1208/1991

Maatilojen veroluokituksessa erotetaan seuraavat maankäyttölajit:

Maatalousmaaksi luetaan pysyväisluonteisesti maatalouskäytössä oleva maa. Maatalousmaan tiluslajeina veroluokituksessa erotetaan pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja -laidun. Pysyväisluonteisen maatalouskäytön katsotaan alueella päättyneen, jollei muuta näytetä, silloin kun alue on ollut käyttämättömänä kymmenen vuotta.

Metsittämättömän maatalousmaan, josta on tehty valtion kanssa pellon käytön rajoittamisesta annetun lain (216/69) , maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen taikka muu vastaava pellon käytön rajoittamista määräajan koskeva sopimus, katsotaan olevan maatalouskäytössä sopimuksen voimassaoloajan. Jos maatalouskäytöstä on jollakin alueella edellä tarkoitetulla sopimuksella kokonaan luovuttu, alueen maankäyttölajia voidaan muuttaa sen jälkeen, kun alue on otettu muuhun käyttöön tai kun sopimuksen teosta on kulunut vähintään kymmenen vuotta.

Metsämaaksi luetaan puun kasvattamiseen käytetty tai tarkoitettu maa, jolla kasvupaikalle sopivan täysitiheän puuston keskimääräinen kasvu on korkeimpaan keskimääräiseen tuotokseen johtavana kiertoaikana vähintään 1 kuutiometri hehtaaria kohti kuorellista runkopuuta vuodessa. Tuottokyvyltään tätä huonompi maa luetaan joutomaahan.

Rakennusmaaksi luetaan asuinkäyttöön, muuhun yksityiskäyttöön tai elinkeinotoimintaan tarvittava tonttimaa sekä maatilatalouden talousrakennuksia varten tarvittava rakennuspaikka.

Muuhun maatilatalouden maahan luetaan sellaiset alueet, joista ei säännöllisesti saada veronalaista tuottoa. Tällaisia alueita ovat maa- ja metsätalouden joutomaat, vähintään kymmenen metriä leveät voimansiirtolinjojen johtoaukeat ja puolet johtoaukean reunavuöhykkeestä, vähintään viisi metriä leveiden ojien, putkistojen ja tarpeellisella ojituksella varustettujen rakennettujen teiden alueet sekä maa-aineksen ottoalueet ja muut erityisalueet. Yksityistien tiealueeseen luetaan todellista maankäyttöä vastaavat alueet, kuten ajorata, pientareet, sivuojat sekä metsämaahan rajoittuvan tien sivuojan ulkoreunasta mitatut 0,5 metrin levyiset reunavyöhykkeet.

Verotusta varten metsämaiden kasvupaikat luetaan eri veroluokkiin seuraavasti:

Edellä 6 §:ssä esitetyn lisäksi kasvupaikkatyypin keskimääräistä tuottokykyä olennaisesti muuttavat kasvupaikan erityisominaisuudet ja käyttörajoitukset otetaan veroluokituksessa huomioon siten, että metsämaa luetaan siihen veroluokkaan, jota sen tuottokyky lähinnä vastaa, tai joutomaahan.

Veroluokkaa alentavina tekijöinä otetaan huomioon muun ohella seuraavat kasvupaikan ominaisuudet:

Veroluokkaa korottavina tekijöinä otetaan huomioon sellaiset ojitusten vaikutukset, joiden voidaan todeta parantaneen pysyväisluontoisesti kasvupaikan tuottokykyä.

Veroluokituksen yhteydessä laaditaan kunnan alueesta veroluokituskartta. Veroluokituskartan pohjana käytetään luotettavinta alueella käytettävissä olevaa karttaa sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää. Taajama-alueilla luokitus toimitetaan mittakaavassa 1:2000 ja haja-asutusalueilla käytettävissä oleva kartta-aineisto, tilakoko ja maaston vaihtelevuus huomioon ottaen mittakaavassa 1:4000, 1:5000 tai 1:10000.

Veroluokituskartan kiinteistöjaotus selvitetään rekisterikartan ja maanmittaustoimituksissa laadittujen karttojen sekä tarvittaessa muidenkin luotettavien karttojen avulla suorittamalla tarpeen mukaan tarkistuksia maastossa. Rekisterinumerot on tarkistettava kiinteistörekisterin perusteella.

Veroluokituskartalle merkitään tilus- ja luokituskuviot suorittamalla tarpeen mukaan maastomittauksia. Kartalla esitettävän metsämaan kuvion vähimmäiskoko on 0,3 hehtaaria. Karttakuviot mitataan rakennusmaa-alueella 0,01 hehtaarin ja muilla maankäyttölajeilla 0,1 hehtaarin tarkkuudella.

Karttapohja täydennetään ja selvennetään maastossa, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä tilojen rajojen ja määräalojen sijaintiin tilus- ja luokituskuvioiden reunoihin, joutomaihin, tonttimaihin ja tiealueisiin sekä vesistöihin.

Eri numerolla kiinteistörekisteriin merkitystä tilasta, erottamattomasta määräalasta sekä yhteisesti tai sovintojaon perusteella hallittavasta sekä muusta erillisestä alueesta laaditaan veroluokituksen yhteydessä erityinen pinta-alan laskulista.

Verohallitus pitää maatiloista rekisteriä.

Metsämaan luokituksen välittömänä johtajana ja valvojana tulee olla sellainen metsänhoitaja, jonka suorittaman tutkinnon aineyhdistelmän katsotaan tuottavan pätevyyden tähän tehtävään ( veroluokituksen valvoja ).

Työn suorittajana kentällä tulee käyttää, jollei verohallitus yksityistapauksittain muuta hyväksy, metsäteknikoita ja metsä- tai puutalousinsinöörejä taikka muita henkilöitä, joilla on vastaava pätevyys ( veroluokittaja ).

Metsäveroluvut ovat eri veroluokisssa seuraavat:

Verokuutiometriin katsotaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta seuraavat määrät:

Maatilatalouden tuloverolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitulla runkopuulla tarkoitetaan sellaisia puun runkoja, jotka ovat myyntikelpoista käyttöpuuta tai joiden voidaan arvioida kehittyvän sellaiseksi.

Hakkuuvuosi alkaa heinäkuun 1 päivänä ja päättyy seuraavan vuoden kesäkuun 30 päivänä. (17.11.1995/1282)

Suurimmalla kestävällä hakkuumahdollisuudella tarkoitetaan sitä suurinta puumäärää, joka kunnassa tai kuntaryhmässä voidaan hakata keskimäärin vuodessa 10 vuoden aikana metsätaloudessa yleisesti käytettävien metsänhoito-ohjeiden mukaan ja alentamatta kasvavan puuston määrää laskentajakson kuluessa enemmän kuin 5 prosentilla. Hakkuumahdollisuutta vähentävänä tekijänä otetaan huomioon myös runkopuun luontainen poistuma.

Laskettaessa maatilatalouden tuloverolain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja hankintahinnoista johdettuja kantohintoja hankinnasta aiheutuvat menot arvioidaan rahana siihen määrään, joka puutavaran valmistamisesta ja kuljettamisesta olisi ulkopuoliselle työnsuorittajalle maksettava puutavaran hankinta- ja käteiskauppojen keskimääräisissä leimikko-olosuhteissa.

Maatilatalouden tuloverolain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna kotitarvepuuna pidetään maatilan metsästä verovelvollisen yksityiskäyttöön otettua tai maataloudessa käytettyä puutavaraa. Kotitarvepuuna ei pidetä maatilan metsästä otetun ja maatilalla myytäväksi valmistetun puutavaran jalosteen raaka-ainetta.

Maatilatalouden tuloverolain 11 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin puun kasvatuksen kuluihin luetaan muun ohessa seuraavista metsänhoitotoimista ja metsätalouden hallinnosta aiheutuneet metsänomistajan maksamat menot ja käyttöomaisuuden poistot:

Puun kasvatuksen kuluihin ei lueta metsänomistajan oman työn arvoa.

Maatilatalouden tuloverolain 14 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa vakiintuneessa taimikossa on oltava kasvupaikalle sopivien puulajien kehityskelpoisia taimia alueelle säännöllisesti jakaantuneena seuraavat vähimmäismäärät:

Edellä 1 momentissa mainittu taimien vähimmäismäärä voidaan alittaa poikkeuksellisissa kasvupaikkaolosuhteissa enintään 200 kappaleella hehtaarilla.

Vakiintuneessa taimikossa on myös tehty taimien kehityksen turvaamiseksi tarpeelliset vesakon ja heinän torjuntatoimenpiteet, joiden seurauksena taimikossa ei ole 1 momentissa tarkoitettujen taimien kehitystä vaarantavaa muuta puustoa tai pintakasvillisuutta.

Ensiharvennusvähennyksen edellytyksenä olevalla puuston keskiläpimitalla tarkoitetaan metsikön vallitsevan jakson elävien puiden pohjapinta-alan jakauman mediaanipuun läpimittaa.

Metsäntutkimuslaitos antaa valtiovarainministeriölle ja verohallitukselle lausuntoja ja ehdotuksia metsätaloustulojen verotusperusteita koskevissa asioissa.

Verohallituksen tulee metsäntutkimuslaitosta kuultuaan tehdä valtiovarainministeriölle ehdotus 13–15 §:ssä säädettyjen arviointiperusteiden muuttamisesta silloin, kun todetaan, että perusteissa on tapahtunut muutos, joka aiheuttaa tuoton lisääntymisen tai vähentymisen ainakin viidellä prosentilla.

Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

Asetusta sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Asetuksen 17 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran, kun valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin tiedot otetaan metsäverotuksen perusteiksi.

Tällä asetuksella kumotaan 18 päivänä maaliskuuta 1988 annettu maatilatalouden tuloveroasetus (233/88) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä 22 päivänä maaliskuuta 1991 annettu asetus eräistä metsäverotuksessa käytettävistä määritelmistä (550/91) .