1404/1993

Tätä päätöstä sovelletaan työturvallisuuslaissa (299/58) tarkoitettuun työhön, ei kuitenkaan aluksissa tai ilma-aluksissa eikä veden alla tai muissa poikkeavissa paineolosuhteissa tehtävään työhön.

Päätöksen tarkoituksena on työntekijän tai muun työpaikalla olevan henkilön suojelu työssä esiintyvän melun kuuloon tai muutoin terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvilta vaaroilta tai haitoilta sekä mahdollisesti syntyvien vaarojen tai haittojen ennaltaehkäisy.

Tässä päätöksessä tarkoitettu työntekijän päivittäinen henkilökohtainen melualtistus L _{EP, d} määritetään desibeleinä käyttäen kaavaa:

Äänenpainetta mitattaessa ei oteta huomioon minkään henkilökohtaisen kuulonsuojaimen vaikutusta.

Päivittäisten arvojen viikkokeskiarvo L _{EP, w} määritetään käyttäen kaavaa:

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työssä esiintyvää melua arvioidaan ja tarvittaessa mitataan ja että arviointi ja mittaus suunnitellaan ja toteutetaan pätevästi sopivin aikavälein.

Käytettäessä näytteisiin perustuvaa menetelmää mittaustuloksen tulee mahdollisimman hyvin edustaa altistuvan henkilön päivittäistä melualtistusta. Tässä tarkoituksessa mittausjaksoihin on sisällytettävä ne lyhytaikaisetkin jaksot, jolloin melu on altistuksen kannalta merkittävää.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä mahdolliseen isku-, purkaus- tai laukausmeluun (impulssimeluun), joka on tarvittaessa mitattava erikseen.

Mittauksessa käytettävien menetelmien ja laitteiden tulee sopia vallitseviin olosuhteisiin, erityisesti mitattavan melun ominaisuuksiin, altistuksen pituuteen ja työpaikan ympäristötekijöihin.

Niiden perusteella on voitava määrittää melualtistus sekä tässä päätöksessä määrättyjen raja-arvojen mahdollinen ylittyminen.

Melun mittaamisesta on annettu ohjeita liitteessä I.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että melualtistuksesta aiheutuvat vaarat ja haitat vähennetään mahdollisimman alhaiselle tasolle, ottaen huomioon tekninen kehitys ja erityisesti melun lähteeseen kohdistuvien torjuntatoimenpiteiden saatavuus. Tuotantolaitosta rakennuttaessaan, rakentaessaan tai korjatessaan ja uutta konetta, työkalua tai muuta teknillistä laitetta hankkiessaan työnantajan on otettava huomioon myös meluntorjunta.

Valmistajan velvollisuudesta antaa tiedot koneen synnyttämästä melusta ja ohjeet sen vähentämisestä on määrätty erikseen.

Jos työntekijän päivittäinen henkilökohtainen melualtistus ylittää 85 desibeliä tai äänenpaineen painottamaton huippuarvo ylittää 200 pascalia, työnantajan tulee selvittää syyt rajojen ylittymiseen.

Työnantajan on 1 momentissa mainitussa tapauksessa laadittava ja pantava täytäntöön meluntorjuntaohjelma, jonka tavoitteena on vähentää työntekijäin melualtistusta 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Meluntorjuntaohjelmassa on melualtistuksen syistä riippuen otettava huomioon tekniset ja työjärjestelyihin liittyvät torjuntatoimenpiteet.

Erityistehtäviä suorittavien työntekijöiden osalta voidaan 2 momentin määräyksistä poiketa sellaisten työskentelypaikkojen tai töiden osalta, joissa työntekijän melualtistus vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen, edellyttäen, että työntekijän päivittäisten arvojen viikkokeskiarvo L _{EP, w} ei ylitä 85 desibeliä.

Jos työntekijän päivittäinen työstä tai työssä käytettävästä koneesta tai laitteesta aiheutuva melualtistus todennäköisesti ylittää 5 §:ssä tarkoitetun arvon, työnantajan tulee huolehtia siitä, että työntekijä saa riittävästi opetusta ja tarvittaessa ohjeet kyseisestä melusta, sen aiheuttamista vaaroista ja niiden torjumisesta.

Jos melualtistus todennäköisesti ylittää 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun arvon, työnantajan on hankittava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet ja työntekijän on käytettävä niitä.

Jos kuulonsuojainten käyttöön liittyy varoitusäänien kuulematta jäämisestä tai muusta vastaavasta syystä aiheutuva tapaturman vaara, työnantajan tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi.

Henkilösuojaimista sekä niiden valinnasta ja käytöstä työssä on lisäksi voimassa, mitä erikseen määrätään.

Jos työhuoneessa tai työalueella esiintyvä melu saattaa aiheuttaa 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun raja-arvon ylittymisen, työnantajan on asetettava sinne johtavalle ovelle tai kulkutielle helposti luettava pysyvä ilmoitus, jossa on varoitus melun vaarallisuudesta ja tarvittaessa vaatimus kuulonsuojainten käytöstä.

Jos työskentelypaikalla tai -alueella soitettavan musiikin tai muun tarkoituksellisesti tuotetun äänen voimakkuus toistuvasti vaihtelee suuresti siten, että siellä voi ajoittain syntyä 1 §:ssä tarkoitettu vaara, työskentelypaikalla tai -alueella tulee työsuojeluviranomaisen niin määrätessä olla 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun altistukseen johtavan melutason ylittymisestä ilmoittava varoituskoje tai, jos valvontaa ei voida muuten tehokkaasti järjestää, tiedon melutasosta tallentava laite.

Asianomaisella työsuojeluvaltuutetulla tai muulla työntekijöiden edustajalla on oikeus olla saapuvilla 3 §:ssä tarkoitettuja arviointeja ja mittauksia tehtäessä. Työnantajan tulee antaa työntekijöiden edustajalle tai asianomaisille työntekijöille riittävästi tietoa arviointien ja mittausten tuloksista sekä 5 §:ssä tarkoitetun arvon ylittymisestä ja siinä edellytetyistä toimenpiteistä.

Melualtistusta koskevien 3 §:ssä tarkoitettujen arviointien ja mittausten tulokset ja muut niitä koskevat tiedot tulee säilyttää sopivassa muodossa riittävän kauan.

Viranomaisten oikeudesta tietojen saantiin on säädetty erikseen.

Jos työntekijän päivittäistä melualtistusta ei voida vähentää 5 §:n 1 momentissa määrättyjen arvojen alapuolelle, hänelle on suoritettava asianmukaiset kuulon tutkimukset. Muutoin työntekijöille suoritettavista lääkärintarkastuksista on säädetty erikseen.

Liitteessä II on annettu ohjeita kuulon tutkimuksesta.

Työsuojeluviranomaisella on oikeus yksittäistapauksissa myöntää määräajaksi poikkeuksia tämän päätöksen 7 §:n 1 momentin määräyksistä erityistehtäviä suorittavien työntekijöiden osalta, jos määräysten soveltaminen lisäisi työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvaa vaaraa ja jos tätä vaaraa ei ole mahdollista vähentää muilla keinoilla.

Työsuojeluviranomaisella on niin ikään oikeus myöntää poikkeuksia 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuista määräyksistä poikkeuksellisissa tilanteissa lyhytkestoisessa työssä, jossa työntekijän henkilökohtaista päivittäistä melualtistusta ei ole mahdollista työnjärjestelyin tai teknisin toimenpitein vähentää alle 85 desibelin tason. Tällöin työntekijälle on kuitenkin annettava henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, jotka tuottavat mahdollisimman hyvän suojan.

Työsuojeluviranomaisella on poikkeuksia myöntäessään oikeus asettaa ehtoja sen varmistamiseksi, että työntekijälle aiheutuvat vaarat ja haitat ovat mahdollisimman vähäiset. Myönnetyt poikkeukset tulee ottaa tarkasteltaviksi säännöllisin välein.

Tarkemmat määräykset tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa työministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä päätöksellä kumotaan työssä vallitsevan melun torjunnasta 13 päivänä syyskuuta 1974 annettu valtioneuvoston päätös (730/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä päätöksen nojalla annetut alemmanasteiset määräykset.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa määrätään, valmistaja, maahantuoja, myyjä tai muu työturvallisuuslain 40 §:ssä tarkoitettu henkilö voi 30 päivään kesäkuuta 1995 saakka saattaa markkinoille kuulonsuojaimia Suomessa 31 päivänä joulukuuta 1993 voimassa olleiden määräysten mukaisesti.