1148/1988

Oikeuden toimia virallisena kääntäjänä antaa hakemuksesta kääntäjien tutkintolautakunta tässä laissa säädetyt edellytykset täyttävälle henkilölle.

Virallisen kääntäjän nimitystä saa käyttää vain se, joka on 1 momentin mukaisesti saanut oikeuden toimia sellaisena kääntäjänä.

Kääntäjien tutkintolautakunta on opetusministeriön alainen. Tarkemmat säännökset lautakunnasta annetaan asetuksella.

Viralliseksi kääntäjäksi voidaan hyväksyä luotettavaksi tunnettu täysi-ikäinen henkilö, jota ei ole julistettu vajaavaltaiseksi ja jolla on kotikuntalain (201/1994) mukainen kotikunta Suomessa taikka vakinainen asuinpaikka Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Viralliseksi kääntäjäksi ei kuitenkaan voida hyväksyä henkilöä, joka on täyttänyt 70 vuotta. (8.6.2001/494)

Hyväksymisen edellytyksenä on, että asianomainen on suorittanut kääntäjien tutkintolautakunnan toimeenpaneman tutkinnon. Tutkinnosta säädetään tarkemmin asetuksella.

Ennen kuin hakijalle annetaan oikeus toimia virallisena kääntäjänä, on hänen annettava kääntäjien tutkintolautakunnalle omakätisesti allekirjoittamansa kirjallinen kääntäjän vakuutus, jonka kaava vahvistetaan asetuksella.

Lautakunnan on annettava viralliselle kääntäjälle todistus, josta käy selville, mistä kielestä mihin kieleen hänellä virallisena kääntäjänä on oikeus suorittaa käännöksiä.

Oikeus toimia virallisena kääntäjänä on voimassa sen kalenterivuoden loppuun, jona asianomainen täyttää 70 vuotta.

Kääntäjien tutkintolautakunta voi oikeuttaa virallisen kääntäjän toimimaan edelleen virallisena kääntäjänä sen kalenterivuoden jälkeen, jona hän on täyttänyt 70 vuotta. Oikeus annetaan tällöin enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Oikeuden antaminen 2 momentin nojalla edellyttää, että hakija edelleen täyttää 2 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset lukuun ottamatta ikää koskevaa vaatimusta ja että hän on suorittanut virallisen kääntäjän tutkinnon erikseen tätä määräaikaista oikeutta varten.

Kääntäjien tutkintolautakunta pitää virallisista kääntäjistä luetteloa, johon merkitään kunkin kääntäjän nimi ja henkilötunnus, osoite sekä tiedot hänelle annetuista 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista todistuksista samoin kuin muut tarpeelliset tiedot.

Virallisen kääntäjän tekemä käännös on katsottava laillisesti päteväksi, jollei sitä näytetä virheelliseksi.

Virallinen kääntäjä ei saa sivulliselle luvattomasti ilmaista eikä yksityiseksi hyödykseen käyttää, mitä hän tässä tehtävässään on saanut tietoonsa.

Kääntäjien tutkintolautakunta valvoo virallisten kääntäjien toimintaa.

Lautakunta voi peruuttaa asianomaiselta oikeuden toimia virallisena kääntäjänä, jollei hän enää täytä 2 §:n 1 momentissa mainittuja edellytyksiä tai jos hän muutoin on osoittautunut ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.

Lautakunnan toimeenpaneman tutkinnon samoin kuin muiden lautakunnan suoritteiden maksullisuudesta ja maksuperusteista on voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

Kääntäjien tutkintolautakunnan päätöksestä, joka koskee oikeutta toimia virallisena kääntäjänä tai jolla tällainen oikeus on peruutettu, saa valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Lautakunnan toimeenpaneman tutkinnon arvosteluun ei saa valittamalla hakea muutosta.

Sillä, joka on hylätty lautakunnan toimeenpanemassa tutkinnossa, on oikeus vaatia oikaisua lautakunnalta. Oikaisuvaatimuksen käsittelyä varten lautakuntaan määrätään yksi tilapäinen apujäsen, joka on oikaisuvaatimuksessa tarkoitetun kielen erikoistuntija. Muutoksen hakemisesta oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen on voimassa, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään.

Joka tämän lain säännösten vastaisesti käyttää virallisen kääntäjän tai valantehneen kielenkääntäjän nimitystä, on tuomittava virallisista kääntäjistä annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon, jollei häntä muun lain nojalla ole tuomittava ankarampaan rangaistukseen.

Rangaistus 6 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta. (21.4.1995/632)

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Lisäksi opetusministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset virallisen kääntäjän tutkintoihin kuuluvien kokeiden toimeenpanemisesta ja yleisistä arvosteluperusteista. (8.6.2001/494)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1989.

Tällä lailla kumotaan valantehneistä kielenkääntäjistä 28 päivänä huhtikuuta 1967 annettu laki (191/67) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty oikeus toimia valantehneenä kielenkääntäjänä pysyy voimassa kolme vuotta tämän lain voimaantulosta. Tässä momentissa tarkoitetusta valantehneestä kielenkääntäjästä on yläikärajaa lukuun ottamatta soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään virallisesta kääntäjästä. Hän ei kuitenkaan saa käyttää virallisen kääntäjän nimitystä.

Henkilö, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus toimia valantehneenä kielenkääntäjänä, saa tässä laissa säädettyä tutkintoa suorittamatta ja vakuutusta antamatta hakemuksesta oikeuden toimia virallisena kääntäjänä, jos hän täyttää 2 §:n 1 momentissa mainitut edellytykset. Häneen ei kuitenkaan sovelleta 2 §:n 1 momentin säännöstä yläikärajasta eikä 4 §:ää. Tässä momentissa tarkoitetulle henkilölle annetaan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu todistus maksutta.

Edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi tutkinnoksi hyväksytään myös valantehneistä kielenkääntäjistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu korkeimmalla arvosanalla suoritettu kieli-instituutin loppukoe ja mainitun lain 2 ja 3 §:ssä tarkoitettu erillinen kielitutkinto. Jos tällaisen loppukokeen tai tutkinnon nojalla virallisen kääntäjän oikeutta hakeva on tehnyt valantehneistä kielenkääntäjistä annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun valan tai antanut vastaavan vakuutuksen, hänen ei tarvitse antaa tämän lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakuutusta. (27.3.1991/594)