Asetus valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla
Ajantasainen- Asiasanat
- Terveydenhuolto, Virkamies
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Hallinnonala
- Valtiovarainministeriö
- Antopäivä
- Voimaantulo
- Huomautus
- kumoutunut, ks. L 383/2014 1 §
- ELI-tunnus
- http://data.finlex.fi/eli/sd/1987/177/ajantasa/2100-01-01/fin
Valtiovarainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla 20 päivänä helmikuuta 1987 annetun lain (176/87) 4 ja 13 §:n nojalla:
1 §
Valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisina matkakustannuksina voidaan maksaa:
matkustamiskustannukset, jotka ovat aiheutuneet siitä, että potilas on hoitoa varten matkustanut Suomeen tai erityisten olosuhteiden takia asemamaassaan tai asemamaastaan muualle. Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että matkustaminen on hoidon saamiseksi ollut välttämätöntä ja että siten on voitu ilmeisesti välttää tarpeettomia kustannuksia;
terveydenhuollon välttämättä vaatimista matkoista lääkärille tai muulle asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneelle henkilölle aiheutuneet matkustamiskustannukset;
majoittumiskustannukset valtion virkamiesten virkamatkojen kustannusten korvaamisesta tehtyjen virkaehtosopimusten tai valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, jos potilas on tutkimuksen tai hoidon vuoksi taikka liikenneolosuhteiden takia joutunut yöpymään matkalla; sekä
saattajan matkakustannukset, jos potilas on välttämättä tarvinnut saattajan matkan ajaksi.
Matkustamiskustannukset voidaan korvata joko kokonaan tai osittain siihen määrään saakka, minkä matka on tai olisi tullut maksamaan tarkoituksenmukaisinta matkustustapaa käyttäen. Tällöin otetaan huomioon sairauden laatu ja paikalliset liikenneolosuhteet.
2 §
Valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua korvausta on haettava ulkoasiainministeriöltä kirjallisella hakemuksella kuuden kuukauden kuluessa siitä kun asianomainen on suorittanut kyseessä olevat kustannukset.
Mikäli 1 momentissa tarkoitettu määräaika laiminlyödään, voidaan korvaus erityisistä syistä silti osaksi tai kokonaan myöntää.
3 § (2.3.1990/226)
Valtioneuvosto asettaa ulkomaan terveydenhuoltolautakunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunnan tehtävänä on avustaa ulkoasiainministeriötä valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain mukaisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon järjestämiseen ja korvaamiseen sekä lain täytäntöönpanoon muutoinkin liittyvissä asioissa.
Lautakunnassa on enintään kuusi jäsentä, joista yksi toimii lautakunnan puheenjohtajana ja yksi lautakunnan asiantuntijalääkärinä. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.
Lautakunnan kaksi jäsentä, joista toinen toimii lautakunnan puheenjohtajana, sekä heidän varajäsenensä määrätään valtiovarainministeriön ehdotuksesta sekä muista neljästä jäsenestä ja vastaavasti heidän varajäsenistään kaksi ulkoasiainministeriön, yksi valtiokonttorin ja yksi edustavimman ulkomailla palveluksessa työskentelevää henkilöstöä edustavan virkamiesyhdistyksen ehdotuksesta.
Jos jäsen tai varajäsen eroaa tai kuolee kesken toimikautensa, määrää valtiovarainministeriö saman viranomaisen tai järjestön ehdotuksesta kuin asianomainen jäsen tai varajäsen on määrätty hänen tilalleen uuden jäsenen tai varajäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987.
Tällä asetuksella kumotaan ulkomaanedustuksessa sekä Suomen kansainvälisessä kehitysyhteistyössä palvelevan henkilön terveydenhuollon kustannusten korvaamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1971 annettu asetus (462/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja ulkomailla palvelevan valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollon kustannusten korvaamisesta eräissä tapauksissa 13 päivänä huhtikuuta 1973 annettu asetus (311/73) .
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
2.3.1990/226:
Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä maaliskuuta 1990.