon.

Elintarvikevirasto voi kieltää markkinointia tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista yleisölle tarkoitettua markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia.

Kielto voidaan antaa myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Määrätessään 33 §:ssä tarkoitetun kiellon elintarvikevirasto voi velvoittaa kiellon saaneen tai markkinoinnin tilanneen taikka suorittaneen elinkeinonharjoittajan määräajassa toimittamaan markkinointitoimen oikaisun, jos sitä markkinointitoimesta kuluttajille, kuluttajiin rinnastettaville henkilöille tai suurtalouksille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena.

Valvontaviranomainen voi asettaa tämän lain nojalla antamansa kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

Uhkasakolla tehostettu kielto tai määräys voidaan erityisestä syystä kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai muuhun henkilöön, joka toimii hänen lukuunsa.

Uhkasakkoa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Valvontaviranomainen voi ottaa elintarvikkeen haltuunsa, jos on syytä epäillä elintarvikkeen aiheuttavan välitöntä haittaa terveydelle eikä 28 tai 29 §:n mukaisia toimenpiteitä ole pidettävä riittävinä.

Kiireellisessä tapauksessa haltuunottopäätöksen voi tehdä myös kunnan viranhaltija.

Haltuunottaminen on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Sille, jolta elintarvike on otettu haltuun, on annettava todistus, josta ilmenee haltuunotetun omaisuuden määrä ja haltuunoton syy.

Haltuunotetusta omaisuudesta voidaan korvauksetta ottaa näytteitä tutkimusta varten.

Haltuunotettu omaisuus voidaan tarvittaessa säilyttää asianomaisessa elintarvikelaitoksessa sopivalla tavalla merkittynä taikka sinetöidyssä tai muutoin merkityssä varastotilassa. Omaisuus on sen aiheuttaman terveyshaitan arvioimiseksi mahdollisesti tarvittavan tutkimuksen ajan säilytettävä siten, ettei sen laatu tarpeettomasti heikkene.

Valvontaviranomaisen tehtävänä on päättää, mihin tarkoitukseen haltuunotettu omaisuus voidaan käyttää tai myydä. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, on omaisuus määrättävä hävitettäväksi. Päätös on tehtävä viipymättä haltuunoton jälkeen. Päätöstä tehtäessä on pyrittävä siihen, että omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi. Tässä mainitut toimenpiteet on suoritettava valvontaviranomaisen valvonnassa.

Valvontaviranomainen voi asettaa määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan on toteutettava valvontaviranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos omistaja ei noudata määräaikaa, voi kunnan valvontaviranomainen määrätä kyseiset toimenpiteet teetettäviksi elinkeinonharjoittajan kustannuksella.

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä terveysrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:ssä . (24.5.2002/406)

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

(24.5.2002/406)

3 momentti on kumottu L:lla 26.10.2001/886 .

Rangaistus elintarvikkeen säännösten ja määräysten vastaisesta salakuljetuksesta ja sen yrityksestä sekä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 4–6 §:ssä. (26.10.2001/886)

Valvontaviranomainen voi jättää esitutkintaviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen, jos teko tai laiminlyönti on vähäinen eikä kyseessä ole niskoittelu viranomaisen kieltoja ja määräyksiä vastaan.

Joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.

Edellä 11 §:ssä tarkoitetun kunnan lautakunnan tai toimielimen taikka 11, 28 ja 36 §:ssä tarkoitetun viranhaltijan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valituksesta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muutosta 24 §:ssä tarkoitettua maksua koskevaan päätökseen haetaan valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä kunnallislaissa (953/76) säädetään.

Edellä 35 §:ssä säädettyyn uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Valvontaviranomaisen päätöstä, joka koskee elintarvikemääräysten vastaisen elintarvikkeen valmistuksen, maahantuonnin, maastaviennin, kaupanpidon, tarjoilun tai muun luovuttamisen kieltämistä tai rajoittamista taikka elintarvikkeen markkinoilta poistamista tai haltuunottoa, on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Sen estämättä, mitä 33 ja 34 §:ssä säädetään, sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) ja kuluttaja-asiamiehestä annetussa laissa (40/78) markkinoinnista säädetään.

Poliisin on annettava valvontaviranomaisille tässä laissa tai sen nojalla säädettyjen tai määrättyjen tehtävien suorittamiseksi virka-apua.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain noudattamisen valvontaan liittyvää tehtävää suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen, yhteisön tai säätiön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa:

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92) , jollei lailla toisin säädetä.

2 momentti on kumottu L:lla 23.12.1998/1120 .

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä voidaan antaa asetuksella.

Asetuksella voidaan säätää myös, että tarkempia menettelyä koskevia määräyksiä tai ohjeita antaa kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö tai sosiaali- ja terveysministeriö.

Asetuksella voidaan säätää, että 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuista asioista voi tarkempia määräyksiä, ohjeita tai poikkeuksia pykälän 3 momentissa mainituin rajoituksin antaa maa- ja metsätalousministeriö tai sosiaali- ja terveysministeriö.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä:

Mitä 1 momentissa säädetään elintarvikkeista, sovelletaan vastaavasti elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuviin tarvikkeisiin.

Tarkempia määräyksiä tai ohjeita sekä yleisesti sovellettavia poikkeuksia päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö. Poikkeuksia voidaan myöntää vain, jos uuden tiedon, muuttuneen teknologian tai muun sellaisen syyn vuoksi on oletettavissa, että ministeriön päätöstä on vastaavasti muutettava. Erityisryhmille tarkoitettujen elintarvikkeiden osalta voidaan poikkeus sallia myönnettäväksi myös, jos sitä on pidettävä kuluttajien edun kannalta tarpeellisena.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

Tällä lailla kumotaan 3 päivänä heinäkuuta 1941 annettu elintarvikelaki (526/41) sekä 21 päivänä marraskuuta 1952 annettu elintarvikeasetus (408/52) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Kumotun elintarvikelain nojalla annetut säännökset ja määräykset jäävät edelleen voimaan, kunnes niistä tämän lain nojalla toisin säädetään tai määrätään.