242/1990

Puolustustarvikkeiden maastaviennistä, kuljetuksesta Suomen alueen kautta kolmanteen maahan (kauttakuljetus) ja sellaisesta toiminnasta, jossa saatetaan sopijapuolet kosketuksiin toistensa kanssa kolmansien maiden välillä tapahtuvaa puolustustarvikkeen maastavientiä tai siirtoa koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi (välitys) on tämän lain lisäksi voimassa, mitä Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa tai sitoumuksessa määrätään.

Mitä tässä laissa säädetään puolustustarvikkeen maastaviennistä ja välityksestä, koskee myös, kun kolmanteen maahan luovutetaan ja siirretään:

Tätä lakia ei sovelleta puolustusvoimille ja rajavartiolaitokselle kuuluvien puolustustarvikkeiden tilapäiseen maasta pois viemiseen eikä vieraan valtion asevoimille kuuluvien puolustustarvikkeiden maastavientiin ja kauttakuljetukseen, jos toiminta perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen (SopS 65/1997) tai muuhun kansainväliseen rauhanturvaamistehtävään taikka jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain (755/2000) nojalla.

Puolustustarvikkeen maastavienti ja kauttakuljetus on sallittua ainoastaan siihen myönnetyllä luvalla ( maastavientilupa ).

Maastavientiluvan myöntää hakemuksesta valtioneuvosto tai puolustusministeriö. Jos puolustustarvike kuuluu 5 §:ssä tarkoitettujen tuoteluokkien ensimmäiseen tai toiseen luokkaan tai jos lupa-asian ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys muutoin sitä edellyttää, lupahakemus on saatettava valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistavaksi.

Mitä 2 momentissa on säädetty lupahakemuksen saattamisesta valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistavaksi, ei koske arvoltaan vähäistä maastavientiä ja kauttakuljetusta eikä sellaista puolustustarvikkeen tilapäistä maasta pois viemistä, johon ei liity puolustustarvikkeen omistusoikeuden tai puolustustarvikkeeseen kohdistuvan määräämisvallan siirtyminen ulkomaille.

Suomen alueella tapahtuva puolustustarvikkeiden välitys kolmansien maiden välillä on sallittua ainoastaan siihen myönnetyllä luvalla (välityslupa).

Suomen alueen ulkopuolella tapahtuva puolustustarvikkeiden välitys kolmansien maiden välillä on sallittua Suomen kansalaiselle, suomalaiselle yhteisölle sekä kotikuntalain (201/1994) mukaisesti Suomessa vakinaisesti asuvalle ulkomaalaiselle ainoastaan välitysluvalla.

Välitysluvan myöntää hakemuksesta puolustusministeriö.

Maastavientilupaa tai välityslupaa ei myönnetä, jos lupa vaarantaisi Suomen turvallisuutta tai olisi Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen. (8.11.2002/900)

Valtioneuvosto vahvistaa puolustustarvikkeiden maastavientiä ja kauttakuljetusta koskevat yleiset suuntaviivat. (17.2.1995/197)

Maastavientilupaa tai välityslupaa haetaan kirjallisesti puolustusministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella. Puolustusministeriö voi pyytää hakijalta lupahakemuksen käsittelyä varten tarpeellisia lisäselvityksiä. (8.11.2002/900)

Puolustusministeriön on maastavienti- tai välityslupa-asian sitä edellyttäessä selvitettävä erikseen ulkoasiainministeriöltä, ettei luvan myöntämiseen ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä. (8.11.2002/900)

Maastavientiluvan tai välitysluvan myöntäjä voi velvoittaa luvan hakijan antamaan selvityksen tavaran lopullisesta käyttäjästä. Selvityksenä pidetään puolustusministeriölle toimitettavaa viennin lopullisen määrämaan asianomaisen viranomaisen antamaa todistusta ( loppukäyttäjätodistus ). Jos lupahakemuksen kohteena oleva tavara on tarkoitettu käytettäväksi vain toisen tuotteen komponenttina, on sen, jonka oman tuotteen valmistuksessa tavaraa käytetään, tavaran lopullisena käyttäjänä vaadittaessa annettava todistus tällaisesta käytöstä ( todistus käytöstä omassa tuotannossa ). (8.11.2002/900)

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset lupahakemuksen tekemisestä ja käsittelystä, ennakkolausunnon ja ennakkotiedon hakemisesta ja käsittelystä, lupahakemukseen ja loppukäyttäjätodistukseen sisällytettävistä tiedoista, loppukäytön varmistamisesta sekä tilastointia varten toimitettavista tiedoista. (24.5.2002/385)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin puolustustarvikkeiden ryhmittelystä tuoteluokkiin lupa-asioiden käsittelyä varten. Puolustusministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitä tarvikkeita pidetään tässä laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona. (24.5.2002/385)

Puolustusministeriö ratkaisee yksittäistapauksissa, onko tiettyä tarviketta pidettävä sellaisena, että sen maastavienti, kauttakuljetus tai välitys edellyttää tämän lain mukaista lupaa. (8.11.2002/900)

Valtioneuvosto voi peruuttaa maastavientiluvan ja puolustusministeriö myöntämänsä maastavientiluvan tai välitysluvan, jos siihen harkitaan olevan syytä.

Rangaistus puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 11 §:ssä .

Joka muulla kuin rikoslain 46 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla menettelee tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti, on tuomittava puolustustarvikkeiden maastavientirikkomuksesta sakkoon.

Puolustustarvikkeiden maastavientiä ja kauttakuljetusta valvoo tullilaitos.

Muiden kuin puolustustarvikkeiksi katsottavien ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden maastaviennistä on säädetty erikseen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990.

Tällä lailla kumotaan sotatarvikkeiden maasta viennistä 14 päivänä lokakuuta 1938 annettu laki (318/38) .