978/1991

Vuosina 1991 ja 1992 tuotettavasta sokerijuurikkaasta, öljykasvien siemenistä ja tärkkelysperunasta (erikoiskasvit) on valtiolle suoritettava markkinoimismaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tässä laissa tarkoitettuja markkinoimismaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulolaissa (736/89) tarkoitetussa maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

Kun eduskunnalle on annettu esitys erikoiskasvien markkinoimismaksujen muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että näistä tuotteista kannetaan esityksen mukainen markkinoimismaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu markkinoimismaksu on korkeampi kuin sittemmin vahvistetaan, erotus on hakemuksetta palautettava maksuvelvolliselle. Maksuvelvollisen on hyvitettävä kyseinen erotus edelleen hakemuksetta 12 §:ssä tarkoitetulle tuottajalle.

Velvollinen suorittamaan sokerijuurikkaan markkinoimismaksua on sokerilaissa (1327/87) tarkoitettu sokerintuotantoa harjoittava yhteisö.

Sokerijuurikkaan markkinoimismaksua suoritetaan 2,8 penniä sokerijuurikaskilolta.

Jos markkinoitavan vuonna 1992 tuotetun sokerijuurikassadon yhteismäärä on suurempi kuin sokerilain 2 §:ssä mainittu 860 miljoonaa kiloa, suoritetaan markkinoimismaksua sokerijuurikaskilolta määrä, joka saadaan jakamalla 24 080 000 markkaa vastaanotettujen sokerijuurikkaiden yhteismäärällä. Tällöin markkinoimismaksu on pyöristettävä lähimpään pennin kymmenesosaan. Tarkemmat määräykset markkinoimismaksun määrästä antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö. (13.11.1992/1000)

Velvollinen suorittamaan öljykasvien siementen markkinoimismaksua on viljakauppalaissa (580/78) tarkoitettu viljaliike.

Öljykasvien siementen markkinoimismaksu on 22 penniä kotimaassa tuotetulta rypsin ja rapsin siemenkilolta.

Öljykasvien siementen markkinoimismaksun suuruutta määrättäessä pidetään perusteena kosteudeltaan 9-prosenttiseksi muunnettuja siemeniä.

Velvollinen suorittamaan tärkkelysperunan markkinoimismaksua on kotimaisesta tärkkelystuotannosta annetussa laissa (1334/87) tarkoitettu tärkkelystä valmistava yhteisö.

Tärkkelysperunan markkinoimismaksu on 2,8 penniä tärkkelyksen valmistukseen käytettävältä perunakilolta.

Markkinoimismaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii maatilahallitus.

Maksuvelvollisen on oma-aloitteisesti suoritettava markkinoimismaksu maatilahallituksen postisiirtotilille. Öljykasvien siementen markkinoimismaksu on suoritettava kunkin kalenterikuukauden aikana vastaanotetuista siemenistä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään mennessä. Sokerijuurikkaan ja tärkkelysperunan markkinoimismaksu on suoritettava kunkin satovuoden satoa koskevaa lopullista tilitystä seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään, kuitenkin viimeistään kyseisen vuoden maaliskuun 25 päivään mennessä.

Maksuvelvollisen on vähennettävä markkinoimismaksua vastaava määrä asianomaiselle tuottajalle tuotteesta maksettavasta hinnasta.

Maksuvelvollisen on edellä 1 momentissa tarkoitettuihin markkinoimismaksun suorittamista koskeviin ajankohtiin mennessä tehtävä maatilahallitukselle maatilahallituksen määräämällä tavalla ilmoitus vastaanottamansa sokerijuurikkaan, öljykasvien siementen ja tärkkelysperunan määristä.

Jos maksuvelvollinen ei suorita markkinoimismaksua määräajassa tai suorittaa sitä liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä suorittamatta oleva määrä maksettavaksi. Lisäksi maksuvelvollisen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä 1 markka 50 penniä kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona markkinoimismaksu olisi tullut suorittaa 18 §:ssä tarkoitetun maksulipun eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai mikäli markkinoimismaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Markkinoimismaksua ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi, jos kolme vuotta on kulunut siitä, kun maksu olisi tullut suorittaa.

Jos 12 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei ole kehotuksesta huolimatta tehty tai täydennetty taikka se on täydentämisestä huolimatta niin puutteellinen, että sitä ei voida hyväksyä markkinoimismaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on määrättävä markkinoimismaksu arvion mukaan.

Maatilahallituksen on määrättävä markkinoimismaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti puutteellisena. Jos hän kehotuksesta huolimatta edelleen ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi tekemättä, on markkinoimismaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla.

Jos maksuvelvollinen on tahallaan tai tärkeästä huolimattomuudesta ilmoituksessa antanut olennaisesti väärän tiedon, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

Markkinoimismaksu määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Markkinoimismaksua tai maksulisäystä, joka on 100 markkaa pienempi, ei peritä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on markkinoimismaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallitus voi määrätä markkinoimismaksun arvion mukaan.

Markkinoimismaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksuvelvolliselle tarvittaessa kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava maksuvelvolliselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään erityistiedoksiannosta. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa maksuvelvolliselle myös kirjatussa kirjeessä postitse.

Suorittamatta jääneen markkinoimismaksun perimisessä noudatetaan, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Markkinoimismaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos markkinoimismaksu on valituksen johdosta poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

Maksuvelvollisen on maatilahallituksen kehotuksesta esitettävä maatilahallituksen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto ja muut asiakirjat.

Maksuvelvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka ovat tarpeen maksun määrää selvitettäessä, sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tässä laissa tarkoitettua tehtävää suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen ja yhteisön liikesalaisuudesta ja taloudellisesta asemasta saa luovuttaa syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämiseksi sekä 21 §:ssä tarkoitetulle henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Rangaistus markkinoimismaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1-3 §:ssä.

Maatilahallitus voi erityisen painavista syistä myöntää lykkäystä markkinoimismaksun suorittamiseen enintään yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 16 prosenttia.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.