1551/1995

Ulkomailta tulevan palkansaajan palkkatulosta, joka on tuloverolain (1535/92) mukaan Suomesta saatua tuloa, suoritetaan palkkatulon lähdeveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Palkkatulon lähdevero suoritetaan tuloverolain mukaan suoritettavien verojen sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksun asemesta. (13.12.2001/1265)

Palkkatulon lähdevero menee valtiolle.

Tässä laissa tarkoitettuun suorituksen maksajaan sovellettavasta verotusmenettelystä ja muutoksenhausta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016) .

Tässä laissa tarkoitetun veron veronkannosta säädetään veronkantolaissa (11/2018) . (12.1.2018/38)

Ulkomailta tulevana palkansaajana pidetään tätä lakia sovellettaessa luonnollista henkilöä, jos

Jos ulkomailta tuleva palkansaaja toimii opettajana suomalaisessa yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa ylemmässä oppilaitoksessa taikka harjoittaa tieteellistä tutkimustyötä yleiseksi eduksi eikä tietyn henkilön tai yhteisön yksityiseksi hyödyksi, 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ei vaadita.

Verovelvollista pidetään ulkomailta tulevana palkansaajana enintään 84 kuukauden ajan tässä laissa tarkoitetun työskentelyn alkamisesta ja niin kauan kuin tämä työskentely on yhtäjaksoista. (21.12.2023/1195)

Verovelvollista pidetään ulkomailta tulevana palkansaajana enintään 48 kuukauden ajan tässä laissa tarkoitetun työskentelyn alkamisesta ja niin kauan kuin tämä työskentely on yhtäjaksoista. (10.11.2006/975)

Palkkatulon lähdevero on 32 prosenttia 2 §:ssä tarkoitetusta työskentelystä saadun, ennakkoperintälain (1118/1996) mukaan lasketun ennakonpidätyksen alaisen palkan kokonaismäärästä. Verovelvollinen on tulon saaja. Vero peritään lopullisena verona siten, että työnantaja vähentää sen maksettavasta palkasta.

Tätä lakia sovelletaan ulkomailta tulevan palkansaajan hakemuksesta. Hakemus, jossa on esitettävä selvitys 2 §:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta, on tehtävä kirjallisesti Verohallinnolle ennen tässä laissa tarkoitetun työskentelyn alkamista tai 90 päivän kuluessa työskentelyn alkamisesta. Jos tämän lain soveltamisen edellytykset ovat olemassa, Verohallinnon on tehtävä asiaa koskevasta päätöksestään merkintä palkansaajan verokorttiin.

Jos ulkomailta tulevalle palkansaajalle on myönnetty 1 momentissa tarkoitettu verokortti ja hän jatkaa tässä laissa tarkoitettua työskentelyä tämän verokortin viimeisen voimassaolopäivän jälkeen, on hänen tehtävä Verohallinnolle kirjallinen hakemus uuden verokortin saamiseksi viimeistään 30 päivän kuluessa ensiksi mainitun verokortin viimeisestä voimassaolopäivästä. (21.12.2023/1195)

Jos palkkatulon lähdeveroa on peritty, vaikka sen edellytykset eivät ole toteutuneet, verotus toimitetaan koko työskentelyn ajalta tuloverotusta koskevien yleisten säännösten mukaan. Peritty lähdevero luetaan tällöin verovelvollisen hyväksi joko ennakkoperintälain mukaisena pidätettynä ennakkona tai rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) mukaisena lähdeverona. Tämän pykälän säännöksiä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että verovelvollisen palkka tässä laissa tarkoitetun työskentelyn kestäessä alenee alle 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitun määrän.

Jos ulkomailta tuleva palkansaaja saa myös muuta ansiotuloa kuin sellaista palkkatuloa, johon sovelletaan tämän lain säännöksiä, tällaisen muun tulon verotusta toimitettaessa siihen lisätään palkkatulon lähdeveron alaisen tulon määrä. Näin saadusta tulon yhteismäärästä tehdään puhtaasta ansiotulosta myönnettävät vähennykset. Muusta ansiotulosta kuin palkkatulon lähdeveron alaisesta tulosta meneväksi veroksi katsotaan tällöin se osa edellä mainitulle yhteismäärälle lasketusta verosta, joka vastaa muun ansiotulon suhdetta sen ja palkkatulon lähdeveron alaisen tulon yhteismäärään. Tätä suhdetta laskettaessa otetaan huomioon puhtaat tulot ennen puhtaasta ansiotulosta myönnettävien vähennysten tekemistä.

Verovelvollisen, jolla on verovuonna ollut 1 momentissa tarkoitettua muuta veronalaista ansiotuloa, on merkittävä veroilmoitukseensa myös palkkatulon lähdeveron alainen tulo.

Jos ulkomailta tulevan palkansaajan palkkatulosta on suoritettava kunnallisveroa Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle, palkkatulon lähdeveron suuruus on 14,5 prosenttia. Jos tämän pykälän soveltamisen edellytykset ovat olemassa, on tästä tehtävä merkintä palkansaajan verokorttiin.

Palkkatulon lähdeveron perinnässä noudatetaan ennakkoperintälain säännöksiä.

Työnantajan on palkkatulon lähdeveron perimisen sijasta toimitettava ennakkoperintälain mukainen ennakonpidätys, vaikka palkansaajan verokortissa olisi 4 §:ssä tarkoitettu merkintä, jos palkkatulon lähdeveron edellytykset eivät ole toteutuneet tai ne ovat lakanneet. Työnantaja on vastuussa ennakonpidätyksen toimittamisesta ja pidätetyn määrän maksamisesta siten kuin ennakkoperintälaissa säädetään.

Vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana se on peritty.

Perimättä jätetty palkkatulon lähdevero voidaan määrätä verovelvolliselle. Tällöin noudatetaan soveltuvin osin, mitä verotuksen oikaisusta ja muutoksenhausta on säädetty.

Verovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta verovelvollista koskevaan päätökseen siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

Palkkatulon lähdeveron alaista palkkaa pidetään palkkana, jonka perusteella on suoritettava muut kuin 1 §:ssä tarkoitetut sairausvakuutus-, työeläkevakuutus-, tapaturmavakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksut, joista muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.

Tarkemmat säännökset palkkatulon lähdeveron suorittamisen valvonnasta sekä muut tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Lakia sovelletaan palkkaan, joka saadaan tai on saatu 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen, jos palkka perustuu työskentelyyn, joka alkaa tai on alkanut 1 päivän tammikuuta 1996 ja 31 päivän joulukuuta 1999 välisenä aikana mainitut päivät mukaan luettuina taikka 1 päivänä tammikuuta 2001 tai sen jälkeen. Muulta osalta lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa. (30.12.2019/1558)

Lain 2 §:n 3 momenttia sovelletaan sellaiseen verovelvolliseen, joka aloittaa tässä laissa tarkoitetun työskentelyn 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen. (10.11.2006/975)