521/1992

Tämä asetus koskee liitteessä mainittuihin ryhmiin kuuluvien elintarvikelisäaineiden myyntiä ja käyttöä elintarvikkeen valmistuksessa.

Elintarvikelisäaineina käytettävistä aromeista säädetään aromeista ja niiden valmistusaineista annetussa asetuksessa (522/92) . Valmistuksen apuaineista säädetään erikseen.

Tämä asetus ei koske ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisättäviä vitamiineja tai muita ravintoaineita eikä kasvien tai kasvikunnan tuotteiden käsittelyyn käytettäviä torjunta-aineita.

Sen lisäksi, mitä tässä asetuksessa säädetään, noudatetaan elintarvikeasetuksen (408/52) ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetun asetuksen (794/91) säännöksiä.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Kauppa- ja teollisuusministeriö ratkaisee tarvittaessa, milloin elintarvikkeen ainesosa katsotaan lisäaineeksi.

Lisäaineen on puhtaudeltaan, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan oltava sopivaa lisäaineena käytettäväksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkemmat määräykset lisäaineen puhtaudesta, laadusta ja muista ominaisuuksista.

Suomessa saa myydä ja käyttää vain sellaista lisäainetta, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt ja sen nojalla määrätyt vaatimukset.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkemmat määräykset lisäaineen käytöstä elintarvikkeessa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi hyväksyä lisäaineen käytettäväksi elintarvikkeen valmistuksessa seuraavilla ehdoilla:

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi rajoittaa tai kieltää 5 §:n mukaan sallitun lisäaineen myynnin tai käytön, jos uusissa tutkimuksissa tai tiedon uudelleen arvioinnissa käy ilmi, että lisäaineen käytöstä voi olla vaaraa tai haittaa terveydelle.

Lisäainetta, jota ei ole tarkoitettu myytäväksi kuluttajalle, saa myydä ainoastaan sellaisessa pakkauksessa tai astiassa, jossa on seuraavat helposti havaittavat ja luettavat sekä pysyvällä tavalla tehdyt merkinnät:

Edellä 1 momentin 2 ja 5–8 kohdassa vaaditut tiedot voidaan antaa erillisessä tavaraan liittyvässä asiakirjassa. Tällöin pakkaukseen tai astiaan on kuitenkin selvästi merkittävä, että lisäaine on tarkoitettu elintarvikkeen valmistajalle eikä vähittäismyyntiin.

Kuluttajalle myytävän lisäaineen pakkaukseen tai astiaan on 8 §:ssä vaadittujen merkintöjen lisäksi merkittävä vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta siten kuin elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetussa asetuksessa säädetään.

Jos lisäainetta myydään seoksena kuluttajalle, voidaan pakkaukseen jättää merkitsemättä 8 §:n 1 momentin 8 kohdassa vaaditut lisäaineiden määrät. Jos seos sisältää ruokasuolaa, on sen määrä painoprosentteina kuitenkin aina ilmoitettava.

Edellä 8 ja 9 §:ssä säädetyt merkinnät on tehtävä suomen- ja ruotsinkielellä. Ruotsinkielen sijasta voidaan käyttää norjan- tai tanskankielisiä merkintöjä.

Muulle kuin kuluttajalle myytävässä lisäaineessa voidaan 8 §:ssä vaaditut merkinnät tehdä suomen- tai ruotsinkielellä taikka jollakin kansainvälisessä kaupassa yleisesti käytetyllä kielellä.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa kauppa- ja teollisuusministeriö.

Elintarvikevirasto voi yksittäistapauksessa erityisistä syistä myöntää hakemuksesta poikkeuksen 5 ja 8–10 §:n säännöksistä.

Tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten rikkomisen seuraamuksista säädetään elintarvikelaissa (526/41) .

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

Tällä asetuksella kumotaan 13 päivänä joulukuuta 1985 annettu asetus elintarvikelisäaineista (973/85) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Määräykset, jotka on annettu kumotun asetuksen nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa, jäävät voimaan, kunnes niistä tämän asetuksen nojalla toisin määrätään.

Valmistaja, valmistuttaja, pakkaaja tai maahantuoja saa luovuttaa kauppaan tässä asetuksessa tarkoitettua lisäainetta joulukuun 1993 loppuun, vaikka sen pakkausmerkinnät eivät täytä tämän asetuksen säännöksiä, jos ne ovat tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia.