1139/1990

Ulkomaanliikenteen lastialusten kilpailuedellytysten edistämiseksi voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarvioon varattujen määrärahojen puitteissa avustusta siten kuin tässä laissa säädetään.

Avustusta voidaan myöntää sellaiselle kotimaiselle yhteisölle, joka harjoittaa laivanvarustustoimintaa omistamallaan Suomen alusrekisteriin merkityllä lastialuksella tai aluksella, joka on tarkoitettu pääasiallisesti lastin kuljettamiseen.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on:

Edellä 2 momentin 3 kohdassa mainitusta jäämaksuluokkavaatimuksesta voidaan yksittäistapauksessa poiketa, jos siihen harkitaan olevan erityisen painavia syitä.

Avustusta ei kuitenkaan myönnetä sellaiselle alukselle, joka toimii yksinomaan kotimaan satamien välisessä liikenteessä tai joka kuljettaa ainoastaan kolmansien maiden välisiä lasteja.

Avustusta myönnetään aluksen pääasiallista liikennealuetta koskevasta miehitystodistuksesta ilmenevän merenkulkijoiden lukumäärän perusteella kerrottuna aluksen vuorottelujärjestelmää vastaavalla luvulla siten kuin liikenneministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Avustuksen piiriin hyväksyttävän merenkulkijan on asuttava Suomessa tai muussa pohjoismaassa.

Kutakin aluksella työskentelevää, 1 momentin mukaan määräytyvää merenkulkijaa kohden myönnettävän avustuksen enimmäismäärä on 50 000 markkaa vuodessa. Liikenneministeriön päätöksellä voidaan edellä mainitun enimmäismäärän puitteissa antaa tarkempia määräyksiä avustuksen määrästä.

Liikenneministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, miten tässä laissa tarkoitettu avustus ja alukselle mahdollisesti myönnetyt tai myönnettävät muut valtion avustukset ja tuet sovitetaan yhteen.

Avustusta haetaan kirjallisesti liikenneministeriöltä, joka myös myöntää avustukset.

Liikenneministeriö antaa avustuksen hakemista, myöntämistä, maksamista ja valvontaa koskevat tarkemmat määräykset ja ohjeet.

Avustuksen saajan tulee sitoutua toiminnan jatkamiseen kyseisellä aluksella tai sen tilalle hankkimallaan vastaavalla aluksella Suomen lipun alla vähintään kolmen vuoden ajaksi siitä kun viimeinen avustuserä on maksettu, siten ja siinä laajuudessa kuin liikenneministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään.

Liikenneministeriön on määrättävä avustus joko kokonaan tai asianomaiselta osalta maksettavaksi takaisin, jos avustuksen saaja on:

Liikenneministeriö voi määrätä avustuksen maksettavaksi takaisin myös siinä tapauksessa, että avustuksen saaja on rikkonut 6§:ssä tarkoitetun sitoumuksen, jollei erityisistä syistä toisin päätetä.

Takaisin maksettavalle avustukselle on maksettava avustuksen maksatuspäivästä lukien korkoa, joka vastaa kulloinkin voimassa olevaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei maksettavaa määrää suoriteta asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa liikenneministeriö.

Salassapitovelvollisuudesta käsiteltäessä avustushakemukseen sisältyviä tietoja on voimassa, mitä liike- ja ammattisalaisuuksien salassapitämisestä on erikseen säädetty.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä lakia sovelletaan vuosina 1991-93 syntyneiden kustannusten perusteella maksettaviin avustuksiin.